Moi! Luo tili ja ota osaa iloiseen keskusteluun. 🙂

Urbaanilegendoja liikunnan ja ravitsemuksen saralta

Keskustelua voimaharjoittelusta, kamppailulajien oheisharjoittelusta, liikuntaravitsemuksesta ja urheiluvammoista

Valvoja: Valvoja

Vastaa
timppa000
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 6
Viestit: 529
Lauteille: Tammikuu 2008
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Urbaanilegendoja liikunnan ja ravitsemuksen saralta

#91

Viesti timppa000 »

Koska netti on ystävämme, käytän sitä hyväkseni vaikka se saattaakin välillä valehdella. Googletin hakusanat voimaharjoittelu ja palautusjuoma:

http://www.kuntoilijat.net/voimaharjoit ... tarvitaan-" onclick="window.open(this.href);return false;

Maidosta voimaharjoittelun palautusjuomana:

http://www.tiede.fi/uutiset/3121/maito_ ... muskeleita" onclick="window.open(this.href);return false;

Lainaus ekan linkin takaa, tästä TV-hemmokin puhui:
Miksi minun tulisi juoda palautusjuomaa?

Mitä sitten on palautuminen? Yleisestihän sillä on tarkoitettu vain hiilarivarastojen täyttymistä treenien jälkeen. Nykyisin onneksi ollaan alettu tarkastelemaan tarkemmin proteiinimetaboliaakin. Kroppahan on kovan treenin jälkeen katabolisessa tilassa. Se siis hajottaa enemmän lihasproteiinia, kuin mitä se rakentaa. Eli synteesi on pienempää kuin hajoaminen. Tätä tilaa kutsutaan negatiiviseksi proteiinitasapainoksi. Optimaalisessa tilanteessa tätä hajoamista ei tapahtuisi. Tavoitteellinen urheilija pyrkiikin kääntämään tasapainon positiiviseksi. Tämä ei tule onnistumaan pelkkiä hiilareita litkimällä!

Sinun tulisikin siis todella nauttia sekä proteiineja, että hiilihydraatteja harjoittelun jälkeen. Anaboliaa voidaan toki lisätä pelkillä hiilarivalmisteillakin, mutta proteiinit kuitenkin huolehtivat lihasten vahvistamisesta. Samalla kun hiilihydraatit tarvitaan glykogeenivarastojen täyttämiseen, tulisi proteiinia saada mikrotraumojen korjaamiseen. Näin lihasanabolia saataisiin maksimoitua.

Tärkeää tässäkin on ehdottomasti ajoitus. Tutkimuksissa on todettu, että parhaat lopputulokset saadaan nauttimalla nopeasti imeytyvää heraproteiinihydrolysaattia sekä nopeita hiilareita ja kreatiinia samanaikaisesti, sekä ennen treeniä, treenin aikana, että treenin jälkeenkin.
En tiedä kuinka paljon tuolla on merkitystä tavisharrastajalle, mutta eipä se maidon tai "oikean" palautusjuoman litkiminen punttitreenin päätteeksi paljoa stressiä aiheuta ja kukkaroa kuluta. Päälle 20 euroa maksava palautuspulveripaketti kestää minulla kuukausikaupalla, sotken siihen vedet mukaan treenipaikalla.
People who live in glass houses
should not walk around naked.

Kuvake
Elina
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 10
Viestit: 16300
Lauteille: Joulukuu 2004
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Urbaanilegendoja liikunnan ja ravitsemuksen saralta

#92

Viesti Elina »

Kreatiinia ei muutenkaan ole mieltä ottaa "varmuuden vuoksi", koska a) kreatiinilisästä on pääsääntöisesti hyötyä vain nopeus- ja voimalajien harrastajille, ja b) joidenkin ihmisten elimistö ei kykene hyödyntämään kreatiinilisää.

