flammee

[flammee]

Räkätaudissa taas vaihteeksi, toista kertaa tälle vuodelle. Viikko sitten lauantaina oli veto täysin pois, sunnuntainan tuli kurkku kipeäksi ja maanantaiaamuna oli totaaliräkätauti. Mutta toisaalta sunnutaina ja maanantaina juoksu kulki kuitenkin varsin hyvin, niin menin sitten töihin jo tiistaina. Kuulemma työpaikalla olikin kunnon epidemia ja porukkaa saikulla varsin runsaasti. Ehkei tilannetta paranna se että sinne menee "vielä vähän sairaana", mutta ei ne poiskaan käskeneet. Melko pian tiistaina lähti ääni melkein kokonaan ja se on kyllä tosi vaikeata tiiminvetäjänä käskeä ja neuvoa työpaikan melko meluisassa ympäristössä ilman ääntä. Mutta kyllä se onnistui viittomalla ja oikein monesti sanomalla. Keskiviikkona melko sama. Loppuviikosta äänikin hiljalleen palautui ja koko viikon jaksoi kohtuudella, joskin työmatkajuoksentelut skippasin suurelta osin. Olihan se koettelemus, mutta ois se kuitenkin ollut aika turhauttavaa olla kotona sairastamassakaan. Nyt vielä sunnuntainakin selvä räkätauti päällä, jospa tuo ensi viikon aikana jo helpottaisi.

Juoksupuolella olen taas innostunut paljasjalkaileen silleen pienissä pätkissä. Työmatkajuoksussa viimeinen kilsa, se on semmosta kuntoreitin hienoa soraa niin ei sitä pitemmän päälle ehkäpä niin hyvin siedä, mutta nyt kun on joka päivä vähän tehnyt, niin on selvästi havaittavissa että jalkapohjan nahka on kehittynyt paksummaksi silleen hyvällä tavalla, eli vaikka se on paksumpi ja kovempi, siinä ei ole varsinaisia kovettumia, vaan se on ihan elävää ihoa. Vaikuttaisi siltä että juoksutekniikkaan tehdyt muutokset ovat parempaan suuntaan, alakroppa on selkeästi vetreämpi ja juokseminen ei aiheuta merkittäviä kiputiloja lenkin jälkeen. Eli siis olen vienyt painoa enemmän jalkaterän sisäsyrjille ja polvia enemmän koukkuun. Paljasjalkailun kautta sen myös tietää paremmin että onko juoksutekniikassa järkeä, saa paremmin palautetta sekä lenkin aikana että sen jälkeen. Ja onhan se juokseminen paremman tuntuista ilman kenkiä, vaikka olis kuin kevyet ja ohutpohjaiset kengät. Skinnersit on käytännössä sukat, joissa on kahden millin kumipohja, mutta silti se on ihan eri kun ottaa ne pois.

Pitempään aikaan ei kamppailulajit ole oikein kiinnostaneet, mutta nyt yhtäkkiä iski jonkinlainen inspis ja kiinnostus kendoon. Aiemmin potkiminen on ollut vahvasti mun juttu, mutta jostain syystä se ei enää kiinnosta niin paljoa. Taidossa tykkäsin melko paljon liikesarjoissa huutamisesta, kiaista. Se on se tunne kun saa tehdä täysillä tekniikka ja huutamisen kautta siinä todella on semmonen 100% täysillä tekemisen fiilis ja se nyt vaan tuntuu ihan mahtavalta, mutta vähän vaikea jos kontaktin kovuutta pitää rajoittaa.. Lisäksi suhtaudun vähän nuivasti lajeihin joissa matsataan tosi vähän ja lyhyesti eikä se ole kiinteä osa joka treeniä. Japskidojokulttuuri ja kieli on kanssa semmonen miellyttävä asia "larpattavaksi". Näyttäisi myös että kendo on semmonen aika tiivis laji, jossa ei ole liiemmin osa-alueita, vaan pitäydytään siinä yhdessä asiassa ja viedään sitä syvälliselle tasolle.

Kuun lopulla alkas alkeiskurssi, vähän tuntus että saatanpa koittaa, vaikka onkin vähän haastavan etäisyyden päässä ja kovin myöhään illasta kun aamuneljästä pitää nousta ylös. Ja iltavuoroakin olis luvassa loppuvuodesta aika runsaasti, eli aika harvoin ois pääsemässä.

[flammee]

No, eipä se innostus kendosta kantanut alkeiskurssille asti ja hiipuikin sitten melko pian. Eli en käynyt kokeilemassa.

Viime lauantaina liukastuin lenkillä ja meni käsi pakettiin, kyynärpäästä luuta poikki ja pois kohdaltaan, huomenna leikataan. Kaatumisen jälkeen kävi pirun kipeätä, mutta puolessa tunnissa isompi kipuili jo loppuikin ja on kyllä ollut melko kivuton vaiva sen jälkeen. Itse vammaa pahempi juttu oli 10 tunnin odottelu että saavat kuvattua ja kipsattua. Oli aika paljon muitakin liukastuneita, harvinaisen paha "lunta liukkaan jään päällä" -keli. Ja vähänlaiseen porukkaa töissä.

