Bittihelvetti

[katar]

Siihen on semmonen piuha, minkä saa koneeseen kiinni. Onnistui tosiaan helpommin vanhalla koneella, tässä on uusi käyttis, joka on mulle vielä vähän outo ja tuntematon suuruus; katellaan, pakko ne sinne on saada, kun ne on maksettukin saakuri...

[Lasse Candé]

Vähän erikoisempi kysymys tähän väliin...

90-luvulla oli jossain piraatissa sellainen pääkallo tai jokin muu rippaajan logo ja jotkut värit seikkailivat ruudulla raitoina nätisti. Ja sitten soi sellaista metallia tms.

Ihmettelin kun se kuului hemmetin hyvin pelkällä pc-beeperilla vai miksikä sitä passkaa kutsuttiin. Sitten kun laittoi äänikortin (mitä tuollaisten soittaminen tyypillisesti edellyttäisi) vetikin hiljaiseksi.

Olen tästä varma, että tuon se soitti ilman äänikorttia uskomattoman hyvin.

On myös sellainen muistikuva että kyseisen IBM:n jollakin disketillä soi Beatlesin Helpin pätkä melko hyvin ilman äänikorttia. (Kyseistä biisiä IBM käytti silloin myös telkkarimainoksissaan.) Olen melko varma että myös tämä tapahtui ilman äänikorttia, mutta saattaa olla että vasta sen jälkeen kun ruuvattiin se härveli sinne kiinni.

Kysymys kuuluu, mihin kaikkeen se biipperi kykeni? Luulisi että kajarina ei silleen esteitä, mutta miten ihmeessä jotkut ovat onnistuneet ikäänkuin kiertämään äänikortin tarpeen? Onko tuollainen vain jotakin hemmetin monimutkaista piipityksen ohjelmointia, joka kuulostaa tätä kautta paremmalta? Ja joka edellyttää niin suurta duunia, että juuri kukaan ei tehnyt tätä, mutta että biipperiä olisi laajemminkin voinut käyttää näin?

Vai onko asiaan jokin mystisempi selitys?


Taustana, kone oli IBM ps1, jossa sellainen nelikenttä, kunnes kaverit jeesas tekemään siitä kunnon dosin kautta aukeavan koneen ja aloin pikkusen oppimaan miten typerä valinta IBM oli. 386, 2 MB ram ja jumalauta kokonaiset 42 MB kovalevytilaa! (Siihen aikaan oli aika normi että kovalevytila oli 170 MB ja ram oli kaikilla kavereilla 4 MB, osalla oli 386 ja osalla 486. Juuri ennenkuin kaikilla oli 486, mikä oli lyhyt jakso, kunnes ihan kaikilla oli pentium.)

[Sagumo]

Biipperit olivat jäänne ajalta ennen äänikortteja. Periaatteessa niillä voitiin toistaa vaan kanttiaaltoa, mutta ajoituksilla kikkailemalla tätä voitiin tavallaan kiertää. Ohjauspiiristä johtuen hyvin työlästä ja loppuviimein aika rajoittunutta mitä niistä saatiin irti.

[Sagumo]

...Ja alunperinhän ne oli suunniteltu virhekoodien välitykseen.

[Lasse Candé]

Jonkinlaisesta kierrosta ajattelin itsekin olevan kyse. Tapahtuisiko tuollainen ohjelmoimalla pirunmoisella sarjatulella eri taajuuksia, jolloin mahdollisesti tämä kuulostaa soinnulta tai muulta yksittäistä säveltä monimutkaisemmalta?

[fuusetsu]

Siinä on ilmeisesti pystytty käyttämään versiota pulssinleveysmodulaatiosta: https://en.wikipedia.org/wiki/Pulse-width_modulation

Piipperi on ollut fyysisiltä ominaisuuksiltaa (induktanssi ilmeisesti ainakin) sen verran hidas, että käytettävällä olevalla kanttiaallon vaihtotaajuudella (n. 1 MHz) 0V:sta 5V:iin on saatu piipperin kalvo haluttuun kohtaan. Eli jos vaikka ajetaan nopeaa tasaista kanttiaaltoa, niin piipperi on ollut tasossa 2,5 V (1/2 × 5V). Kun toistetaan 4 kertaa 0V ja 1 kertaa 5V monta kertaa peräkkäin, niin piipperin kalvo on ollut suurin piirtein kohdalla 1V (1/5 × 5V). Tai ainakin suurinpiirtein. Kyseessä ei siis ole taajuus, vaan tasojen keskiarvo jollakin aikavälillä.

Siitä sitten joku noheva koodari on väsännyt ohjelman, joka pistää piipperille 0V ja 5V käskyjä niin, että sen kalvo seuraa sämplättyä äänilähdettä.

