Wado-ryu karate

[Lasse Candé]

Joo, minullekin tuli sellainen fiilis että ”enkös mä ole jo vastannut tuohon?” enkä ihan ymmärtänyt että mitä tässä vielä pitää selventää.

[AriJ]

Utelias kun olen, niin kuuklailin tämmöösen;

https://the-digi-dojo.com/principles/hikite/

...jossa puhutaan noista kolmesta eri tasosta, ja mitä mikäkin niistä aiheuttaa / tekee; on rentoutta, luonnollista kulmaa, ja kohteeseen menoa....

[Veepee]

Tämä on muuten ensimmäinen artikkeli koskaan, jossa näen käytettävän termiä "soete", joka on puolestaan taidossa (ja Gensei-ryussa) jatkuvassa käytössä oleva ilmaus.

[Lasse Candé]

Tuo AJ, joka tuon on kirjoittanut, tykkää käyttää paljon japaninkielisiä termejä. Näin tehdessään tulee myös Wadon ulkopuolelta mukaan termejä, joita ei niin yleisesti käytetä Wadossa, ainakaan länsimaissa.

Henkilökohtaisesti en oikein pidä sellaisesta, koska viesti kajahtaa herkästi sellaisena että normaalista asiasta tehdään jonkinlainen konsepti. Se kuulostaa melkein siltä, että jos haluaa ymmärtää yhden asian pitää myös ymmärtää tämä ja tämä konsepti. Tällainen viesti on kuitenkin yleensä liioiteltu ja minun mielestäni lähinnä haittaa viestintää.

Minun opettajani käänsi peräti asentojen ja tekniikoiden nimiä englanniksi. Mutta erityisesti teki näin opetussanaston osalta, kuten ”center line” (seichusen) ”dropping weight” (tai otoshi) jne jne. Kirjoituksissaan kun viittasi japaninkieliseen lähteeseen, sen sijaan yleensä myös antoi käytetyt sanat ja käänsi ne. Ilmeisesti jotta se mihin viitataan erottuu omasta tulkinnasta lukijalle.

Kaikki tuo japani ei siis ole välttämätöntä Wadon opin jakamiseksi.

[AriJ]

Tuo termit ja kääntäminen voi olla yhtä aikaa hyöty ja rasite - usein ne on vaan toimintaa kuvaavia, mutta samalla jos niitä ei avaa niin niistä saattaa tulla itseään suurempia jäädessään TERMEIKSI joihin viitataan.

Joskus kommentoinutkin omaa karate-treeniaikaani jolloin esim. termit Yoi ja Kamae saivat itselleni ihan erisyvyiset merkitykset kunnes ne myöhemmin kielen kautta tavallistuivat

Mutta samalla voisis siteerata erästä kotimaista opettajakollegaa - "ei tämä ole kielikurssi"

[TimoS]

Tuo termit ja kääntäminen voi olla yhtä aikaa hyöty ja rasite - usein ne on vaan toimintaa kuvaavia, mutta samalla jos niitä ei avaa niin niistä saattaa tulla itseään suurempia jäädessään TERMEIKSI joihin viitataan.

Jep. Tämä on jo oikeastaan aiheen vierestä, mutta hyvä esimerkki tästä on Seibukanissa käytetty chudanuke. Sillä yleensä viitataan meillä tiettyyn ”keskitorjuntaan” (itsestä katsoen sisältä ulos suuntautuva), mutta esim. Shimabukuro sensei saattaa kutsua sillä nimellä ulkoa sisälle suuntautuvaa ”torjuntaa”. Hän ilmeisesti ajattelee, että koska se on chudan korkeudella tuleva ”torjunta”, se on chudanuke. Joskus se on myös chudan uchi uke tai chudan soto uke. Rakkaalla lapsella on monta nimeä Helpompi kutsua tekniikkoja vain ”tijikun”, eli suunnilleen ”kädet liikkuu näin”


Sent from my iPhone using Tapatalk Pro

[Lasse Candé]

Samoin Kazutaka Otsuka sensei on kutsunut jodanukeksi sotoukea pään korkeudella, koska se on kirjaimellisesti jodanuke. Meillä jodanukella tarkoitetaan yleensä ns ageukea/jodanageukea.

Tästä saakin mielenkiintoisen aasinsillan, että minulle jodanuke (se ageuketyyppinen) on Wadossa ennen kaikkea perusharjoite eikä niinkään käyttötekniikka. Konkreettisesti sen tyyppistä torjuntaa käytetään vain yhdessä tantodorissa, udegaramidori. Ja jep, siinä on udegarami, jonka monet (paremmat) painijat tietävät nimikkeenä.

Mutta ne asiat joita meidän jodanuke opettaa näkyvät täysin muissa muodoissa vaikka missä. Sanottakoon että sanbon kumiteissa on jodanukeja, mutta ainoastaan niillä askelilla, joissa ei vielä tehdä vastatekniikkaa.

Kun olen kehittynyt olen enenevissä määrin alkanut tekemään kihon kumitejen sotoukeja lähinnä nostamalla ja tässä jeesaa kymmenet tuhannet toistot jodanukesta.

[AriJ]

" chudan uchi uke tai chudan soto uke" noissa sentään jo erotetaan kummalla puolella tapahtuu... muistelen että Shûkôkaissa aikoinaan noi oli vaan Uchiuke ja Sotouke.

Ja tässä jo mennään helposti sekaisin koska "uchi" ja "uchi", itse ainakin aikoinaan

[injunjack]

" chudan uchi uke tai chudan soto uke" noissa sentään jo erotetaan kummalla puolella tapahtuu...

niin, sit vielä, et kenestä katsoen.. tämäkin vielä...

