Dumog, kali ym. eli noin laajemmin tuo FMA (konsepti) on tosiaan aika vähän suomessa esillä, ja huonosti vissiin ymmärrettykin. Sinällään minäkään en väitä olevani mikään syvällisesti perehtynyt asiantuntija, mutta heitänpä tähän nyt muutamia mietteitä niihin juttuihin mitä tämän aiheen alla on käsitelty.
Ensinnäkin mitä mulle edustaa FMA... Kyseessä ei ole kilpailuun tähtäävä reenaaminen, ei varsinainen elämäntapakaan, mutta ei myöskään pelkkä ip-juttu. Mun kokemuksen mukaan IP hommia ajatellen monet FMA jutut on sitä luokkaa, että raastuvassa tavataan. Joka väliin upotetaan pikku jäynää ja sovelletaan sitä mutilointia ajatellen. Eli pyrkimys ei ole pistevoitto tai edes hallinta, vaan vastustajan tuhoaminen toimintakunnottomaksi. Taatusti Ei sinällään mitään uutta ajattelua edustava 'laji'! Mutta missä ero näkyy selvimmiten, kuin teräasereenaamisessa. Voi oikeesti hyvällä syyllä kysyä, tarviiko reenata maksimaalisen tehokasta iskukulmaa, joka toimii teräaseella ym. ja maalina ei ole hakea pisteitä. Liekö tämä pitkälti se syy mihin Arikin vetoaa. Tässä joku jo aiemmin puhukin, että mitä pirua jengi reenas videolla kirveiden ym. kanssa. kieltämättä en itekään ole kauheen halukas tätä 'tarpeellisuutta' puimaan näin ihmisiä varsin tuntematta.
Ja sitten päälle voinkin todeta, mitä ilkeempiä juttuja oppii, sitä vähemmän on edes halua joutua koittamaan niiden tehoa tai toimivuutta. IP mielessä pyrin ennakoivaan tarkkailuun. Välttämällä tilanteet plaaplaaplaa... tästä on ollut potkunetissä miljuuna kirjotusta.
Miks sitten reenaan FMA:ta? helppoa vastata, vaikee sen kummemmin analysoivasti perustella. Ehkä jotakin tämmöstä:
1) Seurat on pieniä, väki yleensä hyvin saman henkistä ja suuntautunut tietyntyyliseen ideologiaan. Kaikista porukoista missä oon ees hetken ollu, olen huomannu tietyn helpon olemisen kaavan. On jotenkin tutun olosta porukkaa ja kaikki reenaa kovaa, mutta tajuaa myös että vehkeet ja jutut satuttaa jos aletaan hosumaan tai ego polskahtaa pintaan ja adrenaliinit suoniin.
2) aseet kourassa oppii liikkumisen ja etäisyyden merkityksen aivan eri tavalla. (saa olla erimieltä, tämä on mun henk koht näkemys aseettomiakin lajeja kokeilleena). Mikä tahansa kädenjatke onkin, se ei tunne armoa samalla tapaa kuin jalka tai nyrkki. On kuumottava fiilis myös oppia hallitsemaan se kädenjatke. Suojattomanakin kepeillä voi lyödä kovaa ja nopeeta jos kaveri on myös tilanteen tasalla. Ainoo mitä vakikamun kans yleensä tapahtuu, on satunnaiset kolhut sormille, ja nekin pieniä. Mutta se liike ja etäisyydet siis on se yks iso juttu.
3) Voiko tuota miksata muuhun? Kyllä ja ei. Riippuu pirusti siitä mitä tekee. Itellä ainakin on jo niin pakka ja pää sekasin, että en mä tiedä mitä pahuksen 'tekniikkaa' milloinkin teen. varmaan ajoittain teen myös pirusti päin seiniä, mutta sekin on jo parempi että tilanteen mukaan soveltaa kättä, jalkaa, muuta vartaloa ja LIIKETTÄ yhteen, kuin jäädä kyttäämään tilannetta jollekin tekniikalle erikseen, tai lähteä vääntämään sitä väkisin. Set-up tulee tilanteessa pedattua itekseen, jos ei ole kovin rajoittunut arsenaali. (en tarkota että jos osaat 1000 tekniikkaa, sulla on juttu joka tilanteeseen, vaan että jos on muutamia hyviä ideoita, voi perusjutuista soveltaa loputtomasti eri tilanteisiin. Kuka noista filipino ukoista sanoikaan(?), että kun ymmärtää ettei oikeestan ole kuin 2 kulmaa, on jo päässy pirun pitkälle)
Jos olisin kirjottamassa tätä ollu 10 vuotta sitten, olis mielipide tyyliin etukäden nönnönööö ja sit siihen nanonano askel ja hojotojopotku johon plipplop kaato ja kiaaaiah lopeetus. FMA on pistäny setin sekasin niin että mulla on joko ase tai ei ole, mutta mulla on aina 2 kättä, 2 jalkaa ja muu vartalo, niillä liikun ja teen mitä tilanteessa tulee pihalle. nyt jos nään jotakin joka sopis juttuun, tai joku opettaa mulle vaikka jonkun BJJ väännön tms. niin tilanteen tullen se sit pullahtaa ulos jos on jääny jonnekin takaraivoon.
hmmmm... menee jo sekavaks. tarvii koota taas ajatuksia
