Kuka on suosikki-Bondisi? + Bond-keskustelua

[PetriP]

Kyllä tässä oli selkeästi reboot kun Daniel tuli rooliin. Ja se kerrottiinkin. Ja noin 70v agenttikin olisi pikkuisen hankala eli ei varsinaista jatkumoa tarinassa vaan brändissä

[YJT]

Joo, se on totta että Craigin Casino Royale aloittaa sarjan alusta.

Tässä linkki James Bond fandom-sivulle, jossa listataan 00-agentteja:

https://jamesbond.fandom.com/wiki/00_agents

On mielenkiintoista huomata, että 004-koodilla on toiminut ainakin kolme agenttia, joista yksi oli nainen. Listan mukaan koodit 002, 003, 004, 005, 006, 007, 008 ja 009 on ollut ainakin kahdella agentilla kukin.

Toki listassa on paljon muitakin kuin virallisia James Bond -julkaisuja, kuten elokuvia ja videopelejä.

[Lasse Candé]

Bondit tulivat mieleeni, kun juttelin Bond-biiseistä. Viimeaikoina on menestys sillä saralla ollut huonoa, mutta toisaalta kun katsoo jatkumoa kokonaisuutena, meininki on vaihtelevaa.

Pidän silti itse yhtenä juttuna tiettyä isoutta ja sitä että laulaja on vain helkkarin hyvä. Sitten on näitä kuin Live and Let Die ja Casino Royalen You Know my Name, jotka eivät vertaudu muihin vaan ovat ikäänkuin oma juttunsa. Onneksi olivat molemmat onnistuneita. Esim Quantumin juttu ei onnistunut ja sitten tuli Adelen Skyfall - biisi joka olisi voinut olla suuri, jos laulaja olisi ollut oikea. Suorastaan rakastan Adelen settiä, mutta siitä ei ole Bond-maailman isoihin biiseihin, joka Skyfall olisi rungoltaan.

Spectre oli tietenkin totaalinen pettymus leffana ja sarja alkaa menettää tehoaan (jos sellaista, nostalgiaa lukuunottamatta koskaan olikaan) mutta biisi Writing's on the Wall on siinä kyllä ihan älytön.






Tämä mielipide ei liene kovin suosittu, koska en huomaa kenenkään älähtäneen biisistä, jolle mielestäni tulisi vähän älähtää. Tuo äänenkäyttö on vain niin älytöntä ja sillä tehdään osaltaan noin mahtipontinen biisi kuin tuo on.

Minä missasin tämän biisin, koska leffa on niin surkea, mutta oikeastaan tuo on ihan sitä parasta Bond-musiikkia. Osuu perinteelliseen runkoon ja samalla heijastelee Bondille tyypilliseen tapaan nykyaikaa, jossa miehet laulavat hieman håmåmmin tehden ihan esimerkin tästä ajankuvasta... Mikä on Bondien tehtävä: taltioida historiallisessa mielessä ajankuvaa, piirtämällä se.





Mutta on toinen täysin unohdettu Bond-biisi, joka saattaa olla oma suosikkini kaikista. Ja taas kerran, sysipasska leffa, jossa sama idea kuin muutamassa 70-luvun Bondeissa. Niinku, miksi?

Mutta biisi on silti ihan älytön:




Crow ei ihan yllä niihin sfääreihin, mihin tuossa biisissä pitäisi yltää, mutta kun tuo on minun teiniaikaani ja hän silti laulaa hemmetin hyvin, niin valitsen tämän tarinan, että biisi on tärkeä.



Laitoin musiikkivideon, enkä Bondin alkua, koska tuo osui silmään ja todella hienosti videolla pyöritetään Bond-juttuja.



Muistan silti, kun menin Kinopalatsiin katsomaan Casino Royalen ja melkein huusin silloiselle tyttöystävälleni "Toi on Chris Cornell!!", kun en ollut lukenut tätä tietoa ennen sitä ja biisi rokkasi ja niin rokkasi koko leffakin. Casino Royale teki jotain sellaista että oli vaikea uskoa todeksi. Jäi silti lyhyeksi, koska sen jälkeiset leffat ovat aika huonoja. Vain vähän parempia kuin Brosnanin (joka olisi ollut paremmissa leffoissa todella lupaava Bondi) mutta melkeinpä huonompia kuin muut. Tosin minä annan vahingossa kaikille niille sysipasskoille Mooren (melkein jokaiselle) ja Conneryn parille huonommalle tasoituspisteitä, nostalgiasyistä.

