Keskuudestamme poistuneet

[jujigatame]

Jep, ei ollu kellekään yksittäisesti suunnattu. Minua harmittaa kun tässä ketjussa voisi kertoa hyviä juttuja ja muistella hyvässä hengessä omia kokemuksia, tarinoita yms. vainaista. Sitten menee helposti muuksi väittelyksi koko ketju.

Gary Moore oli kyllä yllättävän monipuolinen kitaristi. Alkujaan soitti progempaa ja sitten tuli useita kausia, kermainen mies ja kitara - hevi- soolokitaravoittoinen bluesrcok ja myöhemmin ihan kunnon bluesia. Gary osasi siis soittaa myös hyvällä maulla ilman "turhia" tiluja! Helposti saattaa mieltää sen hevi -ja blueskauden välivaiheen takia Garyn soiton erilaiseksi mitä on yleensä ollut. Yksi suosikeistani ehdottomasti!

[youtube][/youtube]

[Aleksi T]

Ottaa kyllä pattiin ja lujasti, mutta ei voi mitään. Onneksi levyjäkin löytyy ihan mukavasti omista kokoelmista ja hitosti ehti Moore musiikkia tehdä.

[Vanhakankea]

Purtsi olis vaan tyynesti jatkanu ittensä ihalua:
- Voitte kertoa hra Harasoolle (nimi keksitty), että hänen vastassaan on tänään Suomen mestari!

Hieno tarina. Tämän esittelynsä jälkeenhän Purhonen otti kuokkaansa 0-5.

Minusta tämä vaan oli asiaton kommentti tähän ketjuun. Sille taitaa olla joku sivistyssanakin, olisko arroganttia? Mutta jokainen kylvää sitä mitä haluaa niittää.

[Ile]

Ts. sieltä syvästä idästä olisi varmaan löytynyt ihan tasokasta vastusta niin Purtsille kuin sille ven... neuvostoliittolaisellekin, ?

Joo, ei ollut venäläinen, vaan liettualainen.

Aha, aina on paikka lisäopille. Mikä se ero nyt tuohon aikaan sitten olikaan...

No pointtina ainakin juuri se, että sosialististen neuvostokansojen ystävyysperheeseen kuului about puolet euraasiasta ja siksi kyseisen rauhanvaltion olympiaedustajat väistämättä olivat erittäin kovaa tasoa. Sosialistisista maista löytyi muutenkin todella kovatasoista bokrausta (esim. Kuuba) ja kun siinä maailmassa ammattilaisuuskin oli melko vähäistä, niin kyllä olympianyrkkeilyn taso on ainakin mitalikahinoissa korkea ollut. Niin, ja kyllä aika moni tunnettu läntinen ammattilaissuuruuskin on käynyt olympialaisissa ottamassa vauhtia.

Mitään Purtsiin tulee, niin hän taisi voittaa muutaman pohjoismaiden mestaruudenkin, joten ei se tason mitta pelkästään lukuisissa kotimaan mestaruuksissa ja olympiapronssissa ollut.

[Jarppa]

Olympiapronssi ei ole monenkaan tavoitettavissa ja.. ei jumalauta..
Koko jutun ydin on siinä että PP tiesi(!), että vastassa on itäblokin kovimpia ukkoja.
Mutta se vastauksen arroganssi ja hyväntuulinen uhma pitäis näyttäytyä JOKAISELLE Pertti Purhosen hahmoa kuvaavaana.
Sellasena vanhankoulun stadilaisuutena.

Nyt alkaa tuntua vähä turhan teflonilta.

Kyllähän tuosta jokainen medialukutaitoinen ymmärtää että kertomus kuvasti miehen mielenlaatua eikä ottelua itseään. Kylmänrauhallinen olympiakisojen semifinaaliin mentäessä.

Mikäli hänen saavutuksia nyrkkeilijänä haluaa miettiä, silloin voi tietysti sanoa myös tuon ottelun lopputulos ja se, että vastustaja voitti olympiakultaa. Myös muut saavutukset, 8 suomenmestaruutta ja kolminkertainen pohjoismaiden mestaruus ovat aikamoisia saavutuksia, jotka yhdessä ovat sellaisia että kukaan ei niitä ole tainnut toistaa.

[Jorge]

Olympiapronssi ei ole monenkaan tavoitettavissa ja.. ei jumalauta..
Koko jutun ydin on siinä että PP tiesi(!), että vastassa on itäblokin kovimpia ukkoja.
Mutta se vastauksen arroganssi ja hyväntuulinen uhma pitäis näyttäytyä JOKAISELLE Pertti Purhosen hahmoa kuvaavaana.
Sellasena vanhankoulun stadilaisuutena.

