Tappamisen psykologia

[Mjölnir]

Nyt kun täällä sorsametsällä istuessa ajatukset selkeytyvät ja aistit terästyvät, huomasin virheen edellisessä viestissä. Luvut olivat: 80 ei pitäisi edes olla siellä, 10 pärjää jotenkuten, 9 ovat hyviä sotilaita, mutta yksi on sankari

Onko tätä muuten mitenkään yritetty huomioida sotilaskoulutuksessa? Vai pidetäänkö sitä vain ylimalkaisena tokaisuna?

Erikoisjoukoissa on pyritty kokoamaan tätä prosenttijengiä yhteen ja tällä tavoin saamaan huomattavan hyvin toimiva joukko.

Sille faktallehan ei oikein mitään mahda, että hyvät sotilaat ovat harvassa. Tai edes ne, jotka haluavat opiskella hyviksi sotilaiksi.

[Mika]

Nyt kun täällä sorsametsällä istuessa ajatukset selkeytyvät ja aistit terästyvät, huomasin virheen edellisessä viestissä. Luvut olivat: 80 ei pitäisi edes olla siellä, 10 pärjää jotenkuten, 9 ovat hyviä sotilaita, mutta yksi on sankari

Onko tätä muuten mitenkään yritetty huomioida sotilaskoulutuksessa? Vai pidetäänkö sitä vain ylimalkaisena tokaisuna?

Erikoisjoukoissa on pyritty kokoamaan tätä prosenttijengiä yhteen ja tällä tavoin saamaan huomattavan hyvin toimiva joukko.

Tulipa taas mietittyä ennen kysymistä...

OK, mutta panostetaanko esim. ryhmädynamiikassa johonkin tiettyyn osa-alueeseen noiden numerojen perusteella? Eli miten varmistetaan se, että niistä sotilaista saadaan sekä yksilö- että ryhmätasolla mahdollisimman tehokkaita?
Oletan muuten että nuo luvut ovat tekaistuja, joskin varmasti suuntaa-antavia.

[Mjölnir]

OK, mutta panostetaanko esim. ryhmädynamiikassa johonkin tiettyyn osa-alueeseen noiden numerojen perusteella? Eli miten varmistetaan se, että niistä sotilaista saadaan sekä yksilö- että ryhmätasolla mahdollisimman tehokkaita?
Oletan muuten että nuo luvut ovat tekaistuja, joskin varmasti suuntaa-antavia.

Tietysti peruskoulutuskaudella pyritään saamaan selville henkilön taipumuksia, mutta syvässä rauhantilassa ja simuloidulla stressillä kaikki valinnat eivät valitettavasti ole aina 100% osuvia. Kuitenkin, esimerkiksi ryhmäaseiden henkilöstö, joissa tarvitaan siis ammusmiehiä/suuntaajia/ampujia jne, ei tarvitse välttämättä yksilöllisiltä ominaisuuksiltaa olla tavallista ihmistä kummempaa. Kuitenkin heitä tarvitaan ja ryhmäaseet tuottavat suurimman osan vaikutuksesta viholliseen.

Uskon myös siihen, että luvut ovat tekaistuja. Ja aina pitää muistaa, että joku on saattanut jopa vääristellä jotain lausumia oman tutkimustuloksensa pönkittämiseksi.

Mielenkiintoista tietysti on, että Suomen sotahistoriassa on kovin vähän esimerkkejä näistä sotilaan ongelmista, joita Grossman teoksessaan summaa. Vaihtoehtoja lienee pari: Suomalaiset ovat geneettisesti niin ylivertaisia tai niistä ei ole haluttu puhua, vaan sankarin viitta on laskettu kaikkien veteraanien päälle "tasapuolisesti".

Veikkaan itse jälkimmäistä.

[planter]

Mielenkiintoista luettavaa. On hyvä kun uskalletaan puhua ko toiminnasta. Mielestäni tappaminen on sallittua vain sota-ajan olosuhteissa, jossa kansakunta joutuu puolustautumaan. Hyökkäykset kehitysmaihin massiivisella armejalla tuntuu oudolta. Olisi löydettävä muu keino. Rauhanaikana tappaminen on ehdottomasti kielettyä. Onkin toivottavaa ettei kasvuiäsä oleville henkilöille opeteta miten "miekka" tungetaan kylkiluun alta kohti sydäntä jne.. kuitenkin heille on syytä opettaa miten se torjutaan jos siihen tilanteeseen jostain syystä on joutunut.

[Mjölnir]

Asia nousi taas keskusteluun, kun kyseinen artikkeli julkaistiin Sotilasaikakauslehdessä.

Sotilasaikakauslehti[/linkki]

SAL on vuodesta 1919 saakka ilmestynyt lehti, jota luetaan laajasti myös reserviläisten piirissä.

