Finn Karate

[Esa Tyynismaa]

Omasta puolestani voin vastata.
Ekan kerran ja lyhyen visiitin minkäänlaiseen kampitteluun tein 78-79 aikoihin käymällä hetken (lyhyen ajan) kotikyläni lappajärven painisalilla.Siihen aikaan kun siellä oli "se" painijaveljessarja.Övermarkin veljekset.Kuusi veljestä,joista muistaakseni viisi voitti suomenmestaruuden yhdesti tai useammin.Isoin oli MM-pronssilla joskus.Meillä ei päässyt edes rippikouluun,jos ei osannut niskalenkkiä...
Sen jälkeen hajanaista muuta urheilua,esim jääkiekkoa pelailin 8 vuotta juniorina.
Kamppailulajihistoriassa kaikki ennen "valaistumista" Mäkysen opissa on ollut lähinnä jonkinlaista kiinnostumista ilman sitoutumista,kun se "henkinen kehitys"-ideologia ei vaan napannut.
Mäkynen pelasti minut sitten kaverin yllytyksestä Combatin ihmeelliseen maailmaan -98,ja tältä tieltä en ole ajatellut kääntyä,mitä nyt viimeisen kymmenen vuotta olen noita Ka-pin leirilöitä koluillut.

[Kari Aittomäki]

Jukka Mäkysen näin ekakerran oranssina öykkärinolosena veikkona muistaakseni 1985.
Sillä oli pashka tekniikka mutta ajotus oli niinkuniin kohilleen. Tappelija.
Olinnääs vetääs leiriä Vaasassa, finnkaratee ku elettiin ja aluetoiminta otti ilmaa kainaloihinsa ja mä olin jo musta vyö..

Siitä sen enempää, mutta se lievästikömpelö turpaanrunttaja toteuttaa oikeeta karatea paremmin kuin kirkkoveneellinen traditio-nussuttajia. Sillä on vaan se Tekemisen Ote.
Siksi mä myönsin sille ruskean vyön joskus vuonna töttöröö.
Se oli tarpeeks hyvä.

Jukka on treenannu Vaasan emäseurassa.. eikai ehtiny Ortizille eli shotokaniin mutta Ojalan Mauri (tosi hyvä jätkä) nyt ainaki anto osviittaa asiasta.. Vaikutteet on nähtävissä.
Sai sielä hyvän pohjan shorinjiryusta, sielä vieraili sekä Erik Raittinen, Kim Isaksson että Yuji Matsuoi.
Yujia Jukka oikeen imitoi ja sai tiettyä herkkyyttä tekemisiinsä.

Minähän Vaasassa vierailin varsin moniasti leirivedolla, Jukkahan se mut sinne tahto.
Meillä kun kellot nakutti samaaa tahtia.
Ja sitte ku alotettiin kiukkari niin Jukka oli heti mukana.
Aluks emäseuran sisällä (ku Ykä hyppäs kuvioon) ja sittemmin CK-nimen alla.

Jukalla on SM-mitali myös judossa, olikohan jotku alempien vöitten mattoväännöt...
Sekä taekwondon.. olikohan se ihan SM-kulta murskauksessa.
Olin paikalla ja Jukka oli omaa luokkaansa tälliäisiten tehossa kyllä.


Mutta mä näen ristiriidan tuon kysymyksenasettelun arvomaailman ja tämän reaalimaailmamme välillä.
Ei Jukkapoikaa pysty hahmottamaan niinku totakautta, kuka-opetti-ketä-kiikareillla.
Se on Jukka Mäkynen, rankka jätkä. Taiteilija, jonka yks suti nyt sattuu oleen karate.

[nassesetä]

Niin onko Klemola ja Simula joskus tapellu?

[Pasuuna]

On. klemola kirjoitti karaekalehteen valitusta miten sitä hakattiin. siltä kai murtui kylkiluu.

[halmehe]

Niin onko Klemola ja Simula joskus tapellu?

On. klemola kirjoitti karaekalehteen valitusta miten sitä hakattiin. siltä kai murtui kylkiluu.

