Veitsiä vastaan toimiminen

[Kari Aittomäki]

Niintota.. kyllä minä koen nämä tehtäväsparrit samoina sankaritarinoina joita on iät ja ajat vatkattu.
Kehittäähän ne mutta sisältävät sellaisen varrrsin vaarallisen oletusasetuksen jossa tekijä on niin varmaotteinen että voi päästää puukkomiehen ottamaan etäisyyden kiinni.
Ilmeisesti ettäjotta "itsepuolustus"-tunnusmerkistö täyttyisi.
Helevetillisen kurja asenne.

Minä uskon siihen että hakataan loputtomasti perustason optimitekniikoita ja jätetään kaikki ylimääräinen kuona huomiotta.
Tehdään vaan sellasella kontrolloidulla raivokkuudella kuin koneesta lähtee ja hiukan rajummin kuin vielä eilen.
Näin kiedotaan se sisällä teutaroiva peto tahdon teräksiseen ketjuun, kuitenkin niin että se jokin on aivan valmis paljastamaan hampaansa sekunnin osissa.

Ajatellaanpa vaikka sitä bowieveitsen syntytarinaa, jossa itte Bowie sain naulattua rough'nd tumbledoren tonttiin, päätti kaivaa tältä sydämen ulos mutta koki turhauttavia hetkiä taittoveitsensä yhdenkäden aukaisemisen kanssa -> bowieveitsi.
Siinäpä ois teknistä, taktista ja asenteellista esimerkkiä.

[Jussi Häkkinen]

Kylläpä Rezin Bowien jäniksennyljennässä sormeen tullut haava kasvoi Karin kertomana eeppisiin mittoihin.

Bowie-veitsi ei kehittynyt tappeluun eikä tappelun seurauksena. Eikä asiaan liittynyt taittoveistä. Veitsi sai toki mainetta Rezin Bowien James-veljen käytettyä sitä veitsitappelussa, mutta oli silloin jo tyyliltään valmis.

Metsästysveitsi, syntyjään, siis.

[tapsaattori]

En tiedä miten Bowie veitsellä on ajateltu olevan käyttöä metsästyksessä, mutta minä olen käyttänyt nylkemisessä lyhyitä puukkoja, mielellään 10 cm tai alle, eli sellaisella millä voi työskennellä tarkasti eikä silvo lihaa ja kalvoja vahingossa. Jänikselle, josta minulla on pääasiassa kokemusta, sopii hyvinkin lyhyt terä. Pitkäteräisen puukon ottaisin mukaan ehkä nuotio hommiin, jos käsittelee hieman pienempiä puita/oksia. Siinäkin retkikirves tosin parempi mielestäni. Vahvaranteinen voi pärjätä isolla puukolla.

Teurastus ja paloittelu on oma hommasna ja siinä pitkälle ja jäykälle terälle on paikkansa, mutta onko joku Bowie veitsi siihen omiaan, no ei ole. Ei sellasia ainakaan Atrialla käytetty mitä yhden kesän aikana pääsin näkemään.

[Jussi Häkkinen]

Sama kokemus itsellä. Tuo kuitenkin on sen veitsen syntytarina.

[Jasse]

Niintota.. kyllä minä koen nämä tehtäväsparrit samoina sankaritarinoina joita on iät ja ajat vatkattu.
Kehittäähän ne mutta sisältävät sellaisen varrrsin vaarallisen oletusasetuksen jossa tekijä on niin varmaotteinen että voi päästää puukkomiehen ottamaan etäisyyden kiinni.
Ilmeisesti ettäjotta "itsepuolustus"-tunnusmerkistö täyttyisi.
Helevetillisen kurja asenne.

Minä uskon siihen että hakataan loputtomasti perustason optimitekniikoita ja jätetään kaikki ylimääräinen kuona huomiotta.
Tehdään vaan sellasella kontrolloidulla raivokkuudella kuin koneesta lähtee ja hiukan rajummin kuin vielä eilen.
Näin kiedotaan se sisällä teutaroiva peto tahdon teräksiseen ketjuun, kuitenkin niin että se jokin on aivan valmis paljastamaan hampaansa sekunnin osissa.