[planter]

Tappamisen psykologia on kiinostava artikkeli, mielestäni se koskettaa tavalla tai toisella myös ns. erillaisten itsepuolustus jne.. harrastajia. Itsepuolustajat valmistautuvat ts opettelevat kohtaamaan mahdollisen uhan ja miten torjua ko uhka. Tällaisen nuoren itsepuolustus pojan tai tytön ohjaajan on oltava ko auktoriteetti ja pidettävä sitä yllä.

Tämä asia kiinosti erityisesti:

"Kuitenkin vaarana yhteiskunnassa ovat henkilöt, jotka ovat videopelien luomien simulaattorien kautta ehdollistuneet tappamiseen, mutta tämä koulutus on tapahtunut ilman auktoriteettia, joka olisi määritellyt, milloin saa tappaa. Kyky äärimmäisen väkivallan käyttöön ilman yhteiskunnan kontrollia voi johtaa vaarallisiin tapahtumiin. Yhdysvalloissa tilastoituihin kouluammuskelijoihin on moniin liitetty taistelijan simulaattori- tyyppisten konsolipelien epätavallisen mittava pelaaminen. Ehdollistuminen. "

Filosofia "tehokkaasta tappamisesta" vaatisi syvällistä keskustelua. Miten hallita potentiaalisia nuortappajia ja miten hallita kansakuntaa joka haluaa sotia eli tappaa toista kansakuntaa.

Minua on mietityttänyt sotilas joka on 4000km päästä kotimaastaan sanoo haastattelussaan "rakastan isänmaatani ja haluan puolustaa sitä tappamalla viholliseni" kuitenkin niin ettei tämä isänmaa ole edes uhattuna? Ei se niin saa mennä. Minua myös häiritsee seuraavanlainen asia " Toimimme YK:n mandaatin xxxx mukaisesti ...".

YK on kuitenkin tarpeellinen foorumi Olympialaisten ohella maailman rauhan edistäjänä.

Tulemme aina ja alati nyt ja tulevaisuudessa hääräämään rahan ympärillä se antaa tappamiseen oikeutuksen eli tapetaan tarpeseen.

Hmmm täytyy syventyä tähän aihepiiriin, Mjöl esitti ko aiheen sotilaalisen toiminnan näkökulmasta mutta se on sovellettavissa osittain myös ns siviilipuolelle. Itse asiassa tulee mieleeni kasvatustiede joka on tiedettä jota ei ole "standardoitu".

Raha on valtaa ja valta on rahaa.

[kimmokammo]

Mielenkiintoista tietysti on, että Suomen sotahistoriassa on kovin vähän esimerkkejä näistä sotilaan ongelmista, joita Grossman teoksessaan summaa. Vaihtoehtoja lienee pari: Suomalaiset ovat geneettisesti niin ylivertaisia tai niistä ei ole haluttu puhua, vaan sankarin viitta on laskettu kaikkien veteraanien päälle "tasapuolisesti".

Veikkaan itse jälkimmäistä.

Itseasiassa olen useammasta lähteestä lukenut aikonaan, ja myös kuullut ukin (sotaveteraanin) juttuja, että juoppoja ja lääkkeiden käyttäjiä (morffiini, amfetamiini ja heroiini olivat hänen mielestään lääkkeitä hänen kuolemaansa saakka) oli heti sodan jälkeen paljon, sekä muista lähteistä että henkirikosten tilastointi oli vähän sinne päin sodan jälkeen vuosina 1945-1951.

"henkirikokset suomessa sotien jälkeen" antoi googlessa monta hyvää linkkiä, itsenikin yllätti heroiinin käyttö ja saatavuus siihen maailman aikaan.

[planter]

Olen keskustellut veteraanien kanssa ja tiedän lähipiirissä olevista traumaattisista kokemuksista. Talvi- ja jatkosodan tarumaattiset kokemukset heijastuivat veteraanien uniin, he näkivät taisteluista painajaismaisia unia jotka tuntuivat todentuntuisilta ja heräsivät hiestämärkänä valmiina tappamaan kaikki jotka vähänkin aiheuttaisi agressiivisen liikkeen. Eräs hoitaja kertoi minulle että Tampereella Koukkuniemessä olleet veteraanit pelkäsivät Uuden Vuoden vaihdetta, syynnä tähän oli että ulkona ammuttiin raketteja ja kun veteraanit nukkuivat painajaismaiset kokemukset palautuivat heidän uniin ja he elivät sen helvetin uudestaan.

