flammee

[flammee]

Räkätaudissa taas vaihteeksi, toista kertaa tälle vuodelle. Viikko sitten lauantaina oli veto täysin pois, sunnuntainan tuli kurkku kipeäksi ja maanantaiaamuna oli totaaliräkätauti. Mutta toisaalta sunnutaina ja maanantaina juoksu kulki kuitenkin varsin hyvin, niin menin sitten töihin jo tiistaina. Kuulemma työpaikalla olikin kunnon epidemia ja porukkaa saikulla varsin runsaasti. Ehkei tilannetta paranna se että sinne menee "vielä vähän sairaana", mutta ei ne poiskaan käskeneet. Melko pian tiistaina lähti ääni melkein kokonaan ja se on kyllä tosi vaikeata tiiminvetäjänä käskeä ja neuvoa työpaikan melko meluisassa ympäristössä ilman ääntä. Mutta kyllä se onnistui viittomalla ja oikein monesti sanomalla. Keskiviikkona melko sama. Loppuviikosta äänikin hiljalleen palautui ja koko viikon jaksoi kohtuudella, joskin työmatkajuoksentelut skippasin suurelta osin. Olihan se koettelemus, mutta ois se kuitenkin ollut aika turhauttavaa olla kotona sairastamassakaan. Nyt vielä sunnuntainakin selvä räkätauti päällä, jospa tuo ensi viikon aikana jo helpottaisi.

Juoksupuolella olen taas innostunut paljasjalkaileen silleen pienissä pätkissä. Työmatkajuoksussa viimeinen kilsa, se on semmosta kuntoreitin hienoa soraa niin ei sitä pitemmän päälle ehkäpä niin hyvin siedä, mutta nyt kun on joka päivä vähän tehnyt, niin on selvästi havaittavissa että jalkapohjan nahka on kehittynyt paksummaksi silleen hyvällä tavalla, eli vaikka se on paksumpi ja kovempi, siinä ei ole varsinaisia kovettumia, vaan se on ihan elävää ihoa. Vaikuttaisi siltä että juoksutekniikkaan tehdyt muutokset ovat parempaan suuntaan, alakroppa on selkeästi vetreämpi ja juokseminen ei aiheuta merkittäviä kiputiloja lenkin jälkeen. Eli siis olen vienyt painoa enemmän jalkaterän sisäsyrjille ja polvia enemmän koukkuun. Paljasjalkailun kautta sen myös tietää paremmin että onko juoksutekniikassa järkeä, saa paremmin palautetta sekä lenkin aikana että sen jälkeen. Ja onhan se juokseminen paremman tuntuista ilman kenkiä, vaikka olis kuin kevyet ja ohutpohjaiset kengät. Skinnersit on käytännössä sukat, joissa on kahden millin kumipohja, mutta silti se on ihan eri kun ottaa ne pois.

Pitempään aikaan ei kamppailulajit ole oikein kiinnostaneet, mutta nyt yhtäkkiä iski jonkinlainen inspis ja kiinnostus kendoon. Aiemmin potkiminen on ollut vahvasti mun juttu, mutta jostain syystä se ei enää kiinnosta niin paljoa. Taidossa tykkäsin melko paljon liikesarjoissa huutamisesta, kiaista. Se on se tunne kun saa tehdä täysillä tekniikka ja huutamisen kautta siinä todella on semmonen 100% täysillä tekemisen fiilis ja se nyt vaan tuntuu ihan mahtavalta, mutta vähän vaikea jos kontaktin kovuutta pitää rajoittaa.. Lisäksi suhtaudun vähän nuivasti lajeihin joissa matsataan tosi vähän ja lyhyesti eikä se ole kiinteä osa joka treeniä. Japskidojokulttuuri ja kieli on kanssa semmonen miellyttävä asia "larpattavaksi". Näyttäisi myös että kendo on semmonen aika tiivis laji, jossa ei ole liiemmin osa-alueita, vaan pitäydytään siinä yhdessä asiassa ja viedään sitä syvälliselle tasolle.

Kuun lopulla alkas alkeiskurssi, vähän tuntus että saatanpa koittaa, vaikka onkin vähän haastavan etäisyyden päässä ja kovin myöhään illasta kun aamuneljästä pitää nousta ylös. Ja iltavuoroakin olis luvassa loppuvuodesta aika runsaasti, eli aika harvoin ois pääsemässä.

