Kari Aittomäki kirjoitti: ↑maalis 1, 2023, 02.03
Vai niin. perhana ku on vaikea pysyä asiallisena.
Jussi Häkkinen kirjoitti: ↑helmi 27, 2023, 11.08
Karatessa opiskellaan sen opetustapaa/välitystapaa, opetuskulttuuria, kulttuuriperinnettä, kulttuuria ja näiden pohjalta fyysistä harjoittelua.
Mikäli nämä jätetään pois, jäljelle jää nykyiseen länsimaiseen (ja japanilaiseen) kulttuuriin nähden sangen vanhentunut tapa opettaa pedagogisesti heikohkolla tavalla sisällöltään rikkinäisen puhelimen kautta levinnyttä kamppailua, jonka kamppailullinen alkuperäkin voidaan kyseenalaistaa pitkälle.
Ei, karatessa ei ole kysymys larppaamisesta, mielikuvaleikeistä ja historiasta.
Ne ovat toki mukava mauste harjoitteluun, antavat kaikupohjaa ja hahmotusta.
Mutta ydin.. ei ei.
Ydin on se sen taudinkaltaisen valkoisen raivon kanavointi, kohdentaminen ja kontrollointi, haltuunotto.
Jos lause ei kohtaa tajuntaa niin tavoitehakuinen harjoittelu on jäänyt kokematta ja treenin ydinsisältö on ollut pääosin puhumisessa.
Ymmärrän sinulle omassa karatekokemuksessasi ja sen oman (mihinkään karaten juureen pohjaamattoman) näkemyksesi perustelussa sekä harjoitteluhistoriasi itsellesi legitimisoinnissa tämän tuntuvan tärkeältä.
Tästä huolimatta: Näytä yksikin okinawalaisen karatemestarin tai muun alkuperäisen karaten pohjalta nouseva lähde, missä tuo mainitaan?
Kun puhutaan historiallisista lajeista, tällöin hommaa lähestytään lähteiden kautta. Karate valitettavasti (?) on yksi näistä, vaikka kovajätkälarppia on toki ollut muuallakin kuin Suomessa. Japanissa myös, siitä on syntynyt mm. Kyokushinkai, jolla toki on ottelusääntöjärjestelmänä paikkansa, vaikka yhteyttä juuriin onkin vähänlaisesti. Kyokushinkai on uusperinnettä.
Teet siis karatesta itsellesi (klassista karatea koskaan harjoittelemattomana) tietynlaisen mielikuvan, joka ei pohjaa muuhun kuin omaan kokemukseesi ja halusi nähdä asia jonakin, jota sen ei lähteiden perusteella voida millään sanoa olevan.
Historiallisissa lajeissa tarvitaan vahvistettu historia. Legendat jäävät legendoiksi. Pahansisuisia jätkiä on ollut kautta maailman sivu, mutta se ei tee lajeistaan alkutarkoitukseltaan tappelullisia. Esimerkiksi Okinawalta löytyy tätä vastoin merkintöjä pikkusaarille väkivaltaisen käytöksen takia karkoitetuista henkilöistä, joten voinee todeta, ettei väkivalta ollut saarella missään määrin suositeltavaa ja harjoittelu on lähteiden perusteella ollut mahdollisesti Kiinan kulttuurivaikutuksen emulointia ja fyysistä kulttuuria.
Eli jos menee tunteisiin ja olet eri mieltä, kaiva lähde.