Oletko onnellinen?

Viesti **Ari** » heinä 4, 2005, 20.26

ville kirjoitti: Lauantai aamuna klo 7:30 olin varmaan onnelisempi kuin koskaan ennen elämässäni.
Onnellinen olen edelleen, vaikka hiukan alkaa vaivaamaan, osaanko kasvattaa tämän uuden ihmisen niin, että hänkin olisi isona onnellinen.

Onneksi olkoon iloisen perhetapahtuman johdosta.

Keiju · Viesti **Keiju** » heinä 4, 2005, 20.29

Ville ONNEA!

flammee kirjoitti: Jos nyt jotain Afrikan köyhiä joskus näkee teeveessä niin ei ne mitenkään erityisen onnettomilta vaikuta

Juuri näin. Länsimaalaisen mielestä on varmasti käsittämätöntä, jos köyhä afrikkalainen voi olla onnellinen.

Heitän kysymyksen kaikille: Jos et voisi mitään enää elämässäsi saavuttaa, et rahalla hankkia (muuta kuin ruokaa), etkä tietäisi yhtään mitä teet huomenna, viikon päästä, koskaan...Olisitko onnellinen?

Viesti **Mika** » heinä 4, 2005, 20.33

Kyllä, jos

Keiju · Viesti **Keiju** » heinä 4, 2005, 20.38

Viesti **KungFuMiäs** » heinä 5, 2005, 08.12

Elämä aaltoilee ylös ja alas jatkuvasti. Tyytyväisyys on siksi paras olotila, liian onnellinen putoaa kuitenkin lopulta alas ja sitten ollaan masentuneita. Vaikka ei pitäisi työssä/koulussa käymisestä niin kyllä sitä voi olla tyytyväinen kuitenkin, sitten kun pääsee lomalle niin pitää kiinni tästä tyytyväisyydestä eikä anna sen mennä liian onnellisen puolelle, sitten ei tarvitse kärsiä kun menee takas töihin/kouluun, sama juttu muiden isompien asioiden kanssa myös, kun tämä onnistuu niin olet saavuttanut rauhallisen mielen.

Keiju · Viesti **Keiju** » heinä 5, 2005, 08.47

KungFuMiäs kirjoitti: Elämä aaltoilee ylös ja alas jatkuvasti. Tyytyväisyys on siksi paras olotila, liian onnellinen putoaa kuitenkin lopulta alas

Liian onnellinen? Taidat tarkoittaa onnellisuudella sellaista jatkuvaa vastarakastuneen tunnetta? Jos nyt pakko on tässä jotenkin määrittää "liian onnellista", niin hänhän ei nimenomaan tipahda korkealta, koska on onnellinen joka olosuhteessa, silloinkin kun nyppii.
Inkeri M. joskus tarinoi myös liiasta onnesta...hmmm, olettekohan sukua?

Onnellinen uskaltaa nauttia juuri siitä hetkestä täysillä, mikä on käsillä, eikä yritä mitenkään kätkeä tunteitaan. Vaikka missä olosuhteissa voi löytää sen pienen valonpilkahduksen.

Tietynlainen pessimismi on tosin minullakin valttina. Kun on edessä jokin tapahtuma/reissu, jolla ihmisillä tuppaa olemaan suuret odotukset, niin minä ajattelen; " päin p*rsettä menee kuitenkin" ja koskaan ei ole mennyt päin p:tä, vaikka autosta olisi puhjennut rengas kesken matkan. Toisille tuo jo riittää, että reissu on epäonnistunut.

Viesti **TimoS** » heinä 5, 2005, 10.37

Keiju kirjoitti: Tietynlainen pessimismi on tosin minullakin valttina. Kun on edessä jokin tapahtuma/reissu, jolla ihmisillä tuppaa olemaan suuret odotukset, niin minä ajattelen; " päin p*rsettä menee kuitenkin" ja koskaan ei ole mennyt päin p:tä, vaikka autosta olisi puhjennut rengas kesken matkan. Toisille tuo jo riittää, että reissu on epäonnistunut.

