Veitsiä vastaan toimiminen

[Ile]

Niin hasardia kuin onkin ip-asioiden ”toimivuuden” osalta käyttää argumenttina jotain suojusten kanssa toteutettua tosi-TV-juttua, niin silti sanon, että tämä toiseen ketjuun postattu video kertoo ainakin jotakin siitä, miten vaikeaa se veitsikäden saaminen kontrolliin on jos hyökkääjä on kohtuullisen vahva ja sähäkkä kaveri.

Lisäksi se kertoo, että lyönneillä ja potkuilla on paikkansa veitsihyökkäystä vastaan puolustauduttaessa.

Uutta jaksoa pukkaa. Skenaariona veitsipuolustus:

[kukkis]

Niinpä. Mutta sama ongelma on myös toisin päin. Harjoituksissa ei ikinä se puukkomies hyökkää oikealla kunnon terässä olevalla puukolla ja tee mitä haluaa ja pystyy vaan aina se menee sillä periaatteella että harjoitusvastustajaa ei vahingoiteta turhaan. Kun teräase heiluu niin se ensimmäinenkin osuma voi jo olla fataali. Siksi en ikimaailmassa neuvoisi ketään, sen enempää harrastelijaa kuin vaikkapa voimankäytön ammattilaistakaan, ryhtyä puukkomiehen kanssa painimaan. Se vaan on niin tyhmää. Jos esim. poliisilla tai vartija/järkkärillä on pamppu niin kuin aina on niin sillä kun pitää etäisyyttä ja tekee riittävän monta iskua suoraan veitsikäteen tai ranteeseen niin ei montaa kertaa tarvitse osua kun se puukon pitäminen siinä kädessä käy mahdottomaksi. Jos joku epäilee sitä niin tervetuloa kokeilemaan. On nimittäin testattu pehmennetyllä pampulla ja jääkiekkohansalla tuota ja kyllä siinä aina kerran pari ehtii osumaan asekäteen ennen kuin puukkoa tulee perille. Jos joku väittää kestävänsä täysillä isketyn pampun siinä asekädessään niin haluaisinpa vaan nähdä.

[YJT]

Puukkomiehen ei toki tarvitse tulla tarjoamaan sitä puukkoa pamputettavaksi, vaan voi ensin imeä kiinni, ja sen jälkeen voi ottaa sen puukon käyttöön.

Itse olen paininut puukkomiehen kanssa, koska näin sen siinä tilanteessa parhaaksi vaihtoehdoksi. Itse käytän aika varovaisesti ilmaisuja kuten "ei koskaan" tai "aina", koska tiedostan että voi olla vaikeaa kuvitella kaikkia mahdollisia tilanteita ja olosuhteita.

[Jasse]

Hyvä video. Tuollalailla pitäisi itsekkin välillä harjoitella.

Kun hyökkääjä käy päälle niiin on luonnollista että homma menee painiksi jos toinen ei juokse alta pois/pakoon. Näin tapahtuu tietysti painissa, mutta myös esim nyrkkeilyssä johon johon paini ei varsinaisisti kuullu, ja siksi tuomeri tuleekin aina purkamaan painitilanteet. Näin tapahtuu usein myös tappelu ja itsepuolustustilanteissa, myös puukotuksissa. Niissä tapauksissa kukaan ei välttämättä tule purkamaan painitilannetta. Joten tyhmää on vähätellä painikyvyn merkitystä ja olla sitä parantamatta.

[Lasse Candé]

Kukkiksen ja YJT:n äskeiseen:

Puukkouhkan luonne riippuu hyvin paljon siitä, mitä se veitsen kantaja oikeasti ajaa tilanteessa takaa ja mistä lähtökohdista.

Tilanne on hyvin erilainen, jos joku uhittelee veitsellä lähinnä näyttääkseen että olisi tällainen, jos joku haluaa ryövätä rahat tai jos joku on päättänyt ettei omalla elämällä ole väliä, mutta uhrin tappamisella on.

