Kultit ja lahkot

[AriJ]

Minkähän verran on uskonlahkossa kasvaneita kamppailulajiopettajia....? Siinä saattaa tuoda sen mallin mukanaan "aiemmasta elämästään"...

[Jorge]

Tai sitten ei.

Tunnen useita vanhoillislestadiolaisuudessa kasvaneita, jotka eivät tuo mitään malleja mukanaan, kun eivät ole liikkeessä mukana ja ovat muuttaneet pois ko. kulttuurin vahvoilta alueilta.

[AriJ]

Tai sitten ei.

Tunnen useita vanhoillislestadiolaisuudessa kasvaneita, jotka eivät tuo mitään malleja mukanaan, kun eivät ole liikkeessä mukana ja ovat muuttaneet pois ko. kulttuurin vahvoilta alueilta.

Jep, jos on oikeaan aikaan päässyt irti etteivät doktriinit ole uponneet vielä sinne rankaan. Hyvä homma.

[Beorn]

Tai sitten ei.

Tunnen useita vanhoillislestadiolaisuudessa kasvaneita, jotka eivät tuo mitään malleja mukanaan, kun eivät ole liikkeessä mukana ja ovat muuttaneet pois ko. kulttuurin vahvoilta alueilta.

Jep, jos on oikeaan aikaan päässyt irti etteivät doktriinit ole uponneet vielä sinne rankaan. Hyvä homma.

Millaisia doktriineja vanhoillislestadiolaisilla on?

[AriJ]

Tai sitten ei.

Tunnen useita vanhoillislestadiolaisuudessa kasvaneita, jotka eivät tuo mitään malleja mukanaan, kun eivät ole liikkeessä mukana ja ovat muuttaneet pois ko. kulttuurin vahvoilta alueilta.

Jep, jos on oikeaan aikaan päässyt irti etteivät doktriinit ole uponneet vielä sinne rankaan. Hyvä homma.

Millaisia doktriineja vanhoillislestadiolaisilla on?

Onko heillä sellaisia?

[Beorn]

Tai sitten ei.

Tunnen useita vanhoillislestadiolaisuudessa kasvaneita, jotka eivät tuo mitään malleja mukanaan, kun eivät ole liikkeessä mukana ja ovat muuttaneet pois ko. kulttuurin vahvoilta alueilta.

Jep, jos on oikeaan aikaan päässyt irti etteivät doktriinit ole uponneet vielä sinne rankaan. Hyvä homma.

Millaisia doktriineja vanhoillislestadiolaisilla on?

Onko heillä sellaisia?

Kirjoituksesi perusteella uskot olevan.

[AriJ]

Tai sitten ei.

Tunnen useita vanhoillislestadiolaisuudessa kasvaneita, jotka eivät tuo mitään malleja mukanaan, kun eivät ole liikkeessä mukana ja ovat muuttaneet pois ko. kulttuurin vahvoilta alueilta.

Jep, jos on oikeaan aikaan päässyt irti etteivät doktriinit ole uponneet vielä sinne rankaan. Hyvä homma.

Millaisia doktriineja vanhoillislestadiolaisilla on?

Onko heillä sellaisia?

Kirjoituksesi perusteella uskot olevan.

Kiitos virheeni osoittamisesta; en tiedä onko vanhoillislestadiolaisilla doktriineja.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Doktriini" onclick="window.open(this.href);return false;

[obmijoy]

ei kai noi pahat hyväksikäytöt oo mitään uskonlahkoihin kuuluvia juttuja vaan pikeminkin pieniä porukoita jotka sairastutavat toisensa yhden vallanpitäjän kautta. Vallan pitäjä hakeutuu asemaansa koska tietää pysyvänsä piilossa melko luotettavasti koska kaikiin tekoihin kuuluu/liittyy häpeä ja sen korostaminen. Uhreilakin taita olla jo valmiiksi alistumis asenne päällä kun ovat todenäköisesti jotenkin tiukoistaperiaateista löysempiä tai muuten outoja ja tuovat näin häpeää perheelensä ja se että epäsovinainen sääntörikkuri menis väitään että korkeaarvoinen puhdas hengen mies olis kosketellut... tuotahan on kenenkään mahdoton uskoa ja uhrin edes uskaltaa kertoa.
Eikö se ole aika hankalaa täysikäisille naisilekin se raiskausilmoituksen teko ja sieläkin raskaaj on yleensä hyvä tuttu. Valan käyttö ihmisen takka ...

[Mika]

Tämä on vastaus tähän viestiin.

