Jaawa kirjoitti: ↑touko 13, 2022, 22.50
pelkkä lajitreeni ei mua ois voinu korjata näin, vaikka miten hyvä kunto ois.
Viisaita sanoja ovat nämä. Uskon, että "sillä se lähtee millä se on tullutkin" ajatusmaailma on usein vallitseva. Sitä vain ei tavallaan tajua, varsinkaan ensimmäisten kamppailuvuosien aikana, että missä vika oikeastaan on ja mistä alkaa asioita korjaamaan. Ne tyypit joilla on kamppailuhommiin tultaessa jo lähtökohtaisesti hyvä liikkuvuus, pääsevät huomattavasti vähemmällä ja pystyvät keskittymään enemmän kunnon- ja taitojen kehittämiseen
Erilaisia metodeita ja tyylejä löytyy vaikka millä mitalla ja kuten Jaawa mainitsi, pitää löytää se itselle sopiva.
Minä pidän erityisen suuressa arvossa liikkuvuusvalmentajan meriiteissä sitä, että hän ei ole ollut itse lapsesta lähtien notkea ja venyvä. Toisekseen on äärimmäiseen tärkeää että valmentaja on itse "walked the walk", eli tehnyt itse kuten opettaa. Aikuisiällä liikkuvuuden ja venyvyyden lisäys on ihan totaalisen eri homma kuin lapsena/nuorena ja tästä syystä opetusmetoditkin ovat tyystin erilaisia. Oman kokemukseni mukaan (ja huomaa että tämä on subjektiivista) valtaosa valmentajista sortuu siihen, että asioita opetetaan samalla tavoin kaikille iästä (ja lähtötasostakin) riippumatta. Itse olen aikoinani tippunut tähän sudenkuoppaan ja vasta viimeaikoina tajunnut, että liikkuvuutta pitää lähestyä huomattavan eri tavalla.
Uskoin esimerkiksi hyvin pitkään, että lähentäjäosastollani on sattunut jonkin sortin revähdys (ja siitä aiheutunut arpikudos joka tekee venyttelyn mahdottomaksi), koska esimerkiksi poikittais spagaatti ei usean kuukauden venyttelyistä huolimatta edennyt
mihinkään. Ainoastaan epämiellyttävät kivut olivat venytettäessä läsnä huolimatta siitä teinkö PNF tyylistä venyttelyä vai pitkiä yin-jooga tyylisiä staattisia pitoja ja kaikkea siltä väliltä - ja kyse ei todellakaan ole siitä, ettenkö olisi ollut johdonmukainen. Johdonmukaisuudellakin vain voi mennä perse edellä puuhun jos ei ymmärrä mitä on tekemässä.
Homma muuttui totaalisesti kun törmäsin aiemmin mainitsemaani Joachim Hildersoniin. Hän on saanut minut tajuamaan progressioiden tärkeyden liikkuvuusharjoittelussa ja antanut ymmärryksen siitä, miten asioita kannattaa lähestyä. Jos haluaa oikeasti tuloksia liikkuvuutensa kanssa niin oikeanlainen ohjelmointi ja progressiot ovat mielestäni kaikista tärkeimpiä aisoita. Kirjoja voi lukea vaikka kuinka ja neettä tämä on kylmä totuus monen kamppailu-urheilua harrastavan kohdalla - uskotaan tti on pullollaan niitä erilaisia metodeita, mutta harva lähde kertoo miten ohjelmointi kannattaa suorittaa niin että kehitystä tulee.
Jos ihan oikeasti haluat saada voimaa yläpotkuun tai tehoja alasvienteihin, niin suosittelen edelleen hyvin lämpimästi tutustumaan Hildersonin instagramiin ja sen jälkeen osallistumaan elokuun workshoppiin. Väitän että se on parasta mitä voit liikkuvuudellesi tehdä.
Joachim opettaa nimenomaan sen miten ohjelmointi rakennetaan ja miten sen saa järkevästi sisällytettyä muuhun harjoitteluun. Tärkeimpänä juttuna saa myös käsityksen siitä miksi mitäkin asiaa tehdään - se kun on mielestäni hyvin oleellista kaikessa tekemisessä
Liikkuvuutta ja venyvyyttä tarvitaan läpi elämän ja se korostuu mitä vanhemmaksi tullaan. Siksi siihen oon itsekin alkanut panostamaan enemmän nyt kun ikää on vielä siihen nähden vähän 
Vaikka olisihan nämä asiat aika paljon kivempi aloittaa kakskymppisenä kuin nyt lähes nelikymppisenä 
