Etsitkö kamppailuharrastusta? Aloita suoraan tästä uusi aihe valmiiden kysymysten kanssa ja odota, kun konkarit vastaavat sinulle.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Mika kirjoitti:
Kamppailu-urheilulajit ovat sitten vähän kimurantimpi laatikko tässä yhteydessä. Ehkä, ehkä, jonkinlaisen eron voisi nähdä siinä, että kamppailu-urheilulajeissa vastustajan koko keho on se kohde, vaikka sitten erinäisin säännöin määritelläänkin, mitkä nämä kohteet tarkemmin ovat ja mitä niille saa tehdä. Toinen ehkä hieman merkittävämpi ero voisi olla se, että kamppailu-urheilulajeissa sitä tarkkaa kohdetta ei ole määritelty, mutta kädenväännössä sekä kohde että siihen tarrautuminen ovat selkeän säänneltyjä. Toisin sanoen kampppailu-urheilussa vastustaja ei voi varmuudella tietää, mitä vastustaja aikoo ja mihin kehonosaan.
Vaikea kysymyshän tuo oikeasti on.
Jep, se on kyllä varma, että mikäli luokittelemme kädenväännön kamppailulajiksi, niin se silti poikkeaa merkittävästi kaikista muista lajeista tai ainakaan mieleeni ei tule mitään yhtä rajoitettua kamppailulajia.
Tuosta vastustajan ennakoitavuudesta, eli siitä, että mitä ja miten vastustaja tulee toimimaan, on usein muuten lajin ulkopuolisilla hyvin suppea käsitys. Esimerkkinä voisin käyttää sitä, että vaikka lähtöote onkin määritelty tarkasti kädenväännössä, niin sen jälkeen ns. kaikki on sallittua otteen osalta, kunhan kontakti pysyy. Tästä esimerkkinä viime vuoden SM-kisojen noviisiottelussa minulla oli ottelu, jossa vastustajan ote alkoi aukeamaan ja siirsin oman otteenin niin, että pidin vain vastustajan etusormesta ja keskisormesta kiinni. Jopa moni noviisiluokan kilpailija luulee, että tässä vaiheessa ottelu aloitetaan alusta, mutta on aivan sääntöjen sallimaa repiä toinen alas pitäen esim. pelkästä yhdestä sormesta kiinni.
Ylipäätään lajiin tutustumattomilla on usein suuria harhakäsityksiä siitä, että mitä pöydässä saa tehdä ja usein jos olen näyttänyt omia vääntöjäni jollekulle ei harrastajalle, niin kommentit "tuo on huijausta", "saako noin muka tehdä" ja " tuo ei ole kädenVÄÄNTÖÄ kun sä käytät kroppaasi" ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.
Yksinkertaistettuna startin jälkeen kaikki on sallittua, kunhan vääntävän käden kyynärpää osuu kyynärtyynyyn, toinen käsi osuu tappiin, vääntäjä katsoo kättänsä, ottelijoiden kädet koskevat toisiinsa, olkapää ei ylitä pöydän keskilinjaa, nyrkin ja olkapään välissä on vähintään tuomarin nyrkin kokoinen väli, kumpikaan ottelija ei käänny "vaaralliseen asentoon" (rintakehä vääntösuuntaan) ja tappioasemassa olkapää ei saa mennä kyynärtyynyä alemmaksi. Tämä mahdollistaa siis sen, että kättä saa käytännössä vetää tai työntää ja jalkoja voi pitää vaikka ilmassa tai pöydänjaloissa yms.
Nämä seikat eivät silti toki poista sitä, että kädenvääntö on huomattavasti muita lajeja määritellympi ja rajoitetumpi joka tapauksessa.
To armwrestle or not to armwrestle What a stupid question
Voisiko sanoa, että kädenvääntö on kamppailua ja urheilulaji muttei kamppailu-urheilulaji?
Yhtenä erottavana tekijänä on myös se, että kaikissa tietämissäni kamppailulajeissa vähintään jonkinlaisella liikkeellä eli dynaamisella jalkatyöllä on asemansa kokonaisuudessa. Jopa sumossa liikutaan (ja sittenkin kovaa!). Voi toki olla etten tiedä tai muista kädenvääntöön staattisuudessaan verrattavaa kamppailu- tai kamppailu-urheilulajia.
Point kirjoitti:
Toisaalta kädenväännön englanninkielinen nimi viittaa kamppailu-urheiluun ja kyllähän siinä tarkoituksena on voittaa vastustaja tiettyjen sääntöjen puitteissa ja voittamisessa on hyötyä sekö voimasta että tekniikasta.