[kojiro]

Hienoja biisejä on monet Bond-biisit. Suosikkini Bond-elokuvista ja tunnareista on You only live twice . Tää bondi kolahti eniten pikkupoikana varmaan siksi koska japani ja karatee ja ninjoja. Toi biisin alku on kyllä sellanen että aina tulee kylmät väreet kun pärähtää soimaan.



Muita top-5 mahtuvia tunnareita: Live and let die, All time high, Man with the golden gun, Thunderball/Goldfinger jaetulla viidennellä.

Leffoista viis parasta taitaa olla viis ensimmäistä.

[Lasse Candé]

Jotakuinkin samaa mieltä leffoista ja musapoiminnatkin hyviä.

Vaihtaisin silti Thunderballin pois top viidestä (saattaisin tehdä muitakin muutoksia). Ja tilalle varmaankin Live and Let Die, jota luulen hehkuttaneeni aiemminkin tässä. Siinä on todella hienosti jaettu tarina eri paikkoihin, kuitenkin samalla pitäen mustien meiningit kaikkialla läsnä. Ja Moore ei ole vielä liian vanha.

Casino Royalea en viitsi verrata muihin, kun on niin eri juttu.

[kojiro]

Live and let die tais olla ihan eka bondi minkä näin joskus alle kouluikäisenä ja kyllä ehdottomasti parhaimmistoon kuuluu. Mooren kolme ensimmäistä ei kauaks jää Conneryn parhaista. Thunderballissa on kuitenkin ne sukelluskohtaukset jo niin hienoja että ne jo riittää nostamaan leffan kärkeen, vaikka on koko leffa kovaa kamaa muutenkin.

Kaikki Mooren ja Conneryn bondit on kuitenkin ihan viihdyttäviä pätkiä. Älä kieltäydy kahdesti on Conneryltä selkeästi heikoin. Daltonin Bondit toimii ja Hänen majesteettinsa on hieno leffa, kuinkahan hyvä olisi ollut jos Connery olisi ollut mukana. Golden Eyessa tultiin aikanaan varsin näyttävästi uudelle ajanjaksolle ja on niissä Brosnanin bondeissakin ainakin paikoitellen hetkensä. Uudempia en oo kaikkia nähnyt mutta ei ne mitään paskimpia leffoja oo mitkään ollu. Craig suorituu hyvin. Silti Connery on se ainoa oikea ja Moore kakkosena.

[Lasse Candé]

Minun mielestäni Never Say Never Again on parempi filmatisointi Thunderballin tarinasta, jos näistä kahdesta pitää valita. Ja miksei pitäisi.

On Her Majesty's Secret Service oli aikoinaan suosikkini tai toka Diamonds are Foreverin jälkeen, mutta vanhempana sen arvo silmissäni on hiipunut, ehkä juuri koska siinä ei ole Connerya vaan melkoisen huono Lazenby. Sitä on muistaakseni muutenkin kritisoitu kämäisemmäksi tuotannoksi, mutta kriitikot saattavat välillä sanoa asioita vain esittääkseen fiksuja. Onhan siinä kuitenkin maisemia ja hienoja lavasteita. Paikoin (kuten alussa) vähän erikoista ohjaus- ja leikkaustyöskentelyä. Taisi olla jokin outo efektikin jossain kohtaa ja Bondeille epätyypillistä muun musiikin käyttöä kuin tunnarin. Siinähän on myös We Have All the Time in the World, joka on hieno biisi Armstrongilta, mutta siinä viedään tarinaa välillä myös sellaisella marssihenkisemmällä rullaavalla biisillä.

On Bondeissa tietenkin jonkin verran hyvää jännitysmusiikkia ja joitain tällaisia käytetään eri leffoissakin. Yksi poikkeuksellinen juttuhan on myös kun You Only Live Twicessa käytetään helikopteritaistossa Bondin tunnaria.



Craigin muut Bondit kuin Casino Royale pudottaa yksi toisensa jälkeen tasoa. Quantum of Solace on vielä Brosnanin Bondien keskitasoon verrattavissa. No joo, on se vähän parempi.

On muuten joka kerta (lukuunottamatta Lazenbya) tapahtunut jonkinlainen ryhdistäytyminen kun vaihdetaan Bondia. (Live and Let Die, The Living Daylights, Golden Eye ja Casino Royale. Ja jos tähän listaan haluaa laskea mukaan, toki myös Diamonds Are Forever.)