Eikä muuten mun mielestäni ole kukaan pitkääään aikaan väittänyt, että palautumisessa olisi kyse vain glykogeenivarastojen täydentämisestä. Tuosta sitä paitsi uupuu kokonaan yksi palautumisen tärkeä elementti - nestetasapainon korjaaminen!

Aerkank
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 58
Lauteille: Toukokuu 2005
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Urbaanilegendoja liikunnan ja ravitsemuksen saralta

#93

Viesti Aerkank »

Olisiko tuossa jotain https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/19747" onclick="window.open(this.href);return false;. Ja voisihan tuota reilun 20 sivun lähdeluetteloakin kahlata läpi, jos sieltä löytyisi tietoa proteiinista ja palautumisesta.

Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 13
Viestit: 89786
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: Pilates, HIIT
Sivulajit: Girya, Yin-jooga
Takalajit: Tanglang
Tykännyt: 67 kertaa
Tykätty: 25 kertaa
Viesti:

Urbaanilegendoja liikunnan ja ravitsemuksen saralta

#94

Viesti Mika »

Jussi Häkkinen kirjoitti:
syys 15, 2020, 18.46

Lisäksi on olemassa vino pino erilaisia väärinkäsityksiä (mm. että kyykätessä polvi ei saisi ylittää varvaslinjaa), jotka on myös melkoisen vahvasti todettu vääriksi useampaan otteeseen.
Lainasin toisaalta. Linkki vie alkuperäiseen viestiin.

Minä vähän luulen, että tässä vanhassa neuvossa on tavallaan oikaistu mutkia. Kukaan ei osaa oikeaoppisesti kyykätä takakyykkyä, joten se tekniikka pitää erikseen opettaa. Jokainen aloittelija aloittaa takakyykyn koukistamalla nilkkojaan, joten arvelisin tämän ohjenuoran - ei polvia varpaiden yli - liittyvän ainakin siihen.

Toinen syy on se, että aina kun ihminen harjoittelee vastuksen kanssa, on hyvä miettiä riskitekijöitä. Tässä kannattaa muistaa, että kuntoliikuntaa vasta aloitteleva ja koko ikänsä urheillut ihminen ovat aivan eri planeetalta. Siinä missä se jälkimmäisen terve polvi kestää vaikka mitä, sen liikkumattoman ihmisen polvi tai tarkemmin sen nivelsiteet voivat kokea melkoista painetta, jos levytanko selässä ruvetaan kovasti viemään polvia varpaiden yli. Liikuntataustankin kanssa myös ikä ja aiemmat loukkaantumiset voivat vaikuttaa, kuten tästä viestistäni tähän polvien viemiseen yli varpaiden voi lukea.

Vaikka polveni nyt kestää syväkyykkyjä, en niitä tee. Se onkin toinen myytti: syväkyykky tekee autuaaksi tai on jotenkin pakollinen. Ei se tee eikä se ole. Ja jos mietitään Potkua ja potkulaisia, jotka treenaavat kamppailulajeja, aina tulee analysoida, miten se syväkyykky (tai mikä tahansa avustavan treenin yksittäinen liike) oikeasti auttaa kehittymään kamppailijana. Joissakin lajeissa voi ilmaantua syväkyykkytilanteita, joista pitää ponnistaa ylös. Useimmissa ei taida sellaisia tilanteita olla oikeastaan koskaan.

Kolmas tällainen samanlainen ns. myytti on selän pyöristäminen. Tottahan toki terve selkä kestää pyöristämisen samalla tavalla kuin terve polvi kestää sen viemisen varvaslinjan yli. Jokainen meistä pyöristää selkäänsä varmaan monet kerrat päivittäin (kenkien laittaminen jalkaan, treenikassin nostaminen lattialta jne.). Mutta. Kun taas treenataan vastuksen kanssa, kannattaa miettiä mikä on järkevää. Voimaliikkeiden tekeminen varsinkin lähellä maksimikuormaa on järkevämpää suoralla eli luontaisella selällä. Tämän kaiketi suurin osa allekirjoittaa. Ja taisipa yksi potkulainen saada ikuisen selkävaivan kulmasoutamalla selkä pyöreänä. :?
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Mika viestistä:
Lasse CandéJussi Häkkinen
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Potki etuja!