Tapellu? :O

Kai sitä nyt osaa aikuinen mies luovuttaa, jos liian pahalta tuntuu. Vai oliko tämä siviilit päällä salin ulkopuolella tapahtunut?

[flammee]

Niin onko Klemola ja Simula joskus tapellu?

On. klemola kirjoitti karaekalehteen valitusta miten sitä hakattiin. siltä kai murtui kylkiluu.

Tapellu? :O

Kai sitä nyt osaa aikuinen mies luovuttaa, jos liian pahalta tuntuu. Vai oliko tämä siviilit päällä salin ulkopuolella tapahtunut?

Huhu kertoo että se oli ilmeisesti karateleirillä ja karateteknisistä jutuista ollut näkemyseroa..

[nassesetä]

Huhut on huhuja. Voitko Aitto vahvistaa? Koska, miksi, missä ja miten?

[Mika Väyrynen]

Muistan tuon jutun, mutta yksityiskohtia en tiedä.

Kyse oli ilmeisesti jostakin leirihommasta, ja sen jälkeen Klemola kirjoitti artikkelin "saliväkivallasta". Muistaakseni siinä ihmeteltiin/paheksuttiin sitä, kuinka suihkussa treenaajien kropat oli täynnä mustelmia jne. Ei Klemola varmasti suoranaisesti tapellut ole, mutta kenties saanut hiukan tottumaansa kovempaa käsittelyä treenitilanteessa. Seuransa Zenshindojon meininki oli niihin aikoihin suht henkistä, nykysuuntauksesta en tiedä.

Mutta en tosiaan usko että kyseessä olisi ollut muuta kuin treenissä tullut vaurio - ja keskinäinen ristiriita kontaktin/treenin kovuudesta. Onhan se kai oletettavaa että Simulan kaltainen mies ei hirveästi pidätellyt? Ja Klemolan jengi taas ei kumitea kauheasti painottanut. Mä pöyrin 1980-luvulla Tampereella, ja tunsin Klemolan oppilaita/apulaisia. Kävinpä jopa treeneissään, mutta ei ollut minua varten. Jos kyse olisi ollut suoranaisesta turpiin ottamisesta, olisin siitä melko varmasti jonain kaljailtana kuullut.

Mika Väyrynen

[nassesetä]

Seuransa Zenshindojon meininki oli niihin aikoihin suht henkistä, nykysuuntauksesta en tiedä.

http://www.zenshindojo.fi/?page_id=12" onclick="window.open(this.href);return false;

Siinä on vyökoevaatimukset. Noita kiinajuttuja lukuunottamatta, ne vaikuttavat kohtuullisen hyviltä ja kattavilta. Juuri tuollaisten puolesta olen itse marissut wadokeskustelussa.

Zenshindojon treenien sisällöstähän ne eivät vielä kerro mitään.

[halmehe]

Tainnu sattuu sieluun enempi kuin kroppaan. Kyllä noissa tekniikkajutuissa olis aina ihan kiva vastata huutoonsa. Meinaan, jos menee esittään jotain siistejä teorioita ja käytännössä tuleekin pipi niin....

[Jussi Häkkinen]

Tainnu sattuu sieluun enempi kuin kroppaan. Kyllä noissa tekniikkajutuissa olis aina ihan kiva vastata huutoonsa. Meinaan, jos menee esittään jotain siistejä teorioita ja käytännössä tuleekin pipi niin....

Niin. Mikä sitten on käytäntö. Ottelu toista karatekaa vastaan vai itsensä suojaaminen harjoittelematonta henkilöä vastaan...

Klemolasta en karateteorioidensa osalta kovin positiivisesti ajattele, mutta tuo jankutus "käytännöstä" ottelusta puhuessa on käynyt wanhaksi jo kauan sitten.

Toki jos hän oli finn-kakea opettamassa niin asia on eri...siinähän ei ollutkaan muuta kuin tsisaata.

[diesel 64]

Klemolasta en karateteorioidensa osalta kovin positiivisesti ajattele, mutta tuo jankutus "käytännöstä" ottelusta puhuessa on käynyt wanhaksi jo kauan sitten.