Mjöl luento on mielenkiintoinen. Ihminen on niin monimutkainen olento, välillä luulee ymmärtävänsä ja tuntevansa itsensä huomaakin että kas kummaa. Näitä hetkiä minulla on lähinnä tilannekomiikassa. Itse asiassa nautin suuresti hyvästä tilannekomiikasta eli tapahtuu jokin hauska ja harmiton asia jolle sitten on mukava nauraa.. myös itsellensä.

[error404]

Ensi maanantaina (22.2) tulee ykköseltä dokumentti väkivallasta:

http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/tiede-ja ... -aggressio" onclick="window.open(this.href);return false;

"Kamppailu- ja kontaktilajit aiheuttavat herkästi lieviä aivovaurioita, joiden on todettu lisäävän aggressiivisuutta. Tämä ei suinkaan koske vain ammattilaisurheilijoita vaan lukuisia rajujen lajien harrastajia."

"Totuus on, että me oikeastaan rakastamme väkivaltaa. On kuitenkin eri asia silloin tällöin menettää malttinsa kuin harkitusti murhata ihminen. Tuskin monikaan meistä kykenisi tietoisesti viiltämään jonkun kurkkua auki?"

"Ovatko ihmiset todellisuudessa paljon väkivaltaisempi kuin haluaisimme uskoa? Olemmeko me kaikki pohjimmiltaan murhaajia?"

Itse en ole kyllä huomannut kamppailijoiden olevan sen väkivaltaisempia kuin muidenkaan ihmisten, mutta ilmeisesti päähän tulevat tällit ainakin jollain tasolla vaikuttavat myös tuohon aggressiivisuuteen.

[Mano]

Sama dokkari näyttäisi olevan tuutissa jo nyt. Kiitos vinkistä.

[Fubarbarian]

^ Hyvä dokkari, suosittelen. Mielenkiintoinen esim. se juttu jostain etelä/väliameriikan inkkareista, joiden kulttuuriin kuuluu turpaanvetäminen ja sitä opetetaan ihan pienestä asti.

[Mika]

Lisätään tänne.

Do some soldiers enjoy killing? If so, why? This question is thrust upon us by the recently released video of U.S. Apache helicopter pilots shooting a Reuters cameraman and his driver in Baghdad in 2007. Mistaking the camera of the Reuters reporter for a weapon, the pilots machine-gunned the reporter and driver and other nearby people.

The most chilling aspect of the video, which was made public by Wikileaks, is the chatter between two pilots, whose names have not been released. As Elizabeth Bumiller of The New York Times put it, the soldiers "revel in their kill." "Look at those dead bastards," one pilot says. "Nice," the other replies.

[Mika]

Tässä ketjussa on aihetta sivuttu, joten lisätäänpä tänne. Siirretään jos niikseen tulee.

Fear can make you run, it can make you fight, and it can glue you to the spot. Scientists at the European Molecular Biology Laboratory (EMBL) in Monterotondo, Italy and GlaxoSmithKline in Verona, Italy, have identified not only the part of the brain but the specific type of neurons that determine how mice react to a frightening stimulus. In a study published today in Neuron, they combined pharmaceutical and genetic approaches with functional magnetic resonance imaging (fMRI) in mice. Their findings show that deciding whether or not to freeze to fear is a more complex task for our brains than we realised.

[n0k]

Uutena potkulaisena törmäsin kyseiseen artikkeliin ensimmäistä kertaa tänä aamuna ja oli erittäin mielenkiintoista luettavaa. 5 tähteä!

palkka-armeija haarassa mainitsin siitä miten ammattisotilas pataljoonien liittäminen toisi mielestäni hyvää lisää nykyiseen käytäntöön, ja artikkeli vahvisti mielipidettäni asiasta suuresti

Noh asiasta aasinsillan kautta toiseen:
Stressireaktioita kun on käsitelty tässäkin aiheessa, niin lasketaanko taistelussa tapahtuva kivun tuntemattomuus adrealiinin vaikutuksesta jonkinlaiseksi stressireaktioksi?

[Mjölnir]

Stressireaktioita kun on käsitelty tässäkin aiheessa, niin lasketaanko taistelussa tapahtuva kivun tuntemattomuus adrealiinin vaikutuksesta jonkinlaiseksi stressireaktioksi?

Joo, kyllä mielestäni. Se johtuu kuitenkin erilaisten stressihormonien erityksen lisääntymisestä, ja on näin ollen stressistä johtuvaa.

Tuolta potkun kirjastosta löytyy toinenkin artikkeli, joka käsittelee vähän syvemmin tuota kehon ja mielen toimintaa stressitilanteessa:
http://www.potku.net/kirjasto/artikkeli ... elussa.php" onclick="window.open(this.href);return false;

keskustelun aloitus tuosta ketjusta on täällä:
http://www.potku.net/forum/viewtopic.ph ... 76#p573276" onclick="window.open(this.href);return false;