Näyttäs että liukas keli siellä on nytkin jumittunut päälle, räntäsade ja märkä lumi ois semmonen pelastava tekijä kun menee plussakelistä pakkaselle, eipä ole sellasia näkynyt.

Tänä vuonna juoksutavoitteeksi asettui 2000 kilsaa ja vähän jäi nyt kesken kun ilmeisesti tässä ei enään pahemmin juoksennella ennen uutta vuotta. 1831 kilsaa siis juostu. Alkuvuoden juoksu kulki tosi huonosti. Kesällä aloin juokseen intervalleja tulihan sitä vauhtia mutta matkat jäi lyhyiksi. Ja kroppa on vauhtijuoksusta ollut aika jumissa vyötäröstä alaspäin. No sinänsä suunnistusta 174 kilsaa ja onhan sekin juoksua, eli periaatteessa meni yli kahden tonnin. Suunnistusta tuli 50 kilsaa vähemmän kuin viime vuonna - tunturisuunnistus jäi välistä ja omatoimisuunnistuksia tais olla tänä vuonna vähempi saatavilla. Ja iltavuorojen takia ei alkusyksystä päässyt rasteille. B-ratoja (C:n sijaan) tuli kuitenkin enemmän ja osallistuin ekaa kertaa valostore yösprintteihin ja yhteen talvisarjan tapahtumaan, aikaisempina vuosina on tullut osallistuttua vain kesäkauden rasteihin.

Ja paremmin se treenivuosi meni kuin viime vuonna, silloin jäi 1611 kilsaan. Viime vuonna koitin siis treenata taekwon-doa eikä se oikein toiminut, kumpaakaan ei pysty treenaan kunnolla. Tai fiilis oli sellanen että tympi ajatus että joutuu jättään työmatkajuoksentelut välistä että jaksaa illalla treeneihin tai tympi kun ei jaksa treeneihin kun on jo reippaillut työmatkat ja töissäkin on tullut tehtyä. Paljon vähemmän tympimistä kun keskittyy vaan siihen juoksenteluun ja suunnistukseen. No sinänsä nyt olen kyllä ehkäpä muuttamassa melkeen puolet lähemmäs treenisalia niin vois olla mahdollista jotain kamppailua kuitenkin harkita. Lisäksai jos tää muutto toteutuu, niin työmatkajuoksureitit paranee. Nykysellään on vähän semmoset reitit työpaikan ja asunnon väilillä ettei niitä kunnolla vihti juosta. Yks polku on sateen jälkeen kuranen tosi kauan ja toisaalta sen verran kasvillisuutta että kasteen takia sitä kautta juostessa kastuu. Toinen polku on todella juurakkoinen ja vaikea silleen aamulla kun jalat eivät ole vielä vetreimmässä tilassa. Eli v*ttumainen. Kolmas reittivaihtoehto toimii vaan talvella kun suo on jäässä. Sillä osuudella polut on hyvin kulkukelpoiset talvella, muualla monesti menee vain liian kapea läskipyörän ura. Asuessani Tahkokankaan ulkoilualueen toisella puolella, mille suunnalle tarkoitus onkin muuttaa, polut olivat hyvät ympäri vuoden ja niissä oli valikoimaa. Eli lenkin pituutta vopi skaalata fiiliksen mukaan ja helposti mennä pitemmmälle reitilli kun alkaakin sujua vaikka alussa olisi ollut vähän kehno fiilis.

Ehkäpä tää pakkotauko tekee kropalle jopa hyvääkin, yli kahden viikon totaalitaukoa treenailusta en ole tainnut pitääkään ~10 vuoteen.

Vähän ennen loukkaantumista sain unirytmin harvinaisen hyvin kohdilleen, tai se jotenkin itestään meni. Iltavuorojen takia oli ollut vähän aikaa vaikeata nukkumisten kanssa niin muistin sitten että kreatiinihan se ihan selvästi vähentää puutteellisen nukkumisen haittavaikutuksia niin fyysisesti kuin psyykkisestikin (tästä on myös tutkimusnäyttöä), niin sitä olin ehkä viikon käyttänyt, ehkä sillä oli siihen vaikutus? Nyt kun leikkaus edessä niin ei saa käyttää lisäravinteita..

[flammee]

Nyt on niin kipeänä niin voiskin pientä sairaskertomusta naputella että saa huomion jonnekkin muualle.

