Juokseminen

[flammee]

En juokse. Se on minusta jotenkin käsittämättömän tylsää. Kävellä voin pitkiäkin matkoja ja lenkkeily tapahtuukin kävellen, sauvoilla tai ilman.
Juostessa kyllästyn tosi nopeasti ja vaihdan kävelyyn. Siinä ehtii paremmin katsella maisemia, eikä pääse kyllästymään. Nykyään en edes yritä juosta. Jos pitää päästä nopeammin, menen pyörällä.

Tätä mää en oo ikinä tajunnut kunnolla - juoksu tylsää. Hä. Eikä niillä maisemilla niinkään ole edes merkitystä, toki se on metsässä mukavampi, mutta se on se ilmapiiri ja häiriötekijöiden puute. Juoksu on tietysti monella tapaa kivaa, ehkä eniten tykkään sellasesta kapeasta metsäpolusta joka vaatii vähän aktiivisuutta polun kiemurtelun ja kivien yms. esteiden ylittämisessä, mutta sitten toisaalta suora tie tuo toisella tapaaa juoksuun jotain - silloin voi luoda katseen kaukaisuuteen ja mennä silleen meditatiiviseen tyyliin. Paljain jaloin / minimalistisesti saa sitten vielä yhden ulottuvuuden touhuun - ihmisen jaloissa on muistaakseni 200 000 hermopäätettä, enemmän kuin missään muussa kehonosassa - tarkoitus on aistia sitä maata ja reagoida siihen, joka tapahtunee automaattireaktiona. Ja se tuntuu hyvältä kun juoksee paljain jaloin auringon lämmittämällä asfaltilla, nurmikolla ja joskus jopa sorakin tuntuu hyvältä. Talvella tosta puolesta tosin ei pääse oikein nauttiin.

Ja sitäpaitsi, [you] kävelee väärin.
(hö, ei ton tägin tuottamaa lopputulosta ees saa näyttään normilinkiltä, pläääääh)

[Aikku]

Ite käyn juoksemassa. Mieluiten yksin iPodin kanssa, mutta jos täytyy tehdä kevyt himmailu lenkki otan kaverin mukaan. Yksin juostessa kuuntelen mieleistä musiikkia ja keskityn vain eteenpäin menemiseen ja musiikkiin. En ajattele työ/koulu/ihmissuhde yms. juttuja vaan nollailen. Tietty välillä pulpahtaa joitakin ajatuksia mieleen, mutta ne saa pois kiristämällä tahtia.

Peruskoulusta inttiin asti inhosin juoksemista. Cooperin testit, kelloa vastaan juostut matkat yms. olivat kauheaa pakkopullaa enkä ole koskaan ollut mikään nopea juoksija. Pitkät matkat tasaisella vauhdilla ovat sujuneet. Intin jälkeen sitten jokin palanen loksahti paikalleen ja sen jälkeen on enemmän tai vähemmän säännöllisesti tullut juostua.

Talvi vähän jänskättää, inhoan kylmää. Onneksi on juoksumatto.

Edit: olen käyttänyt Podrunner intervals-ohjelmia motivaattorina. Ja kun ongelmani on välillä ollut se että menen liian lujaa heti alussa, niin "pakotetut" hidastukset ovat tulleet tarpeen plus että ko. podcastien musiikki on itselleni ihan mieluista. Eihän tuollaisia olis vaikea itsekään tehdä. Tällä hetkellä 5K loppusuoralla, 8K tai 10K seuraavaksi..

[Mika]

Paljain jaloin / minimalistisesti saa sitten vielä yhden ulottuvuuden touhuun - ihmisen jaloissa on muistaakseni 200 000 hermopäätettä, enemmän kuin missään muussa kehonosassa - tarkoitus on aistia sitä maata ja reagoida siihen, joka tapahtunee automaattireaktiona.

Itse en aiheeseen ole perehtynyt, mutta kuulostaahan tuo isolta määrältä. Joissakin lähteissä puhutaan vähän yli 7000 hermopäätteestä jalkapohjissa, mutta en kyllä osaa arvioida kuinka lähellä totuutta sekään määrä on.