Nyt ihan tuohon "lahkomaiset" sanaan voisin takertua. Mitäs seurakuntia tarkoitat lahkolaisilla uskontokunnilla?

Tässä on yksi määritelmä.

Lahko on uskovien yhteisö, joka korostaa yksipuolisesti jotakin opin kohtaa. Kaikille lahkoille näyttää olevan tyypillistä luja vakaumus, etteivät ne ole lahkoja. Ne ovat juuri sen ainoan oikean pelastuksen sanoman tuojia, jota muut uskonnolliset ryhmät edustavat korkeintaan puutteellisesti.

Lahko pyrkii aina korostamaan omaa merkitystään. Usein sen jäsenet uskovat, että lahkolla on ratkaiseva asema mitä tulee ihmiskunnan pelastumiseen. Vaikka lahko on usein perusyhteisön tuomitsema tai halveksima, se rakentaa aina oman gloriansa ja suhtautuu muihin halveksivasti ("me tiedämme totuuden, ja muut ovat typeriä, kun eivät tajua sitä" -mentaliteetti).

Jäseneltä edellytetään tunteenomaista sitoutumista ja yhdenmukaisuutta. Häntä valvotaan ja ohjataan takaisin "oikealle tielle", mikäli hän poikkeaa yhdenmukaisuuden vaatimuksesta. Oman asemansa vanhurskauttamiseksi lahkot joutuvat demonstroimaan, että niiden pyhyys — joka on jäsenten puhtautta — täydellisempää kuin muiden yhteisöjen.

Tämän vuoksi niiden on pakko esittää jäsenilleen suuria vaatimuksia ja mainostaa muille omia suorituksiaan ja aikaansaannoksiaan. Yksilöetiikassa lahkojen jäsenilleen esittämät vaatimukset ilmenevät tavallisesti käsky- ja kieltoluetteloina, joista näyttävät olevat etusijalla jälkimmäiset. Kiellettyjä voivat olla esim. alkoholi, tupakka, uhkapelit, sukupuolielämä, säilykkeet, perunat, suola, sokeri, muu kuin raaka liha, sianliha, sipuli, kananmuna, kaikki liha, lyhyet hihat, kirkkaat solmiot, televisio, kaunokirjallisuus jne. loputtomiin. Pääpiirteittäin yksilöetiikka seuraa uskonnon pyhän kirjan ohjeita, jotka lahko tulkitsee oman järjestelmänsä mukaisesti.

Opit tulkitaan usein fundamentalistisesti. Pyhien kirjoituksien historiallista taustaa ei ymmärretä, vaan niiden katsotaan sopivan sellaisenaan nykyaikaan. Kaikenlainen arvostelu on kiellettyä. Tieteellistä tutkimusta ei käytetä apuna. Lahkot luovat itse omat opinmuotoilunsa, joista ne pitävät tiukasti kiinni.

Historiaan luodaan erityislaatuinen suhde. Historiaa saatetaan pitää ensiksikin detaljivarastona, josta poimitaan sopivia argumentteja omien näkemysten puolustamiseksi. Toiseksi historia voidaan korvata omalla menneisyyden konstruktiolla, jolloin lahkon tausta muodostuu uskomusjärjestelmään sopivaksi (näin esimerkiksi silloin, kun itse Jumala nähdään lahkon tosiasiallisena perustajana). Konstruktioon liittyvät uskonnolliset legendat ja myytit, joihin suhtaudutaan todellisina tapahtumina.

Historia voidaan myös työntää kokonaan syrjään. Esimerkiksi monet kristilliset lahkot katsovat voivansa jatkaa suoraan raamatun pohjalta ikään kuin parituhatvuotinen kirkkohistoria ei merkitsisi mitään. Historia voidaan myös kahlehtia apokalyptisiin visioihin ja tiettynä vuonna tulevaan maailmanloppuun.

Yhteistä melkein kaikille lahkoille on myös, että suurimpana syntinä pidetään apostasiaa eli luopumusta. Se käsitetään loukkaukseksi paitsi yhteisöä myös itse Jumalaa vastaan, ja katkerimmat syytöksensä lahkot kohdistavat omiin luopioihinsa.(Teinonen 1965, 17-19, 25-29, 331-347)


Kultti (cult) merkitsee varsinaisesti palvontaa, uskonnonharjoitusmenoja ja jumalanpalvelusta, mutta ns. anti-cult -järjestöt ja lehdistö käyttävät sanaa lahkon, erityisesti ”vaarallisen lahkon” synonyyminä. Kultti on hierarkinen, lujaotteisesti ylhäältä päin hallittu uskonyhteisö, jonka johtajat ja/tai opit määräävät jäsenten asioista paljon enemmän kuin yleensä on tapana läntisissä demokratioissa. Sen ylin auktoriteetti on joko karismaattinen uskonnollinen johtaja tai (usein siinä tapauksessa, kun kultin perustaja on kuollut) elitistinen ryhmä, joka hallitsee organisaatiota ja kerää myös taloudellisen hyödyn.

