Kokkaaminen

[Jussi Häkkinen]

Mä olen pitänyt sua Jussi aina hieman "erikoisena" mutta että vielä olet muksuna vääntänyt itsellesi vapaaehtoisesti grahampuuroa...
Eikö sieltä kaapista muuta löytynyt?

Hei, se on edelleen hyvää. Kunnon karkeista talkkunoista tehty puuro myös.

Puurot pysyvät sangen hyvinä kun niitä syö tarpeeksi vähän ja riittävän harvoin. Eikä tee niitä hiutaleista...

[Tyttö]

Ei se mitään omaa kämppää tarvi. Heti vaan harjoittelemaan. Tarvikkeet löytyy äipän jääkaapista.

Itsellä eka "kokkailu" muisto on ekalta luokalta. Oltiin päästy velipojan kanssa koulusta ja oltiin kahdestaan kotona (veli oli kolmannella luokalla). Meidän rupes tekeen mieli nähtävästi pullaa ja päätettiin alkaa leipomis puuhiin. Jostain keittokirjasta katsottiin ohje ja tehtiin nähtävästi litranen pullataikina. Siihen se mielenkiinto sitten loppui ja ei jaksettu enään paistaa pullia (onneks). Vähän syötiin taikinaa ja loput syötettiin koiralle. Koira oli kuulemma piereskellyt aika pahoja leijoja pari päivää. Ja äiti oli vihainen, oltiin kuulemma saatu aika sotku aikaiseksi.

Mulla ensimmäisiä kokkailumuistoja on, kun äiti antoi mulle luvan tehdä lihakeittoa. Neuvoi, että liha löytyy pakastimesta "sieltä ja sieltä". Jotain meni kuitenkin vikaan, kun onnistuin ottamaan pakastimesta naudan sisäfilettä (enhän mä silloin mitenkään tunnistanut, että mikä oli mitäkin). Siitä sitten iloisesti keittoa vääntämään ja äiti oli niin **###piippiip** vihainen. Oli säästänyt lihaa johonkin parempaan tilaisuuteen. Kallistakin liha silloin oli, eikä meillä sellaista joka päivä syöty. Toisaalta oli myös vähän äidin ohjeistuksenkin vika. Monet naurut on tuosta tullut kyllä jälkeenpäin, ei joka perheessä sisäfileestä lihakeittoa tehdä.

[Kari Aittomäki]

Tänään söin sisäfilekäikäleen salaattipedillä.
Harkitsin heittää muutaman pekoniviipaleen naudanlihan kyydittäjäksi mutta kikka toimii paremmin ulkofileen kanssa, sisäfile (miltei raaka) maistuu sinänsä riittävän hyvälle. Etenkin kun kyydittää paistoöljyä valkosipulisiivuilla, Goodfellasin tapaan.
Tykkään rypsiöljystä mutta muutama eksoottisempi voiteluaine on vielä kokeilematta.

On kenties machoilua mutta käytin suolan sijasta ruutia.
Ihan vähä mutta silti. Antaa hyvää potkua lihanmakuun.
En myöskään mausta salaattia mitenkään, jos ei pihlajanmarja-mehua lasketa.
Olin laiska enkä lähteny kerään/puristaan katajanmarjoista mehuja.
Sopii paremmin hauen ja noin ylöjään riistan kanssa.

Nokkosien kanssa en kehtaa vehdata, eine oikeestaan maistu millekään minusta.
Joskus revin salaattiin, harvoin.

Mitä mä haluaisin oppia ois viinit, mä en vaan tajua niitä.
Tiedän että viini on herkkää ja nyanssisista..
Mutta mulle ei vaan aukee se maailma.
Nimenomaan ruokailun yhteydessä.


Niin ja mun keittiöön ei naisilla ole asiaa.
Mä olen aina ollu se joka sen mämmin leipoo.