[flammee]

No, eipä se innostus kendosta kantanut alkeiskurssille asti ja hiipuikin sitten melko pian. Eli en käynyt kokeilemassa.

Viime lauantaina liukastuin lenkillä ja meni käsi pakettiin, kyynärpäästä luuta poikki ja pois kohdaltaan, huomenna leikataan. Kaatumisen jälkeen kävi pirun kipeätä, mutta puolessa tunnissa isompi kipuili jo loppuikin ja on kyllä ollut melko kivuton vaiva sen jälkeen. Itse vammaa pahempi juttu oli 10 tunnin odottelu että saavat kuvattua ja kipsattua. Oli aika paljon muitakin liukastuneita, harvinaisen paha "lunta liukkaan jään päällä" -keli. Ja vähänlaiseen porukkaa töissä.

Näyttäs että liukas keli siellä on nytkin jumittunut päälle, räntäsade ja märkä lumi ois semmonen pelastava tekijä kun menee plussakelistä pakkaselle, eipä ole sellasia näkynyt.

Tänä vuonna juoksutavoitteeksi asettui 2000 kilsaa ja vähän jäi nyt kesken kun ilmeisesti tässä ei enään pahemmin juoksennella ennen uutta vuotta. 1831 kilsaa siis juostu. Alkuvuoden juoksu kulki tosi huonosti. Kesällä aloin juokseen intervalleja tulihan sitä vauhtia mutta matkat jäi lyhyiksi. Ja kroppa on vauhtijuoksusta ollut aika jumissa vyötäröstä alaspäin. No sinänsä suunnistusta 174 kilsaa ja onhan sekin juoksua, eli periaatteessa meni yli kahden tonnin. Suunnistusta tuli 50 kilsaa vähemmän kuin viime vuonna - tunturisuunnistus jäi välistä ja omatoimisuunnistuksia tais olla tänä vuonna vähempi saatavilla. Ja iltavuorojen takia ei alkusyksystä päässyt rasteille. B-ratoja (C:n sijaan) tuli kuitenkin enemmän ja osallistuin ekaa kertaa valostore yösprintteihin ja yhteen talvisarjan tapahtumaan, aikaisempina vuosina on tullut osallistuttua vain kesäkauden rasteihin.

Ja paremmin se treenivuosi meni kuin viime vuonna, silloin jäi 1611 kilsaan. Viime vuonna koitin siis treenata taekwon-doa eikä se oikein toiminut, kumpaakaan ei pysty treenaan kunnolla. Tai fiilis oli sellanen että tympi ajatus että joutuu jättään työmatkajuoksentelut välistä että jaksaa illalla treeneihin tai tympi kun ei jaksa treeneihin kun on jo reippaillut työmatkat ja töissäkin on tullut tehtyä. Paljon vähemmän tympimistä kun keskittyy vaan siihen juoksenteluun ja suunnistukseen. No sinänsä nyt olen kyllä ehkäpä muuttamassa melkeen puolet lähemmäs treenisalia niin vois olla mahdollista jotain kamppailua kuitenkin harkita. Lisäksai jos tää muutto toteutuu, niin työmatkajuoksureitit paranee. Nykysellään on vähän semmoset reitit työpaikan ja asunnon väilillä ettei niitä kunnolla vihti juosta. Yks polku on sateen jälkeen kuranen tosi kauan ja toisaalta sen verran kasvillisuutta että kasteen takia sitä kautta juostessa kastuu. Toinen polku on todella juurakkoinen ja vaikea silleen aamulla kun jalat eivät ole vielä vetreimmässä tilassa. Eli v*ttumainen. Kolmas reittivaihtoehto toimii vaan talvella kun suo on jäässä. Sillä osuudella polut on hyvin kulkukelpoiset talvella, muualla monesti menee vain liian kapea läskipyörän ura. Asuessani Tahkokankaan ulkoilualueen toisella puolella, mille suunnalle tarkoitus onkin muuttaa, polut olivat hyvät ympäri vuoden ja niissä oli valikoimaa. Eli lenkin pituutta vopi skaalata fiiliksen mukaan ja helposti mennä pitemmmälle reitilli kun alkaakin sujua vaikka alussa olisi ollut vähän kehno fiilis.

Ehkäpä tää pakkotauko tekee kropalle jopa hyvääkin, yli kahden viikon totaalitaukoa treenailusta en ole tainnut pitääkään ~10 vuoteen.