Ajatellaanpa vaikka sitä bowieveitsen syntytarinaa, jossa itte Bowie sain naulattua rough'nd tumbledoren tonttiin, päätti kaivaa tältä sydämen ulos mutta koki turhauttavia hetkiä taittoveitsensä yhdenkäden aukaisemisen kanssa -> bowieveitsi.
Siinäpä ois teknistä, taktista ja asenteellista esimerkkiä.

Minusta on olkanut tuntua että kamppailulajiessa on kysymys 99% kysymys sankaritarinoista ja väkivaltafantasioista. Mitä väkivaltaisempi fantasia sitä sankarillisempi tarina. Ainakin omassa päässäni. Valillä pitää muistuttaa itselleen että amok-veistihyökkäyksen kohteeki joutuminen on hyvin epätodennäköitsä ja että on parasta juosta karkuun. Mutta jos pitää auttaa jota kuta muuta niin sitten turvaudutaan kättäpidempään. Sankarillisesti

[sikajudoka]

Asiallista vertailua eri veitsipuolustusmenetelmistä..

[kukkis]

Kaveri puhuu paljon ja muistaa myös mainostaa sponsoriaan. No jos joku sponssaisi minulle matkoja jonnekin missä saisin opettaa/opiskella erilaisia kamppailulajeja niin johan varmaan itsekin muistaisin mainostaa sponsoriani.
Mutta muutama seikka tästä rainasta:
-siinä on aivan älytön paino laitettu craplingiin muihin puolustautumiskeinoihin verrattuna
-siinä keskitytään mielestäni liikaa sen kaverin kanssa painimiseen sen sijaan että pyrittäisiin poistamaan se veitsi siitä yhtälöstä
-muut vaihtoehdot jäävät näyttämättä, esim. miten puolustaudutaan veistä vastaan kättä pidemmällä jne.
-veitsi omana aseena jäi vain maininnaksi

Omassa filosofiassani pääpointteja ovat:
-ota tilanne äärimmäisen vakavasti, et voi tietää onko hyökkääjällä motiivina tapaa sinut vai "ainoastaan" viedä rahasi tms. Lähde pahimmasta vaihtoehdosta.
-juokse karkuun jos voit.
-jos joudut puolustautumaan veistä vastaan ilman mitään aseita keskity siihen veitseen ensisijaisesti, se on se päävihollinen nro 1.
-jos saat tilaisuuden niin riistä ase vastustajaltasi. Harjoittele tekniikoita joilla veitsi otetaan pois erilaissa tilanteissa (pystyssä, maassa, seinän vieressä jne.) Jos onnistut aseen riistämisessä niin pidä huoli että hän ei saa sitä takaisin. Voit joko käyttää asetta itse tai heittää/potkaista sen niin pitkälle että vastustajasi ei sitä helposti saa takaisin. Ja toivoa samalla ettei joku muu hänen kaverinsa sitä saa...
-jos sinulla on mahdollisuus saada joku tilapäisase käyttöösi niin ota se. Esim. puunkarahka ulkona tai vaikkapa baarituolin jalka sisätiloissa edellyttäen että sen katkaisemiseen ei mene liikaa aikaa, tai mikä tahansa sellainen ase jota voit käyttää lyönti/potkuetäisyyden ulkopuolelta (hiekkaa silmille tms.)
-älä sääli vastustajaasi, et voi tuntea myötätuntoa sellaista ihmistä kohtaan joka yrittää tappaa sinut. Voit surutta rikkoa sen hyökkääjän käden ja kiskoa vaikka nivelen sijoiltaan. Se on tehokkaampaa siinä tilanteessa kuin lähteä tarjoamaan korkeita potkuja päähän.
-painiminen puukolla varustautuneen vastustajan kanssa on tyhmää. Et voi edes mestaripainijana hallita kuin yhtä vastustajaa kerrallaan matossa ja monta kertaa kadulla vastustajia on enemmän kuin yksi. Mutta jos joudut tahtomattasi mattoon tai katuun niin pyri sieltä nopeasti takaisin ylös, mutta varo edelleenkin sitä veistä.
-veitsellä tai muullakin aseella varustautunut hyökkääjä luottaa kivenkovaan siihen aseeseen ja sen voimaan. Tämä saattaa johtaa siihen että hän jättää käyttämättä muita hyökkäyskeinoja hyväkseen. Eikä välttämättä edes huomaa vaihtaa kättä jos saat pitävän otteen siitä veitsikädestä. Asetta pidetään AINA vahvemmassa kädessä, paitsi jos siinä kädessä on joku vamma tai jos hänellä on kaksi eri asetta. Silloinkin hän pitää sitä vahvempana uskomaansa asetta vahvemmassa kädessään.
-jos selviät elossa älä jää siihen paikalle asiaa selvittelemään viranomaisen tai muun kanssa sillä joudut melko suurella todennäköisyydellä oikeuteen ja saat vähintäänkin sakkoja siitä hyvästä että olet puolustanut sitä ainoaa henkikultaasi. Oikeuden istunnossa asioista päättävät eivät ole itse olleet siellä tapahtumapaikalla ja eivät voi siten olla täysin objektiivisia asiaa päättämään. Valitettavasti näin meidän oikeuskäytännössämme.