Vaarallinen tai tuhoisa lahko (destructive cult) Toisinaan uskonlahkon alkuperäiset uskonnolliset tai inhimilliset päämäärät väistyvät yhä enemmän taka-alalle (mikäli niitä alunperin oli), ja toiminnan painopiste siirtyy vallankäyttöön sinänsä. Tällöin tyypilliset lahkolaispiirteet kärjistyvät, ja yhteisöstä tulee äärilahko, vaarallinen kultti. Milloin sitten lahkoa uhkaa kehittyminen tuhoisaksi kultiksi, joka äärimmillään uhkaa jäseniensä lisäksi myös ympäröivää yhteiskuntaa, kuten Japanissa hermokaasuiskuja tehnyt Korkein Totuus -lahko?

Uskontososiologi Eileen Barker luettelee potentiaalisesti vaarallisia tilanteita:

1. Liike/lahko eristäytyy (joko maantieteellisesti tai sosiaalisesti) muusta yhteiskunnasta.
2. Käännynnäinen (jäsen) tulee yhä riippuvammaksi liikkeen todellisuuskäsityksestä.
3. Liike/lahko tekee jyrkän eron "meihin" ja "niihin muihin", "jumalalliseen" ja "saatanalliseen", "hyvään" ja "pahaan" ja niin edespäin.
4. Muut tekevät käännynnäisen puolesta tärkeitä hänen omaa elämäänsä koskevia päätöksiä.
5. Johtajat perustelevat tekojaan ja vaatimuksiaan jumalallisella auktoriteetilla.
6. Johtajat tai liikkeet pyrkivät yksisilmäisesti yhteen ainoaan päämäärään.

(Barker 1995, 137)

Uskontojen uhrien tuki ry on kerännyt vaarallisen lahkon tunnuspiirteitä. Mitä useampi seuraavista luonnehdinnoista osuu kohdalleen, sitä varmemmin olet tekemisissä vaarallisen uskonnollisen ryhmän kanssa:

Johtaja/johtajat ovat aina oikeassa. Hän on arvostelun yläpuolella, koska hän on henkisesti kehittyneempi/Jumalan edustaja. Hänet on pidettävä tyytyväisenä ja käskyjä on aina toteltava.
Mustavalkoinen maailmankuva: liikkeen opit ovat täydellisiä ja virheettömiä, niitä ei saa arvostella eikä tulkita. Toisenlaiset opit ja ajatukset ovat rappeutuneita ja pahoja. Oma yhteisö edustaa puhtautta, ulkomaailma pahuutta.
Ota tai jätä -mentaliteetti: jos haluaa kehittyä henkisesti, on hyväksyttävä kaikki, mitä liike tarjoaa.
Syyllistäminen ja ajattelun kontrollointi: kriittiset ajatukset ovat syntiä ja osoittavat jäsenen olevan hengellisesti kehittymätön. Sama pätee seksuaalisuuteen, tunne-elämään ja yksilöllisiin toiveisiin, mikäli ne poikkeavat ryhmän normeista. Puhdas oppilas ei ajattele omaa etuaan, vain ryhmän tai yhteisön etua.
Jäsen eristetään ulkomaailmasta: entinen elämä ja ystävyyssuhteet ovat arvottomia. Jos sukulaiset tai vanhat kaverit arvostelevat yhteisöä tai sen oppeja, on parempi välttää heidän seuraansa. Jäsen painostetaan muuttamaan yhteisöön.
Koskaan ei ehdi olla yksin. Osallistuminen ryhmän toimintoihin on pakollista. Jäsen joutuu alistumaan jatkuviin opin sisäistämiseen tähtääviin keskusteluihin ja luentotilaisuuksiin.
Käännytystyö on velvollisuus.
Omaisuus on luovutettava tai testamentattava liikkeelle. Sen toimintaa on tuettava kymmenyksin tms, vaikka ei olisi muita tuloja kuin opintoraha, työttömyyskorvaus tai kansaneläke. Liikkeen hyväksi on tehtävä jatkuvasti työtä ilman palkkaa ja lomapäiviä. Varoja hankitaan laittomasti tai eettisesti arveluttavin keinoin. Kalliita kursseja varten on otettava velkaa.
Pelottelu: liikkeen hylännyt luopio kohtaa vastoinkäymisiä ja onnettomuuksia, kuoleman jälkeen hän joutuu helvettiin, jälleensyntyy eläimeksi tms. Vain liikkeen sisällä voi pelastua.

