Itse pidän panteismia ajatuksena jossa on varsin paljon uskonnollista. Nähdäkseni esim taoismi on pohjimmiltaan panteistinen, kuten sitten siitä johdetut muutkin uskonnot. Uskaltaisin jopa väittää että taoismin syvin sanoma on että "Ole OK tämän panteistisen maailmamme kanssa". Ja tässä nimenomaan tullaan taas siihen kysymykseen, onko jumala tai sen olemassaolo ylipäätään tärkeä uskonnoille?
Noin laajemmin, pointti Einstein-sitaateissa ei ollut kristillisen jumalan tukeminen, vaan sen, että vaikka miten mallinnetaan, pohjimmaiset kysymykset maailmanjärjestyksestä jäävät edelleen vastaamatta. Aihki onkin tässä asian ytimessä, kun jättää tuon filosofialle pyöriteltäväksi ja sanookin rehellisesti tekevänsä valinnan keskittyä ns luonnontieteellisempään hahmottamiseen. Ajattelen itse luonnontieteellisessä kontekstissa tietenkin samoin, enkä koskaan sekoita näitä. (Ainakin tämä on todella vahva pyrkimykseni.) Suutarin tulee pysyä lestissään, eli luonnontieteilijän luonnontieteessä.
ka1 kuitenkin menee askelen pidemmälle ja mielestäni liiankin pitkälle. Kun hän sanoo esimerkiksi...
"Täten esimerkiksi ukkosenjumala Thorilta on riistetty niin keskeinen ominaisuus, että voidaan sanoa tieteen kiistäneen Thorin olemassaolon."
...keskustellessamme siitä missä määrin luonnontiede todistaa jumalan olemattomaksi, tullaan pelkästään siihen vääränlaiseen redusointiin. ka1 ei tarjoa samaa rehellisyyttä kuin Aihki, joka taas rajoittuu rehellisesti niihin pohdintoihin jotka
häntä kiinnostaa ja jättää nuo syvemmät kysymykset muille tai kenties toisiin asiayhteyksiin. Näitä puuroja ja vellejä ei tule sekoittaa.
Niin ja miksi vääränlaista redusointia? En tiedä mitä kaikkea Thoriin liittyy, mutta jotkut ukkoset vaikuttavat itsellenikin DV:n mainitsemilta kielikuvilta. Nyt sitten jos tämä tulkitaan kirjaimellisesti, joudutaan kyllä hyppäämään ulos luonnontieteestä johonkin
humanistisempaan samana hetkenä kun väitetään että tuolla pohdinnalla on se relevanssi jonka ka1 väittää sillä olevan. Samaten pohdinta siitä katoaako Thorin jumalallisuus kun miinustetaan yksi seikka, on melkolailla mielivaltainen rajaus. Eli: Mitäs jos se salamointi ei olekaan Thorin keskeisin jumalallinen piirre? Ainakaan luonnontiede ei tätä väitettä pysty todistamaan. Minkälainen jumala Thor on verrattuna teh jumalaan? Jne...
Nämä kysymykset eivät ole luonnontieteellisiä ja ainoa oleellinen jota luonnontiede kertookin, on mitä tiedetään salamoiden syntymekanismeista suhteessa luonnontieteelliseen käsitteistöön. Nyt valot päälle ja huomatkaa että luonnontiede ei yritäkään vastata kysymykseen johtuuko salamointi Thorista, vaan ainoastaan mallintaa salamointia luonnontieteellisessä kontekstissa!
Mitä taas tulee klassiseen fysiikkaan, niin (Einsteinin) suhteellisuusteoriaa (/-oita) ei tyypillisesti lasketa kuuluvaksi klassiseen fysiikkaan vaan moderniin. Toisekseen klassinen fysiikka on todistettu pohjimmaisena teoriakokoelmana vääräsi ja jätetty henkiin ainoastaan yksinkertaisuutensa takia niihin tarkasteluihin, joissa se tuottaa oleellisesti oikeat tulokset. Klassinen fysiikka nimenomaan on deterministinen, kuten ka1 sanookin, mutta luonnontieteellinen mallintaminen lähtee nykyään liikkeelle ei-deterministisyydestä. Kvanttifysiikka ei ole deterministinen. Niinpä, en oikein tiedä mitä ka1 ajaa takaa sellaisen luonnontieteen tuonnilla ketjuun joka ei ole enää validia.