Vähän ennen loukkaantumista sain unirytmin harvinaisen hyvin kohdilleen, tai se jotenkin itestään meni. Iltavuorojen takia oli ollut vähän aikaa vaikeata nukkumisten kanssa niin muistin sitten että kreatiinihan se ihan selvästi vähentää puutteellisen nukkumisen haittavaikutuksia niin fyysisesti kuin psyykkisestikin (tästä on myös tutkimusnäyttöä), niin sitä olin ehkä viikon käyttänyt, ehkä sillä oli siihen vaikutus? Nyt kun leikkaus edessä niin ei saa käyttää lisäravinteita..

[flammee]

Nyt on niin kipeänä niin voiskin pientä sairaskertomusta naputella että saa huomion jonnekkin muualle.

Leikkaukseen pääsi ihan aikataulussa, joskin meinas peruuntua ja siirtyä seuraavalle viikolle, siellä oli jotain ongelmaa. Semmonen puolen tunnin helppo leikkaus että päättivät tehdä, vaikka myöhälle kait menikin.. No siinä herätessä alkoi vähän sattumaan ja poltteleen, niin puudutettiin. Hiljalleen helpotti ja siinä makoillessa pisti silmään monitori jossa tiedot, leposykettä en olekkaan ikinä kunnolla mitannut - näytti olevan 43. Kärräsivät sitten osastolle. Sielläpä oli huoneessa toveri ja siinä sitten illan torkkui pahasesti telkkarin pauhatessa. Välillä sai ruokaa ja kipulääkkeitä, käpälä oli silleen koko ajan vähän kipeä ja välillä vähän enempi. Yöllä sitten kämppis nukkui kovin äänekkäästi ja kun kahdesti sain unen päästä kiinni, niin yöhoitaja tuli puolen tunnin sisään mittaileen verenpaineita ja jakaan lääkkeitä. Laittoi myös tippapussin kun oli merkkejä että nesteytys oli heikolla tolalla. Loppuyön sitten saikin rampata vessassa ja turvonneessa kädessä siteen alla tuntui niin kipeää puristusta että tuskasta oli oleminen. Oikein hyvää asentoa jossa olla ei meinannut löytyä. Kyllähän se aamu sieltä lopulta tuli ja pääsi odotteleen että pääsis kotia. Piti olla aamupäivästä, mutta menihän siinä iltapäivään asti. Kiristävästä siteestäkin pääsi eroon, ja siinä vähän alkoikin selvitä että kyllä tollanen kauttaaltaan sinimusta käsi nyt onkin vähän sen näkönen että sillä on paha olla. Sinänsä en ole ihan varma että onko se kuitenkin jotain likaa, kun tarralapun alla iho oli ihan normaalin värinen melko tarkalla rajalla.

Fyssari siinä kävi kertomassa - kolme viikkoa kantosidettä ja sitten saa alkaa hiljalleen liikuttaan ja jumppaan ilman vastusta seuraavat kolme viikkoa, sitten kontrolli.

Kotiinmennessä kipulääkkeet apteekista ja kaupasta vähän ruokaa. Aika pikaseen sitä alkoi väsyttään ja omassa rauhassa nukahtikin pikasesti eikä kivutkaan ihan hirveästi vaivanneet. Mitäpä sitä yksin asuva tekee kun on niin kipeä ettei pysty mitään - netflixiä ja nettiä. Kantosidettä on huono käyttää kun se hiostaa ja painaa ja käden iho on herkkä. Vaan pakko se on, pitää pitää paikoillaan että luutuu kiinni, siellä on jotain pientä palasta joka voi mennä pois kohaltaan jos liikehtii liikaa.

Oisin kuvitellut että omakantaan tulis röntgeneitä, eipä näköjään, ois ollut jännä nähdä että mitä sinne tehtiin. Sanallinen kertomus mulla siitä toki on. Tai julkisen puolen lafkahan se OYS on niin tässäkin varmaan kestää. Ei ole röntgeniä edes siitä kun vamma kuvattiin viime viikonloppuna.