Nyt alkaa tuntua vähä turhan teflonilta.

Kyllähän tuosta jokainen medialukutaitoinen ymmärtää että kertomus kuvasti miehen mielenlaatua eikä ottelua itseään. Kylmänrauhallinen olympiakisojen semifinaaliin mentäessä.

+1
Niinpä. Medialukutaito on todellakin eri asia kuin "mediakriittisyys", joka on wannabe- älykköjen nimitys omalle ylimieliselle katkeran pahanolon purkamiselle.

Mikäli hänen saavutuksia nyrkkeilijänä haluaa miettiä, silloin voi tietysti sanoa myös tuon ottelun lopputulos ja se, että vastustaja voitti olympiakultaa. Myös muut saavutukset, 8 suomenmestaruutta ja kolminkertainen pohjoismaiden mestaruus ovat aikamoisia saavutuksia, jotka yhdessä ovat sellaisia että kukaan ei niitä ole tainnut toistaa.

Itseasiassa vastustaja Ričardas Tamulis jäi kyllä hopealle olympialaisissa, mutta oli kolminkertainen euroopanmestari.

Hänkin poistui keskuudestamme 2008, joten aika "nuorina" lähtevät.

http://www.sports-reference.com/olympic ... lis-1.html" onclick="window.open(this.href);return false;

http://en.wikipedia.org/wiki/Boxing_at_ ... lterweight" onclick="window.open(this.href);return false;

[Dojon Jäykin]

Purtsilla taisi olla nuoremmalla iällä ne omat demonit. Varsinkin se viina josta taisteli eroon. Moni ei onnistu. Mä muistan Purtsin enemmän, TV:stä toki vain, semmoisen miehenä jolla oli pilkettä silmäkulmassa.

[Lasse Candé]

Tarinankerronnassa olisi myös voinut sanoa jotain tyyliin "Ottelunhan hän sitten hävisi."
Ilman mitään dissausta. Koska on myös hyvää medialukutaitoa ymmärtää että se miten ottelussa kävi on seuraava kysymys mikä monelle tulee mieleen, vaikka se ei se pointti olekaan. Tavallaan se olisi alleviivannut tarinan sanomaa.

Tuo asia nyt ikäänkuin korjattin jälkikäteen. Miksi näissä pitää aina riidellä?

[Dojon Jäykin]

Tarinankerronnassa olisi myös voinut sanoa jotain tyyliin "Ottelunhan hän sitten hävisi."
Ilman mitään dissausta. Koska on myös hyvää medialukutaitoa ymmärtää että se miten ottelussa kävi on seuraava kysymys mikä monelle tulee mieleen, vaikka se ei se pointti olekaan. Tavallaan se olisi alleviivannut tarinan sanomaa.

Tuo asia nyt ikäänkuin korjattin jälkikäteen. Miksi näissä pitää aina riidellä?

Karin tyyliin ei kuulu tuommoisen lisääminen kai, varsinkaan tämmöisen jutun yhteydessä. Sen lopputuloksen kun saa selville kuuklaamalla jos kiinnostaa. Sitä alkua taas ei välttämättä kuukkelilla löydä. Onhan noi semmoisia mutusteltavia pikkupaloja. Mulle kyllä kelpaa.

Aina vaan ei tiedä mikä juttu on lähtenyt elämään omaa elämäänsä. Mut se ei kai ole aina se tärkein osa legendoissa se sanatarkkuus. Ei silti että epäilisin tätäkään.

[Vanhakankea]

Aina vaan ei tiedä mikä juttu on lähtenyt elämään omaa elämäänsä. Mut se ei kai ole aina se tärkein osa legendoissa se sanatarkkuus. Ei silti että epäilisin tätäkään.

Tarinat on tarinoita, niissä on joskus totuutta vain nimeksi ja joskus totuus on ollut tarinaa monimuotoisempaa. Mitä useamman "suun" kautta ne kulkevat sen enemmän ne muuttuvat. Näitähän ei millään pysty todeksi tai valheeksi enää toteamaan. Tuossa tarinassa ottelun lopputulos oli täysin sivuseikka.

[Vanhakankea]

Tarinankerronnassa olisi myös voinut sanoa jotain tyyliin "Ottelunhan hän sitten hävisi."
Ilman mitään dissausta. Koska on myös hyvää medialukutaitoa ymmärtää että se miten ottelussa kävi on seuraava kysymys mikä monelle tulee mieleen, vaikka se ei se pointti olekaan. Tavallaan se olisi alleviivannut tarinan sanomaa.