Käytännössä viimeksi mainittu saattaisi esimerkiksi hyökätä vahvasti koko kehollaan ja yrittää voimakkaita vaikeasti torjuttavia pistoja takakädellään. Tällainen ihminen tekisi luultavasti hyvin paljon, että ei menetä puukkoaan ja muulla kehollaan ei ehkä edes olisi niin paljoa väliä.

Ryöstössä tai esittelyssä saattaisi olla veitsen kantajan liikkuminen ja veitsen käsittely erilaista. Ja riippua monesta muuttujasta, kuten ensinmainitussakin tapauksessa.

Ei näistä voi oikein mitään kamppailun osa-aluetta sulkea pois, joskin pakeneminen on ensimmäinen, jos on se luksus, että onnistuessaan kellekään muullekaan ei käy mitään. Sen jälkeen ei enää voi sanoa paljoa muuta kuin että on tilannekohtaista ja hyvä jos voi hyödyntää itse jotain esinettä.



Näistä eroista voi olla hyvä ajatusleikki sellainen, että julkisella paikalla miettii, kuinka toimisi jos haluaisi tappaa jonkun veitsellä
a) raivon vallassa äkkinäisesti
b) niin, että tätä on mahdollista suunnitella ja sitten saa toteuttaa.

Tai kuinka ryöstäisi veitsellä.

Ja toistaa ajatusleikki eri uhrien suhteen.



Mitä luultavimmin huomaisi, että omat ominaisuudet, pyrkimys ja vastustajan ominaisuudet muuttavat omia toimintasuunnitelmia. Entäs millä tavalla toisella sitten olisi paras mahdollisuus puolustautua missäkin tilanteessa? Voidaan vielä leikkiä, että tietämättäsi uhri onkin teknisesti monipuolinen kamppailija.


Ajatusleikki osoittaa sen, että veitsiä vastaan toimista ei voi kovin mielekkäästi ajatella vain yhden tyyppisenä uhkakuva-asetelmana.

[Jasse]

Todettakoon että se epätodennäköinen, mutta mahdolinen skenaario/kauhukuva/väkivaltafantasia johon itse mentaalisesti ja fyysisesti valmistaudun on mallia "aktiivinen sarjapuukottaja". Tällaisessa tilanteessa olisi mielestäni hyvä että joku fyysisesti ja psyykkisesti kyvykäs henkilö (mahdollisimman moni) käsisi puukottajan kimppuun tarkoituksena pysäyttää tai vähintäänkin viivyttää (poliisin tuloon asti).

Itse olen miettinyt että ensiksi tulisi huutaa "Puukkomies. Soitakaa poliisi!" (tms. jos saa sanaa suusta). Lähteä etenemään määrätietoisesti puukottjaa kohden. Jos lähitöllä on jotain kättäpidempää, esim kivi tai tuoli niin napata semmoinen matkaan. Jos ei niin sitten vaan tulta päin paljain käsin. Sitähän tietenkään voi tietää miten se käsirysy etenee ja päättyy. Olen miettinyt aloituksena esim: pysäriä tai saksipotkua rintaan tai päähän tai väistö/torjunta ja takakäsi päähän. Jos ei heti tipu niin torjunta/väistö takakäsi ja/tai jonkinlainen ote veitsikädestä ja hedareita, puremista, kurkuttamista tms. satuttamista. Jos kummatkin kaatuu maahan niin kontolli asekädestä ja puremista, hedareita, kurkuttamista tms. ja/tai mahdollisesti käden rikkominen käsilukolla. Jos vain toinen kaatuu niin potkuja munille ja päähän.

Jos tilanteesta voi poistua (ilman että joku muu jää puukon alle) niin tietysti poistutaan ja jos tilanteessa on saatavilla nopeasti kättäpidempää niin sitä tietysti kannattaa käyttää. Ja kaikkia näitä juttuja - poistumista, painimista, lyömistä, puremista, kurkuttamista ja tilapäisvälineiden käyttöä - tulis harjoitella.