Leikkaukseen pääsi ihan aikataulussa, joskin meinas peruuntua ja siirtyä seuraavalle viikolle, siellä oli jotain ongelmaa. Semmonen puolen tunnin helppo leikkaus että päättivät tehdä, vaikka myöhälle kait menikin.. No siinä herätessä alkoi vähän sattumaan ja poltteleen, niin puudutettiin. Hiljalleen helpotti ja siinä makoillessa pisti silmään monitori jossa tiedot, leposykettä en olekkaan ikinä kunnolla mitannut - näytti olevan 43. Kärräsivät sitten osastolle. Sielläpä oli huoneessa toveri ja siinä sitten illan torkkui pahasesti telkkarin pauhatessa. Välillä sai ruokaa ja kipulääkkeitä, käpälä oli silleen koko ajan vähän kipeä ja välillä vähän enempi. Yöllä sitten kämppis nukkui kovin äänekkäästi ja kun kahdesti sain unen päästä kiinni, niin yöhoitaja tuli puolen tunnin sisään mittaileen verenpaineita ja jakaan lääkkeitä. Laittoi myös tippapussin kun oli merkkejä että nesteytys oli heikolla tolalla. Loppuyön sitten saikin rampata vessassa ja turvonneessa kädessä siteen alla tuntui niin kipeää puristusta että tuskasta oli oleminen. Oikein hyvää asentoa jossa olla ei meinannut löytyä. Kyllähän se aamu sieltä lopulta tuli ja pääsi odotteleen että pääsis kotia. Piti olla aamupäivästä, mutta menihän siinä iltapäivään asti. Kiristävästä siteestäkin pääsi eroon, ja siinä vähän alkoikin selvitä että kyllä tollanen kauttaaltaan sinimusta käsi nyt onkin vähän sen näkönen että sillä on paha olla. Sinänsä en ole ihan varma että onko se kuitenkin jotain likaa, kun tarralapun alla iho oli ihan normaalin värinen melko tarkalla rajalla.

Fyssari siinä kävi kertomassa - kolme viikkoa kantosidettä ja sitten saa alkaa hiljalleen liikuttaan ja jumppaan ilman vastusta seuraavat kolme viikkoa, sitten kontrolli.

Kotiinmennessä kipulääkkeet apteekista ja kaupasta vähän ruokaa. Aika pikaseen sitä alkoi väsyttään ja omassa rauhassa nukahtikin pikasesti eikä kivutkaan ihan hirveästi vaivanneet. Mitäpä sitä yksin asuva tekee kun on niin kipeä ettei pysty mitään - netflixiä ja nettiä. Kantosidettä on huono käyttää kun se hiostaa ja painaa ja käden iho on herkkä. Vaan pakko se on, pitää pitää paikoillaan että luutuu kiinni, siellä on jotain pientä palasta joka voi mennä pois kohaltaan jos liikehtii liikaa.

Oisin kuvitellut että omakantaan tulis röntgeneitä, eipä näköjään, ois ollut jännä nähdä että mitä sinne tehtiin. Sanallinen kertomus mulla siitä toki on. Tai julkisen puolen lafkahan se OYS on niin tässäkin varmaan kestää. Ei ole röntgeniä edes siitä kun vamma kuvattiin viime viikonloppuna.

[flammee]

Kuukausi eteenpäin ja nyt alkaa olemaan silleen ok ettei kipu juuri enää häiritse. Olkapää tosin kipeytyi tuossa kun kättä piti pitää kummissa asennoissa. Vielä pitäisi malttaa olla nostelematta mitään painavaa kädellä. En nyt kyllä ole täysin malttanut. Nyt tällä viikolla aloitin juokseenkin. Kun teippaa leikkaushaavan niin kyynärpää ei kipeydy, joten oisko se iho siitä sitten niin herkkä että pieni hankaus paitaan haittaa tai jotain... On se arpi kyllä sinänsä umpeutunut ihan hyvin että vähän outo. Eipä se kyllä kovin isosti kipeydy, mutta kun ei tiedä niin silleen epävarmalla tavalla haittaa. Pelkkää sisällä istumistakaan jaksas. Viikon päästä ois kontrolli, niin sittenpä tietää paremmin.

Juokseminen sinänsä kulkee aika huonosti. Ilmeisesti kun kaks viikkoa makaa ja istuu, sitten kaks ja puoli viikkoa kävelee (pikkusen yli sata kilsaa), niin sillä lähtee jaloista kimmoisuus. Tai jotain. Edelliset puolisen vuotta pakaralihakset kipeytyi kovaa juostessa, taisin keksiä mistä johtuu ja sitä olen nyt työstänyt, ehkäpä se toisenlainen lantion asento tekee sitten juoksusta erilaista. Se on se semmonen posterior pelvic tilt, joka mulla lienee varsin todennäköinen kun normaalisti istun siten että lantio on siinä asennossa. Eli löhöän. Ja jos lattialla istuu silleen jalat suorassa, niin en edes pääse muuhun asentoon. Eli se työstäminen tapahtuu kotona istumalla silleen istumaluiden päällä, niin että selässä on se riittävä notko sen sijaan että alaselkä olisi pyöreänä. Silleen kun passiivisesti jotain videota kattelee, niin kyllähän sitä mieluummin löhöasennossa olisi..

Kovaa juostessa se sitten tarkoittaa sitä että siinä askelluksen vaiheessa kun polvi on ylimmässä asennossa eli jalat eniten erillään toisistaan, niin tulee liikkuvuuden kanssa ongelmia etummaisen jalan takareiden yläosassa ja pakaran alaosassa. Ja se sitten sen takia kipeytyy. Jos se olisi lihasrasitusta, niin kai se olisi vahvistunut ja lakannut haittaamasta. Noh, saapa nähdä...


