Kuinka karateseurassasi sparrataan?

[kollegiassessori]

Eli joo. Ihastuin suuresti karaten ominaispiirteisiin kuuluvaan jämäkkyyteen ja munakkuuteen mutta kaikeksi harmikseni treenasin lähinnä pappajumppaa jossa ei kamppailusta ollut tietoakaan, katojen sisältöön ei puututtu lainkaan ja ainoa matsausvaihtoehto oli hippastelua mikä nyt vaan ei sovi mulle.

Miten siis seurassasi sparrataan? Olen kiinnostunut lähinnä ashiharasta ja kiukkarista kun tiedän että molemmissa sentään oikeasti reenataan sitä kamppailua mutta entäs muut? Esimerkiksi wado-ryu olisi jotain todella mielenkiintoista mutta se käytännön soveltamispuoli mietityttää.

Aittomäen ja muiden wanhan koulukunnan karatekoiden juttuja kuuntelisin mielelläni. 8-)

Kiitos ja Osu!

[ArtoH]

Meidän wado-ryu seurassa sparrataan kyllä kontaktilla. Homma riippuu tilanteesta, sillä jos ei ole suojia, niin lyönnit/potkut saavat osua kaikkialle muualle, mutta ei päähän(voi kyllä läpätä/hipaista). Kontaktin kovuus riipuu ottelijoista. Mikäli suojat on käytössä(kypärä, hanskat...) niin sääntöjä ei sitten ole, kuten "kovassa" tilanteessakaan ei ole.

Monesti ei ole ollut ottelua suojien kera, mutta viikottain on sparria ilman suojia, jolloin kyllä mustelmia tulee, eikä niiltä vältytä IP-harjoittelussakaan, sillä nekin pidetään todenmukaisina(riippuu tietenkin harjoittelu pareista).

[MarkkuT]

"Knockout-säännöt"

Ashiharassa sparraus on noin virallisesti branchien vapaasti päätettävissä. Enimmäkseen sparraillaan knockdown-säännöillä, mutta päähänlyöntien kerakin otetaan. Matossa ei jatketa oikeastaan koskaan. Silloin kun mulla on vetonakki, niin teetän yleensä muutaman erän päähänlyönneillä, joiden jälkeen "normaalit" sparrit päälle. Kontakti vaihtelee, ns. täpöillä ei ole treeneissä vedetty koskaan. Melkein kaikissa treeneissä sparrataan.

[Lehe]

Vastasin muu, koska kiukkarissa treenataan knockdown, eikä knockout säännöstöllä. Olen siis pikkutarkka idiootti. 8-)

Kiukkarissa, siis Unionin kiukkarissa sparrataan myös päälyönnein sekä monin eri tavoin. Sempai Hallamaan olleessa vanha nyrkkeilijä, on päähänlyöntisovelluksilta ja treenimetodeilta miltei mahdoton välttyä pitkässä juoksussa. Vielä, kun opettajiensa Wiklund ja Hasegawa ajatusmaailma menee samaa rataa. Eli knockdown ottelu on väline, ei itsetarkoitus. On olemassa Tournament style ja Kyiokushin style. Molemmat tukevat toisiaan. Toivottavasti kirjoitan kiukkari ja päähänlyöntiteemasta viimeisen kerran.

Henkilökohtaisesti uskon, että jokaisesta karaten tyylistä löytyy se juttu, kun treenaa tarpeeksi kauan ja alkaa tapaamaan samanhenkistä porukkaa. Sovellusasioista käsitykseni on se, että Ashiharassa tätä tuodaan graduissa enemmän esiin kuin kiukkarissa, vaikka samoja elementtejä treeneissä onkin. Kiukkari on enemmän "jämähtäneempää" - Vyökoekokelailta halutaan määrätty tekninen osaaminen ja spiritti. Jälkimmäinen viimeistellään stamina- ja matsisarjoilla. MarkkuT tai muut Ashiharakaverit osaavat kertoa asiasta oman tyylinsä suhteen paremmin.