Silti, itse tykkäsin ensimmäisissä Bondeissa siitä, kuinka ne ovat paremmin sitä vanhaa leffaperinnettä, missä tarinassa on ajatus ja keskustelut ovat tärkeitä, samalla kun Bond-hahmo varmaankin toi leffaan jotain uutta, kuten selkeää tappajuutta sankarina samassa kokonaisuudessa missä hurjastellaan, on naisia, tyyliä, viinaa, uhkapeliä ja sivistyneisyyttä. Noista paheista onnistuttiin hienolla tavalla tekemään hyveitä ja jo Dr No:n hurjastelukohtauksessa, Bond vaan huristelee herrasmiesilme kasvoillaan.

[kojiro]

Joo kyllä vanhoissa Bondeissa on jotain sellaista viehätystä mikä saa jotenkin uskomaan että ennen oli kaikki paremmin. Kaikilta osinhan tuo ei aina pidä paikkaansa mutta pätee kyllä ainakin elokuviin ja musiikkiin.

Hyvä huomio tuo ryhdistäytymis-ilmiö näyttelijän vaihdoissa.

[kojiro]

Bondeja tulee taas telkkarista ja täytyy kyllä sanoa että kun katselin viime viikolla You Only Live Twicea niin onhan se Connerylta aika väsynyttä menoa, vaikka muuten leffa onkin edelleen suosikkibondejani. Connery on ehkä parhaassa vedossa Istanbulissa (mulle se on "junabondi") ja Shaw on myös kova pahiksena.

[Lasse Candé]

Mullekin se on "junabondi".

Tämä johtuu varmaankin siitä, mistä oli jo aiemmin puhetta, kuinka ensimmäiset Bondit tuntuvat wanhan ajan leffoilta. Jotenkin siinä junakohtauksessa se dialogi ja asioiden tajuamiset jne on niin vahvaa settiä että jää mieleen. Kuinka hyvää elokuvaa voi tapahtua ihan vain juttelukohtauksessa ja että sitä huomaa aina kaipaavansa enemmän kuin siihen kohtaa näin aikuisempana.

Pienempänä se oli "veitsisaapas-nyrkkirauta-joki-bondi".

Plus alitajuisesti jotenkin myös seksibondi, koska koin siinä sen latauksen jollakin tapaa voimakkaammaksi kuin muissa. Varmaan jollakin tapaa se salakuvaaminen teki mielikuvasta konkreettisemmin nusautteluun liittyvän kuin muiden bondien naisten näkyvät seksikkyydet ja hassuttelevampi meninki. Kun ei ymmärtänyt niistä touhuista mitään, oli kohtaus aika voimakas.

[Kylienewman]

Nämä tiedot ovat hyödyllisiä, kiitos!

[Mika]

Nämä tiedot ovat hyödyllisiä, kiitos!

Ihanaa, kiitos.

[Jani Rantalainen]

Nuorena suosikkini oli Roger Moore ja Kuoleman Katse oli ensimmäinen Bond jonka näin. Nykyään en osaa sanoa kuka on suosikkini koska jokainen on tuonut rooliin jotain uutta. Connery aloitti elokuvasarjan ja oli Bondin synonyymi. Moore jatkoi roolia omalla kuivalla huumorillaan. Dalton oli tavallaan aikaansa edellä synkällä olemuksellaan. Brosnan elvytti Bondin hyvin pitkän tauon jälkeen ja Craigilla on parhaimmat tappelukohtaukset.

[Jani Rantalainen]

Katsoin myös eilen illalla Goldfingerin. Edelleen yksi Connery kauden suosikeistani jossa on myös hyvä musiikki kuten Shirley Basseyn alkutunnari.

Tiesittekö että Auric Goldfingeria näytellyt Gert Fröbe ei juurikaan puhunut englantia ja Michael Collins dubbasi hänen äänensä? Lisäksi pahennusta herätti se että Fröbe oli aikoinaan kuulunut natsipuolueeseen ja elokuva oli sen takia jonkin aikaa kielletty Israelissa. Mutta kävi kuitenkin ilmi että Fröbe ei ollut kovinkaan aktiivinen jäsen ja oli kuulemma auttanut juutalaisia.

Joka tapauksessa leffassa on hienoja takaa-ajo kohtauksia, kultainen tapposäde, kullaksi maalattu nainen sekä Pussy Galore (eräs suosikkini Bond tytöistä).

[Lasse Candé]

Minulle ainakin uutta triviaa ja kyllä hyvin antoisaa luettavaa.