[flammee]

Kuukausi eteenpäin ja nyt alkaa olemaan silleen ok ettei kipu juuri enää häiritse. Olkapää tosin kipeytyi tuossa kun kättä piti pitää kummissa asennoissa. Vielä pitäisi malttaa olla nostelematta mitään painavaa kädellä. En nyt kyllä ole täysin malttanut. Nyt tällä viikolla aloitin juokseenkin. Kun teippaa leikkaushaavan niin kyynärpää ei kipeydy, joten oisko se iho siitä sitten niin herkkä että pieni hankaus paitaan haittaa tai jotain... On se arpi kyllä sinänsä umpeutunut ihan hyvin että vähän outo. Eipä se kyllä kovin isosti kipeydy, mutta kun ei tiedä niin silleen epävarmalla tavalla haittaa. Pelkkää sisällä istumistakaan jaksas. Viikon päästä ois kontrolli, niin sittenpä tietää paremmin.

Juokseminen sinänsä kulkee aika huonosti. Ilmeisesti kun kaks viikkoa makaa ja istuu, sitten kaks ja puoli viikkoa kävelee (pikkusen yli sata kilsaa), niin sillä lähtee jaloista kimmoisuus. Tai jotain. Edelliset puolisen vuotta pakaralihakset kipeytyi kovaa juostessa, taisin keksiä mistä johtuu ja sitä olen nyt työstänyt, ehkäpä se toisenlainen lantion asento tekee sitten juoksusta erilaista. Se on se semmonen posterior pelvic tilt, joka mulla lienee varsin todennäköinen kun normaalisti istun siten että lantio on siinä asennossa. Eli löhöän. Ja jos lattialla istuu silleen jalat suorassa, niin en edes pääse muuhun asentoon. Eli se työstäminen tapahtuu kotona istumalla silleen istumaluiden päällä, niin että selässä on se riittävä notko sen sijaan että alaselkä olisi pyöreänä. Silleen kun passiivisesti jotain videota kattelee, niin kyllähän sitä mieluummin löhöasennossa olisi..

Kovaa juostessa se sitten tarkoittaa sitä että siinä askelluksen vaiheessa kun polvi on ylimmässä asennossa eli jalat eniten erillään toisistaan, niin tulee liikkuvuuden kanssa ongelmia etummaisen jalan takareiden yläosassa ja pakaran alaosassa. Ja se sitten sen takia kipeytyy. Jos se olisi lihasrasitusta, niin kai se olisi vahvistunut ja lakannut haittaamasta. Noh, saapa nähdä...


Asiasta kolmanteen.. Potkuun kirjoittelusta on tullut melko epämiellyttävä kokemus. Silleen kun on jossain ketjussa kirjoittanut jossa on ollut väittelyä niin sen jälkeen kun on postannut, ei tee mieli käydä lukemassa mitä sinne on vastattu. On aistittavissa semmosta vihamielisyyttä, vähättelevää asennetta ja jonkinmoista henkilökohtaisiin menevää vihjailua. Ja tuntuu että kirjoituksiani tulkitaan negatiivisimmalla mahdollisella tavalla ja että jos joku muu sanoisi saman niin siihen suhtauduttaisiin vähemmän negatiivisella tavalla.

Kaippa mä olen liian "väärää mieltä" asioista ja keskusteluhistoriassa on niin paljon negatiivisia tunteita herättäneitä keskusteluita. En nyt sinällään väitä että se jonkun muun vika olisi, mutta johtopäätöksenä melko selkeästi tuntus että ei kannattaisi itseään kiusata tänne kirjoittelemalla. Toisaalta foorumikirjoittelulle ei ole oikein korvikettakaan löytänyt, eikä kyllä muita foorumeitakaan. On silleen kiva joskus kirjoitella ajatuksia ja mielipiteitä foorumityyppisesti, julkaisukynnys on matala ja kun ne julkasee jossain jossa joku ne lukee niin postauksella on semmonen tarkoituksen tunne että ylipäätäänsä sen kirjoittaa. Pöytälaatikkokirjoittelu ei oikein toimi.

Mielipiteet, suhtautuminen asioihin ja ajattelutapa ovat sellasia melko kiinteitä osia ihmistä eikä niitä nyt silleen pysty muuksi muuttaan varsinkaan jos ei koe itse että niissä olisi sinällään vikaa. Tuntuisi myös väärältä näytellä jotain mitä ei ole. Tietääkseni kyseessä on myös ihmisoikeus, ainakin kansainvälisessä ihmisoikeusjulistuksessa esitetään melkolailla tasa-arvoisina asioina poliittiset mielipiteet, uskonto, ihonväri, seksuaalisuus jne. Sekä niiden esille tuominen.