Tuo asia nyt ikäänkuin korjattin jälkikäteen. Miksi näissä pitää aina riidellä?

Olisi tottakai mutta yhtä hyvin sen pystyi jättämään pois ja tässä mitään riidellä kunhan nettipersoonina turvallisesti irrallaan tosimaailman persoonista vaihdetaan mielipiteitä. ;-) Naamatusten keskustelussa asiat selvitään samantien mutta tässä mediassa tähän setvimiseen menee pidempi tovi. ;-)

[Doug]

Jep, ei ollu kellekään yksittäisesti suunnattu. Minua harmittaa kun tässä ketjussa voisi kertoa hyviä juttuja ja muistella hyvässä hengessä omia kokemuksia, tarinoita yms. vainaista. Sitten menee helposti muuksi väittelyksi koko ketju.

Gary Moore oli kyllä yllättävän monipuolinen kitaristi. Alkujaan soitti progempaa ja sitten tuli useita kausia, kermainen mies ja kitara - hevi- soolokitaravoittoinen bluesrcok ja myöhemmin ihan kunnon bluesia. Gary osasi siis soittaa myös hyvällä maulla ilman "turhia" tiluja! Helposti saattaa mieltää sen hevi -ja blueskauden välivaiheen takia Garyn soiton erilaiseksi mitä on yleensä ollut. Yksi suosikeistani ehdottomasti!

RIP, yksi parhaita ikinä! Viisi kertaa näin livenä: Kulttuuritalo, Köln, UKK-halli, Jäähalli ja PuistoBlues. FIdu, ukolla olisi varmasti ollut vielä annettavaa.

[youtube][/youtube]

[Kari Aittomäki]

Juu, olisin toki voinut kertoa että Purhonmen hävisi kyseisen matsin, voisin myös kertoa että hän tappeli lujasti vastaan. Niin ei kuitenkaan muistaakseni käynyt.

Oletin, näköjään virheellisesti, että suomalasiten kamppailu-urheilijoitten saavutukset tunnetaan.
Purhosella oli tuossa tilanteessa kolme voitettua matsia jo alla, Olympiakehässä.
Vastassa punakoneen edustaja, maailman kirkkainta kärkeä..

Mä unohdin tään, että verrattain harva on tärissyt tiloissaan hetkeä ennen Paremman kohtaamista.
Se on kova, kova paikka.
Tuo Aven tarina vaan kuvaa niin hienosti sitä vanhaa stadilaista virnuilevaa piittaamattomuutta, sitä samaa jolla seuraavan sukupolven skaba-karatekat kohtas maailman huiput. Ja pärjäs.
Just sitä rentoa, todellista kovuutta, minkä' Elis Ask ja Lounasheimo ja se joku hiihtopomo.. Immo Kuutsa!
..ois niin mielellään nähny suuntautuvan omiin lajeihinsa.

Jutussa on vielä tää että NL oli supermahti, stadista miltei näkyvissä, Uhka ja Pakote.
Jonka edustajaa vastaan pitis sitte nostaa nyrkit pystyyn.
Mä olen kuunnellu 70-luvun lätkänpelaajien kuvauksia niistä muutamista pelistä kun Suuri ja Mahtava kaatui, kun piti hypätä jäälle kun koko Izvestija-halli kaatu päälle: Saibu! Saibu! Saibu!
No, sanotaanko että jätkillä oli tippa linssissä. Kuinka hienoa oli uhmata sitä.. kaikkea.

Neuvostoliitto oli tuolloin suuri ja mahtava ja sen edustaja kamala kohdattava.
Purtsi Purhonen teki sen minkä pystyi toi Olympiamitalin kotio.
Nyt hän on kuollut.

[MikaM]

Kirjailija, nyrkkeilijä, merimies Jorma Ojaharju.
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Ki ... 5263647067" onclick="window.open(this.href);return false;

[Jorge]

Ojaharju- legendoja on mm. se, kun hän matkusti Ingon matsiin Tukholmaan ja päätti poiketa kaupungissa asuvalla kaverillaan kiipeämällä parvekkeen kautta sisään. Yritti sitten kaiken lisäksi väärään asuntoon ja teloi itsensä kiipeillessään.

Sairaalassa hoitsu kysyi "Talar du svenska?", johon Ojaharju "Jag talar ryska, tyska och engelska men mest talar jag tårta på tårta."