[Totte]

Mä ainakin muistan kuunnelleeni ihan musiikkibiisiä PC-speakerillä ja olin jo silloin aika äimänä...

[Lasse Candé]

Kiitoksia vastauksista!
25 vuoden hämmästely on nyt virallisesti ohi.


PS: hauskaa oli että sen rippaajan leuhkimispläjäys ei toiminut äänikortilla ollenkaan, vaikka peli toimikin. Ja siis viittaan siihen, kun yhteisöt tai henkilöt loivat itselleen ikäänkuin tavaramerkin jolla pistivät pelejä maailmalle kopioitavaksi jakoon. Kansiossa saattoi sitten olla ylimääräinen .exe-tiedosto, joka ainoastaan näytti rippaajan logon tms ja yritettiin tehdä mahdollisimman hienoksi. Siis jos edes ymmärrän tässä nyt itse mistä on kyse. Silloinhan mä vain katselin että vähänkö siistiä! Oli mitä oli...

Peli saattoi olla Blues Brothers. Tai joku muu, mihin se pääkallomeininki ei sopinut niinku yhtään.

[DeusVult]

En mene vannomaan, mutta epäilen kyllä että ysikytluvun ohjelmointikielissä oli jo ihan integroitunuina käskyjä, joilla piipperiä pystyi huudattamaan jollain tietyllä äänenkorkeudella. Muistelisin, että olisin itsekin joskus tehnyt jonkun parin rivin ohjelman, joka soitti "tilu-lilu-lii" kun sen ajoi. Noheva ohjelmoija on siis hyvinkin voinut koodata jonkun suht simppelin biisin siihen kräkkidemoon ihan nuotti kerrallaan, tarvitsematta ymmärtää mistään volteista ja kalvon sijainneista tuontaivaallista.

[Lasse Candé]

Siis kyllähän ne biiperit soittivat hirveää meteliä peli-"musiikkina".
Kuitenkin jos luet keskustelua hieman tarkemmin, ei ole kyse biiperin kyvystä biipata eri korkeuksilla, vaan sille vähemmän ominaisesta äänimaailmasta.

[DeusVult]

Joo luin aluksi vähän hätäisesti. Silti, mikäli ymmärsin oikein, on lopultakin nimenomaan kyse piipperin kyvystä piipata eri korkeuksilla, ja näin imitoida digitoitua musiikkia.

[fuusetsu]

Kyse juuri ei ole kyvystä piipata eri taajuuksilla, eli nuottien soitamisesta. Piipperiä ohjataan kuultuja taajuuksia paljon nopeammilla on/off-käskyillä. Vähän niin kuin DC/AC-hakkuri-invertterissä luodaan sini-aaltoa tarpeeksi muistuttava jännitevaihtelu.

[Totte]

Pianollakin voi soittaa eri taajuuksilla, mutta ei sillä kuitenkaan voida puhetta tuottaa.

[DeusVult]

Nii jos nyt oletetaan että PC piipperi todella pystyi toistamaan ihan puhettakin aikana ennen äänikortteja, niin ainakin meikäläiselle jäi vähän epäselväksi että miten se on mahdollista edes pulssinleveysmodulaatiota käyttämällä.

[Lasse Candé]

Ääni on yleensä kokoelma monenlaisia aaltoja. Kuitenkin tuottamalla monimutkaista aaltoa, saadaan sama kuultu efekti aikaiseksi. Tällöin tässä monimutkaisessa aallossa on toistuvuutta kaikilla osa-aaltojen taajuuksilla. Vaikkapa soitinten äänet yksittäisissä sävelissä erottuvat (esim) sitä kautta, kuinka yläsävelet kuuluvat ja tämä yläsävelten kuuluminen johtuu ikäänkuin yhdestä monimutkaisesta aallosta, jossa on toistuvuutta myös näillä korkeammilla taajuuksilla. Puhe on sitten vastaavaa, mutta vielä monimutkaisempaa ja kikkailee paljossa myös äänenvoimakkuuksilla.

Jos minä ymmärsin oikein, mitä tuossa tapahtuu, saadaan kajari värähtelemään sopivan monimutkaisella tavalla (vaikkapa puhe) siten, että otetaan käyttöön hurja konetulitus erilaisia aaltopituuksia ja äänenvoimakkuuksia, niin että ohjelmoitu aalto muistuttaa aiottua. Kajari sitten taas tasoittanee tätä vielä hieman, koska kaikki tasoittuu muutenkin.



Äänen kvalitatiivisten ominaisuuksien ja teorian yhteys ei ole vahvinta osaamistani, kuten ei myöskään kaiuttimen toiminta, joten niiltä osin kuin tuo menee pieleen, korjaukset ovat erittäin tervetulleita!