[Mika]

Olet tainnut pari kertaa mainita aiheesta ennenkin (tosin muualla kuin täällä omassa päivyrissäsi, joten ne viestit lienee poistettu). Kukaan ei kuitenkaan rajoita oikeuttasi ilmaista mielipiteitäsi. Sinua ei juurikaan ole tarvinnut myöskään henkilöhyökkäysten takia toppuutella, vaikka varmasti muualla omassa somessasi olet nähnyt sellaista keskustelua useat kerrat. Olet aina ollut maltillinen kirjoituksissasi. Mutta nyt olen muistaakseni ensimmäistä ollut huomaavinani tiettyä hyökkäävyyttä näkemyksissäni. Ne eivät siltikään ole kohdistuneet kanssakirjoittajiin vaan esimerkiksi tieteen konsensukseen.

Nyt herää silti kysymys: miten sinä haluaisit tieteellisissä asia-aiheissa täällä sinulle vastattavan?

[flammee]

Nyt herää silti kysymys: miten sinä haluaisit tieteellisissä asia-aiheissa täällä sinulle vastattavan?

No silleen piikittelemättä. Perustellen.

Älyllisesti ottaen sen pystyy yleensä silleen ohittaan reagoimatta, mutta kyllä se jollain tasolla aina menee ihon alle ja vaikuttaa suhtautumiseen. Vaikkapa siihen että on vähän sellanen oletus että jos viesteihin vastataan niin siellä on sitä samaa settiä tarjolla lisää.

Mutta siis jos joskus potkun alkupuolen aikoihin ilmapiiri oli silleen spontaanisti positiivinen ja nyt se on oman kokemukseni mukaan spontaanisti negatiivinen, niin kyllä se varmaan mun keskustelutavasta ja keskusteluhistoriasta melko suurelta osin johtuu.

Tokikin, tällaset "tieteelliset" keskustelut on ehkä vähän huono aihe foorumikeskusteluun. Yleensähän se lähtee pienestä yksityiskohdasta, josta edetään foorumikontekstissa liian laajaan aiheeseen. Vaatii suuren määrän työtä ja perehtymistä ja asioiden uudelleen tarkistelua ja viestiäkin pitää hioa järkeväksi kokonaisuudeksi. Mun mielestä tieteellisiin asioihin voisi suhtautua kevyemmin. Ei se mielestäni ole vaarallista jos joku jossain foorumilla kirjoittaa postauksen joka ei välttämättä pidä paikkaansa. Pitäisi olla enemmän tilaa spekuloinnille, ideoilla leikkiminen on vähän semmonen paremmin spontaaniin keskusteluun soveltuva lähestymistapa. Niinku Albert Einstein - "Play is the highest form of research". Jos ei olisi tämmöstä tiukkaa spekuloinnin (tai joku ehkä sanoisi disinformaation) vastaista asennetta niin ei sitten tarvitsisi niin tiukkaan sävyyn olla torppaamassa vastapuolta..

Arvelisinkin että yksi syy negatiiviseen suhtautumiseen on se että otan esille tieteellisen konsensuksen vastaisia asioita ja niiden torppaaminen koetaan jotenkin niin tärkeäksi asiaksi että se vastine kirjoitetaan sitten vähän niinkuin pakosta, ehkäpä hieman ärtyneenä sitten.

[Mika]

Ei se mielestäni ole vaarallista jos joku jossain foorumilla kirjoittaa postauksen joka ei välttämättä pidä paikkaansa.

Olen samaa mieltä, mutta samassa pidän ensisijaisen tärkeänä, että tähän sitten vastataan ja faktoihin pohjaten. Tämä oli ihan keskeisimpiä ajatuksia ja tavoitteita, kun Potkua syksyllä 2004 pystytettiin. Tämä on myöskin ollut sen kamppailijoita yhdistävän yhteisen maailman lisäksi tärkein tekijä, joka on tehnyt Potkusta Potkun. Jo alkuvuosina saimme kamppailulajien ulkopuolisia asiantuntijoita professoritasoltakin kirjoittelemaan tänne, koska potkulaiset osoittivat olevansa järkeviä ja asiallisia keskustelijoita. Nyt olemme siis ihan täysin Potkun sielun ytimessä.

Kiitos vastauksestasi

[flammee]

Ei se mielestäni ole vaarallista jos joku jossain foorumilla kirjoittaa postauksen joka ei välttämättä pidä paikkaansa.

