Tappamisen psykologia

[Ikkyu]

Näin varmasti on. Nähdäkseni artikkelissa viitataan myös tässä tilanteessa siihen että ihminen olisi jonkinlaisessa metsästystilassa kun niittää porukkaa tuolla tavalla. Tämähän siis eroaa tappelutilasta käsittääkseni oleellisesti.

Usein on tullut vastaan erottelu lauman sisäisen, agressiivisen "uhoavan" taistelutavan ja lauman ulkopuolisen, kylmän "saalistavan" taistelutavan välillä. Jälkimmäinen olisi toki ideaalisempaa sotilaan kannalta mutta sen saavuttaminen saman lajin edustajaa, toista ihmistä, vastaan vaatii koulutusta (sekä toki vahvaa me vastaan ne -hengen luontia, vihollisen dehumanisointia).

[Mjölnir]

Artikkelista
"Suurimmat tappiot taisteluissa tuotettiin jo Napoleonin aikana ryhmäaseilla, joita pääosin tuohon aikaan edusti tykistö. Ryhmäaseilla tarkoitetaan yleisesti aseita, joita käyttämään tarvitaan useampi kuin yksi henkilö. Huomattiin myös, että tykistö oli tehokkainta, mikäli se oli sen verran kaukana taistelusta, että tykkimiehet eivät nähneet, mitä vahinkoa heidän tulensa aiheutti taistelukentällä. Lisäksi, jo ennen tuliaseiden aikakautta, suurimmat tappiot tuotettiin siinä vaiheessa, kun toinen osapuoli alkoi paeta, ja takaa-ajava ratsuväki teurasti pakenevaa jalkaväkeä. Tappaminen on psykologisesti helpompaa, kun uhri juoksee pakoon, eikä tappajan tarvitse nähdä hänen silmiään."

Ihmetyttää artikkelin logiikka tässä kohtaa. Kyllä varmasti suurempi merkitys on sillä, että epäjärjestyksessä pakoon juokseva vihollinen on ylipäätänsä mahdollista saada kiinni ja tappaa nopeasti ilman omaa vaaraa. Tilanne on ratsuväenkin kannalta täysin eri, kun vastustaja seisoo järjestäytyneessä muodostelmassa aseet valmiina. Taistelu kuitenkin ratkeaa, rivistöt hajoavat ja tilanne kääntyy toisen osapuolen paoksi jo paljon, paljon aikaisemmin ennenkuin ehtii syntyä suuria miehistötappioita. Rivistöt eivät ilmeisesti kestä hajoamatta kovinkaan suurta mieshukkaa.

Tai ainakin tuosta saa sellaisen kuvan, että suuria tappioita saadaan aikaiseksi lähinnä silloin kun se on psykologisesti helppoa ja muu on sivuseikkaa.

Anteeksi, en ymmärtänyt, mitä logiikkaa ihmettelit?

[DeusVult]

Artikkelista
"Suurimmat tappiot taisteluissa tuotettiin jo Napoleonin aikana ryhmäaseilla, joita pääosin tuohon aikaan edusti tykistö. Ryhmäaseilla tarkoitetaan yleisesti aseita, joita käyttämään tarvitaan useampi kuin yksi henkilö. Huomattiin myös, että tykistö oli tehokkainta, mikäli se oli sen verran kaukana taistelusta, että tykkimiehet eivät nähneet, mitä vahinkoa heidän tulensa aiheutti taistelukentällä. Lisäksi, jo ennen tuliaseiden aikakautta, suurimmat tappiot tuotettiin siinä vaiheessa, kun toinen osapuoli alkoi paeta, ja takaa-ajava ratsuväki teurasti pakenevaa jalkaväkeä. Tappaminen on psykologisesti helpompaa, kun uhri juoksee pakoon, eikä tappajan tarvitse nähdä hänen silmiään."

Ihmetyttää artikkelin logiikka tässä kohtaa. Kyllä varmasti suurempi merkitys on sillä, että epäjärjestyksessä pakoon juokseva vihollinen on ylipäätänsä mahdollista saada kiinni ja tappaa nopeasti ilman omaa vaaraa. Tilanne on ratsuväenkin kannalta täysin eri, kun vastustaja seisoo järjestäytyneessä muodostelmassa aseet valmiina. Taistelu kuitenkin ratkeaa, rivistöt hajoavat ja tilanne kääntyy toisen osapuolen paoksi jo paljon, paljon aikaisemmin ennenkuin ehtii syntyä suuria miehistötappioita. Rivistöt eivät ilmeisesti kestä hajoamatta kovinkaan suurta mieshukkaa.

Tai ainakin tuosta saa sellaisen kuvan, että suuria tappioita saadaan aikaiseksi lähinnä silloin kun se on psykologisesti helppoa ja muu on sivuseikkaa.

Anteeksi, en ymmärtänyt, mitä logiikkaa ihmettelit?

Varmaan siis tota että jos kerran...