Kuvake
Jussi Häkkinen
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 6
Viestit: 18353
Lauteille: Helmikuu 2005
Tykännyt: 11 kertaa
Tykätty: 13 kertaa

Urbaanilegendoja liikunnan ja ravitsemuksen saralta

#95

Viesti Jussi Häkkinen »

Elina kirjoitti:
huhti 16, 2011, 13.23
Kreatiinia ei muutenkaan ole mieltä ottaa "varmuuden vuoksi", koska a) kreatiinilisästä on pääsääntöisesti hyötyä vain nopeus- ja voimalajien harrastajille, ja b) joidenkin ihmisten elimistö ei kykene hyödyntämään kreatiinilisää.
Holy thread resurrection...

Tästä on tullut aika paljon lisää Darren Candow'n ja muiden kreatiinitutkijoiden puolelta. Nykyisellään alkaa näyttää siltä, että kreatiinista olisi hyötyä kaikille myös aivoterveyden kannalta. Samoin annostusta on täsmennetty entisestä 3-5g vuorokausimäärästä 0,1grammaan per painokilo -määrään, ylös pyöristäen. Ja tietysti myös se, ettei kreatiinia tarvitse syklittää, on jossain määrin "uusi" juttu.

Mikalle: Aamen - mikään muu kuin vipunosto sivulle ei ole pakollinen (alan sisäinen vitsi, muistaakseni Schoenfeld totesi noin harjoitusten korvattavuudedta). Polvista on viime aikoina puhuttu paljon, koska ylityksen välttäminen toi joillekin tekniikkavirheitä ja toisaalta kehojen mittasuhteet eroavat ja esim. pitkäraajaisen on mahdotonta turvallisesti kyykätä reisi vaakatasoon asti ilman ylitystä.

Toinen vastaava on pystysoutu, jota on satanisoitu olkaharjoitteena aika paljon olkapinneherkkyyden vuoksi. Nykyisin se on tehnyt paluun, mutta suoritustapaa on entrattu.

Aika terveellä tavalla alalla on alettu miettiä kiveen hakatun säännön sijaan enemmänkin, mitä sääntö lopulta tarkoittaa. Asiat siis ovat lähinnä täsmentyneet, ei romuttuneet. Samoin korvaavia harjoitteita on pohdittu ihan kunnolla. Eniten päkimistä on monelle aiheuttanut "big 3:n" ehdottomuuden kyseenalaistaminen. Nykyisin ne nähdään teknisesti vaativina ja usein risk/reward -suhteeltaan hieman kyseenalaisina, ellei tarkoitus ole todella panostaa aikaa ja vaivaa harjoitteluun.

Eli olemme täysin samalla linjalla, lopulta. :)
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Jussi Häkkinen viestistä:
PuniMikaIle
Jussi Häkkinen

"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."

Kuvake
Jussi Häkkinen
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 6
Viestit: 18353
Lauteille: Helmikuu 2005
Tykännyt: 11 kertaa
Tykätty: 13 kertaa

Urbaanilegendoja liikunnan ja ravitsemuksen saralta

#96

Viesti Jussi Häkkinen »

Ah, lisänä harjoitustaustasta jne.

Tästä on ihan anekdotaalista sanottavaa. En ollut käytännössä treenannut tavoitteellista lihasharjoittelua ennen viime vuotta. Salilla sitten alkoi tulla kommentteja nopeasta kehityksestä (otin roinaamisherjat kehuna - vieläkin kleen ja pysyn) ja uusien harjoittelijoiden ja PT-sakin ihmettelyä. Sanoin sitten valkuille, että älkää mainostako, että olen treenannut sen X kuukautta ja että asiakkaillaan olisi mahku samaan. Koska ei ole.