Olen samaa mieltä, mutta samassa pidän ensisijaisen tärkeänä, että tähän sitten vastataan ja faktoihin pohjaten. Tämä oli ihan keskeisimpiä ajatuksia ja tavoitteita, kun Potkua syksyllä 2004 pystytettiin.

Noo, en mä tästä samaa mieltä ole, mutta ehkäpä se nyt sitten kuitenkin pitää kunnioittaa potkun pystyttäjien ja ylläpitäjien ajatusta siitä miten toimitaan.

----------

Noin muutoin, muutin. Kolmas kämppä tällä pienehköllä alueella lähellä työpaikkaa ja tahkokankaan ulkoilualueen laidalla. Nyt työpaikka on kilsan lähempänä, 1½ kilsan päässä, mutta polkujuoksentelu se on mikä tässä sijainnissa ennen kaikkea toimii. Semmonen mukava, hyvin juostava metsäpolku lähtee 100m päästä ulko-ovelta ja sitä kautta pääsee alueen parhaille poluille ja työmatkallakin saa tällaisia pitkin juosta suurimman osan matkasta. Matkaa tulee 3,3 kilsaa työpaikalle joka on aika sopiva ja sitä pystyy hyvin skaalaan pitemmäksi ilman että tarvii mennä huonommille poluille. Ei ne polut niin kaukana olleet siitä aiemmastakaan kämpästä, mutta ne oli niitä huonoja polkuja. Viime kesänä juoksentelinkin työmatkat enimmäkseen kuntoreittiä pitkin hyvin lyhyellä kaavalla.

On se kämppäkin hyvä. Siis tosi hyvä, verrattuna kolmeen edelliseen kämppään missä olen asunut, yksiöitä kaikki, tää on kaksio. Luhtitalo nyt taas vaihteeksi, kakkoskerros. Tulin rivitalossa asuttuani siihen tulokseen että en mä sitä ruohoa ja niitä pensaita halua leikata silleen vapaa-ajalla. Pikkuhommia, eikä se silleen tehdessä tympäse, mutta kun ei viitsi aloittaa, niin tekee sitten aina vähän liian myöhään ja tympii suuren osan ajasta kun ne on siinä tilassa että pitäs tehdä. Ja on se nyt vaan kiva kun ei tarvi kuunnella nukkuessa liesituuletinta ja jääkaappia. Eikä muutakaan, kun on niin hiljaista ettei kuulu yhtään mitään ääniä yöllä. Semmonen sijainti ettei tässä juuri liikennettäkään ole. Ja siis ostin tämän, kuukaudessa tarvii maksaa vähemmän mitä vuokraan meni ja se raha menee paremmin talteen. Pankki oli yllättävän hidas ja kaupanteko oltiin periaatteessa jo aloitettu kun keksivät että lainaa pitää vielä pohtia ylemmän portaan (on näitä maatalaouslainoja ja niihin liittyy asioita) kokouksessa 1½ viikon päästä. Kuus viikkoa meni lainahakemuksen laittamisesta siihen että sai kaupan tehtyä. Se on saikulla maatessa pitkä aika odotella että tapahtus.

Vähän lähempänä keskustaa ja samalla myös sitä treenisalia missä tkd:ssa viimeksi kävin. Sillon se 7 kilsan matka sähköpyörällä vähän haittas. Siis kun on juossut työmatkat, fyysinen päivä, niin kyllä se paluumatkalla tuntuu. Tai ennen lähtöä että ei viittis niin kauas lähtä eikä sitten lähekkään. Nyt ois alle neljä kilsaa ja sehän on pyörällä ~10 min. Sinänsä se 7 km menee ~20 minuuttiin, mutta on se silleen henkisesti eri juttu.

Nyt kyllä oon katellut että siellä ois myös (käsittääkseni) sporttikaratepainotteista shotokania, että josko ihan alkeiskurssille jossain kohtaa. Taekwon-doon verrattuna ehkäpä joillain tavoin lähempänä taidoa - japanilaisuus, pisteestä poikki matsaus, vähemmän rajattu pistealue, kevyemmät suojat, kiai sekä liikesarjojen tekemisen rytmi. Seuran sisällä on sitä jujutsua erikseen niin ehkäpä karatepuolella ei sitten tarvis niinkään sitä lähinujua niinku wadossa.