Toivottavasti avasi hieman asiaa. Veteraaniosasto valaiskoon asioita paremmin. Jos haet hyvää "pullistelukarate"-seuraa stadissa, niin suosittelen lämpimästi Nishin dojoa ja ashiharaa tai Vantaan Unionin kiukkariseuraa. 8-)

[kollegiassessori]

Tulipa hyvä mieli nyt kun sain tiedon että porukka tosiaankin vetää ihanoikeesti. Voin täydentää judoani lyöntipotkaisuilla ja muuntua traditionaaliseksi tappajaksi. Too awesome to even handle. 8-)

Vähän off-topiccia mutta reenaako porukka lukotuksia suon muita niinkuin wadossa tehdään? Sinne haluaisin eksyä jos vain mahdollisuuden saan.

[jussip]

Meidän wado-ryu seurassa sparrataan kyllä kontaktilla. Homma riippuu tilanteesta, sillä jos ei ole suojia, niin lyönnit/potkut saavat osua kaikkialle muualle, mutta ei päähän(voi kyllä läpätä/hipaista). Kontaktin kovuus riipuu ottelijoista. Mikäli suojat on käytössä(kypärä, hanskat...) niin sääntöjä ei sitten ole, kuten "kovassa" tilanteessakaan ei ole.

Ei ole sääntöjä? Huh, kuulostaa aika vaaralliselta harjoitusmuodolta.

[MarkkuT]

Sovellusasioista käsitykseni on se, että Ashiharassa tätä tuodaan graduissa enemmän esiin kuin kiukkarissa, vaikka samoja elementtejä treeneissä onkin.

Graduun kuuluu meillä osio, jossa hyökkääjät tulevat joko yhdellä tekniikalla tai jatkuvilla hyökkäyksillä, josta kaveri pitää saada hallintaan. Hyökkäystä ei ole muuten määritelty kuin, että sen pitää olla kontrolloitu. Tämän tyyppisiä harjoitteita kutsutaan sabakiksi.

Judotekniikoiden yhdistäminen karateen on ainakin mulle ollut hankalampaa kuin äkkiseltään luulisi. Saattaa tietty johtua siitäkin, että ashiharaa aloittaessani edellisistä judotreeneistä oli vierähtänyt jotain 7-8 vuotta. Oikeastaan ainut judotekniikka, jonka saan jotenkuten toistuvasti lyhyemmille vastustajille (semmosiakin löytyy, ihan oikeesti ) toimimaan on sasae tsurikomi ashi. Judossa taas en saanut tuota heittoa koskaan toimimaan.

Ashiharassa en ole päässyt lukottelemaan. Jotain lukkoja kyllä vissiinkin kuuluu pidemmälle ehtineiden goshin-katoihin. Ainakin seibukaniin kuuluu pystystä tehtäviä lukkoja. Eivät tunnu meikäläiselle kovin luontevilta tekniikoilta.

[ArtoH]

No tietenkin järki päässä, ei ole tarkoitus vahingoittaa kavereita, lisäksi Sensei on valvomassa kokoajan, ettei tule vahinkoja/mennä liian pitkälle. Taisin kirjoittaa epäselvästi, mutta tarkoitin ottelua todenmukaisesti, mutta ei tosissaan ja vahingoittamis tarkoituksella tai miten sen sanoisin mahdollisimman epäselvästi...

[jussip]

No tietenkin järki päässä, ei ole tarkoitus vahingoittaa kavereita, lisäksi Sensei on valvomassa kokoajan, ettei tule vahinkoja/mennä liian pitkälle. Taisin kirjoittaa epäselvästi, mutta tarkoitin ottelua todenmukaisesti, mutta ei tosissaan ja vahingoittamis tarkoituksella tai miten sen sanoisin mahdollisimman epäselvästi...