... Silti haluasi mieltää, että kamppailu olisi jotenkin hikisempää, fyysisempää, siinä voisi sattua, siinä pukeuduttaisiin trikoisiin tai kaapuihin eikä vaan pöydän ääressä kyhnötettäisi... Mutta eihän sitä lumilautailuakaan oikein mielletty urheiluksi.
Öö.. Kyllähän se kädenvääntö täyttää joitakin kamppailu-urheilun tunnusmerkkejä, mutta itse en haluisi pitää sitä sinä, koska siitä puuttuu tietty miehinen intiimiläheisyys. Toisen pitäminen kädestä on vasta tutustumista.
Olen muuten ehdottomasti sitä mieltä, että kädenvääntö kärsii Suomessa jonkin verran nimensä johdosta. Esimerkiksi käsipaini antaisi nimenä paljon totuudenmukaisemman mielikuvan.
Toisaalta kädenvääntö sisältää kilpalajina muutenkin mielikuvaongelmia. Jos joku sanoo harrastavansa painia, niin suurimmalle osalle (kaikille) tulee heti mielikuva Kreikkalais-roomalaisesta painista tai vastaavasta. Ei kukaan luule, että henkilö harrastaisi esimerkiksi grillin pihassa painimista viikonloppuisin. Mutta siinä vaiheessa kun sanoo harrastavansa kädenvääntöä, niin suurimmalle osalle tulee mielikuva kahdesta humalaisesta miehestä, jotka vääntävät kättä baarissa tai saunaillassa ja koko hommassa ei ole mitään tolkkua. Aikuisten oikeasti minulta on kysytty, että harrastetaanko kädenvääntöä niin, että haastetaan vain baarissa muita paikallaolijoita ja mennään baarin pöytään vääntämään Toisaalta myönnän, että ei minullakaan ollut kolme vuotta sitten mitään käsitystä, että koko lajissa edes kilpaillaan enkä koskaan ollut nähnyt kisapöytää tai yhtäkään ottelua.
Mitä tulee tuohon, että kädenväännössä voisi sattua, niin sitä kyllä tapahtuu ja paljon. Siis ihan sattua vahinkoja sekä sattua eli kokea kipua. Itse jouduin ottamaan kevyemmin vasemmalla kädellä melkein puoli vuotta, kun loukkasin kyynärnastan ja vierestä todistin tänä vuonna kun kaverin luu katkesi kokonaan olkavarresta (tämä on toki poikkeuksellista/harvinaista). Kipua taas tuntuu usein paljon vääntöjen aikana ja varsinkin jänteissä on usein tunne, että kohta napsahtaa. Väännön jälkeen myös tulee usein itselläni kunnon hermokipuja.
Mutta onhan se totta, että kontakti vastustajaan on hyvin rajoitettu ja hengästymistä ei kyllä yleensä tapahdu ollenkaan (paitsi itselläni, koska usein lopetan vahingossa hengittämisen väännön ajaksi).
Voisiko sanoa, että kädenvääntö on kamppailua ja urheilulaji muttei kamppailu-urheilulaji?
Itse olen pyöritellyt asian niin, että koska kädenvääntö nyt yleensä on hyvällä yhteisymmärryksellä kamppailua ja urheilua, niin kamppailu+urheilu= kamppailu-urheilulaji, vaikka se sitten eroaisi kaikista muista kamppailulajeista kuinka paljon tahansa. Ehkä se on vähän sellainen kamppailulajien vesinokkaeläin (nisäkäs vaikka munii) tai tomaatti (marja vaikka mielikuva mikä olisi)
Viimeksi muokannut AnttiSalmi, heinä 25, 2014, 09.09. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
To armwrestle or not to armwrestle What a stupid question
Tällä hetkellä tulee muuten livelähetystä A1 kisoista Venäjältä, johon poikkeuksellisesti tänä vuonna osallistuu myös USA:n huippuvääntäjiä (John Brzenk, Todd Hutchings, Dave Chaffee). http://www.xsportnews.com/armwrestling/ ... open-2014/" onclick="window.open(this.href);return false;
To armwrestle or not to armwrestle What a stupid question
Välikevennyksenä voisin mainitä siitä, että kädenväännössä on muutama tunnettua erittäin menestyvää "friikkiä" eli sellaista kilpailijaa, jolla on hyvin poikkeavia fysiologisia/rakenteellisia ominaisuuksia.