Luokittelussa täytyy kuitenkin olla hyvin varovainen. Käytännössä jokaisessa lahkossa on joitakin "tuhoavan lahkon" piirteitä. Silti osa niiden jäsenistä voi olla täysin tyytyväinen asemaansa: kaikki ihmiset eivät edes halua pyrkiä riippumattomuuteen, vaan sitoutuvat mieluummin voimakkaan ryhmän identiteettiin. Se on heidän turvansa ja voimansa.

Liioin omituisilta vaikuttavat uskomukset eivät merkitse samaa kuin vaarallisuus. Minkään uskonnon keskeiset väitteet eivät täytä tieteellisiä kriteereitä. Uskonnot ovat osa inhimillistä kokemusmaailmaa, eikä niiden opetuksia voi arvostella samalla tavoin kuin esim. matemaattisia yhtälöitä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö uskomuksia saisi kritisoida. Päinvastoin: jokaisen julkisuuteen astuvan ryhmän on myös siedettävä arvostelua. Ilman sananvapautta demokratia ei voisi toimia. Asiallinen kritiikki on paikallaan varsinkin silloin, kun uskomuksilla perustellaan ihmisoikeuksien loukkaamista.

Ulkopuolinen kritiikki on tarpeen myös siksi, että pyrkiessään antamaan itsestään mahdollisimman positiivisen kuvan ulospäin lahkot usein salaavat olennaisia piirteitä itsessään. Näihin uusi tulokas tutustuu usein vasta sitten, kun hän on jo sitoutunut lahkon toimintaan ja omaksunut sen ajattelumallit.

Autoritaarinen rakenne ja totalitaariset yksilön vapautta rajoittavat opit ovat kasvualusta, jolle tuhoisa lahko voi syntyä. Tuhoisuus riippuu ennen kaikkea johtajien mentaliteetista ja lahkon suhteesta muuhun yhteiskuntaan. Vainoharhainen johto ja konflikti ulkopuolisen maailman kanssa ovat yhdistelmä, joka äärimmillään johtaa joukkomurhiin.

Koska sitten lahkon toimintaan voi puuttua? Maassamme vallitsee uskonnonvapaus, johon kuuluu aikuisen ihmisen oikeus harjoittaa haluamaansa uskontoa samoin kuin vanhempien oikeus antaa lapsilleen uskonnollista kasvatusta.

Mielestäni viranomaisten olisi kuitenkin puututtava lahkon toimintaan silloin kun:

toiminta on selvästi rikollista ja lainvastaista,
ryhmän jäseniltä ja heidän lapsiltaan kielletään tarpeellinen lääkitys sairauteen,
ryhmän jäsenet ja/tai heidän lapsensa joutuvat kärsimään aliravitsemuksesta,
lapsia pahoinpidellään ja rangaistaan toistuvasti epäinhimillisin keinoin,
jäseniltä yksiselitteisesti kielletään yhteydenpito ulkomaailmaan, estetään fyysisesti poistumasta lahkon leiriltä, kurssikeskuksesta, temppelistä tms.,
jäsenien intimiteettisuojaa loukataan karkeasti pakottamalla heidät esimerkiksi sukupuoliyhdyntään johtajan kanssa vastoin tahtoaan, erityisesti tämä koskee lapsia.

[Beorn]

Kirjoituksesi perusteella uskot olevan.

Kiitos virheeni osoittamisesta; en tiedä onko vanhoillislestadiolaisilla doktriineja.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Doktriini" onclick="window.open(this.href);return false;

Olepa hyvä.

Seuraavaksi tietysti on kysyttävä, mitä tarkoitit lauseellasi doktriinien siirtymisestä. Jokin ajatushan lauseissa useimmiten on. Sanoit aiemmin, että taustaltaan lahkolainen kamppailutaitojen opettaja saattaa tuoda malleja "aiemmasta elämästään". Millaisista (mahdollisesti siirtyvistä) malleista nyt puhut ja miksi aiempi elämä on lainausmerkeissä, siis millaista on elämä lahkossa?