Tässä siis sellainen jota itse ajattelen kun ajattelen puukkoavastaan toimimista. Motivoitunut aktiivinen sarjapuukottaja joka jahtaa ihmisiä ja kaatuilee. Lopuksi tappaa poliisin, joka takalaa väärän miehen kun puukottaja on jäänyt painitilanteessa alle.

[Ile]

Veitsihyökkäystä vastaan puolustautuminen lienee hyvä esimerkki siitä, että itsepuolustusharjoittelussa täytyy aina pohtia, mikä on järkevää ajankäyttöä.

Toki harjoittelulle voi sitten olla muitakin tavoitteita kuin puhdas itsepuolustustaidon kehittäminen. Joku voi ihan mielenkiinnosta ja harrastamisen ilosta keskittyä veitsijuttuihin, mutta pohdin tässä asiaa vähän laajemmin.

Jos hätävarjelutilanteita oikeasti haluaa välttää, niin niihin joutumisen todennäköisyys jää ainakin taviksella melko pieneksi. Ja vielä jonkin verran pienempi on veitsihyökkäyksen kohteeksi joutumisen todennäköisyys.

Tämä ohjaa väkisinkin sitä miten erilaisia tilanteita varten kannattaa harjoitella, koska harjoiteltaville toimintamalleille pitää saada myös tarpeeksi toistoja.

” Maailman parasta” erityisratkaisua johonkin hyökkäykseen ei välttämättä kannata ottaa harjoitusohjelmaan jos sen toistomäärät tulevat käytännössä jäämään hyvin pieniksi ja lisäksi sen itse hyökkäyksen kohtaamisen todennäköisyys on tosielämässä vähäinen.

Esim. Defendossahan on ollut tämä lähestymistapa, että ei välttämättä harjoitella parhaita mahdollisia ratkaisuja kaikkiin spesifeihin uhkiin, vaan harjoitellaan vähän yleispätevämpiä suoraviivaisia ratkaisuja ja saadaan niille valtava määrä toistoja.

Vähän pitkä alustus, mutta näitä videoitakin ja eri toimintamalleja vertaillessa pitäisi muistaa tuo konteksti.

Se, että joku veitsipuolustusspesialisti tekee videolla näppärästi jonkun jutun ja periustelee sen hienosti, ei tarkoita, että kaikkien kamppailijoiden kannattaa enemmän tai vähemmän satunnaisissa puukkohipoissa keskittyä samaan.

Painetilanteissa suurin osa todennäköisesti turvautuu vahvuuksiinsa ja osaamisensa karkeaan ydinalueeseen.

Pitkän linjan painijalle ”paras” ratkaisu puukotustilanteessa voi perustellusti olla erilainen kuin se, mihin pitkän linjan nyrkkeilijän kannattaa turvautua.

[Ars Dimicatio]

Täydellinen "realismi" treenissä on aina mahdottomuus, koska kukaan ei ole treenissä siinä vireys- ja mielentilassa missä puukottaja tai puolustautuja ns. "oikeasti olisi". Harvemmin edes samoissa varusteissa, ympäristöstä puhumattakaan. Näin ollen minun mielestä treenissä pitää aina sulkea mahdollisuuksien ympyrää pienemmäksi ja keskittyä treenaamaan paljon toistoja tekniikassa. Uskon, että vaikka yksi tai kaksi suoritusta mahdollisimman realistista larppausta betoniviidakon kujalla arkivaatteissa ja räntäsateessa painien voikin avata ajattelumaailmaa, niin sata toistoa torjuntaa salilla lähes katamaisesti voi olla tehokkaampi apu jos puukko tulee kohti.