Syyt ovat selvät. Olen treenannut hyvin pienestä asti. Rakennettiin mummolan pihalle hyppytelineitä risuista ja hypittiin pituushyppyä rannalla jo alle nelivuotiaina, heti kun urheilukenttä oli lähellä, se oli leikkipaikka - ja leikki oli mahdollisimman hyviä suorituksia. Kiipeiltiin puissa. Siitä urheiluun ja kamppailulajeihin, skeittaukseen ja lumilautailuun ihan koko elämän ajaksi. Ja vaikka läskiä yhdessä vaiheessa kertyi ja sitten traumaattisesti suli ja jätti heikoksi, ei se kokemus mihinkään huuhtoudu.

Toinen syy oli treenimäärä. Treenasin viime vuoden 6-12 kertaa viikossa salilla, söin optimaalisesti, jaoin harjoittelun tutkimusten mukaan ja tuon päälle nostin kestävyyskuntoa juoksemalla. Minulla oli tähän sairasloman takia mahdollisuus. Opettelin tekniikat pilkun päälle elämän aikana kasattua kehonhallintaa käyttäen. Koko vuoden aikana tuosta seurasi vain yksi bursiitti, yksi onneksi nopeasti ohi mennyt olkapinne ja yhdet levolla ohi menneet ylikunto-oireet. Olin mentaalisesti sellaisessa tilassa, että treeni oli ainoa mielekäs tekeminen minulle - ja täällä tuskin tulee kenellekään yllätyksenä, että kykenen olemaan erittäin ehdoton asioissa, joihin mieleni laitan - tuo piirre vielä korostui äärimmilleen. Treenasin siis kovaa ja kurinalaisesti. Mielentilassa, joka ei ole useimmille saavutettavissa.

Joo. Kekosin aikaan nähden ihan törkeästi lihaa yli nelikymppisen kroppaan. Mutta se ei todella tarkoita, että siihen pystyisi kuka vain. Todennäköisesti myös genetiikkani suosii tätä.

Joten allekirjoitan ihan kaiken tuossa sanomasi. Nyrkkisäännöt ovat tärkeitä turvallisuudelle, anekdootit valehtelevat ja jokainen on yksilö historioineen (jolloin nyrkkisääntöjä voi tarkistaa tai olla tarkistamatta).
Jussi Häkkinen

"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."

Kuvake
Puni
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 3569
Lauteille: Kesäkuu 2010
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Taekwondo Ilshin
Sivulajit: -
ITF Taekwon-Do
(Ch'ang Hon)
WTF Taekwondo
(Kukkiwon, SimUu)
Takalajit: -
Urheilu
Kilpailu
Tykännyt: 12 kertaa
Tykätty: 2 kertaa
Viesti:

Urbaanilegendoja liikunnan ja ravitsemuksen saralta

#97

Viesti Puni »

Jussi Häkkinen kirjoitti:
syys 16, 2020, 10.57
Tästä on tullut aika paljon lisää Darren Candow'n ja muiden kreatiinitutkijoiden puolelta. Nykyisellään alkaa näyttää siltä, että kreatiinista olisi hyötyä kaikille myös aivoterveyden kannalta. Samoin annostusta on täsmennetty entisestä 3-5g vuorokausimäärästä 0,1grammaan per painokilo -määrään, ylös pyöristäen. Ja tietysti myös se, ettei kreatiinia tarvitse syklittää, on jossain määrin "uusi" juttu.
Siis hetkinen, 103kg esimerkkimiehemme saanti 10,3g/vuorokausi?

Jos ajatellaan normaaliruokavaliolla elelevää, paljonko se on jauholisänä?