Toki jos hän oli finn-kakea opettamassa niin asia on eri...siinähän ei ollutkaan muuta kuin tsisaata.

Timo Klemola kirjoittaa:
Muoto välineenä - taito päämääränä

Tästä tuli mieleeni okinawalaisen Tetsuhiro Hokaman (9.dan) ihmettely, miksi täällä mustat vyöt tekevät katan edelleen samalla tavalla kuin keltaiset vyöt. Tässä tulee hyvin esiin japanilaisen karaten ja okinawalaisen karaten välinen ero. Japanilaisessa karatessa, erityisesti ehkä wado-ryussa, katassa voi kehittyä vain tekemällä liikkeet yhä täsmällisemmin ja täsmällisemmin. On olemassa "oikea" tapa tehdä kata, jossa liikkeen muoto lähenee jotakin ideaalia. Muut tavat tehdä kata on väärä.
Ehkä voisi todeta, että kummassakin ajatustavassa nähdään, että harjoituksen päämääränä on kehittyä karatetaidossa, mutta tämä taito nähdään hyvin eri tavoin. Puhun nyt karatetaidosta samassa mielessä kuin voimme puhua mistä tahansa liikkumiseen ja kehon ja mielen käyttöön liittyvästä taidosta. Tanssimisen taito, tenniksenpeluun taito tai kalliokiipelilyn taito ovat vastaavia fyysisiä ja henkisiä taitoja, jotka vaativat kehittyäkseen intensiivistä harjoittelua.
Japanissa erilaisia taitoja on harjoitettu katan eli muodon avulla jo vuosisatoja. Hyviä esimerkkejä ovat miekkailutaito ja jousiammunta, mutta myös teeseremonia tai no-näytelmä. En käy läpi tätä historiaa tässä tarkemmin. Olennaista on kuitenkin, että se tapa, miten kataa on tehty ainakin viimeiset sata vuotta (joka on jo sinänsä aika pitkä aika, mutta todennäköisesti jo viimeiset kaksi tai kolmestaa vuotta), on voimakkaasti eronnut katan käytännöllisestä tarkoituksesta. Katan tarkoituksena oli välittää taistelutaito sukupolvelta toiselle. Muodon tarkoituksena oli siirtää taistelutekniikan sisältö. Itse muoto ei ollut harjoituksen päämäärä vaan se taito, taistelutaito, jota sen avulla harjoiteltiin. Hiljalleen taistelutaidon näkökulma painui harjoituksessa etäämmällä ja etäämmälle ja muotoa alettiin korostaa nimenomaan mielen harjoittelun kannalta ja esteettiseltä kannalta. Eli painoittui sama näkökulma kuin vaikkapa teeseremoniassa, missä teen valmistuksen liikkeet on valjastettu tietynlaisen estetiikan ja mielen harjoittamisen välineiksi. Muodon harjoituksen päämäärä siis hiljalleen muuttui käytännöllisestä esteettiseksi ja mielen harjoitukseksi (zenin näkökulma).

Muodon harjoittelemisen päämäärä siis vaihtui. Muodon harjoittelusta tuli väline tietynlaisen sisäisen, meditatiivisen tilan, saavuttamiseksi ja siihen liittyvän estetiikan ilmentämiseksi.

Myöhemmin, ehkä tällä vuosisadalla, on tapahtunut toinen muutos. Tämäkin päämäärä on pudonnut pois ja muodosta on tullut oma päämääränsä. Siitä, mikä oli joskus väline, on tullut nyt päämäärä sinänsä. Tämä on yleinen kehitys japanilaisessa kulttuurissa. Esimerkiksi kumartamisesta on tullut pelkkää muotoa. Jos tavaratalon ovella on kumartaja, joka kumartaa jokaiselle asiakkaalle, niin mitä merkitystä on enää tällaisella muodolla. Se on eräällä tavalla tyhjentynyt sisällöstä.