Kun toisen maailmansodan aikana kiväärimiehistä vain 15-20 % ampui kohti vihollista, ryhmäaseista, kuten konekivääreistä, lähes 100 % ampui.

...johtuen siitä että ryhmässä vastuu ikäänkuin jaetaan, niin miksi Napoleonin aikana tykistö oli tehokkainta kun se oli niin kaukana ettei aiheutettuja tuhoja edes nähnyt? Luulisi että sen aikaisella kalustolla olisi ollut vaikea osua yhtään mihinkään jos on niin kaukana. Eihän konekiväärilläkään voi ampua niin kaukaa ettei mitään näe?

Ja sitte juurikin tuo ratsuväkijuttu. Artikkelista saa sen käsityksen, että ratsuväki aiheutti suurimmat tappiot pakenevalle viholliselle siksi että se oli psykologisesti helpompaa. Mutta sehän on helpompaa ihan fyysisestikin, kun vihollinen vaan juoksee eikä laita hanttiin? Olisiko tappaminen jäänyt tekemättä, jos pakeneva vihollinen olisi (ajatusleikkinä) juossut takaperin, silmät kohti ratsumiehiä? Epäilen...

[Geezer]

Heitän tähän. Kumpaa on helpompi lyödä esim.kehässä kaveria joka tulee vastaan vai kaveria,joka perääntyy hädissään katsoen kokoajan sinua.
Itse ainakin löisin mielummin perääntyvä kaveria,jos tulosta haettaisiin.
Petoeläimet esimerkiksi hyökkää pakenevaan herkemmin?

Loistavat artikkelit Mjölniriltä.
Tsykolokia on vaan niin mielenkiintoista.

[Mjölnir]

Varmaan siis tota että jos kerran...

Kun toisen maailmansodan aikana kiväärimiehistä vain 15-20 % ampui kohti vihollista, ryhmäaseista, kuten konekivääreistä, lähes 100 % ampui.

...johtuen siitä että ryhmässä vastuu ikäänkuin jaetaan, niin miksi Napoleonin aikana tykistö oli tehokkainta kun se oli niin kaukana ettei aiheutettuja tuhoja edes nähnyt? Luulisi että sen aikaisella kalustolla olisi ollut vaikea osua yhtään mihinkään jos on niin kaukana. Eihän konekiväärilläkään voi ampua niin kaukaa ettei mitään näe?

Siksi, että tykistö oli ainut ryhmäase tuohon aikaan. Jos konekiväärillä ammuttaessa ei tarvitsisi nähdä tuhoa, niin se olisi varmaan vielä tehokkaampi. Eli tässä yhdistyy kaksi helpottavaa tekijää: 1) ryhmän suoma jakamismahdollisuus ja samalla ryhmän paine
2) fyysinen etäisyys kohteeseen

Ja sitte juurikin tuo ratsuväkijuttu. Artikkelista saa sen käsityksen, että ratsuväki aiheutti suurimmat tappiot pakenevalle viholliselle siksi että se oli psykologisesti helpompaa. Mutta sehän on helpompaa ihan fyysisestikin, kun vihollinen vaan juoksee eikä laita hanttiin? Olisiko tappaminen jäänyt tekemättä, jos pakeneva vihollinen olisi (ajatusleikkinä) juossut takaperin, silmät kohti ratsumiehiä? Epäilen...

Lause tarkoittaa sitä, että kun kohteen silmiä ei näy, todennäköisesti suurempi osa ratsuväestä osallistui tappamiseen, kuin olisi osallistunut, jos mainitsemasi esimerkki olisi tapahtunut. Tämän tutkimuksen pohjalta epäilisin epäilyäsi, mutta jäänee toteennäyttämättä, sillä näin ei kai ole historiassa koskaan tapahtunut

[DeusVult]

Lause tarkoittaa sitä, että kun kohteen silmiä ei näy, todennäköisesti suurempi osa ratsuväestä osallistui tappamiseen, kuin olisi osallistunut, jos mainitsemasi esimerkki olisi tapahtunut.

Jaa niin tolviisiin... nojoo voihan tossa olla jotain perääkin, kun sen noin laittaa.

[Kari Aittomäki]

Tulee etsimättä mieleen niskalaukauksen tematiikka.
Uhri on alistunut kohtaloonsa ja tekijä tuntee olonsa jumalaksi.

[Mjölnir]

Tulee etsimättä mieleen niskalaukauksen tematiikka.
Uhri on alistunut kohtaloonsa ja tekijä tuntee olonsa jumalaksi.

Vastaava ilmiö tapahtuu nykyäänkin maissa, joissa esim kivitysrangaistus on käytössä. Kivitettävän / teloitettavan kasvoille laitetaan huppu, jotta suorittajille olisi helpompaa toteuttaa teko.

Taisit, Kari, joskus sanoa, että länsimaiseen ihmiskäsitykseen kuluu voimakkaasti kasvot. Ja nyrkkeilijät, jotka jatkuvasti opettelevat hyökkäämään tätä ihmisyyttä vastaan, ovat tarvittaessa erittäin tårta på tårta ihmisiä..