Tai tässä on kyllä sellainen dilemma, mistä pirusta sen tietää paljonko normaaliruuasta irtoaa, oletetaan nyt esimerkin vuoksi että vähäisellä punaisella lihalla ja hieman kasvispainotteisesti syövänä?
Kuva
Punainen = rasva
Vihreä = proteiini
Sininen = hiilihydraatti
Kamppailutaiteiden maaritelmä: Energian tuottaminen ja ohjaaminen kohti päämäärää, jossa vallitsee täydellinen harmonia ja väkivallattomuus.
Risto Hentunen

(Puni) Olet kamppailu-urheiliijan irvikuva ja kamppailuyhteisön häpeäpilkku mielipiteittesi kanssa.
-JM

Kuvake
Jussi Häkkinen
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 6
Viestit: 18353
Lauteille: Helmikuu 2005
Tykännyt: 11 kertaa
Tykätty: 13 kertaa

Urbaanilegendoja liikunnan ja ravitsemuksen saralta

#98

Viesti Jussi Häkkinen »

Puni kirjoitti:
syys 16, 2020, 11.46
Jussi Häkkinen kirjoitti:
syys 16, 2020, 10.57
Tästä on tullut aika paljon lisää Darren Candow'n ja muiden kreatiinitutkijoiden puolelta. Nykyisellään alkaa näyttää siltä, että kreatiinista olisi hyötyä kaikille myös aivoterveyden kannalta. Samoin annostusta on täsmennetty entisestä 3-5g vuorokausimäärästä 0,1grammaan per painokilo -määrään, ylös pyöristäen. Ja tietysti myös se, ettei kreatiinia tarvitse syklittää, on jossain määrin "uusi" juttu.
Siis hetkinen, 103kg esimerkkimiehemme saanti 10,3g/vuorokausi?
11g, pyöristettynä. Itse otan 9g.

Ja ruoasta irtoavaa ei tarvitse laskea. Jos et syö lihaa paljon (5kg/d) ja raakana, et saa ravinnosta merkittäviä määriä kreatiinia.

Candow on tehnyt tutkimusta huomattavasti isommillakin määrillä (25+g) ilman huonoja vaikutuksia ja noissa vatsavaikutusten takia käsittääkseni mennään jaetuilla annoksilla, mutta kyllä - näyttäisi vähemmän yllättäen siltä, että myös kreatiini on kehonpainoriippuvainen.
Jussi Häkkinen

"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."

Kuvake
MikaM
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 3811
Lauteille: Marraskuu 2009
Paikkakunta: Kaarina
Etulaji: Jumppa
Tykännyt: 4 kertaa
Tykätty: 6 kertaa

Urbaanilegendoja liikunnan ja ravitsemuksen saralta

#99

Viesti MikaM »

Tuosta polvi-varvaslinjasta. Otan itseni esimerkiksi. Taustaa, aina liikkunut, usein miten sattuu. Ikää kohta 52. Vasen polvi leikattu trauman takia kolmasti. Vivutukset aika erikoiset, eli todella lyhyet jalat.
No niin. Nivelsiteet mulla ilmoittaa kyllä melko nopeasti, jos polvi menee yli. Näin voi siis helpoimmin käydä askelkyykyssä. Ei takakyykyssä.
Tuon pystysoutuohjeen näkisin mielelläni.

Kuvake
Jussi Häkkinen
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 6
Viestit: 18353
Lauteille: Helmikuu 2005
Tykännyt: 11 kertaa
Tykätty: 13 kertaa

Urbaanilegendoja liikunnan ja ravitsemuksen saralta

#100

Viesti Jussi Häkkinen »

MikaM kirjoitti:
syys 16, 2020, 12.18
Tuosta polvi-varvaslinjasta. Otan itseni esimerkiksi. Taustaa, aina liikkunut, usein miten sattuu. Ikää kohta 52. Vasen polvi leikattu trauman takia kolmasti. Vivutukset aika erikoiset, eli todella lyhyet jalat.
No niin. Nivelsiteet mulla ilmoittaa kyllä melko nopeasti, jos polvi menee yli. Näin voi siis helpoimmin käydä askelkyykyssä. Ei takakyykyssä.
Tuon pystysoutuohjeen näkisin mielelläni.
Jep, lyhyillä jaloilla tuo polvisääntö on erittäin validi.