Matthias Schlitte
Oleg Zhokh
Denis Cyplenkov
Mies on ihan pähkinöissään
[youtube][/youtube]
To armwrestle or not to armwrestle What a stupid question
Liittyen äänestykseen asiasta niin kädenvääntö ilman muuta on kamppailulaji ja tarkemmin sanottuna kamppailu-urheilulaji. Siinä pyritään fyysisesti kamppailemalla alistamaan vastsustaja liikuttamalla tätä tiettyyn asentoon. Periaate on aivan sama kuin monissa muissa paineissa oleva selätys. Tekniikkavalikoima on tietysti erittäin rajoitettu mutta ei kai ole mahdollista määrittää mitään "rajaa" jonka jälkeen tekniikoita olisi liian vähän kamppailulajiksi? Esimerkiksi merimiespainikin olisi kamppailulaji jos sitä joku treenaisi omana lajinaan.
Alkaa hieman keskustelu leviämään kahteen ketjuun, mutta pitäydyn nyt itse tässä alkuperäisessä.
Oma mielipiteeni on (sen lisäksi toki, että kädenvääntö on kamppailu-urheilulaji) se, että kädenvääntö on painin muoto, toki hyvin rajoitetun sellaisen, mutta kuitenkin. Ajatukseni pohjautuu siihen, että otteleminen perustuu vastustajasta kiinnipitämiseen ja tiettyyn asentoon pakottamiseen sekä siihen, että sen engolanninkielinen nimi viittaa kädellä painimiseen.
Joten pitäisin kädenväännön oikeana alueena mattoa tai erikoisuutensa puolesta ylähuonetta.
Epäilen, että suurin syy siihen, miksi kädenvääntöä ei mieltäisi kamppailulajiksi on mielestäni se, että se vain yksinkertaisesti ärsyttää ajatuksena. Huomionarvoista on kuitenkin se, että itse kädenvääntäjät mieltävät yleisesti kädenväännön kamppailulajiksi.
To armwrestle or not to armwrestle What a stupid question
Tuli äsken törmättyä tällaiseen viestiin Suomi24 puolella ja keskusteluhan noudatti aika pitkälle perinteistä suomi24-tasoa:
"Mitkä kaikki lihakset tarkkaanottaen aktivoituu ja treenautuu kädenväännössä? Miten kädenvääntöön treenataan?, jos nyt ei oteta huomioon itse kädenvääntö vastustajan kanssa vääntämistä. Tulisi itsellä mieleen ihan vaan taljalaitteella kädenvääntö liikettä veivaten saaden hyvin treeniä ja harjoitusta. Tietoa ja kommentointia asiasta tietäviltä, kiitos"
Kirjoitin sitten tuohon keskusteluun (http://keskustelu.suomi24.fi/node/12572 ... t-70676417" onclick="window.open(this.href);return false;) aivan naurettavan pitkän vastauksen, joten voisin sen laittaa tännekin ihan vain jo siksi, että jos joku googlettaa tietoa kädenväännöstä, niin parempi sen on tänne päätyä kuin suomi24:seen. Eli vastasin tuohon keskusteluun näin:
"Moro
Ihan alkuun sanon, että omasta mielestäni kannattaa jättää kädenvääntö lajia oikeasti harrastaville. Eli olen aika pitkälti "baarikädenvääntöä" vastaan. Tämä johtuu ihan siitä, että
a) Ei ole kisapöytää, joka on kuitenkin rakennettu mahdollistamaan tasapuolinen ja turvallinen ottelu
b) Kukaan ei ole selvillä säännöistä tai sitten on jotkin erikoiset omat säännöt (esim. ei saa kääntää rannetta, keholla ei saa painaa yms.). Kilpakädenvääntöhän sallii hyvin erikoisen näköisiä tekniikoita.
c) Ei ole tuomaria valvomassa sääntöjen noudattamista ja turvallisuutta.
d) Ja viimeisenä tärkein syy. Lajia tuntematon ei osaa vääntää turvallisesti. Yritetään ottaa voimaa sieltä, mistä sitä ei kannata ottaa ja "vaarallinen kulma" ei sano käsitteenä mitään.
Jos kädenvääntö kiinnostaa tarpeeksi, niin ainoa järkevä tapa lähestyä lajia on mennä lähimmän kädenvääntöseuran treeneihin. Siellä saa paljon paremman käsityksen asiasta kun kädestä pitäen neuvotaan oikeat tekniikat ja opetetaan turvallisen vääntämisen periaatteet (tätä ei voi liikaa korostaa).