Olen samaa mieltä.

[Jorge]

Tulee etsimättä mieleen niskalaukauksen tematiikka.
Uhri on alistunut kohtaloonsa ja tekijä tuntee olonsa jumalaksi.

Vastaava ilmiö tapahtuu nykyäänkin maissa, joissa esim kivitysrangaistus on käytössä. Kivitettävän / teloitettavan kasvoille laitetaan huppu, jotta suorittajille olisi helpompaa toteuttaa teko.

Taisit, Kari, joskus sanoa, että länsimaiseen ihmiskäsitykseen kuluu voimakkaasti kasvot. Ja nyrkkeilijät, jotka jatkuvasti opettelevat hyökkäämään tätä ihmisyyttä vastaan, ovat tarvittaessa erittäin tårta på tårta ihmisiä..

Olen samaa mieltä.

Eikä pelkästään länsimaiseen.

Aasiassa kasvoilla on vielä suurempi merkitys; jopa niin, että tiettyä maineesta, kunniasta ja julkisuuskuvasta koostuvaa abstraktia käsitystä kutsutaan "kasvoiksi". Ja tietenkin ihmisen fyysiset kasvot ovat ko. alueen monissa kulttuureissa tärkeät ja kasvojen tärvely (ääritapauksissa hapolla tms.) sitten se voimakkaamman tason kosto.

[bodyguard]

Mjölnirin artikkeli on herättänyt huomiota myös muualla mediassa:

http://static.metrolive.fi/nakoislehdet ... T20090409/" onclick="window.open(this.href);return false;

Sivulta kaksi löytyy ko. kolumni.

[Mosa]

Nyt sattuu päähän, kiitos vain tuosta kolumni-linkistä. Ettei nyt vain kyseinen kirjoittaja kuuluisi ihmisryhmään "hämmästelijä"...?

Herää kysymys, että mikä on miehen motiivi tehdä noin päin hanuria olevia päätelmiä. Laadukasta journalismia, sano.

[bodyguard]

Ettei nyt vain kyseinen kirjoittaja kuuluisi ihmisryhmään "hämmästelijä"...?

Älä nyt, ohan se ollu joskus laman aikaan vartijana (= kierrelly toimistoja yöllä maglite kädessä).

[Mosa]

Ja sillä perusteella kyseinen journalismin kukkanen tietää justiinsa, että laman aikaan turvallisuusala oli niiiiiin rauhallista. Luultavasti metrovartijatkin vain juttelivat mukavia eläkeläisten kanssa, kun tuskin oli mitään järjestyshäiriöitä.

Kyseisen kirjoittajan ammattitaito on kyllä niin vakuuttava näyttö, että varmasti olisi ottajia. Esim. seiska, hymy tai muut vastaavat julkaisut.

Pahinta on tietysti se, että tuolla perusteella luodaan sontaa yhden ammattiryhmän niskaan hieman entisen läjän päälle.

[m4G-]

Tuo kolumni oli melko mielenkiintoinen....

[J. Suojanen]

Tuohan koko artikkeli tappamisen psykologiasta käsitteli käsitykseni (muistieni) mukaan nimenomaan sotilaita eikä sitä piiriväijyä paprikasumutepurkin kanssa yöllä seikkailemassa parkkipaikalla mörköjä lahtaamassa...

Ja tässähän päästään taas siihen, että kun 80 luvulla vartijana selvisi puhumalla nuorten kanssa sivistyneesti, että vielä tänä päivänäkin hommat pitäisi pystyä hoitamaan aina puhumalla kilttejä ja selittämällä nuorisolle miksei skeittilautojen kanssa saa grindata kaiteita piloille... Ja nämä pennut tietenkin ymmärtävät, pahoittelevat tapahtumaa ja ovat syvästi järkyttyneitä aiheuttamastaan vahingosta ja mielipahasta.
Jos joutuu vaikkapa voimakeinoin poistamaan henkilön, joka ei suostu omin avuin kävelemään niin siinähän on silloin vain vartijassa vika, kun ei puheella kyennyt tilannetta hoitamaan. Ja samaten mikäli vartin välein avaimen kääntäminen toimiston seinässä on yhtä vaikeata ja vaarallista puuhaa kuin se metrossa tai metroasemalla toittarointi niin saa olla aika hurjia työntekijöitä toimistolla.
(tai tietenkin rauhallista nuorisoa metrossa perjantai-iltaisinkin...)

Edit: ja onhan se kamalaa mikäli asiakaspalveluja ( ) joutuisi oman turvallisuutensa vuoksi iipeetä treenaamaan... Eikun eihän se treenaakaan sitä oman turvallisuuden vuoksi vaan sen takia, että oppisi enemmän arsenaalia millä pahoinpidellä yli-innokkaasti se poloinen ressu, joka kaipaisi vain isällisiä neuvoja ja opastuksia.