Tähän kulttuuriin karate yritti sopeutua vuosisadan alun Japanissa. Karaten katojen liikkeiden tulkinnat ja koko käytännöllinen näkökulma siirrettiin syrjään ja tilalle otettiin sen aikainena japanilainen ajatus siitä, miten muoto on tärkeämpi kuin liikkeen sisältö.

Tietysti tuohon aikaan vaikutti myös muita tekijöitä, jotka muuttivat karatea, mutta katan harjoittelemisen kannalta tämä on keskeinen.

Tämän näkökulman vankeja on edelleen suurin osa japanilaisista karaten opettajista.

Shiomizu siis opettaa, että Naihanchi-kataa kaikkien, tasosta riippumatta, pitää tehdä samalla muodollisella tavalla. Miten hän sitten opetuksensa perustelee? Ei mitenkään. Hänen ei täydy perustella, koska perustelu ei kuulu japanilaiseen kulttuuriin.

Okinawalainen tapa oli ja on edelleen se, että katassa kehitytään katan liikkeitä ymmärtäen, tutkien, ja soveltaen. Katassa on olemassa monta tasoa, ja se, mitä katan ulottuvuutta harjoitellaan, määrää pitkälle sen tavan, miten kata juuri silloin tehdään. Ei ole mitään "oikeaa" tapaa tehdä kata. On olemassa tietty perusmuoto, josta lähdetään liikkeelle, mutta vain aloittelijat jäävät jynssäämään tätä perusmuotoa. On haettava liikkeiden sovellukset, tutkittava kehon käyttöä ja askeleita katassa, etsittävä erilaiset variaatiot eri liikkeille ja harjoiteltava niitä. Välillä voi harjoitella rentoutta ja tehdä kata mahdollisimman rennosti, välillä voi harjotella venyttävää voimaa ja tehdä kata hitaasti jokainen liike venyttäen, välillä voi harjoitella nopeutta ja liikkeen virtaavuutta ja tehdä kata niin jne. Tässä tavassa ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa tehdä kataa.

Päämääränä tällaisessa harjoittelussa on monipuolinen karatetaito. Tätä kai voisi kutsua myös sanalla koryu-karate (vanha karate), koska siinä on säilynyt vanhoja karaten harjoitteluun jo vuosisatoja kuuluneita periaatteita.

On tietysti mahdollista harjoitella kataa pelkkänä muotona teeseremonian tavoin. Kyse on silloin zen-harjoituksesta, joka vaatii tuekseen myös zenin viitekehyksen. Mutta zeniä ymmärtääkseen on myös harjoitettava zenin muita muotoja, istumista, osallistuttava sesshineihin jne. Vasta tämän kokonaisuuden kautta voi ymmärtää jotakin zenin luonteesta. Vain katan muotoon keskittyen ei zenin syvällisestä elämän (ja kuoleman) filosofiasta voi saada otetta. Ja pelkkä muodon harjoitteleminen ilman sitä selittävää ja kokoavaa viitekehystä on pitkän päälle vain tylsää.

Paras tapa on mielestäni kummankin näkökulman yhdistäminen. Mutta se vaatii harrastajalta aika paljon, mutta antaa myös paljon.

http://www.zenshindojo.fi/old_pages/huo ... oita21.htm" onclick="window.open(this.href);return false;

[airakti]