Esimerkiksi Tampereella oman seurani treeneihin saa kuka tahansa tulla vääntämään ilman mitään ennakkoon ilmoittamista vaikka tosin suotavaa olisi soittaa esim. valmennuspäällikölle ihan vain siksi, että jos viikonloppuna on kisat, niin treeneissä ei ole ketään paikalla. Paikka on Kaukajärven vapaa-aikatalon kuntosali ja treenit pidetään tiistaisin klo18.30.
Se, mihin lihaksiin kädenvääntö ottaa ja kuinka paljon, on pitkälti kiinni siitä, mitä tekniikkaa käytetään. Esimerkiksi ala hook, top roll tai eksoottisempi flop wrist press kuormittavat lihaksistoa hyvin eri tavoilla. Ja eri tekniikoita löytyy suhteellisen paljon. Mutta yritän nyt tehdä jonkinlaisen yksinkertaistuksen.
Omasta mielestäni lihasten tärkeysjärjestys väännössä menee pitkälti sormien päistä varpaisiin. Eli ensimmäinen asia on se, että ote pysyy kiinni. liian heikot sormet pystyy pyöräyttämään aika helposti vastustajalta hieman auki, jonka jälkeen ranne pettää. Kuitenkin vaadittava taso otevoimaa on suhteellisen helppo saavuttaa kunhan keskittyy kehittämään "flat finger srengthiä" eikä esim. crush tai pinch tyyppistä otevoimaa. Lähtökohtaisesti gripperit eivät ole kovin hyödyllisiä tämän lajin kannalta.
Seuraava asia on ranne, joka on oikeastaan omasta mielestäni ehkä keskeisin tekijä siinä, mikä erottaa kädenvääntäjän ja muuten vahvan henkilön toisistaan. Eli ranne on hyvin tärkeä ja ranteen kulmien kontrollointi on äärettömän keskeistä voiman suuntaamiselle tehokkaasti. Ranteen voimasta avainasemassa ovat kyynärvarren pronaatio (esim. peukaloiden kiertäminen ylhäältä kohti toisiaan), ranteen taitto sisään eli kämmentä kohti ja staattinen voima pitää "pistoolikulma" kunnossa ettei ranne petä pikkurillin suuntaan alaspäin.
Ranteen yksi ominaisuus kun pettää niin hyvä vastustaja kyllä käyttää sen hyödyksi. Varsinkin ranteen taittuminen taakse on aika lailla 95% häviö jos ei ole kokenut sivupaineella vääntäjä.
Hauis on hyvin tärkeä varsinkin käytettäessä "ulkotekniikoita", mutta "sisätekniikoissa" sen merkitys hieman on vähäisempi ja varsinkin press variaatioissa hauis ei vaikuta juuri ollenkaan. Aikaisemmin tässä keskustelussa hauis nostettiin jo ns. tärkeimmän lihaksen asemaan kädenväännössä. Tätä se ei kuitenkaan ole. Hauiksen hyöty katoaa jos rannekontrolli pettää. Itse asiassa mitään "tärkeintä lihasta" ei ole olemassa. Koko kädenvääntö on melkein kun korttitalo. Yksi kortti kun on tarpeeksi huonosti, niin koko paketti sortuu siinä mukana. Ojentajan merkitys korostuu vain press tekniikoita käytettäessä.
Hauiksen ohella selkä on tuottamassa kädenväännön "takapainetta" eli vahvasta selästä on myös paljon hyötyä. Takapaineen ajatus on siis nimensä mukaisesti vetää vastustajaa kohti omaa puolta heikentääkseen tämän asentoa jolloin kontrolli katoaa ja momentit usein huononevat.
Kiertäjäkalvosinta täällä on jo liputettu ns. keskeisimmäksi heikoksi lenkiksi. Sitä se ei kuitenkaan usein ole. Kiertäjäkalvosimen turha korostaminen johtuu siitä, että monet kädenvääntöä huonommin tuntevat luulevat, että käsi liikkuu sivulle päin suhteessa kehoon. Kuitenkin sivupaine eli voima sivulle tuotetaan stabiloimalla käden asento suhteessa ylävartaloon ja itse liike sivulle päin tuotetaan kehon asentoa muuttamalla. Tällä tavoin tuotettuna sivupaine syntyy kiertäjänkalvosinlihaksista, rintalihaksesta, selkälihaksista ja olkapään lihaksista. Varmaankin helpoin tie olkapääleikkaukseen on vääntää kättä pitämällä yläkroppa paikoillaan ja yrittämällä vain kiertää kättä kiertäjäkalvosimella. Selittämälläni tavalla tuotettu sivupaine jyrää tuon pelkän kiertäjäkalvosimen käytön mennen tullen ja ainakin itselleni tuolla tavalla voimaa tuottaessa se heikoin lenkki on kyynärpää joka menee ennen rikki kuin muista lihaksista loppuu voima.