En itse tiedä onko maailma pohjimmiltaan deterministinen vai ei. Jos on, luonnontiede ei ole päässyt niin syvälle vielä, sillä kvanttimekaniikka tutkii maailmaa tilastollisesti. Jos ei, jumalalla on periaatteessa tila vaikuttaa
ikuisesti täysin näkymättömästi ja
täysin fysiikan lakien sisällä pysytellen maailman menoon siellä missä hän sitten kääntelisi noppien silmälukuja haluamikseen. Jos maailma taas on deterministinen jumalan tila pysyä näkymättömissä on siellä mihin mittaukset eivät vielä yllä, jolloin sellainen piiloileva jumala saattaisi tulla hissukseen esiin luonnontieteen mennessä eteenpäin.
Tuo viittaaminen klassisen fysiikan determinismiin ei kuitenkaan anna totuuden luonteelle mitään, sillä kvanttifysiikan mallintaminen on tilastollista.
Vastaavasti ka1 heittää melko rohkeaa settiä siitä onko kysymys siitä, onko mitään olemassa, merkityksellinen. Näkemyksensähän on täysin subjektiivinen. Se, että ka1 ei tykkää jostakin ajattelusta ei todellakaan anna siihen mitään, onko mitään jumalaa. Se antaa ainoastaan siihen jotakin, että mitä asioita ka1 haluaa tässä maailmassa pohtia. Tämä näköjään toistuu ja onkin melko tyypillinen (ja todella outo) argumentti heiltä, jotka pyrkivät tekemään ristiriitaa uskonnon ja tieteen välille. (Sori argumentaatiovirhe.) Tyypillisesti keskustelu sitten jatkuu niin että väite vain toistetaan, mutta kun nyt tieteellisen ajattelun ideaalista puhutaan, saisiko tuollaisille väitteille sitä objektiivisuuttakin hieman, mikä on tieteelle tunnuksen omaista? Ettei näytä ihan pelkältä uskonnolta.

(Uskonnollisuudessa on tyypillisesti jokseenkin vastaava arvottava subjektiivisuus yhtenä tunnuspiirteenä, huom.)
Pohdinta siitä mistä jumala sai alkunsa voi olla relevantti johonkin, mutta se ei valitettavasti anna mitään siihen, onko jumalaa olemassa. Se antaa vain siihen että kysymys siitä, miten isoista asioista nyt puhutaan, kasvoi juuri hieman. Carl Sagan heitti saman, mutta en oikein itse näe relevanssia ja koinkin sen hetken Cosmoksessaan sellaiseksi ettei nyt ihan mene nappiin. Sen sijaan näen sinänsä ihailtavan pyrkimyksen mallintaa jopa jumaluutta. Kääntöpuolena, saattaa olla että jämähtää siihen boksiin, minkä seinät kenties kannattaa purkaa?
Kuten huomata saattaa, olen eri linjoilla sen kanssa minkälaista maailmankuvaa Kristian maalaa, mutta valitettavasti tämä on jo jonkin verran venynyt, niin en nyt ainakaan tähän hätään vielä tarkenna.
Tuossa Big Bang -jutussa on melko hauskoja parallelleja keskiajan optiikkaan (joka sumeasti myös selitti vuorovaikutuksia ja esim sitä että ne tapahtuvat valonnopeudella!!!) ja jossa jumalallisuus on vahvasti läsnä. Sen juuret ovat antiikin Kreikassa ja niiden arabialaisessa jalostumisessa al-Kindin ja Alhazenin kautta. Optiikan saattoi noilta osin oleellisesti oikeaan muotoon Kepler ja nämä ajatuskuviot antoivat lähes varmuudella Keplerille myös jotakin planeettalaeilleen. (Über-esimies oli hän.) Toisaalta myös Hookelle ja Newtonille siemeniä gravitaation käänteiselle neliölaille (eli tieteelliselle vallankumoukselle). En tiedä, olisiko keskiajan kaikelle oleellisia askelia koskaan onnistuttu ottamaan ilman uskomuksia jumalallisuuksiin.
Newtonin gravitaatiolain myötä kuunylinen fysiikka muuttui samaksi kuin kuunalinen (maan päällinen), jolloin se hetki oli se kun tietyn tulkinnan mukaan jumala muuttui todella paljon "pienemmäksi". Vai onko se sittenkin suuremmaksi?
En oikein tiedä mitä ajatella, kun sanotaan että uskonnot eivät ole tuoneet mitään hyvää maailmaan, kun luulisin niiden tuoneen paljon tieteeseenkin. Kaikki tietenkin riippuu siitä miten paljon arvostaa aiempaa tiedettä sen historiallisessa kontekstissa.