Ihmettelen vain kun meillä esimerkiksi vapaaottelusparreissakin (joissa kuitenkin on suht vapaat säännöt), niin on kuitenkin aika pitkä lista erilaisia sääntöjä ja kieltoja. Esimerkiksi kiellettyä on pääpuskut, iskut selkärankaan, takaraivoon, niskaan, kurkkuun, sormien tai varpaiden työntäminen silmiin/suuhun/haavoihin/ruumiin onteloihin, pureminen, hiuksista repiminen, sukupuolielimiin kohdistuvat hyökkäykset, sormien/varpaiden vääntäminen, raapiminen, sylkeminen, jne. yleensä vielä vaikka mitenkä paljon enemmän rajaavia sääntöjä riippuen että millä tasolla harjoittelijat harjoittelevat (varmaan useamman sivun saisi noita vapaaottelun "sparrisääntöjäkin" kirjattua, ja kyseessä tosiaankin vielä suhteellisen vapaa kamppailu-urheilulaji jossa erityyppisiä hyökkäyksiä on rajattu aika vähän). Lajin luonteen vuoksi myös sitten on myös rajattu esimerkiksi aseiden, apuvälineiden ja vaatteiden käyttöä sparreissa, mutta nämä ovat enemmänkin niitä urheilullisia aspekteja, joita karatessa ei tarvitse ottaa huomioon kun se ei ole (ainoastaan) urheilua.

[Lehe]

Oikeastaan ainut judotekniikka, jonka saan jotenkuten toistuvasti lyhyemmille vastustajille (semmosiakin löytyy, ihan oikeesti )

Eipäs nyt liioitella

Eiköhän jonkunasteinen repertoaari peruslukkoja, kaatoja ja jokunen heittokin löydy jokaisesta karaten tyylistä. Mulla on vähän sama ongelma kuin MarkkuT:llä, ne lukottelut vaan jotenkin tuntuu hankalilta, kun oikeastaan siinä olis ehtiny jo tempasemaan monta kertaa 8-)

[kollegiassessori]

Eiköhän jonkunasteinen repertoaari peruslukkoja, kaatoja ja jokunen heittokin löydy jokaisesta karaten tyylistä. Mulla on vähän sama ongelma kuin MarkkuT:llä, ne lukottelut vaan jotenkin tuntuu hankalilta, kun oikeastaan siinä olis ehtiny jo tempasemaan monta kertaa 8-)

Se on kyllä totta: sama juttu judossa mietityttää kun esimerkiksi ranneotteista ja kaulusotteesta pääsee samantein irti ja heti voi paljon vapaammin aiheuttaa tuhojaan. Sinänsä siis vähän yurhia tekniikoita mutta musta niitä on kiva treenata. Tiettyyn pisteeseen saakka mutta kumminkin. Ehkä niille joskus käyttöäkin on jossei esim. humalaista kaveriaan halua pienen sekoilun takia ruumishuoneelle toimittaa joten kaipa niitä voi hiukan opetella. Perustekniikat kuitenkin toistuvat miljoonaan kertaa siinä samalla niin hyviä tekniikoita jää kouraan aika määrä.

Ja judon ja karaten tekniikoiden yhdistäminen voi tosiaankin olla hankalaa, vaatisi sekin varmaan jonnin sortin opetusta mutta ei se niin tarkkaa ole, voipahan vaihdella "ykkös- ja kakkostyylin" väliltä.

Kunhan reenataan kovaa ja käytännöllisesti, niinkuin nämä herrat tässä:

[youtube][/youtube]

[Eelo]

Niin ja meillähän välillä myös sparrataan munillepotkujen kanssa (ashiharassa siis)

[kollegiassessori]

Niin ja meillähän välillä myös sparrataan munillepotkujen kanssa (ashiharassa siis)

No sittenhän se on magaa.

[Lasse Candé]

En äänestä, ennen kuin saa valita useamman vaihtoehdon. Yksi ei riitä.

Vastaamisessa pitää oikeastaan olla kaksi eri lähestymistapaa. Toinen liittyy opettajan varsinaiseen tehtävänantoon ja toinen opettajan ja oppilaiden kesken saavutettuun treenikulttuuriin. Näistä arvioin jälkimmäisen huomattavasti tärkeämmäksi kuin sen, mitä opettaja sanoo, eli miten juttu on paperilla. Minkä tahansa tehtävänannon voi vetää niin että sattuu tai niin ettei satu.