Pystysoudussa käytännössä kyynärpäät eivät ylitä olkalinjaa ja jos on herkempi pinteelle, voi olla fiksumpaa tehdä taljalla ja köydellä siten, että nostossa vetää myös sivuille suoran yläsuunnan sijaan (vähentää samalla myös koukistajien sekaantumista asiaan). Kaikki maininnat hyvästä coresta ja muista ryhtitekijöistä tietenkin tähän.

Pystysoutu on ainakin itselleni ainoa tapa, jolla todella saa tehtyä ylikuormitusta (sivu) olkapäille kunnolla ja hallitusti. Pystypunnerrus ottaa enemmän ylärintaan ja etuolkiin (ja ojentajiin tietty).

Ohjelmoin itse pystysoudun toistoiltaan suhteellisen alas (5-8) ja kuormataan korkealle.
Jussi Häkkinen

"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."

Kuvake
MikaM
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 3811
Lauteille: Marraskuu 2009
Paikkakunta: Kaarina
Etulaji: Jumppa
Tykännyt: 4 kertaa
Tykätty: 6 kertaa

Urbaanilegendoja liikunnan ja ravitsemuksen saralta

#101

Viesti MikaM »

OK. Talja ja köysi, tai myös easybar auttavat tuossa kuormituksen suuntaamisessa, molemmissa rannekulma muodostuu samaksi. Ja tangolla ote on alhaalta asti leveämpi. Talja ja köysi lienee optimi.
Olen aiemmin tehnyt niin, etteivät nyrkit saavuta olkalinjaa, mutta sinä jätät vielä alemmas. Testaan. Aivotyönä nuo viimeiset sentit ovatkin varmasti turhia.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan MikaM viestistä:
Jussi Häkkinen

Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 17190
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Tykännyt: 13 kertaa
Tykätty: 39 kertaa
Viesti:

Urbaanilegendoja liikunnan ja ravitsemuksen saralta

#102

Viesti Andy »

Jussilla on tietysti etuna vielä se, että on "ex-urheilija". Vaikka ei siis kilpaurheilija, niin on treenannut karatea varsin tosissaan. Tällöin se irtiottokyky harjoituksissa on aivan erilainen kuin jollain aloittelijalla, joka ei ole 40 ikävuoteen mennessä tehnyt sohvalta nousemista rasittavampaa liikuntaa. Tämä tietysti näkyy myös kehityksessä.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Andy viestistä:
Jussi Häkkinen
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders

Kuvake
Jussi Häkkinen
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 6
Viestit: 18353
Lauteille: Helmikuu 2005
Tykännyt: 11 kertaa
Tykätty: 13 kertaa

Urbaanilegendoja liikunnan ja ravitsemuksen saralta

#103

Viesti Jussi Häkkinen »

Andy kirjoitti:
syys 16, 2020, 21.35
Jussilla on tietysti etuna vielä se, että on "ex-urheilija". Vaikka ei siis kilpaurheilija, niin on treenannut karatea varsin tosissaan. Tällöin se irtiottokyky harjoituksissa on aivan erilainen kuin jollain aloittelijalla, joka ei ole 40 ikävuoteen mennessä tehnyt sohvalta nousemista rasittavampaa liikuntaa. Tämä tietysti näkyy myös kehityksessä.
Minä tein koko kouluikäni säännöllistä yleisurheiluharjoittelua, joten tuli ihan valmentajien taholta se oppi, miten treenataan ja kuunnellaan kehoa. Tietää myös hyvän ja huonon kivun erot jne.