Asiasta kolmanteen.. Potkuun kirjoittelusta on tullut melko epämiellyttävä kokemus. Silleen kun on jossain ketjussa kirjoittanut jossa on ollut väittelyä niin sen jälkeen kun on postannut, ei tee mieli käydä lukemassa mitä sinne on vastattu. On aistittavissa semmosta vihamielisyyttä, vähättelevää asennetta ja jonkinmoista henkilökohtaisiin menevää vihjailua. Ja tuntuu että kirjoituksiani tulkitaan negatiivisimmalla mahdollisella tavalla ja että jos joku muu sanoisi saman niin siihen suhtauduttaisiin vähemmän negatiivisella tavalla.

Kaippa mä olen liian "väärää mieltä" asioista ja keskusteluhistoriassa on niin paljon negatiivisia tunteita herättäneitä keskusteluita. En nyt sinällään väitä että se jonkun muun vika olisi, mutta johtopäätöksenä melko selkeästi tuntus että ei kannattaisi itseään kiusata tänne kirjoittelemalla. Toisaalta foorumikirjoittelulle ei ole oikein korvikettakaan löytänyt, eikä kyllä muita foorumeitakaan. On silleen kiva joskus kirjoitella ajatuksia ja mielipiteitä foorumityyppisesti, julkaisukynnys on matala ja kun ne julkasee jossain jossa joku ne lukee niin postauksella on semmonen tarkoituksen tunne että ylipäätäänsä sen kirjoittaa. Pöytälaatikkokirjoittelu ei oikein toimi.

Mielipiteet, suhtautuminen asioihin ja ajattelutapa ovat sellasia melko kiinteitä osia ihmistä eikä niitä nyt silleen pysty muuksi muuttaan varsinkaan jos ei koe itse että niissä olisi sinällään vikaa. Tuntuisi myös väärältä näytellä jotain mitä ei ole. Tietääkseni kyseessä on myös ihmisoikeus, ainakin kansainvälisessä ihmisoikeusjulistuksessa esitetään melkolailla tasa-arvoisina asioina poliittiset mielipiteet, uskonto, ihonväri, seksuaalisuus jne. Sekä niiden esille tuominen.

[Mika]

Olet tainnut pari kertaa mainita aiheesta ennenkin (tosin muualla kuin täällä omassa päivyrissäsi, joten ne viestit lienee poistettu). Kukaan ei kuitenkaan rajoita oikeuttasi ilmaista mielipiteitäsi. Sinua ei juurikaan ole tarvinnut myöskään henkilöhyökkäysten takia toppuutella, vaikka varmasti muualla omassa somessasi olet nähnyt sellaista keskustelua useat kerrat. Olet aina ollut maltillinen kirjoituksissasi. Mutta nyt olen muistaakseni ensimmäistä ollut huomaavinani tiettyä hyökkäävyyttä näkemyksissäni. Ne eivät siltikään ole kohdistuneet kanssakirjoittajiin vaan esimerkiksi tieteen konsensukseen.

Nyt herää silti kysymys: miten sinä haluaisit tieteellisissä asia-aiheissa täällä sinulle vastattavan?

[flammee]

Nyt herää silti kysymys: miten sinä haluaisit tieteellisissä asia-aiheissa täällä sinulle vastattavan?

No silleen piikittelemättä. Perustellen.

Älyllisesti ottaen sen pystyy yleensä silleen ohittaan reagoimatta, mutta kyllä se jollain tasolla aina menee ihon alle ja vaikuttaa suhtautumiseen. Vaikkapa siihen että on vähän sellanen oletus että jos viesteihin vastataan niin siellä on sitä samaa settiä tarjolla lisää.

Mutta siis jos joskus potkun alkupuolen aikoihin ilmapiiri oli silleen spontaanisti positiivinen ja nyt se on oman kokemukseni mukaan spontaanisti negatiivinen, niin kyllä se varmaan mun keskustelutavasta ja keskusteluhistoriasta melko suurelta osin johtuu.

Tokikin, tällaset "tieteelliset" keskustelut on ehkä vähän huono aihe foorumikeskusteluun. Yleensähän se lähtee pienestä yksityiskohdasta, josta edetään foorumikontekstissa liian laajaan aiheeseen. Vaatii suuren määrän työtä ja perehtymistä ja asioiden uudelleen tarkistelua ja viestiäkin pitää hioa järkeväksi kokonaisuudeksi. Mun mielestä tieteellisiin asioihin voisi suhtautua kevyemmin. Ei se mielestäni ole vaarallista jos joku jossain foorumilla kirjoittaa postauksen joka ei välttämättä pidä paikkaansa. Pitäisi olla enemmän tilaa spekuloinnille, ideoilla leikkiminen on vähän semmonen paremmin spontaaniin keskusteluun soveltuva lähestymistapa. Niinku Albert Einstein - "Play is the highest form of research". Jos ei olisi tämmöstä tiukkaa spekuloinnin (tai joku ehkä sanoisi disinformaation) vastaista asennetta niin ei sitten tarvitsisi niin tiukkaan sävyyn olla torppaamassa vastapuolta..

Arvelisinkin että yksi syy negatiiviseen suhtautumiseen on se että otan esille tieteellisen konsensuksen vastaisia asioita ja niiden torppaaminen koetaan jotenkin niin tärkeäksi asiaksi että se vastine kirjoitetaan sitten vähän niinkuin pakosta, ehkäpä hieman ärtyneenä sitten.