[Ile]

Talvi vähän jänskättää, inhoan kylmää. Onneksi on juoksumatto.

Ehkä tämä on nyt leveysasteesta kiinni mutta mun mielestä talvi on oikeastaan paras vuodenaika juoksemiseen. Tai sanotaanko niin päin, että varsinkin pimeänä ja loskaisena aikana juoksuharrastus on melkein ainoa tapa saada itsensä arkipäivisin kunnolla ulkoilemaan. Jos on hyvät varusteet, niin harvoin se sää siellä lenkin aikana haittaa (paitsi kieltämättä tosi kova pakkanen).

Mulla lenkkeily hyytyy helpoimmin kesällä.

Tätä mää en oo ikinä tajunnut kunnolla - juoksu tylsää. Hä.

Samoilla ihmettelyn linjoilla. Itse en kaipaa lenkille kaveria enkä (yleensä) musiikkia. Juostessa ajatukset virtailevat mukavasti ja jos juoksutekniikasta, sykkeestä yms. on ollenkaan kiinnostunut, niin sellaisissakin asioissa riittää loputtomiin kelailtavaa. Ja endorfiini huolehtii lopusta. Jos ei nyt itseään ja omia ajatuksiaan pidä tylsinä, niin minäkään en ymmärrä mistä se juoksun tylsyys syntyy.

Flammee, hyvää settiä juoksutekniikoista.

[Mika]

Tuosta lenkkeilyn tylsyydestä sanoisin, että meitä on F. M. Luderin lisäksi monia, jotka koemme lenkkeilyn äärimmäisen tylsäksi ja puuduttavaksi ja täten suorastaan vastenmieliseksi. Halusin vain sanoa ilmiön olevan yleinen, mutta en ole kovin varma kannattaako juuri siitä keskustella tässä aiheessa.

[Ile]

Tuosta lenkkeilyn tylsyydestä sanoisin, että meitä on F. M. Luderin lisäksi monia, jotka koemme lenkkeilyn äärimmäisen tylsäksi ja puuduttavaksi ja täten suorastaan vastenmieliseksi. Halusin vain sanoa ilmiön olevan yleinen, mutta en ole kovin varma kannattaako juuri siitä keskustella tässä aiheessa.

Joo, en minäkään ole varma kuuluuko tähän ketjuun, mutta on ilmiönä mielenkiintoinen. Ja siis takuulla yleinen. Saatamme Flammeen kanssa hyvin olla vähemmistössä tässä.

Tuossa F. M. Luderin jutussa oli muuten kiintoisaa se, että hän kokee käsittämättömän tylsäksi juoksun, mutta tykkää kävellä - pitkiäkin lenkkejä. Tämä on minulle uusi "ala-laji".

[MikaM]

Vaikka melkeen kiellettiin, niin sanon kuitenkin: kuulun myös sakkiin, jolle lenkkeily on oikeasti vastenmielistä. Eikä edes johdu siitä, että olisin siinä huono. se vaan on.
Sitten paremmin aiheeseen. Millan ehkä kannattaisi käydä sellainen juoksutekniikka kurssi. Semmosia on, ja ainakin vaimo pääsi eroon jalkakivuista (jostain syystä se tykkää lenkkeillä) lenkkien yhteydessä ja sen juoksutyyli muuttui aivan totaalisesti. Se näyttää nykyään ihan oikealta juosijalta tien päällä!

[TommyV]

On se kaunista ku pääsee siihen juoksu transsiin jossa ajatus kulkee jossain ihan muualla jalat vaan rullaa etenpäin. Melkein ku irtaantuis ruumiista. Missään muussa liikuntamuodos en oo törmänny samaan fiilikseen.