Tosin olen aina ollut kaikessa treenissä sitä mieltä, että täydellisen simulaation hakeminen on haihattelua, jos se tapahtuu tehokkaiden toistojen treenaamisen hinnalla. Voin olla väärässäkin. En vaan usko olevani ;)

[tapsaattori]

Minä pääsin aikoinaan harjoittelemaan uhkatilanteissa toimimista varikolla olevassa metrojunassa. Sijoittumiseen, ajoitukseen ja sen sellaiseen siitä oli kyllä hyötyä. Ei me siellä mitään kovan kontaktin harjoituksia tehty, mun mielestä ne on turvallisempaa harjoitella tatamilla.

Useamman kerran olin tekemisessä puukolla varustautuneen kanssa, niitä löytyi kiinniottojen yhteydessä. Vain kerran sellaisen kanssa, jolla oli puukko kädessä. Se lähti karkuun kun minä ja työpari huudettiin ja pamput oli olalla valmiina. Huutamistakin muuten pitää harjoitella, ei se ääni itsestään tule. Kerran hallintaotteessa oleva tavoitteli vyöllä ollutta puukkoa, ei saanut, ote oli hyvä. Ei nämä ollut kauhean vaarallisia tilanteita, koska itse oli ns ajan tasalla ja tavallaan askeleen edellä. Voisin kuvitella että jos puukko tulisi vastaan ihan yllärinä ja joutuisi puhtaasti puolustautumaan se olisi tosi inhottava ja vaikea tilanne enkä tiedä osaisko siinä yhtään toimia.

[sikajudoka]

Lee Morrisonin Urban Combatives veitsipuolustusprinsiipit ovat myös yksinkertaisia ja tehokkaita.

[Asgeir]

Tuo aiemmin mainittu Knife Control Concepts on kovassa nosteessa maailmalla ja varmaan ihan syystä. Konseptilla on kovaa markkinointia, nettikurssitusta ja ihan toimivia juttuja. Myös Ruotsissa jotkut tutut defendo-ohjaajat ovat ottaneet se toiseksi lajiksi.

Kuten JMattila mainitsi konsepti on lähtöisin Shivworksista, jonka päävetäjä Craig Douglas kävi Suomessa vuosia sitten ja tänä vuonna Suomessa kävi toinen pätevä ohjaaja. Minä ja muutamat muut kalistelijat ja Vantaan Streetwisesta lähtöisin olevat ollaan kuitenkin edelleen treenattu pääosin Tanswellin S. T. A. B :ia joka mainittiin myös ketjussa aiemmin

[Jasse]

Täydellinen "realismi" treenissä on aina mahdottomuus, koska kukaan ei ole treenissä siinä vireys- ja mielentilassa missä puukottaja tai puolustautuja ns. "oikeasti olisi". Harvemmin edes samoissa varusteissa, ympäristöstä puhumattakaan. Näin ollen minun mielestä treenissä pitää aina sulkea mahdollisuuksien ympyrää pienemmäksi ja keskittyä treenaamaan paljon toistoja tekniikassa. Uskon, että vaikka yksi tai kaksi suoritusta mahdollisimman realistista larppausta betoniviidakon kujalla arkivaatteissa ja räntäsateessa painien voikin avata ajattelumaailmaa, niin sata toistoa torjuntaa salilla lähes katamaisesti voi olla tehokkaampi apu jos puukko tulee kohti.

Tosin olen aina ollut kaikessa treenissä sitä mieltä, että täydellisen simulaation hakeminen on haihattelua, jos se tapahtuu tehokkaiden toistojen treenaamisen hinnalla. Voin olla väärässäkin. En vaan usko olevani

Samaa mieltä että täydellinen realismi on treeneissä mahdottomuus. Itse uskon vahvasti tehtävä-/teemasparriin, ennen kaikkea kamppalu-urheilun saralla, mutta myös treeneissä jossa tähtäisessä on nimenomaan itsepuolustuskyky. Eli siis ensi treenataan joku tekniikka/kombo "katamaisesti" ja sitten tehdään tilanne jossa maalimies syöttää kokoajan tai välillä kyseisen hyökkäyksen ja siihen sitten pyritään reagoimaan opetetulla tekniikalla tai kombolla. Tai esimerkiksi niin että maailimies tekee vapaasti omaa juttuaan ja tekijällä on teema, tekniikka tai kombo mitä pyrkii toteuttamaan. Eli siis tarkoitus on saada onnistuneita toistoja "elävässä" harjoitteessa vastustelevaan maalimieheen.