[Jussi Häkkinen]

Tuo improvisoidun aseen etsiminen on sinällään hyvä ja kannatettava idea. Todennäköisesti myös usein veitsiuhassa oleville erinomainen ajatus, joskin heillä lienee kättä pidempi työn puolesta mukana.

Ihmisiä on erilaisia enkä itse ole se pahin terminaattori, mutta olen kuitenkin muutamista omaisuuteen/mahdolliseen seuralaisen turvallisuuteen liittyvistä puukkouhista aktiivisella toiminnalla selvinnyt. Vaikka olen saliolosuhteissa harjoitellut improaseen (pamppu tai katuharja, asetettu ensin säännölliseen paikkaan ja sitten satunnaisesti ympäri treenialuetta) löytämistä ja poimimista tilanteen ollessa ns. päällä, aidon asian edessä tapahtunut näkökentän kapeneminen oli sitä sarjaa nyrkkitilannetta pahempaa, että se jokaisella kerralla yllätti. Myös toimintamalli poikkesi harjoitellusta eikä todennäköisesti kattaisi "näin pitäisi" -koulutuspuolta ja varmuudella kaipaisi lisää harjoittelua. Toimi, mutta ei varmasti ollut turvallisin.

Tässä siis Kukkiksen aika hyvän tekstin astalonhakukohtaan vain huomio. Varmasti on ihmisiä, joilta se onnistuu helposti, mutta se saattaa myös olla tilanteessa vaarallinen fiksaatiotekijä jos sen ajaa sisälle liian kovaa.

Se on hyvä pointti, ettei veitsiuhkaa koskaan pidetä leikkinä. Vaikka on kaikenlaisia "jos näyttää ei aio käyttää" -sanontoja (bs), suhtautumisen on oltava aina omaan ja/tai seuralaisen henkeen kohdistuvan aidon, aktiivisen uhkan mukainen.

[Andy]

-jos saat tilaisuuden niin riistä ase vastustajaltasi. Harjoittele tekniikoita joilla veitsi otetaan pois erilaissa tilanteissa (pystyssä, maassa, seinän vieressä jne.) Jos onnistut aseen riistämisessä niin pidä huoli että hän ei saa sitä takaisin.

...

-painiminen puukolla varustautuneen vastustajan kanssa on tyhmää. Et voi edes mestaripainijana hallita kuin yhtä vastustajaa kerrallaan matossa ja monta kertaa kadulla vastustajia on enemmän kuin yksi. Mutta jos joudut tahtomattasi mattoon tai katuun niin pyri sieltä nopeasti takaisin ylös, mutta varo edelleenkin sitä veistä.

Miten se puukko saadaan vastustajalta pois ilman että hänen kanssaan painitaan tavalla tai toisella? Olettaen siis ettei ole asetta käytössä.

[Jussi Häkkinen]

Andy: Kaksin käsin kiinni asekädestä, jota pidetään itsestä riittävän kaukana tai suhteellisen turvallisissa kulmissa. Omalla keholla voi runnoa toista seiniin, kulmiin ja esineisiin. Painia sekin, mutta enemmän räkäistä pystypainia, jossa yritetään saada asekäsi tilaan, jossa aseen piteleminen on vaikeampaa, esim. nurkkaa vasten runtaten.

Tal noin olen joistakin gurumateriaaleista tulkinnut. Sinällään ihan järkeviä ja drilleissä on omaan tasapainoon ja kehonkäyttöön paljon työkaluja.

