Veitsiä vastaan toimiminen

[carenza]

https://hw-videos.worldstarhiphop.com/u ... oFPEZl.mp4

Pistetääs ihan rehellistä puukkohippaa välillä kehiin.

Ajoituksen hakemista ja sopiva intercepting kun toinen ylireagoi tanssitukseen, eipä se muuta tarvinnut.

[kukkis]

Niin, kyllähän se veistä vastaan toimiminen PALJAIN KÄSIN on enemmän teoriaa kuin käytäntöä. On olemassa lukuisa määrä erilaisia tekniikoita ja eri toimintaperiaatteita joita voi käyttää veitsitorjunnoissa, mutta en lähtisi niistä yhtäkään toteuttamaan jollen olisi siinä pakkotilanteessa että karkuun ei voisi tai pääsisi juoksemaan.
Asia muuttuu huomattavasti jos on käytössä joku ase, esim. noin 60-80 cm pitkä keppi, vaikka baarijakkaran jalka tms. Jos sitä osaa yhtään käyttää on jo aika paljon paremmin turvassa veitsihyökkäykseltä. Tosin taitava veitsimies voi silti yllättää, mutta onneksi suurin osa puukonheiluttelijoista ei ole taitavia.
En silti sano etteikö veitsitorjuntoja pidä harjoitella. Itsekin opetan mielelläni veitsitekniikoita, sekä hyökkäystä, mutta varsinkin hyökkäyksen torjuntaa. Yksi bravuuri on se kun aina näiden oppituntien lopuksi otamme pienen testin: sileäksi hiottu puuveitsi (terä ei taivu) ja siihen sitten huulipunaa terään. Hyökkääjä hyökkää ilman sovittua muotoa ja puolustaja tekee parhaansa torjuakseen. Lopuksi katsotaan kuinka paljon pisto- ja viiltojälkiä on jäänyt näkyviin. Ihan mielenkiintoinen testi myös niille jotka kuvittelevat osaavansa...

[Kari Aittomäki]

Tuo kuvattu tussitaistelu on minusta aina ollu hiukan virheellinen asetelma, kun harva puolustautuja käy taistoon samalla intensiteetillä kuin huulipuikko-huitoja. Tulee näkö- ja katsomusharha.

Kun itsepuolustus-termiin sisältyy sisäänajettuna tää sankaritarinoinnin aivosyylä. Jossa tekijä asennoituu reagoivaan toimintamalliin ja jonkinlaiseen puolijumalalliseen ennalta-aavistuksen kykyyn.

Olin kauan-kauan sitte jollain leirillä tai jollain jossa tuo kuvio otettiin peliin.
Koska olin aika pettynyt saamaani antiin ja muutenkin v*ttumaisessa vaiheessani, vedin heti lähdöstä puukkosankarille perusmawan päähän kops. Hänkun odotteli jotain suhinablokkeja ja hämähäkkiliikkumista.
Sälli istahti ja hyvä ettei päässy niisku.

Sain osakseni kollektiivista myrmyttämistä.
Varmaan ihan aiheesta.

Tarinan opetus on luonnollisesti se että tärkeintä on Asenne.

[kukkis]

Kyllä näin että se todellinen taistelu elämästä ja kuolemasta- josta siis on kysymys silloin kun joku hyökkää veitsen kanssa- on erilainen kuin dojolla demonstroitu. Mutta on se kuitenkin HUOMATTAVAN paljon opettavaisempaa kuin treenata pelkästään muodollista tekniikkaa pelkästään muodollisiin, ennalta sovittuihin hyökkäyksiin. Mutta en siltikään suosittele edes sinulle Kari lähteä kadulle testaamaan. Voipi käydä kuitenkin vahinko, siis itsellesi. Nouseeko mawa farkut jalassa, kääntyykö tukijalka kitkaisella alustalla jne jne. Ja jos nousisikin, osuisiko veitsi mahdollisesti jalkaan ja jos niin mihin kohtaan (akillesjänne, reisi- tai nivusvaltimo)? Tarkoitin kannanotollani lähinnä sitä että on kaksi eri asiaa treenata dojolla ja joutua kadulla oikean hyökkäyksen kohteeksi, mutta dojolla treenaaminen on mukavampaa ja sielläkin voi ajatella nenäänsä pidemmälle ja ainakin yrittää löytää opetettavasta aiheesta sellainen treenimuoto joka simuloisi oikeita olosuhteita mahdollisimman hyvin. Meillä kun ei ole saatavilla kuolemaantuomittuja vankeja harjoitusvastustajiksi...

[JariR]

Niin, Kari.

