Mika kirjoitti:
Tästä Dog Brothers -ryhmittymästä on muutamaan otteeseen täällä keskusteltu.
http://www.dogbrothers.tv/videoclips/promo01.wmv" onclick="window.open(this.href);return false;
Itse kun en ymmärrä mitään keppitaistelusta, niin sanokaapa viisaammat mitkä tuossa pätkässä ovat esim. Escriman tekniikoita (tai Kalin tai Arniksen, en minä niistä tiedä
(paitsi että eivätkös nuo termit ole melko päällekkäisiä?))
Joo, aika sama asia ovat kaikki, nykyisin ero on pääasiassa siinä, että niistä voi suurin piirtein päätellä alueen josta tyyli on peräisin (esim. suurin osa Cebun tyyleistä on escrima-nimisiä, Luzonilla taas käytössä on arnis-nimi, kali on
pääasiassa käytössä Filippiinien ulkopuolella). Ennen vanhaan ajateltiin että kali olisi jonkinlainen alkulaji, josta escrima ja sittemmin arnis (de mano) olisi kehittynyt, mutta tämä teoria on osoitettu ainakin toistaiseksi paikkansa pitämättömäksi (ts. ei ole pitäviä todisteita siitä, että nimi kali olisi ollut käytössä ennen kuin viime vuosisadalla ja varsinkaan että olisi ollut jonkin emolaji, josta myöhemmät olisivat kehittyneet). Vielä 1960- ja -70 -luvuilla, jopa 1980-luvulla teoriaa pidettiin faktana.
Tuossa Dog Brothersien promossa periaatteessa kaikki on kalia: askeleet, lyönnit, maatekniikat ja ennen kaikkea asenne ;-)
Siinä näkyy aika hyvin myös miten kalissa käytetään bangkawia/sibatia, eli pitkää keppiä, sitä pidetään yleensä toisesta päästä kiinni ja liikkeet ovat pyöriviä, iskut lähtevät siitä pyöritysten välistä. Tai näin olen itse sitä useimmiten nähnyt käytettävän, mikä ei suinkaan ole mikään tae etteikö sitä käytettäisi muullakin tavalla.
Dog Brothersien oma tyyli perustuu vahvasti esim. Ilustrisimon tyyliin, eli Kali(s) Ilustrisimoon, Edgar Suliten LAMECO-tyyliin sekä ennen kaikkea Leo Gajen Pekiti-Tirsia Kaliin. Mukana on myös Machado Ju-Jutsua (BJJ).
Noiden täyskontaktiotteluiden idea, tarkoitus ja anti on todella moninainen. Ensinnäkin ne vahvistavat veljeskuntaasennetta, porukalla on todella hyvä henki noissa tapaamisissa, vaikka erää otetaan täysillä, ketään ei tarkoituksella murjota, ja ainoa sääntö onkin "Be friends at the end of the day". Etukäteen voidaan sopia mitä aseita käytetään ja mennäänkö maahan asti. Ottelut ovat submission-tyyppisiä, eli päättyvät kun toinen on selvästi alakynnessä. Myös jos pystyottelussa (keppien kanssa) pääsuojus irtoaa, se laitetaan takaisin. Kumpi tahansa ottelija voi keskeyttää koska vain, tai jos toinen loukkaantuu pahasti, keskeytetään. Tuon tapaisia otteluita on monissa kalityyleissä, suojuksilla ja ilman, ja vaikka noita jälkiä tuossa onkin korostettu, harvemmin jää pahoja jälkiä tai sattuu loukkaantumisia. Noissa oppii hyvin suojaamaan tärkeimpiä paikkoja, Marc "Crafty Dog" Denny usein sanookin: "You need to protect your IQ!", sekä tajuaa sen paineen, mitä ilman sääntöjä käytävässä ottelussa tulee, tekniikoista toimivat vain ne, jotka osaa niin hyvin, että niitä voi sanoa perustekniikoiksi (en siis tarkoita mitään tiettyjä tekniikoita, vaan mitä tahansa, jotka "tulevat selkäytimestä"), sekä usein ruman näköiset tai jopa "likaiset" temput. Oppii hallitsemaan pelkoa, painetta, adrenaliinin erityksen lisääntymisestä tulevaa euforiaa ym. ym.
Tuossa videopätkässä näkyy tosiaan aika hyvin liikkuminen, perusaskeleet (kolmion muotoinen jalkatyö, sekä sivuaskeleet ja ristiaskeleet), peruslyönnit variaatioineen, erilaiset kuviot (sombrada, abanico, etc.), aseistariisuntoja, maahanvientejä ja whatnot.