Omalla kohdalla ei menneet tuollaiseksi, mutta ehkä huonomman tuurin myötä olisivat voineet mennä johonkin räkäpystypainisuuntaan opetusmateriaalia paljon huonommin toteutettuna. Onneksi ei tarvinnut.

[Andy]

Tuo nähdäkseni on nimenomaan sitä painimista.

[tapsaattori]

Silloin kun minua vastassa oli puukkoa kädessä pitävä narkkari, ei minulla ollut aikomustakaan saada sitä pois hänen kädestään, koska pampulla uhkaaminen ja huutaminen esti sen ettei hyökännyt päälle. Minä olin silloin vartijana yksityisellä eikä meillä ollut välineet ja osaaminen sillä tasolla että puukon olisi voinut edes turvallisesti riisua, eikä sellaista voi oikein työtehtävänäkään kukaan edellyttää, poliisihommia ennemmin. Mulla oli nuorena kesävartijana pelkkä vinyylipamppu vyöllä. Onneks viitsin kantaa sitä vaikka se oli hieman vaivalloinen.

Meinaan vaan sitä että veitsen pois saaminen ei ole välttämättä kovinkaan järkevä taktiikka jos on muita mahdollisuuksia. Viivytys ja ajan pelaaminen voi olla parempi. Toki tuollainen tilanne, mitä tänne linkitettiin, että kovalla kamppailuosaamisella ja atleettisuudella varustettu tappaja hyökkää suljetussa tilassa päättäväisesti kimppuun, niin silloin varmaan on parempi "voittaa" ja saada terä pois silläkin riskillä, että joutuu ottamaan muutaman viillon, mutta tuollaisiako ne tilanteet on? Ehkä joskus mutta tuskin usein.

[Andy]

Kai jokainen on sitä mieltä, että aseen - mieluiten ampuma-aseen - käyttö on lähtökohtaisesti paras tapa kamppailla puukolla aseistautunutta henkilöä vastaan. Ja tietysti pakeneminen, jos se on mahdollista eikä ole mitään suojeluvelvoitteita.

Tämä ei kuitenkaan ole vastaus siihen, miten puukko saadaan pois henkilöltä ilman painimista tai aseiden käyttöä. Onko se ratkaisu ryhtyä nyrkkeilemään? Jos ei, niin mikä se on?

[Ars Dimicatio]

Tämä ei kuitenkaan ole vastaus siihen, miten puukko saadaan pois henkilöltä ilman painimista tai aseiden käyttöä. Onko se ratkaisu ryhtyä nyrkkeilemään? Jos ei, niin mikä se on?

Puhtaasti kamppailutilanteessa, jossa kaksi ihmistä on päättänyt, että vastapuoli täytyy alistaa/rampauttaa/surmata vaihtoehtoja on aseet, painiminen tai paljain käsin tyrmääminen. Todellisuudessa tilanteet vaihtelevat.

Ainoa tapaus joka itselläni on tullut vastaan tilanne oli sellainen, että pakeneminen ei ollut realistinen vaihtoehto, aseita ei ollut, mutta puukon kanssa heilunut kaveri ei myöskään tullut hulluna päälle vaan epäröi arvioiden omia vaihtoehtojaan. Pidin etäisyyden ja katsekontaktin ja puhuin lopulta kaverin luovuttamaan puukkonsa kolmannelle osapuolelle, jolta sain sen tilanteen de-eskalaation jälkeen haltsattua itselleni. Lopulta varsinaista kamppailutilannetta ei syntynyt. Jos olisi syntynyt olisin varmaan yrittänyt tyrmäystä, ehkä jollain improvisoidulla aseella, sillä vastapuolella oli puukon lisäksi melko huomattava koko- ja voimaetu.

[Andy]

Miin, ei kai niitä vaihtoehtoja ole kuin:

1. painiminen
2. lyöntipotkiminen
3. aseenkäyttö
4. pakeneminen
5. puhuminen

Jos näistä kolme viimeistä eivät ole käytössä, niin vaihtoehtoja on kaksi. Onko joku sitä mieltä, että painimista ei silloin kannata harkita? Vai onko näiden lisäksi jotain muita mahdollisuuksia ja jos niin mitä?