Eli oletko siis niitä ihmisiä jotka lähtevät liikkeelle (kärjistän hieman) siitä, että kaikki ihmiset joita tapaa, ovat idiootteja, ja sitten kun huomaa että joku ei olekaan, niin yllättyy positiivisesti

Viesti **Mika** » heinä 5, 2005, 11.46

Toikin on sellaista positiivisuutta negatiivisuuden kautta. Mikä ettei, kyllähän toikin skulaa, jos se negatiivisuus ei sitten tavallaan näy tai häiritse (että vaikka sanoisi muille, että "tehkää mitä teette, väärin menee kuitenkin").

Mutta mun mielestä vielä helpompaa on se, ettei vain välitä, on vain ihan 8) koko ajan.

Viesti **KungFuMiäs** » heinä 5, 2005, 12.23

en nyt puhu VAIN "vastarakastuneisuudesta", onnellisuuden tasoja on monia, tarkoitan että löytää sellaisen "onnellisuuden" tai "tyytyväisyyden" tason jossa elämän aaltoilu ei vaikuta paljoa, silloi voi elää sellaisessa jatkuvassa hyvän olon tunteessa eikä ole riippuvainen siitä mitä elämä tuo eteen (hyvässä tai pahassa). Ei sitä tarvitse miettiä negatiivista kun tapahtuu positiivisia asioita (eikä toisinpäin), asiat vain tulevat ja ne hyväksyy sellaisenaan kuin ovat. Eihän tälläinen elämäntapa tietenkään kaikille sovi..

Keiju · Viesti **Keiju** » heinä 5, 2005, 14.03

KungFuMiäs kirjoitti: Eihän tälläinen elämäntapa tietenkään kaikille sovi..

Ja varmasti sopii. Jos siihen on päässyt, niin ei varmasti toisenlaistakaan elämäntyyliä kaipaa.

TimoS kirjoitti: Eli oletko siis niitä ihmisiä jotka lähtevät liikkeelle (kärjistän hieman) siitä, että kaikki ihmiset joita tapaa, ovat idiootteja, ja sitten kun huomaa että joku ei olekaan, niin yllättyy positiivisesti

En nyt ihan noinkaan, koska uskon, että kaikissa ihmisissä on ne hyvät puolet kaiveltavissa. Mutta on toki sellaisia "tyttöjen-ilta" porukoita, joista jo etukäteen olen tiettyä mieltä ja lähden negatiivisella asenteella ja olen valmis lähtemään porukoista omille teilleni hyvin pian. Usein nykyään on ilta kuitenkin venähtänyt...

Viesti **JanneM** » heinä 5, 2005, 14.17

Vastaus aiheen otsikkoon...

En.

Viesti **TimoS** » heinä 5, 2005, 14.44

Keiju kirjoitti: kaikissa ihmisissä on ne hyvät puolet kaiveltavissa.

Minä olen viime aikoina joutunut toteamaan että ne hyvät puolet ovat joissakin ihmisissä niin syvällä, että ei maksa vaivaa

Keiju · Viesti **Keiju** » heinä 5, 2005, 15.39

JanneM kirjoitti: Vastaus aiheen otsikkoon...

En.

Miksi?

Viesti **AriJ** » heinä 5, 2005, 15.46

TimoS kirjoitti: Minä olen viime aikoina joutunut toteamaan että ne hyvät puolet ovat joissakin ihmisissä niin syvällä, että ei maksa vaivaa

Onni on syvältä? Eli "happiness sucks"?

Viesti **JanneM** » heinä 5, 2005, 15.53

Keiju kirjoitti:
JanneM kirjoitti:Vastaus aiheen otsikkoon...

En.
Miksi?

Kun elämä haisee mädälle kalalle tällä hetkellä....

Potku.net

Potku.net

Oletko onnellinen?

Seuraajat