Aseettomista tekniikoista useimpiin kalityyleihin on otettu potkut, lyönnit (myös polvet ja kyynärpäät, sekä avokämmenlyönnit l. "slapit"), lukot, heitot, nivelten manipuloinnit ja rikkomiset (näitä ilmeisistä syistä näkee harvemmin otteluissa, vaikka ne ovat tehokkaimpia) sekä "likaiset" temput (sylkeminen, raapiminen, nipistykset, pureminen, hiekan yms. heittäminen). Lisäksi mukana on koko skaala aseellisia tekniikoita (myös ampuma-aseet!) ja taktiikka ja strategia, sekä yleinen "combat awareness". Tietenkään noita kaikkia ei lyödä heti peruskurssilla eteen, vaan homma tosiaan lähtee perusteista, yleensä yhden kepin tekniikoista. Mutta heti alusta alkaen pyritään kasvattamaan ja kehittämään tekniikkavarastoa niin, että jokainen opittu juttu on hyödyllinen myös vaikka olisi treenannut 40 vuotta, esim. jos treenaisi vain neljää peruslyöntiä intensiivisesti parin vuoden ajan, pärjäisi todennäköisesti suht. hyvin monimutkaisempaa tekniikkavarastoa treenannutta kaveria vastaan, jolla olisi sama treenimäärä takana. Tekniikat ovat aina kumulatiivisia, toisin sanoen jokaisen asian hyvä omaksuminen auttaa jatkossa eteenpäin. Tyylistä riippuen treenataan joko kevyesti, lujaa tai täysillä, usein vaihdellen (esim. terävillä aseilla treenaaminen täysillä ei liene kovin mielekästä) harjoituksen mukaan. Joka treeneissä tulee yleensä jotain uutta vastaan, ja ainakin itsellä rapakuntoisena huomaa että erityisesti lihakset ovat lujilla, treeni sinänsä ei ole mitenkään tappavan rankkaa, mutta kun on treenannut lujaa, sen huomaa käsissä, jaloissa ja kyljissä pari-kolme päivää.
Tavallisimpia loukkaantumisia ovat rakot, ruhjeet ja hiusmurtumat, harvemmin sattuu isompia loukkaantumisia (minulta nyrjähti kerran nilkka ja olkapää on muljahtanut/venähtänyt kerran). Totta kai pahempiakin sattuu, esim. tuossakin Dog Brothersien videolla näytettiin haljennutta polvilumpiota, mutta loppujen lopuksi tuo aika vähäinenkin suojaus auttaa melko paljon.
Tästä tuli nyt vähän yleisempikin löpinä kalista yleensä.
EDIT: vielä tuohon Tohtorin kysymykseen:
Tohtori Krabola kirjoitti:
Tulee tuota kohellusta katsoessa mieleen että mikä koiraveljien motiivit ovat tämmöistä promotessaan? Ei tämä nyt mitään vaasan natsit-osastoa ole mutta ei tuo kauhean tervehenkiseltä näytä.
"Higher consciousness through harder contact." Siinähän se. Vastaavaa kokemusta ei yksinkertaisesti voi saada muualta. Tarkoitan siis nimen omaan kokemusta, en elämystä. Vastaavia kicksejä voi saada muualtakin, mutta tuossa ei haetakaan (pelkästään) kicksejä, vaikka niitäkin toki saa varmasti, vaan osaamista ja kokemusta, tietoa ja ymmärrystä siitä, mikä oikeasti toimii ja mikä ei.
Okei, myönnetään, olen itsekin sitä mieltä että tuossa korostetaan vähän liikaa äijäasennetta, mutta tietyllä tasolla sen voi ymmärtää myös soturiasenteeksi, joka taas kuuluu homman luonteeseen. Loukkaantumisia ja vaarallisuutta on ehkä vähän liikaa korostettu, niitä sattuu, mutta tarkoitus on nimen omaan oppia varomaan niitä ja tajuamaan että koko homman idea on selvitä niistä huolimatta ja saamatta niitä liikaa. Ja mitä paremmin sen oppii, sitä vähemmän loukkaantumisia tulee.
Pakollinen disclaimeri, en itse ole harrastanut Dog Brothers -tyylistä ottelua, mutta olen erittäin kiinnostunut siitä ja jos oma osaaminen on joskus sillä tasolla ettei se ole liian vaarallista (jota se on aloittelijalle), haluan joskus kokeilla. Tätä silmällä pitäen olen tutkinut aihetta paljon ja keskustellut hemmojen kanssa jotka ovat tuollaista enemmän tehneet.
EDIT 2: Tuli mieleen että lienee syytä mainita, etteivät nuo ottelut todellakaan ole Dog Brothersien pääasiallista treenausta, vaan normaali treeni on ihan tavallista FMA-treeniä: perustekniikoita, pariharjoittelua, jalkatyötä yms. Heillä on muutaman kerran "Gathering of the Pack" -nimisiä tapaamisia, joissa yleensä viimeinen päivä on omistettu noille otteluille, joihin halukkaat saavat ilmoittautua. Ei siis ole mikään pakko otella.
Lisätietoa vaikka
täältä.
- Marko
Eipä ole hirveästi kokemusta tuonnäköisestä murjomisesta, mutta asenteella näyttää olevan enemmän painoarvoa kuin itse tekniikalla. Kipeäähän se tekee kun tuommoinen bambukeppi(?) kopsahtaa käsivarteen.
