Muun muassa nämä leikkaavan kirurgin sanat pyörivät kaksi viikkoa sitten mielessä, kun istuin yksin kalliolla jossain päin Helsingin Keskuspuistoa. Seuraavana aamuna edessä oli leikkaus.
Alle viikko leikkauksesta olin jo siirrettynä oman paikkakuntani vuodeosastolle. Yhtenä aamuna mieleeni tuli kuva kesällä elämääni tulleesta henkilöstä katsomassa minua ylöspäin (lyhyt kun on...), hymyilemässä silmät tihrussa. Hymyilin niin leveästi, että kurkkuuni sattui.
Vaikka toipumisessa menee reippaasti joulukuulle, "oikeat harrastukset" voin aloittaa vasta puolen vuoden päästä, olo on vieläkin kylkiin potkittu, lääkkeitä menee saavillinen päivässä ja yöunet ovat vielä huonot, niin ei haittaa.
Tänään tein ensi kertaa itselleni ruokaa. Ensimmäiset oikeat maut suussa pariin viikkoon.
Tilasin Disney+:n erikoistarjouksen, joka on sattumalta juuri saikun mittainen. Kiitti vinkistä, kuka sitten olikaan. Silti katselen Areenasta Tanskalaista Maajussia
Pomo oli yhteydessä. Kyseli kuulumiset. Päätettiin ottaa tavaksi käydä viikottain mun saikun ajan lounaalla suunnitteluosaston kanssa. Meillä on sellainen työpaikka.
Olen mä aika onnellinen.