[flammee]

Toki varmaan juoksemisen mielekkyys on makuasia siinä missä esim. eri kamppailulajitkin... Mutta silti laittaa epäilemään että monet niistä jotka ei tykkää juoksemisesta, ovat kokeilleet sitä väärin, esim. liian suurella teholla tai vaikka liian kärsimättömällä asenteella, eli ollaan sitä mieltä että se on tylsää jo ennenkuin on saavutettu sellasta kunnon rytmiä ja juoksufiilistä. Kyllähän juoksu noin loogisesti pääteltynä tylsää voi ollakin, jos ei omakohtaisesti ole kokenut että mikä siinä on hienoa. Jos ei ymmärrä sitä miltä se tuntuu, niin kai sitä voi pitää yhtä kiinnostavana kuin jälki-istunnossa istumista - ilman mitään virikkeitä odotellaan että se loppus.

Tässä on taas se koululiikunnan negatiivinen vaikutus - siellä juoksemisesta luodaan inhottava vaikutelma. Cooper oli meillä se pisin juoksumatka, ja sen lisänä oli jotain pikamatkoja, testitulosmielessä, ei liikuntalajina. Lenkeillä käytiin ja suunnistettiin toki, mutta porukalla kävellen, eli sellanen pitempää, hitaampaa juoksua ei oikeen tullut vastaan, kaikki juoksu oli tollasta pakollista kärsimystä. Mutta eipä tuosta enempää.. :p

Lisäksi lenkkeily on hyvä kuntoilumuoto, eli siinä mielessä sen uskottavuus harrastuksena ei toimi kun sillä on vähän sellanen pakollisen inhottavan itsensärankaisemisen leima. Sitä ajatellaan siis pelkkänä kuntoiluna ja laihdutuksena, eli että se ei itsessään voi olla hauskaa vaan sitä tehdään jotta kunto ja terveys olisi parempi ja läskiä lähtis. Ja kun lähestyy liikuntaa tuolta kantilta niin se ei houkuttele.

Ite olen pari "juokseminen on tylsää" kaveria käännyttänyt juoksua harrastamaan, toisen suoraan, toisen välillisestä. Tolle ekalle siitä muodostu pysyvä harrastus. Oleellista oli aloittaa hitaalla vauhdilla, hitaammalla kuin se olisi ite juossut, sellasella vauhdilla että pystyi juokseen suunnilleen koko lenkin ajan..

[Korppi]

En harrasta juoksua polvien ja nilkkojen takia.

Nuorena pidin juoksemisesta ja lenkkeilin metsissä aikas paljon.
Sitten rikoin polveni ja tällä hetkellä juoksu tekniikkani on varmaan aivan väärin kun kipu pakottaa lopettamaan juoksemisen jo melko lyhyiden matkojen jälkeen... tai sitten lyhyenkin lenkin jälkeen on jalat ihan rikki.

Pitäisi hankkia hyvät kengät ja pohjalliset jotta pystyisi juoksua harrastamaan... ja juosta taas jonkin aikaa että siihen saisi taas rytmin mutta ei tälllä hetkellä ole aikaa sille.

[Mika]

Lenkkeily ja juokseminen ovat osaksi asennekysymyksiä ja osaksi persoonallisuuskysymyksiä. Itse kun pidän vauhdista ja vaarallisista tilanteista enemmän kuin pitkän matkan juoksemisesta, niin silloin lenkkeily ja juokseminen jäävät aina taka-alalle, jos nyt jotain erikoista ei tapahdu. Minunlaiseni ihmiset eivät ihan mielellään myöskään harrasta hitaasti tehtävää Taichia tai kuuntele seesteistä musiikkia.
Tokihan yleistän ihan huolella tuossa yllä.

Ala-asteikäisenä harrastin jalkapallon ohella maastojuoksua Porin Tarmon riveissä, ja vielä ennen inttiä kävin kahden kaverin kanssa säännöllisesti juoksemassa pururataa (n. 6 km) Porin metsässä. Olen mä siis joskus ihan tykännytkin juoksemisesta.

Itsesuggestiolla saa silti ihmeitä aikaan. Juoksemisen hyväksi on laskettava muutamakin seikka: se ei vaadi kavereita, välineitä, tiloja tai tietynlaista säätä. Yksinkertaisuudessaan juokseminen on kyllä kaunista.