Se tosiaan on erilainen lähtökohta.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Jussi Häkkinen viestistä:
AndyMika
Jussi Häkkinen

"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."

Kuvake
Ile
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 5415
Lauteille: Lokakuu 2009
Tykännyt: 11 kertaa
Tykätty: 9 kertaa

Urbaanilegendoja liikunnan ja ravitsemuksen saralta

#104

Viesti Ile »

MikaM kirjoitti:
syys 16, 2020, 12.18
Tuosta polvi-varvaslinjasta. Otan itseni esimerkiksi. Taustaa, aina liikkunut, usein miten sattuu. Ikää kohta 52. Vasen polvi leikattu trauman takia kolmasti. Vivutukset aika erikoiset, eli todella lyhyet jalat.
No niin. Nivelsiteet mulla ilmoittaa kyllä melko nopeasti, jos polvi menee yli. Näin voi siis helpoimmin käydä askelkyykyssä. Ei takakyykyssä.
Tuon pystysoutuohjeen näkisin mielelläni.
Lyhyesti omakohtaista settiä tuosta.

Mulla on pitkä reisiluu (siis suhteessa selkään, ja ehkä sääreenkin). Käytännössä en pääse syvään kyykkyyn ilman, että polvet ylittävät varvaslinjan.

Tai saatan päästä juuri ja juuri "slaavikyykkyyn" varvaslinjan ylittymättä. Siis sellaiseen rentoon oleskelukyykyyn, kun annan selän pyöristyä ja laitan kädet polvien ympärille.

Mutta jos on rautaa mukana ja pidän selän ryhdikkäänä, niin ala-asennossa polvet työntyvät jonkun verran varvaslinjan yli. Muuten painopiste ei osu jalkapohjien alueelle vaan jää liian taakse (tai sitten pitäisi taivuttaa vartaloa todella voimakkaasti eteen, mutta näin ei pääsisi kovin syvälle ja on huono asento selälle).

Lisäksi polvien kanssa on perinteisesti ollut pientä ongelmaa. Ei mitään pahempaa, mutta about viimeiset 25-30 vuotta on pitänyt olla vähän varovainen kaikenlaisissa nopeissa ja vähänkin huonossa asennossa tapahtuvissa ylösnousemisissa, ettei vihlaise pahasti. Ikää nyt siis hieman alle 50.

Mielenkiintoinen osuus tässä on se, että (syvä) etukyykky tuntuu sopivan minulle ihan hyvin. Se on nyt about viimeiset viisi vuotta ollut kuntosalilla pääliikkeeni jaloille ja olen opetellut sen nähdäkseni aika hyvin. Voin käyttää ihan kunnon painoja ja polvet kyllä rikkovat varvaslinjan, mutta kun tekniikka muuten pysyy kasassa, niin ihan hyvin on mennyt.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Ile viestistä:
MikaJussi Häkkinen

Kuvake
MikaM
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 3811
Lauteille: Marraskuu 2009
Paikkakunta: Kaarina
Etulaji: Jumppa
Tykännyt: 4 kertaa
Tykätty: 6 kertaa

Urbaanilegendoja liikunnan ja ravitsemuksen saralta

#105

Viesti MikaM »

Joo, nuo mittasuhteet on tosiaan haaste monelle. Valitettavasti en itse ole tuota nuorempana tajunnut. Eli mun kantapäät ei ylety lattiaan, kun istun ruokapöydän ääressä ja esim lentokoneessa ryhdikkäänä ei reidet riitä istuimen reunaan asti. Ja olen 181 korkea. Eli pää huitelee hyvin istuinten yläpuolella. Ja osuu autossa yleensä kattoon... On aiheuttanu melko lailla haasteita urheillessa, mutta judoon sopi kivasti.
Näitä ei varmaan tarpeeksi pystytä huomioimaan tekniikoiden opettamisessa.

Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 1 kurkkija