[AriJ]

Hyviä huomioita, Beorn! Koitanpa korjaussarjoittaa (meinasin laittaa tuon ensin lainausmerkkeihin mutta olisi taas saattanut muuttaa viestiä);

Jotta voisin puhua jostain malleista joita mukanaan tuodaan niin minun kai pitäisi ne tietää, ja kun en ole elänyt lahkossa niin en tietenkään voi sanoa. Tietoni (taas ajattelin käyttää lainausmerkkejä mutta saattaisivat viedä ajatusta uudelleen väärään suuntaan) lahkojen tavoista ja elämästä ovat mediasta, ja nehän saattavat olla virheellisiä, sillä jos en ole itse niitä henkilökohtaisesti todentanut lahkossa eläneenä, tai edes läheltä seuranneena, niin en oikeastaan voi käydä niitä kommentoimaan.

Ja pointti aiemmasta elämästähän saattaa myös olla virheellinen tuossa, tosiaan, sillä saattaahan henkilö yhä olla mukana toiminnassa. Tosin, sillä viittasin toisen kirjoittajan mainintaan lahkosta eronneisiin kamppailulajin opettajiin, eli olivat tuon mukaan jättäneet sen elämäntavan taakseen.

Toivottavasti kykenin avaamaan osittain erheellistäkin ajatuksenkulkuani, mutta siksihän asioista puhutaan että saadaan nuo virheet korjattua, eikä jäädä itsepintaisesti jumittamaan jo muodostettuun mielikuvaan asiasta.

EDIT meinasi yksi kysymys jäädä vaille vastausta, pahoittelen; doktriinien siirtymisellä (josta jo todettiin että sanamuotoni olikin mahdollisesti hyvinkin virheellinen) viittasin siihen, että jos on esim. lapsesta asti oppinut johonkin toimintamalliin, esim. ryhmässä toimimisessa, se on ehkä jo osa persoonaa, osa omaa normaalia toimintaa, niin sen voisi arvella - mahdollisesti taas hyvinkin virheellisesti - siirtyvän henkilön mukana alkuperäisestä ympäristöstään tuohon toiseenkin.

[NCP]

Nyt ihan tuohon "lahkomaiset" sanaan voisin takertua. Mitäs seurakuntia tarkoitat lahkolaisilla uskontokunnilla?

Kysymys oli muistaakseni alunperin osoitettu minulle. Hain sillä lähinnä vertausta vapaa-ajattelijoiden [sic] ja vanhoillislestadiolaisten välille.

[Beorn]

...eikä jäädä itsepintaisesti jumittamaan jo muodostettuun mielikuvaan asiasta.

Ôari ei totisesti jää jumittamaan muodostamaansa (itsensä ja muille) mielikuvaan asiasta . Kun kysyn, mitä hän mahtaa tarkoittaa lauseillaan, hän ilmoittaa, ettei ole tarkemmin ajateltuaan tiennyt mistään esim. mitään. Erinomaisen ihailtavaa avoimuutta sinänsä, toisaalta jotakin epäilemättä alunperin ajateltiin. Jotakin, joka tarkemmin ajateltuna perustui pelkille hatarile olettamuksille ja ehkä tietämättömyyteen.

Oikeastaan alkuperäisen ajatuksen tietäminen ei ole edes mielenkiintoista, kun toisaan ottaa huomioon keskustelun tarkoituksen.


Hmm.




Kuitenkin minulla on tunne, että jossakin kohtaa minä sain ninjapölyä silmiini ja ninjamestari hävisi vilauksessa pensaikkoon. O-Baka kirjoittaisi varmaan tällaisen runon:

Hämmentyneenä seison,
pyyhin pöyn naamaltani ja katselen ympärilleni!
Kohotin miekkani ja kannustin uljaan ratsuni (Rosinanten) taistoon,
olikin vastassa shinobi.
Vain väläys, kiitävä varjo ja pölypilvi kohti kasvoja.

Sitten.

Hiljaisuus.

Mustarastas laulaa.

Jossakin kahahtaa lehti.

[Aihki]

Debistä:

Hiljaisuus.

sekin johtui kuuroudesta

Mustarastas laulaa.

olikin kulorastas

Jossakin kahahtaa lehti.

vain pään sisällä

[Mika]

Tämäpä onkin mielenkiintoista.

Lestadiolaisuudessa oli herätysten alkuvaiheessa naissaarnaajia ja heidän toimintansa sai myös liikkeen johdon tuen, sanoo historiantutkija, FT Mauri Kinnunen. Evankelisluterilaisen kirkon johtoa naissaarnaajien toiminta ei miellyttänyt. Naisten alkuaikojen aktiivista roolia on Kinnusen mukaan pyritty myöhemmässä lestadiolaisuudessa häivyttämään.