[Mika]

Ei se mielestäni ole vaarallista jos joku jossain foorumilla kirjoittaa postauksen joka ei välttämättä pidä paikkaansa.

Olen samaa mieltä, mutta samassa pidän ensisijaisen tärkeänä, että tähän sitten vastataan ja faktoihin pohjaten. Tämä oli ihan keskeisimpiä ajatuksia ja tavoitteita, kun Potkua syksyllä 2004 pystytettiin. Tämä on myöskin ollut sen kamppailijoita yhdistävän yhteisen maailman lisäksi tärkein tekijä, joka on tehnyt Potkusta Potkun. Jo alkuvuosina saimme kamppailulajien ulkopuolisia asiantuntijoita professoritasoltakin kirjoittelemaan tänne, koska potkulaiset osoittivat olevansa järkeviä ja asiallisia keskustelijoita. Nyt olemme siis ihan täysin Potkun sielun ytimessä.

Kiitos vastauksestasi

[flammee]

Ei se mielestäni ole vaarallista jos joku jossain foorumilla kirjoittaa postauksen joka ei välttämättä pidä paikkaansa.

Olen samaa mieltä, mutta samassa pidän ensisijaisen tärkeänä, että tähän sitten vastataan ja faktoihin pohjaten. Tämä oli ihan keskeisimpiä ajatuksia ja tavoitteita, kun Potkua syksyllä 2004 pystytettiin.

Noo, en mä tästä samaa mieltä ole, mutta ehkäpä se nyt sitten kuitenkin pitää kunnioittaa potkun pystyttäjien ja ylläpitäjien ajatusta siitä miten toimitaan.

----------

Noin muutoin, muutin. Kolmas kämppä tällä pienehköllä alueella lähellä työpaikkaa ja tahkokankaan ulkoilualueen laidalla. Nyt työpaikka on kilsan lähempänä, 1½ kilsan päässä, mutta polkujuoksentelu se on mikä tässä sijainnissa ennen kaikkea toimii. Semmonen mukava, hyvin juostava metsäpolku lähtee 100m päästä ulko-ovelta ja sitä kautta pääsee alueen parhaille poluille ja työmatkallakin saa tällaisia pitkin juosta suurimman osan matkasta. Matkaa tulee 3,3 kilsaa työpaikalle joka on aika sopiva ja sitä pystyy hyvin skaalaan pitemmäksi ilman että tarvii mennä huonommille poluille. Ei ne polut niin kaukana olleet siitä aiemmastakaan kämpästä, mutta ne oli niitä huonoja polkuja. Viime kesänä juoksentelinkin työmatkat enimmäkseen kuntoreittiä pitkin hyvin lyhyellä kaavalla.

On se kämppäkin hyvä. Siis tosi hyvä, verrattuna kolmeen edelliseen kämppään missä olen asunut, yksiöitä kaikki, tää on kaksio. Luhtitalo nyt taas vaihteeksi, kakkoskerros. Tulin rivitalossa asuttuani siihen tulokseen että en mä sitä ruohoa ja niitä pensaita halua leikata silleen vapaa-ajalla. Pikkuhommia, eikä se silleen tehdessä tympäse, mutta kun ei viitsi aloittaa, niin tekee sitten aina vähän liian myöhään ja tympii suuren osan ajasta kun ne on siinä tilassa että pitäs tehdä. Ja on se nyt vaan kiva kun ei tarvi kuunnella nukkuessa liesituuletinta ja jääkaappia. Eikä muutakaan, kun on niin hiljaista ettei kuulu yhtään mitään ääniä yöllä. Semmonen sijainti ettei tässä juuri liikennettäkään ole. Ja siis ostin tämän, kuukaudessa tarvii maksaa vähemmän mitä vuokraan meni ja se raha menee paremmin talteen. Pankki oli yllättävän hidas ja kaupanteko oltiin periaatteessa jo aloitettu kun keksivät että lainaa pitää vielä pohtia ylemmän portaan (on näitä maatalaouslainoja ja niihin liittyy asioita) kokouksessa 1½ viikon päästä. Kuus viikkoa meni lainahakemuksen laittamisesta siihen että sai kaupan tehtyä. Se on saikulla maatessa pitkä aika odotella että tapahtus.

Vähän lähempänä keskustaa ja samalla myös sitä treenisalia missä tkd:ssa viimeksi kävin. Sillon se 7 kilsan matka sähköpyörällä vähän haittas. Siis kun on juossut työmatkat, fyysinen päivä, niin kyllä se paluumatkalla tuntuu. Tai ennen lähtöä että ei viittis niin kauas lähtä eikä sitten lähekkään. Nyt ois alle neljä kilsaa ja sehän on pyörällä ~10 min. Sinänsä se 7 km menee ~20 minuuttiin, mutta on se silleen henkisesti eri juttu.

Nyt kyllä oon katellut että siellä ois myös (käsittääkseni) sporttikaratepainotteista shotokania, että josko ihan alkeiskurssille jossain kohtaa. Taekwon-doon verrattuna ehkäpä joillain tavoin lähempänä taidoa - japanilaisuus, pisteestä poikki matsaus, vähemmän rajattu pistealue, kevyemmät suojat, kiai sekä liikesarjojen tekemisen rytmi. Seuran sisällä on sitä jujutsua erikseen niin ehkäpä karatepuolella ei sitten tarvis niinkään sitä lähinujua niinku wadossa.