Tästä jos jonkin kopin haluaa ottaa, niin ottaa vaikka sen, että yletön kiertäjäkalvosimen treenaaminen ei ole erityisen hyödyllistä. Suurin osa vääntäjistä ei itse asiassa edes treenaa sivupainetta erikseen, koska kerta viikkoon vääntäminen kyllä rasittaa sitä enemmän kuin tarpeeksi. Aikaisemmin laitettu Alexey Voevodan video ei ole mitään perus treeniä vaan markkinointia ja vastustajien pelottelua.
Tuossa hieman Devon Larratin juttua sivupaineen treenaamisesta " onclick="window.open(this.href);return false;
Itse kehon liikuttelu tapahtuu käyttäen jalka-, alaselkä-, vatsa- ja kylkilihaksia. Kuitenkin nämä lihakset ovat yleensä niin vahvat, ettei niitä tarvitse väännön kannalta edes treenata, koska jokin aikaisemmin mainitsemistani tärkeämmistä jutuista kyllä pettää aikaisemmin.
Melkein kaikki kädenvääntäjien tyypilliset treeniliikkeet ovat hyvin erikoisia normaalin salitreenaajan mielestä. Eli kädenvääntäjillä on omia variaatioita esimerkiksi hauiskäännöstä, leuanvedosta ja rannekäännöstä, koska perinteiset tyylit eivät ole niin tehokkaita lajin kannalta. En ala tähän antamaan mitään ohjeita, että kuinka kädenvääntöä varten kannattaa treenata, koska jos et harrasta kädenvääntöä niin, että joku parempi katsoo tekemisiäsi, niin et opi vääntämään tehokkaasti, etkä varsinkaan turvallisesti. Ja silloin kaikki lajille tyypillinen voiman lisäys vain nostaa riskiäsi rikkoa joko oman tai vastustajan käden. Yksinkertaisesti ei kannata pyrkiä kasvattamaan voimaa yli oman tekniikan ja osaamisen.
Joten ohjeet siihen, kuinka tulla hyväksi kädenvääntäjäksi:
1) etsi lähin kädenvääntöseura ja osallistu treeneihin
2) pyydä kokeneempia vääntäjiä opettamaan kädenväännön voimaharjoitteluliikkeet ja treenaa niitä vääntötreenien välissä, mutta älä unohda perusvoimaharjoitteluakaan.
3) Opiskele aihetta. Esimerkiksi ”Strong Arm Tactics – training and technique in competitive armwrestling” on todella hyvä kirja ja löytyy myös e-versiona. Youtubesta löytyy myös ainakin kolme eri Devon Larrattin seminaari sarjaa, joissa on paljon hyödyllistä materiaalia, kunhan on ensiksi hieman lajista perillä.
Terveisin
Antti Salmi
TKT-Nääsvääntö"
To armwrestle or not to armwrestle What a stupid question
Viikonloppuna oli Tampereella baarikisat, jossa oli poikkeuksellisesti kisaamassa kahden eri kädenvääntöliiton jäseniä, mikä oli todella upea juttu.
Olosuhteet vääntämiselle olivat suhteellisen haastavat, koska vääntö tapahtui huvilateltassa, joka nyt ei järin lämmin ollut ja paikat oli vaikea pitää lämpiminä. Kuvailin aika monta matsia puhelimellani ja tein niistä nopeatempoisen koosteen, josta on turhat asettelut ja muut leikattu pois. Itse väännän 18s kohdalla valmentajaani vastaan. Kyseinen matsi aloitettiin yhteensä kolme kertaa kahden ensimmäisen loppuessa virheeseen, mutta laitoin tähän koosteeseen vain voittoon loppuneita vääntöjä, jonka vuoksi monessa matsissa on jo esimerkiksi remmit paikoillaan, koska aikaisempi vääntö on päättynyt otteiden lipeämiseen.
PS. Videon tarkkuutta kannattaa nostaa mutterin kuvasta.
[video][/video]
To armwrestle or not to armwrestle What a stupid question
Kovvoo hommoo, näitä soisi enempi ja näkyville. Aivan hirvittää tuo vammariski, mutta ehkä kaverit osaa asiansa. Kumpiko sä nyt sitte olit tuossa matsissa?