En muuten osaa leipoo.
En välitä pullasta ja jälkiuunirukiista saa kaupasta.
Joka on muutensitte maailman parasta leipää, etenkin hiukan paahdettuna, vahvan lihan kyytiäisenä.

nam

[pepe]

Mun bravuuri on "makaroonihässäkkä" se kelepaa mulle ja kersoollen,vaimolle ja tytöille ei kelpaa.
Eli makarooni keitetään lähes kypsäksi ja sekahan purkki sikanauta säilykettä.Helppoa varsinkin mökillä ja kaikki ottaa lisää.
Meillä tenavat paistellu kananmunia,keittänyt lihasoppaa/makkarasoppaa jo varmaan 6vanhasta,leipiä ne oon teheny sitäkin ennen(voita aikas reippaasti leivän päällä sitten onkin).Eivät ainakaan näläkään kuale.Perunan kuorinnassa olen vähän autellu,ja kattonu notta on oikia levy päällä.

[Atomic]

Voi elämän kevät. Monien vuosien jälkeen tuli kokkailtua todellinen klassikkoruoka. Presidentti Kekkosen suosikkiruoka Suomalaiselta klubilta "sorsaa vanhojen herrojen tapaan". Ainut vaan että sorsa oli vaihtunut teereksi. Pirun hyvää oli, vaikka itse sanonkin.

Linnusta tissit irti ja loppu tipu pataan. Pinnat ruskeaksi ja vettä niskaan niin että tipu peittyy. Keitellään tipua niin että loput lihat irtoaa kuin itsestään. Muista kuoria vaahto pois keittelyn alkuvaiheessa, saat kirkkaamman liemen. Joukkoon voi laittaa liemi juureksia. Suola ja pippuri kuuluu asiaan myös.
Kun tipu on kypsä ota lintu pois liemestä ja siivilöi liemi. Liemestä tehdään kastike. Lientä kattilaan sen mukaan paljonko soosia halutaan tehdä ja loput voi pakastaa tulevaa varten.
Kun liemii kiehuu lisätään joukkoon mustaherukkahyytelöä ja aurajuusto, sekoitetaan tasaiseksi. Suola ja mustapippuri kuuluu mukaan jos maku ei muuten miellytä. Kun kastike on sekoitettu tasaiseksi ja se kiehuu, se suurustetaan raastetulla kuivalla ruisleivällä (jälkiuunileipä toimii parhaiten).
Jätä kastike hautumaan ja paista tipun tissit, olen myös repinyt lihat keitetystä tipusta ja lyönyt ne pannulle tissien sekaan paiston loppuvaiheessa.
Tänään meillä oli lisukkeena vielä perinteiset lintuperunat ja grillattuja kasviksia. Toi soosi vaan toimii. Ulkonäkö ei ole kaikista kiiltävin ja kaunein mutta maku paikkaa.

Ja nyt jälkkäridrinksuille Sling Inn Baariin.

[Mjölnir]

Hei, tuon on mahtava resepti. Itse teen sorsasta silleen, että ne rintalihat paistetaan ja muut lihat jauhetaan vorsmakiksi sillin kanssa.

[Atomic]

Just muutama viikko sitten söin vorsmakkia pitkästä aikaa ja voi piru että oli hyvää.

[Aikku]

taitolajini on veden keittäminen pohjaan 8-)

mutta kyllä sitä ainakin itelle maistuvaa pöperöä osaan vääntää..Sinkkuna olen vain niin laiska etten kovin kummosia viitsi alkaa vääntämään. Makaroonilaatikkoa väännettään perheannos ja syödään viikko. Silloin kun seurustelin tuli tehtyä uunilohta, pihvejä, itse tehtyä pitsaa jne.

[Mika]

Heh, tätä ketjua lukiessa ei tule vain kova nälkä, vaan tulee mieleen että joskus olisi hyvä järjestää Potku-kokkaukset tai jotakin vastaavaa Mjölnirhän antoi taidokkaan näytteen kyvyistään Obstacle Coursella runsas vuosi sitten. Nam.

[bodyguard]

Heh, tätä ketjua lukiessa ei tule vain kova nälkä,

Joo, oli erittäin miellyttävä lukea tuota Atomicin ohjetta eilen yövuorossa kun eväänä oli salaattia.

[Kari Aittomäki]

Atomikki ja muut, mitäs mieltä soppalienten oleentumisesta?

Mulla on tää että keittelen riistat (sorsat, hauet ja semmoset) pitkällä kaavalla ja jätän hautuun seuraavaan päivään.
Jolloin liemi saa ikäänkuin syvyyttä.
Parhaat palat syödään toki pois omissa yhteyksissään, mutta se keittoliemi..
Saatan lisätä vaikka niitä pihlajanmarjoja, narupussissa toki.