[flammee]

Shotokanin peruskurssilla on alkuvuosi käyty, mutta melko harvalla tahdilla. On se kyllä aika helppoa silleen teknisesti, aikalailla tuttuja juttuja pikkusen erilaisella tekotavalla. Mutta enpä oikein tiedä toimiiko tääkään kun edelleenkin töissä on fyysistä ja aikainen herätys ja juoksukin maistuu niin hyvin ja suunnistuskausikin taas kohta starttaa.. Ja kantapäät kipuilee perustekniikkaa tehdessä. Treeneissä käynti on silleen toiminut että kun on juoksennellut kotiin puoli neljäksi niin ottaa ihan kunnolliset parin tunnin päikkärit ja sitten ihan rauhassa valmistelee ja lähtee puoli kahdeksaksi treenaileen. Aiemmin ajattelin että treenien pitäs olla varsin aikasten illalla, eli mieluummin loppus viimestään kasilta että kerkiää ajoissa nukkumaan kun aamuneljältä pitää herätä, mutta melkeenpä se toimii paremmin tälleen välipäikkäreillä. Yöunet ei hirveästi lyhene, kun eipä se aikainen nukkumaanmeno kuitenkaan toteudu vaikka kotona olisikin. Ja kreatiini auttaa lyhyisiin yöuniin, niin eipä ne lyhyeksi jäävät yöunet silleen aiheuta mitään kummempaa fiilishaittaa.

Saattas olla että työn ja juoksentelun lisäksi paremmin toimis semmonen kevyempi laji, kun kyllä se kropassa tuntuu vähän liialti kun työn ja työmatkajuoksentelun lisäksi vielä puolitoistatuntisen hojoilee. Ehkäpä vois sitä taijia taas kokeilla, silloin parikymmentä vuotta sitten kesällä ilmaispuistotreeneissä tuli joitakin kertoja käytyä ja kyllä siinä touhussa jotain semmoista mielenkiintoista oli.. Ja sitä pystys silleen ittekseenkin. Vaikka en kyllä oikein ymmärrä lajin pointtia, että miten semmonen tekeminen voi vaikuttaa kropassa mihinkään. Liikesarjatreenistä olen kyllä oppinut tykkäämään jossain määrin, mutta en nyt oikein tiedä hitaasta tekemisestä..

Tai vois käydä lauantaisin tkd-matsailemassa..

Juoksupuolella on ollut hyvää tekemisen meininkiä nyt viimein kun talven ihan kelvottomat juoksukelit muuttuivat vain vähän kehnonlaisiksi. Työpaikalla on nyt kuukauden ollut sellanen hyväntekväisyysliikuntajuttu jossa on ollut hyvää kilpailuasetelmaa ja olenkin käyttänyt sen sellasena hyvänä lisätuupparina sille että saa treenattua enempi. Oonkin juossut keskimäärin kymmenen kilsaa päivässä viimeisen kuukauden ajan ja sen avulla sinne karateenkin on jaksanut mennä vaikka ei ois välttämättä aina napannut. Ja nyt ensi viikolla ilmeisesti ne kelit viimein paranee sellasiksi että juokseminen alkaa oleen kaikinpuolin ihan jees, kun ei tarvi koko ajan varoa liukastumista tai pimeässä tihrustaa kantoja ja kiviä.. Tää talvi oli kyllä juoksukeleiltään kaikkein huonoin talvi mitä on tullut vastaan koko sinä aikana kun olen juoksua aktiivisesti harrastanut..

[flammee]

Pari viikko sitten keksin uuden yllättävän toimivan jipon juoksuhommiin. Kun pyrkii laittaan painoa isovarpaiden sisäsyrjille, niin paine kantapäiden takaosissa olevista pateista katoaa lähes kokonaan. Ei tarvi enää käyttää kantapään takaosasta erityisen joustavia/pehmeitä kenkiä. Johan niihin sukkakenkiin (skinners, joita oon käyttänyt viimeiset viitisen vuotta) olikin kyllästynyt, paikallisissa juurakkoisissa maastoissa meno on hidasta kun pitää tarkkaan valita mihin astuu ja toisaalta jalkateräkin liikkuu löysän kengän sisällä vähän liikaa. Fivefingerit paljon paremmat ja huarachemallin juoksusandaalit onkin sitten ihan parhaat. Vaikka niissä on vaan kova joustamaton remmi kantapään takana niin ei tunnu yhtään ja nyt niitä pystyy pitään melko löysälläkin ja silti ne pysyy hyvin paikoillaan. Tää kipeiden kantapattien vaiva on ollut mulla n. 7 vuotta, johan se olikin aika keksiä ratkaisu. Eipä ne patit sinänsä mihinkään lähde kovin pian, tai ehkä ollenkaan, mutta eipä tää vaiva sitten enää silleen rajoita että nyt se on enemmän vaan että minkä verran viitsii ja saa aikaiseksi juosta tai muut vaivat antaa myöten. Mulla on päkiöissä sellaset melkolailla ikuiset halkeamat, nyt toinen niistä vähän repes auki, kun oli sandaali vissiin pikkusen liian löysällä ja mm. se on rajoittanut. Ihan ite keksein jipon, teoretisoin että kun varpaissa on ulkosyrjän puolella enempi sitä paksua kovaa nahkaa, niin sille puolelle se paino varmaan enempi tulee ja ehkä juoksutekniikka on muuttunut niistä lukuisista kerroista kun on telonut varpaita kiviin ja kantoihin - tällöinhän kipeillä varpailla voi edelleen juosta, kunhan ottaa painoa pois. Eihän sitä taukoa viitsi pitää jos jotenkin vaan pystyy juokseen.