Omassa seurassani, sparrataan hyvin moninaisesti ja jutussa on selkeä viikonpäivään liittyvä punainen lanka, sillä treeniteemat ja ohjaajat noudattavat tiettynä-päivänä-tiettyä-asiaa -periaatetta. Usein myös puhutaan "tehoprosenteista" ja siitä tehdäänkö äkkinäisiä vai selkeitä liikkeitä.


Treenikulttuuri on sellainen että eipä tule otettua kovin kovaa. Joidenkin ylempien vöiden kanssa hieman kovempaa.

Suojien määrä vaihtelee ja kuten aiemmin sanottu myös tehtävänanto. Joskus harvoin matsataan ilman sääntöjä, mutta tehtävänanto on sellainen mikä tuo esiin paljon tekemistä ja vähän kyttäämistä, jolloin ei oteta kovaa. Juttua voisi kutsua leikiksi ja itseasiassa se on oma henkilökohtainen suosikkisäännöstö, kunhan sparraa myös muilla. Tulee paljon tilanteita ja vähän sähläämistä. Esim lyönnit päällä voi myös vain osoittaa hyvinkin vaajaaksi jätetyllä liikkeellä.


Ellei ole kyseessä selkeästi kilpapainotteinen seura, on paras tapa varmasti se, ettei käytä vain joitain yksittäistä säännöstöä. Kun kaikki sparraaminen antaa aina väärän kuvan, varsinkin mikäli muuttuu liian itsetarkoitukselliseksi kilpailuksi.

[Alioppilas]

No tietenkin järki päässä, ei ole tarkoitus vahingoittaa kavereita, lisäksi Sensei on valvomassa kokoajan, ettei tule vahinkoja/mennä liian pitkälle. Taisin kirjoittaa epäselvästi, mutta tarkoitin ottelua todenmukaisesti, mutta ei tosissaan ja vahingoittamis tarkoituksella tai miten sen sanoisin mahdollisimman epäselvästi...

Ihmettelen vain kun meillä esimerkiksi vapaaottelusparreissakin (joissa kuitenkin on suht vapaat säännöt), niin on kuitenkin aika pitkä lista erilaisia sääntöjä ja kieltoja. Esimerkiksi kiellettyä on pääpuskut, iskut selkärankaan, takaraivoon, niskaan, kurkkuun, sormien tai varpaiden työntäminen silmiin/suuhun/haavoihin/ruumiin onteloihin, pureminen, hiuksista repiminen, sukupuolielimiin kohdistuvat hyökkäykset, sormien/varpaiden vääntäminen, raapiminen, sylkeminen, jne. yleensä vielä vaikka mitenkä paljon enemmän rajaavia sääntöjä riippuen että millä tasolla harjoittelijat harjoittelevat (varmaan useamman sivun saisi noita vapaaottelun "sparrisääntöjäkin" kirjattua, ja kyseessä tosiaankin vielä suhteellisen vapaa kamppailu-urheilulaji jossa erityyppisiä hyökkäyksiä on rajattu aika vähän). Lajin luonteen vuoksi myös sitten on myös rajattu esimerkiksi aseiden, apuvälineiden ja vaatteiden käyttöä sparreissa, mutta nämä ovat enemmänkin niitä urheilullisia aspekteja, joita karatessa ei tarvitse ottaa huomioon kun se ei ole (ainoastaan) urheilua.

Olen kuullut huhua, että joissain seuroissa harjoitellaan pääpuskuja, kuten myös ns. heikkoihin kohtiin hyökkäämistä. En näkisi mahdottomana, että tällaista harjoiteltaisiin myös vapaammissa harjoituksissa tai peräti sparrissa. Niin niitä juttuja ehkä oppii joskus oikeastikin käyttämään. Vapaaottelun kaltaisessa urheilulajissa on sitten ihan viisasta mennä niiden kehässä noudatettavien sääntöjen mukaan.