Suosin muutenkin täkäläisestä maaperästä saatavia yrttejä, antavat niinperhanan vankan soundin soppasiini.
En nyt ainakaan vielä kasvattele mitään, vaikka tonttia riittäis ihan yrttimaaksi asti.

[Laredo]

Pakkohan se on osata kun työkseen ruokaa laittaa.

[Atomic]

Atomikki ja muut, mitäs mieltä soppalienten oleentumisesta?

Mulla on tää että keittelen riistat (sorsat, hauet ja semmoset) pitkällä kaavalla ja jätän hautuun seuraavaan päivään.
Jolloin liemi saa ikäänkuin syvyyttä.
Parhaat palat syödään toki pois omissa yhteyksissään, mutta se keittoliemi..
Saatan lisätä vaikka niitä pihlajanmarjoja, narupussissa toki.

Suosin muutenkin täkäläisestä maaperästä saatavia yrttejä, antavat niinperhanan vankan soundin soppasiini.
En nyt ainakaan vielä kasvattele mitään, vaikka tonttia riittäis ihan yrttimaaksi asti.

Kyllä mä olen ihan liemien puolestapuhuja. Omassa Ravintolassani keittelin liemet ja tein kastikepohjia pakastimeen. Käytin niitä ihan lounaallakin ja eihän niitä nyt voi verrata valmissotkuihin. Tosin ihmiset on jo niin tottunut valmissotkuihin että kaipaavat ruoassa sitä glutamaatin makua. Sääli.

Enään ei taida monikaan ravintolakaan keitellä sky-lientä. Ravintolauraa aloitellessa ihmettelin touhua, mutta kyllähän siitä kunnon liemestä teki sellaisia kastikkeita että jalat alta.
Iso pata siis porisi viikonkin keittiössä, illalla se sammutettiin ja aamulla tuikattiin taas päälle. Aluksi paahdettiin luut ja liemikasvikset, sittenpata porisemaan. Viikon aikana sinne sitten laitettiin kaikkia "jämiä" lihoista leikatut kalvot, kasviksia, punaviiniä, aikalailla kaikkea niin että heikoimpia hirvittäisi .

[Jussi Häkkinen]

Viikon aikana sinne sitten laitettiin kaikkia "jämiä" lihoista leikatut kalvot, kasviksia, punaviiniä, aikalailla kaikkea niin että heikoimpia hirvittäisi .

No hei, niissä on se Maku. Ja jumalauta, glutamaattiuskovaisia turskalla poskelle - tosin, onhan sitä luontaisestikin (mm. parmesaanissa jne.), mutta ei sitä lisäillä tarvitse. Puurouttaa makuja, heikentää nyansseja ja ylipäätään tekee ruoasta lappamiskamaa nautiskelu- ja tutkiskelukohteen sijaan.

Pakastimessa on aina minigripeissä sopiviksi annospaloiksi pakastettua itse rehuista tehtyä ja kunnolla kasaan keitettyä lientä. Suositeltava tapa.

(Vinkki kalaliemestä: Savukalojen, etenkin savusilakoiden, jämät liemipohjaan mukaan. Rokkenrol!)

[Jorge]

Atomikki ja muut, mitäs mieltä soppalienten oleentumisesta?

Mulla on tää että keittelen riistat (sorsat, hauet ja semmoset) pitkällä kaavalla ja jätän hautuun seuraavaan päivään.
Jolloin liemi saa ikäänkuin syvyyttä.
Parhaat palat syödään toki pois omissa yhteyksissään, mutta se keittoliemi..
Saatan lisätä vaikka niitä pihlajanmarjoja, narupussissa toki.

Suosin muutenkin täkäläisestä maaperästä saatavia yrttejä, antavat niinperhanan vankan soundin soppasiini.
En nyt ainakaan vielä kasvattele mitään, vaikka tonttia riittäis ihan yrttimaaksi asti.

Ilman muuta juuri näin. Kun soppapohja jäähdytetään ja keitetään muutamaan kertaan, niin kyllä on maut kohdallaan.

Ja tuohon haukisoppaan kun heittää vielä kesällä puutarhasta tuoretta silputtua ruohosipulia/tilliä päälle , niin vot.
Tillin varrethan ovat siis liemessä jo keittovaiheessa