[tapsaattori]

Ei väännä polvi- ja lantiolinjaa toi askellus?

En tiedä toimiiko, mutta jos jalan ei halua liikkuvan kengän sisällä voisiko grippi-sukka olla vaihtoehto. Poika käyttää sellaisia jalkapallossa, mutta miksei muuhunkin

[flammee]

Ei väännä polvi- ja lantiolinjaa toi askellus?

Saattaa se jotain muuttaa, mutta en ole havainnut negatiivisia vaikutuksia. Myös takareisi- ja pakarajumit ovat viime aikoina kadonneet.

En tiedä toimiiko, mutta jos jalan ei halua liikkuvan kengän sisällä voisiko grippi-sukka olla vaihtoehto. Poika käyttää sellaisia jalkapallossa, mutta miksei muuhunkin

Ne skinnersit on sellaset löysät sukat joissa on vähän kumipohjaa, eli sinällään jalka liikkuu sen sisällä myös siksi että niissä ei ole varsinaisesti mitään tukevaa rakennetta. En käytä sukkia kengissä, aivan liian hiostavaa. "Paljasjalkajuoksusandaaleissa" on paljolti paljasjalkajuoksun fiilistä, koska varpaiden ympärillä ei ole mitään ja se pohja pysyy melkolailla kiinteästi ja liikkumatta jalkapohjassa kiinni. Paksumman pohjan ansiosta paikallisilla juurakkoisilla ja kivikkoisilla poluilla pystyy juokseen nopeammin. Eikä hiosta. Paksupohjaisimmilla kengillä juoksussa ei ole lähimainkaan samaa fiilistä. Eli kyllä ne sandaalit on ihan ykkösvalinta kun niitä nyt pystyy käyttään, paljon paremmat kuin mitkään kengät. Tällaset..


Suunnistuksessa se paljasjalkafiilistelylle ei ole ihan niin oleellista, kun on keskittynyt ihan muuhun, vaikka toki fivefingereissä/sandaaleissa sekin olisi juoksufiiliksen puolesta mukavampaa, mutta sitten suunnistussuoritus kärsii kun pitää enempi katella mihin astuu ettei telo varpaita..

[flammee]

Loma alkas oleen loppumaisillaan. En oikeastaan ole tehnyt muuta kuin juossut, vähän suunnistellut ja laiskotellut.. Kävin kalajoella, mutta en sielläkään tehnyt muuta kuin juoksentelin ja yhdet iltarastit. Kalajoella sinänsä on ihan ok siipojoen luontoreitti juostavana jossa on yhtenäistä polkua paljon pitemmästi kuin mitä Oulussa on kotoa lähtiessä tarjolla. Ennen tykkäsin tästä reitistä, mutta nyt se tuntui jotenkin tylsältä, liian helposti juostavissa olevaa polku, melko suoraa, eikä juurikaan kiviä, juuria yms. poluilla. Ja kun ei tarvinnut keskittyä polun esteisiin, niin teloin varpaan sinertäväksi, koska on siellä jotain mihin ittensä teloa kuitenkin silleen harvakseen. Ei kuitenkaan sentään juuri ollut haitaksi. Ja maastopohja tuntui jotenkin kovalta. Ja toki ~20 kilsaa ilman juotavaa ~29°C:n lämmössä oli vähän tiukka.

Noin muutoin lomalla pikkusen juokseminen aina kärsii, kun normaalisti juoksu on sitä työmatkajuoksua jossa ei erikseen tarvi miettiä sitä liikkeelle lähtemisen vihtimistä.

Loman alussa kävin siellä kainuun rastiviikolla, oli yllättävän lähellä ihan tavallisia iltarasteja. Tää oli vuokatissa, niin olihan se mäkisempi maasto kuin pohjanmaalla, mutta noin muuten maasto oli semmonen semisti tympeä ettei oikein kunnolla voi juosta ja se oli just sen helteitä edeltäneen myrskyviikon aikana, eli maastossa oli aika märkää. Mentiin kahdeksi viimeiseksi päivää ettei majoitus tulisi kovin kalliiksi, siinä kun on viikolla neljä suunnistusta ja yks välipäivä.. Alussa tuli suunnistettua jokseenkin huonosti, varovasti mutta silti jokseenkin tyhmästi. Mutta kyllähän ne rastit kohtuullisen vähällä hakemisella löytyi, osin tsägällä, vain nelosrastia joutui haeskeleen vähän kauemmin. 5-10 rastit oli helpohkoja, 11. rasti oli ehkäpä radan vaikein, korkean vaaran rinteessä, nousin ensin oikealle korkeudelle ja sitten lähdin sillä korkeudella pysyen lähestyyn rastia vähän silleen toiveajatellen että se nyt vaan tulisi vastaan. Siinä ei ollut oikein mitään täysin varmaa kohdetta josta voisi päätellä että onko mennyt riittävän pitkästi vai jo ohi, eli suunnitelma oli melko riskialtis - mutta siellä sitten rastin lähellä poukkoilikin toinen suunnistaja, joka saavuttuani lähelle huusi että "Hei, täällä se rasti on!". Loput kolme rastia oli sitten taas helpompia. Lopputuloksena sellanen tavanomainen B-radan sijoitus, häntäpään puolella keskikastia. Tää oli siis B pitkä.