Hyvä ketju, vois olla vaikka Karate ja Karate, ei se mikään huhu ole että Klemola nillittää että häntä on pahoinpidelty treeneissä, täyttä totta, vaikka mistään tappelusta en puhuisi, vaan juurikin Finn-Karatesta, silloin vaan oli tapana "testata" asioita, ja testissä oli vastakkain ns "oikea(Kataava) Karateka" ja sitten se joka treenasi ajan hengen mukaan, lopputulos on sitten tiedossa. Se sitten taas kerran siitä että kuinka paljon itse arvostan Kataamista ,
Omasta mielestäni Finn-Karate oli parhaissa voimissaan ja perusteltua joskus 85-88, silloin "otettiin tosissaan" reilusti annettiin ja otettiin, -88 lähtien alkoi esiintymään nuorempia treenaajia jotka luulivat että konkareiden menestys oli tullut ilmaiseksi ja helposti ja luulivat että on olemassa joku oikotie osaamiseen, ei otettu huomioon että konkarit oli treenannut jo useita vuosia ennenkuin homma alkoi pelittää. Itse siirryin Wadokanista HKK:hon vuonna -89, silloin oli "Finn-Karate" juuri lanseerattu ja monella oli luulo että se on jotain mustaa magiaa ja liittyi vain ja ainoastaan kilpailemiseen ja etenkin siinä pärjäämiseen. Mua ei meinattu hyväksyä seuraan kun ei ollut kilpailumenestystä, siihen aikaan oli treenaajia tulossa ovista ja ikkunoista, "onneksi" siihen aikaan joka seurassa oli omia "kuppikuntia" HKK:ssa oli sellaisia vanhoja Wadokanilaisia kuin Ilkka Lahti, Petri Weide, Ralf Åström ja Piiponniemen Make, Petri "vanhana" Senseinä ja aina Herrasmiehenä tuli mut lapasesta toivottamaan tervetulleeksi treenaamaan, ilman Petriä en varmaan olisi koskaan päässyt HKK:n sisään lämpiävään tunnelmaan sisään, onneksi sinnekkin on nykyään kaikkien helppo mennä, Keppana on tehnyt hyvää työtä.
Finn-Karate oli ja meni, niinkuin melkein joka asiassa, siinä oli kaksi puolta........

[Jussi Häkkinen]

silloin vaan oli tapana "testata" asioita, ja testissä oli vastakkain ns "oikea(Kataava) Karateka"

Käsitykseni mukaan Klemola ei millään mittapuulla ole perinteisesti treenaava karateka vaan sitä "toista laitaa" Finn-karate -ajasta. Tuon "laidan" kaikuja on edelleenkin jäljellä mm. niissä ihmisissä, jotka kaivavat katojen sisältöjä kaikkialta muualta kuin karatesta, esimerkiksi kungfusta.

Asioita voi testata toki monella tavalla. Paremmilla ja huonommilla.

[halmehe]

Tainnu sattuu sieluun enempi kuin kroppaan. Kyllä noissa tekniikkajutuissa olis aina ihan kiva vastata huutoonsa. Meinaan, jos menee esittään jotain siistejä teorioita ja käytännössä tuleekin pipi niin....

Niin. Mikä sitten on käytäntö. Ottelu toista karatekaa vastaan vai itsensä suojaaminen harjoittelematonta henkilöä vastaan...

Klemolasta en karateteorioidensa osalta kovin positiivisesti ajattele, mutta tuo jankutus "käytännöstä" ottelusta puhuessa on käynyt wanhaksi jo kauan sitten.

Toki jos hän oli finn-kakea opettamassa niin asia on eri...siinähän ei ollutkaan muuta kuin tsisaata.

Tsisaa

en sitte huomannu kirjoittaa etten tarkoita tekniikkateorian kokeilussa käytäntönä ottelua vaan ihan kahden välistä "ipponkumitea". En ole koskaan ollut mikään "ottelija". Ei pitäs tietty sotkeentua, kun en tiedä tapahtuneesta. Meinaan vaan, että treenivuosien aikana tuli itselle ja muille virhearvioita tekniikoiden toimivuudesta kulloinkin opetetulla tavalla. Sanotaan ny vaikka niinki yksinkertainen asia kuin suoran väistö yhtäaikaisella lyönnillä tai suoran potkun torjunta/väistö jotka äkkiseltään kuulostaa yksinkertaisilta. Kummasti vaan niissäkin löyty variaatioita joissa tuli välillä pipi.

Voi vinde. Onks Klemola harjoitellu sinusta Jussi karatea? Meinaan lukasin tänään hänen juttujaan ja siellä oli juttua perusasennosta jonka lähtökohtana oli miekan pitäminen. En muista missä tämä dissattiin täysin mahdottomaksi ajatukseksi. Arvaas miltä saarelta ajatus oli lähtöisin ja minkälaisten jamppojen aivoituksista.