Muistathan nyt, että kyllä se kadulla vaan on sitten ihan erilaista.



#potkussaoppii

[Jussi Häkkinen]

kääntyykö tukijalka kitkaisella alustalla

Tämä ei ole välttämätöntä.

Oletko muuten nähnyt veistä asiakaspuolelta kadulla vai onko kyseessä jonkinlainen reality check -kimara jolla luodaan itselle jo valmiiksi negatiivinen kuva tilanteesta selviytymiseen ja helpotetaan veitsen näkemistä voittamattomana aseena?

Ei noin suoralta kädeltä kuulosta tilannetta ajatellen edulliselta mindsetiltä.

[Kari Aittomäki]

Minä en olisi kovin skeptinen perusparruttelusta.
Optimikaarinen ja tiukka pariharjoittelu toimii oikeassa tilanteessa yllättävän hyvin, ei ehkä varsinaisena pelastavana tekniikkana mutta liikkumisen ja olemisen jykevöijänä.
Tämä tietysti edellyttää havaintovapautta ja vapautta hätäilykitkasta so kokemusta ja oikeansorttista so -asenteista treeniä.

Oletko muuten nähnyt veistä asiakaspuolelta kadulla vai onko kyseessä jonkinlainen reality check -kimara jolla luodaan itselle jo valmiiksi negatiivinen kuva tilanteesta selviytymiseen ja helpotetaan veitsen näkemistä voittamattomana aseena?

Hä?
Sama suomeksi kiitos.

[kukkis]

Jussi Häkkinen: olen nähnyt käytännössä parin metrin päästä mitä nopea ja häikäilemätön veitsenkäyttelijä saa aikaiseksi vaikka vastassa on kovan luokan kamppailulajimies. En aio tarkemmin sitä avata, mutta sen sanon että paljain käsin en lähtisi veitsimiestä vastaan ellei olisi pakko. Voit ajatella mindsetistä mitä haluat, se on sinun asiasi. Minun kantani on tämäl
Kari Aittomäki: asenne on tosiaan näissä päähänlyöntikisoissa usein ratkaisevampaa kuin se mitä lajia kukin edustaa. Mutta entäs sitten kun olet kadulla jossa vastassa on myös kovalla asenteella oleva veitsenkäytön mestari? Minä ainakaan en luottasi mawan kaikkivoipaisuuteen...

[Jussi Häkkinen]

Niin. Kukaan ei lähde veistä vastaan ellei ole pakko. Silloin kun on pakko, on hyvä toimia niin päättäväisesti kuin suinkin.

Jos vastassa on "veitsenkäytön mestari kadulla" (annamunkaikkikestää), silloin on todennäköisesti aseettomana pahassa paikassa. Tästä huolimatta sitä omaa toimintaa ei kannata ainakaan enemmän hannata kuin sen vähemmän mestarin kanssa. Lähtökohtasi on siis vahvasti uhrimentaliteettin kyllästämä.

Ei mikään tehty juttu ole kaikkivoipainen. Mutta jos tyypistä kaikkoaa taju tahi katkeilee raajoja tai edes sormia, veitsenkäytyöteho laskee huomattavasti.

[sinappi]

Aittomäki on selvinnyt veistä vastaan voittajana kadulla viisikymmentä kertaa. Ainakin näin oli vuonna 2006. Voi olla, että luku on nykyään suurempi. En usko, että juuri kenelläkään muulla ihmisellä koko tässä maassa on vastaavaa kokemusta.

[kukkis]