Toisena päivänä kun ooteltiin bussipysäkillä kyyditystä kohteeseen alkoi satamaan melko voimakkaasti ja kun oli niin pahaset sadekamppeet niin lähdettiin pois. Se sade sitten yltyikin sellaiseksi ukkosmyrskyksi että koko tapahtuma keskeytettiin ja lopetettiin siihen, että näköjään ihan oikea päätös oli.

Näillä heinäkuun helteillä juokseminen on ollut vähän pahasta, mutta suunnistuksessa helle tuntuu haittaavan yllättävän vähän - juoksu kulkee helpon tuntuisesti ja itikoitakin on vähemmän. Viime aikoina olen vähän fiilistellyt että ehkäpä sitä voisi koittaa osallistua johonkin juoksutapahtumaan. Kun suunnistuksessa tuo kartanlukupuoli on aika paljon heikompaa kuin varsinainen juoksuvauhti. Eilenkin kun alussa olin pummannut ykkösrastia törkeästi niin siinä sitten loppuvaiheessa osui kohdalle kovempi suunnistaja jota kokeilin lähtä peesaamaan, maastossa ei pärjännyt, mutta tiellä kuroin etumatkan kiinni ja siinä oli kokemuksena sellasta hyvää fiilistä..

[flammee]

Jaajaa, ei menty taijiin kesällä eikä melko varmaan kyllä syksylläkään. Vähän kiinnosti kesällä, muttei sopinut aikatauluihin, tais se enin kiinnostus sitten lopahtaa jo.. Ja nyt alkoi iltavuorot joka toinen viikko ja kaikki lauantaitkin ois kait töitä vähintäänkin tarjolla - iltavuorossa ei pääse ja aamuvuorossa ei jaksa, kun se nukkuminen ei aamuvuorossa toimi iltavuoroviikon jälkeen. Ja taitaa se edelleen olla niin että kaikki muu treeni on juoksusta pois jollain tapaa ja se sitten alkaa vaan v*tuttamaan jossain kohtaa. Tosin nyt on kyllä juoksuhommistakin puuttunut se kunnollinen inspis. No toisaalta on kyllä ollut pari viikkoa tavallista isompia jalkavaivoja niin ei ole oikein pystynytkään. Ja omakohtaisestihan treenimotivaatiossa on se kaava että mitä enemmän treenaa niin sen kovempi se motivaatio on.

Pitäs keskittyä enemmän sellaseen kakkostyypin hauskaan - ei ollenkaan kivaa tehdessä, mutta jälkeenpäin fiilis on mahtava ja jää hyviä muistoja kokemuksesta. Sellasta tekemistä mulla oli aiemmin paljon enemmän, nyt ei jotenkin ole viitsinyt lähtä. Suunnistuksessa päästään monesti tämän äärelle, joku keppi on raastanut nilkkaan kymmensenttisen kipeän verinaarmun, ötökkäparvi hyökkää päälle heti kun pysähtyy, maasto on niin vaikeata ettei pysty juokseen ja olet vähän eksyksissä.

[flammee]

Sain viimein iltavuoron toimiin, silleen treenimielessä ja että töissä pää toimii ja on virkeä fiilis. Sen sijaan että yrittäisin nukkua pitempään, herään melkolailla samaan aikaan (joskin ilman herätystä) kuin aamuvuorossakin ja meen lenkille. Sen jälkeen sitten takaisin nukkuun ja työmatkajuoksut normaalisti, eli kolme lenkkiä päivässä, lyhyitä lenkkejä tokikin, 12-15 km päivässä yhteensä. Unirytmi pysyy siis paljon lähempänä samaa kummassakin vuorossa. Aiemmin, kun olen yrittänyt väkisin nukkua mahdollisimman pitkään, niin iltavuorossa on ollut kovin vaikea keskittyä ja juoksukin on kulkenut melko huonosti, eli työmatkajuoksut ovat olleet melko lyhyitä. Luulin että kolmas treenikerta päivään olisi liian rankkaa ja että vaatisi kovasti itsekuria, mutta varsin helposti sitä on päässyt liikkeelle. Tänään töistä kotiin juostessa tuntui hieman raskaalta, mutta muuten juoksu on kulkenut varsin hyvin tällä viikolla. Tyypillisestihän juoksu muuttuu kevyemmäksi ja mielekkäämmäksi kun juoksee enemmän.