[airakti]

Voi hiki(te) enpä muista että tästä asiasta kukaan mun lähipiirissä olisi keskustellut ysärin jälkeen. Sen takia hauska kuulla uusia ajatuksia aiheesta. Kasarilla tuota asiaa pohdittiin jonkin verran, koska: Sensei Suzuki piti tumppuansa alhaalla ja löi sieltä. Jo silloin kasarilla, nuoren minän mielestä lyöntinsä oli erittäin epämääräinen. Suzukin lyönti oli niin huono, että siitä väännettiin vitsiä pukkarissa kun kukaan ei tiennyt puhuiko suorasta vai koukusta. Ja siihen aikaan Suzuki oli vielä kohtuu nuori. Eli ei mitenkään mallisuoritus. Zwartjes taas tykkäsi pitää tumppuansa ylhäällä, perusteli että siitä on lyhyempi matka suojaamaan solarista. Kohtuu hyvä selitys. Itse suosin vaakatasoa, vaikka sillä ei ole mitään merkitystä Andyn kyselemällä kamppailu merkityksen kanssa. Itse en ajattele että tällä asennolla olisi juurikaan merkitystä edes lyhyimmän matka periaatteelle, jos joku vetää kätensä hikiteen kamppailussa, niin on ansainnut turpaan ja toivottavasti oppi jotain asiasta. Asialla ei mulle ole oikeastaan hirveästi merkitystä, pidän tumppuani siellä missä kulloinenkin vetäjä haluaa, koska vetäjäkin on vain ihminen Tuota Lassen mainitsemaa kaalin asentoa en ole pohtinut, pitää laittaa korvan taakse ja testailla.

[Kari Aittomäki]

Donovan hyväksys kaikki hikitet, tosta tiukasta kiristyksestä korkealle kertoi kyseessä olevan tarttumisotteen, siis samalla kun sivalletaan jotain niveliä tai muitakohteita rikki.
- Kuuluu vanhempaan karateen.

Tulkitsen että tarkoitti okinaawanryynäystä.
Tickyhän on nyrkkeilytaustainen kiukkarisälli Lontoon kovilta kulmilta, ihastu shotokanin selkeyteen ja otti siitä enimmät sisällöt tyyliinsä.
Kiukkaripuolella tuo kainalopuristus oli selitteenä mukana myös, mutta vain yhtenä.

Simula kertoi lantiolta lyötävän nagashin olevan tarkoituksella nouseva, että kontaktissa olis jenkaa eli tehoja.
Ja kyllähän sillä leegot suusta lyö.

[Lasse J]

aikoinaan noi oli vaan Uchiuke ja Sotouke

Tuossahan on kyse siitä nimetäänkö torjunta sen mukaan mistä se alkaa vai mihin se loppuu (ulkoa-sisältä). Aikoinaan meillä Wadossa 70-luvulla sotouke oli torjunta ulkoa sisään ja uchiuke sisältä ulos.

Hikiten korkeudesta empiirinen havainto on ollut, että mitä ylempi vyö niin sen lähemmäs vyötä nyrkki on laskeutunut peruskurssin rintalihaksen korkeudesta.

[Kari Aittomäki]

Nauroin tuota loppulausumaa ääneen.
Kylläpä se itelläkin se kamae kuin kamae on aika.. taloudellinen.

[AriJ]

Nauroin tuota loppulausumaa ääneen.
Kylläpä se itelläkin se kamae kuin kamae on aika.. taloudellinen.

Tämä mennee myös siihen harjoittelijan kehityskaareen - jota voisi myös termillä Shu-Ha-Ri kutsua

[Lasse Candé]

Tuo taloudellisuuspointti sai ajattelemaan asiaa enemmän. Korkea hikitehän tarkoittaa taivutetumpaa kyynärpäätä, eli tosiaankin enempää aktivaatiota hauiksessa.

Aiemmin jo sivusinkin sitten sitä, että matalampi hikite edellyttää käden nostoa ja lihasaktivaatiota siinä. Mutta korkea tosiaankin (lyönnin lähtöasentona) edellyttää lähinnä hauiksen rentoutusta lyöntihetkenä.

Sitten tuosta yhteydestä otteluasentoihin… korkea hikitehän on paremmin yhteydessä kyynärpään taivutusasteen kannalta sellaisten otteluasentojen kanssa, joissa kädet ovat lähellä päätä. Tällä yhteydellä taas ei ole juurikaan väliä suojauksen kannalta, mutta näkisin yhteyden olevan ihan tosi siltä kannalta, miten näistä asennoista lyödään, juuri tuon hauiksen rentouttamisen ja ojentajan aktivaation kannalta. Vastaava yhteys on myös siinä varsinaisessa hikitessä (käden lähtöasentoon palauttavassa vedossa). Koen hikiten nostamisen tehneen korkeammat otteluasennot minulle luonnollisemmiksi asennoiksi niistä lyömiseen ja niihin palauttamiseen. Sikäli se on myös selvää, että matalampi hikite ei ole varmaankaan mistään syystä yhteensopivampi mainitsemani kaltaisen otteluasennon kanssa.

Matalammissa otteluasennoissa taas on ristiriita eri näkökulmien välillä: toisaalta matalan hikiten kyynärpääkulma vastaa paremmin matalia otteluasentoja, kun taas korkeammassa hikitessä nyrkkikorkeuden vastaavuus on parempi. Näistä koen jälkimmäisen painavan vaakakupissa enemmän ja tekeväni enemmän samaa asiaa lyödessäni korkeammasta hikite-asennosta.