[Aikku]

Talvi vähän jänskättää, inhoan kylmää. Onneksi on juoksumatto.

Ehkä tämä on nyt leveysasteesta kiinni mutta mun mielestä talvi on oikeastaan paras vuodenaika juoksemiseen. Tai sanotaanko niin päin, että varsinkin pimeänä ja loskaisena aikana juoksuharrastus on melkein ainoa tapa saada itsensä arkipäivisin kunnolla ulkoilemaan. Jos on hyvät varusteet, niin harvoin se sää siellä lenkin aikana haittaa (paitsi kieltämättä tosi kova pakkanen).

Mulla lenkkeily hyytyy helpoimmin kesällä.

Intti jätti muhun sellaisen jäljen että inhoan kylmää ja kosteaa, pahin on näiden kahden yhdistelmä. Lisäksi kun lääkäri on puukottanut kurkkua kolmasti on siellä kivoja leikkausarpia, jotka eivät arvosta kylmää ja muuttavat mut vinkuvaksi "astmaatikoksi" ja tuntuu että joku vetelee puukolla henkitorvea ja kurkkua ylös-alas. Not nice. Kesällä paras aika juosta on joko vesisateessa tai heti sen jälkeen, aamun koitteessa tai auringon laskiessa.

Meillä on koululla onneksi kerran viikossa oma liikuntasalivuoro, sinne tulee nykyään lähdettyä porukalla pelaamaan yleensä sählyä. Lisäksi heitin juuri ilmoille kahvakuularyhmän perustamista, joka sai kannatusta. Kunnossa pysyminen on kuitenkin tällä alalla eräänlainen ammattiylpeydellinen velvollisuus ja kun koulu tarjoaa siihen ihan hyvät puitteet niin liikuttuakin tulee. Talvella tuolla on kuulema ihan hyvät hiihtoreititikin järvien jäillä. Täytyisi varmaan etsiä edulliset sivakat jos sitä innostuisi eikä kävisi kuten koulussa että kävelen, raahaan suksia perässäni ja väillä pysähdyn hankeen syömään lapasesta lunta.

[Mika]

Täytyisi varmaan etsiä edulliset sivakat jos sitä innostuisi eikä kävisi kuten koulussa että kävelen, raahaan suksia perässäni ja väillä pysähdyn hankeen syömään lapasesta lunta.

[porky]

Täytyisi varmaan etsiä edulliset sivakat jos sitä innostuisi eikä kävisi kuten koulussa että kävelen, raahaan suksia perässäni ja väillä pysähdyn hankeen syömään lapasesta lunta.

Älä sitte sitä keltasta.

joo, mullakin tuota talvilenkkeilyä varjostaa se että henki ei kulje... Tai itseasiassa jo nyt, kun asteita on vielä pari plussallakin niin alkaa jo kävellessä puskea limaa. Siihen jos vielä pistäis juoksuks niin varmaan tukehtuisi...

Toinen tekosyy on se että jokapaikassa on yleensä liukasta. Kestän kyllä vähän tai vähän enemmän loskaa ja rapaakin, mutta ku töppösistä katoo pito ni se syö naista :evil: .

Ei sillä että nyt juoksisin kesälläkään .

[Milla]

Sitten paremmin aiheeseen. Millan ehkä kannattaisi käydä sellainen juoksutekniikka kurssi. Semmosia on, ja ainakin vaimo pääsi eroon jalkakivuista (jostain syystä se tykkää lenkkeillä) lenkkien yhteydessä ja sen juoksutyyli muuttui aivan totaalisesti. Se näyttää nykyään ihan oikealta juosijalta tien päällä!

Kiitos vinkistä, tosin luulen päässeeni polvikivuista eroon kun ryhdyin loppukesästä juoksemaan noiden fivefingersien kanssa silleen päkiöillä, ilman että kantapäät koskettavat maata laisinkaan. Tuntuu muuten pohkeissa aika messevästi ja juoksu sujuu huomattavasti lennokkaammin kuin ennen.