Tuleeko muille muuten mieleen ne hiekkalaatikkoajat, jolloin väiteltiin voittaisko Bätmän vai Hiimän?
Andy kirjoitti:
Eräs syy mikä minusta erottaa Rooman armeijan useimmista muista oli sen joustavuus. Roomalaiset kohtasivat lähes kaikenlaisia kuviteltavissa olevia vastustajia: heimosoturien laumoja, kevyttä ratsuväkeä, katafrakteja, falangeja, sissitaktiikkaa käyttäviä heimolaisia, sotavaunuja, norsuja, kamelijoukkoja, jousimiehiä ja ties mitä. Ja kuitenkin lopulta legioonat vetivät pidemmän korren.
Tämä on totta, mutta legioonalaiset eivät kuitenkaan kertaakaan kohdanneet teknologisesti ylivertaisia vastustajia, vaikka monilla vihollisillaan oli kyllä jossain määrin parempia aseita (kelttien miekat, parhialaisten jouset). Länsi-Rooman tuhoutuessa, Länsi-Euroopassa mentiin kyllä monissa asioissa monta askelta taaksepäin, mutta aseteknologia jatkoi kehittymistään.
Tämä on kyllä ihan kummallinen lähtökohta. Legioonaan ei kuulunut ritareita tai jousimiehiä, joten miten ihmeessä niiden osuus voisi olla yhtä suuri? Tokihan armeijoita pitäisi verrata siinä koostumuksessaan, jossa ne olivat.
Oli niitä, mutta pääosin auxilioita, jotka nähdäkseni voidaan laskea mukaan. Toki taas vertailu hankaloituu, koska monet heistä olivat ratsujousijoukkoja, joita taas keskiajan Euroopassa ei paljon nähty.
http://en.wikipedia.org/wiki/Sagittarii
Ja täyshaarniskoidut ritarit oli eliittisotilaita, jotka muodostivat armeijoista vain vähemmistön. Siksi ajattelin ettei vertailu ole mielekästä jos jako valiojoukkoihin ja rivisotilaisiin ei ole suhteellisen tasainen. Ranskassa tosin ritarien osuus oli ilmeisesti suhteellisen suuri ennen Crecyä, koska maajusseja ei rekrytöity juurikaan ja suuri kuningaskunta sai pystyyn mahtavan armeijan myös ilman yleistä asevelvollisuutta. Eikös satavuotiseen sotaan itseasiassa liittynyt joku talonpoikaiskapina, kun sodan verorasitus alkoi käydä liian suureksi (meikäläisten nuijasotaan verrattavissa siis)? Tämäkään seikka tuskin innosti ranskalaista ylhäistöä aseistamaan rahvasta, ainakaan jousien käyttöön.
Nähdäkseni se, että legioonien kuri ja ko mentojärjestelmä olivat satavuotisen sodan joukkoihin nähden aivan ylivoimaiset ja esim. tuo Crecyn taistelun tumpelointi ei varsinaisesti kerro hyvää ranskalaisten sotilaskurista. Tällaiset seikat näen paljon tärkeämmiksi kuin aseiden ja panssarien laadun.
Voi olla. Eikös legioonan perustaistelutaktiikka ollut pitkään se, että pilumit vihulaisen niskaan, sitten suljetussa osastossa rynnäkkö kilvillä puskien ja cladiuksilla sohien? Toimi hyvin kelttejä ja muita puolialastomia barbaareja vastaan, mutta haarniskoidut ritarit olisivat olleet liian kova pala, ainakin mikäli eivät olisi tumpeloineet ryhmityksiä Crecyn tavoin. Terä olisi kilpistynyt panssariin, jonka jälkeen ainoa mahdollisuus olisi ollut kaataa ritari maahan ja saada kuolettava pisto jostain raosta sisään. Cladius oli hyvä miekka, mutta yksi syy sen lyhyyteen oli metallurgian taso. Keskiajan pitkämiekka oli huomattavasti tehokkaampi ase.
Lisäksi ei ole välttämättä ihan järkevää verrata 1 vs. 1 erilaisia sotajoukkoja, koska niiden varustaminen maksaa eri määriä ja eri yhteiskunnat taas pystyvät varustamaan erilaisia joukkoja. Parempi lähtökohta olisi minusta se, että mietitään millaisen armeijan vaikka 10 miljoonaa Rooman keisarikunnan aikaista ihmistä kykenee saamaan aikaan ja millaisen taas 10 miljoonaa keskiaikaisen feodaalivaltion ihmistä.
Kyllä ja tällaisessa vertailussa Rooma vetäisi ilman muuta pidemmän korren, oikeastaan mitä tahansa keskiajan kuningaskuntaa vastaan.