Niin, kysymys on teoreettinen niin kauan kunnes sen eteen joutuu. Veitsenkäytön taitaja on jotakin muuta kuin jurrinen perusjuntti joka heiluu moran kanssa kolmen promillen kumarassa. Sellaiselta olen itsekin ottanut veitsen pois. Mutta se että kumpi ehtii ensin on monesta asiasta kiinni. Tottakai se veitsimies kumartaa nyrkkiä ja monoa niin kuin kaikki muutkin, kysymyshän onkin siitä ehtiikö se aseeton niitä tarjoilemaan ennen kuin on itse saanut sen verran osumaa että ei enää ole kykenevä toimimaan. Syvä pisto vatsaan tai rintakehään tai sitten hyvä viilto isoon suoneen, valtimo tai laskimo niin peli on aika äkkiä pelattu. Eikä sen välttäminen ole mitään uhrimieltä vaan ihan pelkää perusjärjenkäyttöä. Mutta jos joku on kiinnostunut testaamaan näitä käytännössä niin siihen on tilaisuuksia ainakin täällä Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla vaikka joka ilta. Minua ei kiinnosta vaikka veitsitorjuntoja olenkin treenannut ja opettanut muillekin. Kuten aiemmasta kävi ilmi on muodollisen tekniikan taitaminen vähän eri asia kuin osata ja kyetä toimimaan oikein silloin kun on kylmää terää tarjolla. Yksi mahdollisuushan olisi käyttää treeneissä oikeita puukkoja, mutta aika extremeksi se voisi mennä. Joku perusbudoka saattaisi tuntea olonsa hyvinkin oppineeksi ja ruveta liian kovalla itsetunnolla heilumaan. Seurauksena voisi olla iso vahinko. Mietin sitä Karin kuvausta omasta harjoitustilanteestaan jossa hän omien sanojensa mukaan latasi mawan poskeen ja kaveri istahti, niin olivatkohan treenaajat ihan samassa mielentilassa silloin. Olisiko ollut ihan sama tilanne jos sillä veitsimiehellä olisikin ollut oikea puukko? Ja myös oikea mielentila, siis tappamisen meininki? Kaikki tämä on teoriaa kunnes se oikeissa olosuhteissa koeponnistetaan.

[Andy]

Onko joku joskus kehottanut testaamaan veitsipuolustautumistaitoja haastamalla veitsellä aseistettuja rikollisia kaksintaisteluun ilman että itse aseistautuu?

Jos on niin kuka ja missä?

[Jasse]

Veitsi on kyllä hurja kalu. Varmaan harva ilman pakkoa käy oaljan käsin puolustautumaan - eli hyökkäämään - puukkomiestä vastaan. Fantasiointi on tietysti yleisempää, mutta hyvä sekin olisi tehdä mahdollismman realistisen treenin pohjalta.

Olen ehkä ennenkin kertonut tämän tarina jonka mukaan eräs potkunyrkkeily pioneeri aikoinaan potkas diskojonossa mavalla älyn ämpäriin puukko-uhittelijalta. Vaihtokauppana jäi puukko polveen törröttämään. Tarina on potkaisijalta itseltään varmennettu. Itse en voi kuin fantasioida moisesta uroteosta

[Jussi Häkkinen]

. Eikä sen välttäminen ole mitään uhrimieltä vaan ihan pelkää perusjärjenkäyttöä.

Näinpä. Nimenomaan välttäminen. Mutta mikäli tilanne lähtee siitä huolimatta päälle, sen toisen pitäminen veutsijumalana - kuten koetat tässä markkinoida - johtaa helposti täysjäätymiseen ja juurikin siihen, että Mora on siellä keuhkossa vastustelematta.

[Kari Aittomäki]

Mä muuten tunnistan tuon treeni-asenteen, jossa siis lähdetään siitä että vastus on maailman vahvin nalle ja teknikan on syytä olla kohdallaan.
Tällä koetaan saada treeni mahdollisimman tehokkaaksi ja teknisesti lähelle optimia.

Oikeassa maailmassa tilanne todellakin on sitte erimoinen juu. Se puukkomies voi olla erittäinkin taitava ja aivan perkeleellisen paha kohdattava, kyllä.

Nyt kannattaa huomata etten tokikaan esittänyt mawaa päähän tilannetajuisena puukkotilanneratkaisuna.
Vaan odottamattomana tekona, treenien sisäisten jännitteitten provosoimana.
Kaskun otti päästä se leiri ja se kohdalle osunut treenikoppavakin ärsytti.
Hän ei odottanut raakaa ja näyttävää hyökkäystä vaan oli asennoitunut olemaan itse se tilannejohtaja.
Ihan vaan kusipäisyyttäni sillä pusulla toteutin.
Mutta kyllä se asenne toimii tuolla kentälläkin, ei siinä. Mawa myös.

Olen juu tarjonnut potkuja puukonkaivajien tärykalvoon mutta se on aina toinen tilanne ja tilannekohtainen ratkaisu.

Aittomäki on selvinnyt veistä vastaan voittajana kadulla viisikymmentä kertaa. Ainakin näin oli vuonna 2006. Voi olla, että luku on nykyään suurempi. En usko, että juuri kenelläkään muulla ihmisellä koko tässä maassa on vastaavaa kokemusta.

Niin, yhä ja edelleen, viitisenkymmentä puukkutilannetta ei ole paljon kun sukkailu jaetaan runsaalle parillekymmenelle vuodelle.
Tuleehan niitä vastaan kun öisin töitä tekee.
Kaikissahan niissä se räyhähdys-riski on olemassa mutta kovasti suurin osa on aseriisuntaratkaisuja.