Ihmisten lähtökohdta ja taustat ovat tietysti eri. Minä tietysti ajattelen itseäni ja omaa optimaalista veitsi-/itsepuolustustreeniä. Kun on 20v treeniä ja kisaamista takana BJJstä, vapaaottelusta ja potkunyrkkeilystä niin ajattelen että omissa itsepuolustusharjoittelissa ei takakäden suoraa tai kimura-käsilukkoa tarvitse hinkata vaan keskityn tehtävä/teema-sparreihin puukkoa vastaan ja tutkailen mitkä sparrissa toistuvat ratkaisut vaikuttavat järkeviltä.

Tässä perus BJJ-liikkeillä saatu ihan pätevää veitsikontrollia selällään painiessa.

[Jasse]

Tällä videolla Burton Richardson (yksi alkuperäisistä Dog Brothersesita) esittelee omaa patenttiotettaan veistä vastaan ja antaa kritiikkiä minunkin suosimalle "russian two on one" otteelle.
Kävin herran seminaarilla 2017 jossa treenattiin muun muassa tätä otetta. Itse en lämmennyt otteelle.

[Asgeir]

Burton Richardssonin-seminaarissa 2017 käsiteltiin veitsipuolustusta. Burton pyysi osallistujia näyttämään omat tekniikat, joiden perusperiaatteiden tuli olla kädenhallinta ja seuraavaksi veitsen hallinta. Eli tekniikan tuli olla staattinen hallinta (varmaan isolation oikea termi) , josta veitsikättä voi hallita ja josta kädenvaihto ei ole mahdollista. Tekniikoita perusteltiin alkuaikojen ufc- ja prideviittauksilla (Couture mainittu myös videossa).

Knife Control Concepts flowdrilleineen on toinen ääripää ja Burton toisessa päässä.

Seminaarissa Burton mainitsi että oli oppinut tekniikan Tatangilta Filippiineillä (Kali ilustrisimo). Siinä teräasekonseptissa tekniikassakin on enemmän järkeä. Pysyttelen kuitenkin itse Two on onessa ja suosittelen Burtonin seminaareja kaikille ihan kamppailutarinoiden ja shown takia.

[Ars Dimicatio]

Itse uskon vahvasti tehtävä-/teemasparriin, ennen kaikkea kamppalu-urheilun saralla, mutta myös treeneissä jossa tähtäisessä on nimenomaan itsepuolustuskyky. Eli siis ensi treenataan joku tekniikka/kombo "katamaisesti" ja sitten tehdään tilanne jossa maalimies syöttää kokoajan tai välillä kyseisen hyökkäyksen ja siihen sitten pyritään reagoimaan opetetulla tekniikalla tai kombolla. Tai esimerkiksi niin että maailimies tekee vapaasti omaa juttuaan ja tekijällä on teema, tekniikka tai kombo mitä pyrkii toteuttamaan. Eli siis tarkoitus on saada onnistuneita toistoja "elävässä" harjoitteessa vastustelevaan maalimieheen.

Joo, minunkin kokemuksen mukaan tekniikan siirtäminen "katasta" paineistetumpaan ympäristöön vaatii välivaiheena esimerkiksi juuri teemasparrin, jossa toiminnan laatikkoa laajennetaan hiukan räjäyttämättä sitä täysin auki. Sparri jossa toinen osapuoli toimii kohtalaisen vapaasti ja toinen yrittää saada tietyn tekniikan syötettyä väliin on tosi tehokasta, mutta vaatii sen leikkimielisyyden, eli kaikki kilpailullisuus ja voittamisenhalu pitää hyllyttää harjoituksen ajaksi.