Joeli T. kirjoitti: ↑syys 13, 2024, 21.42
Lasse Candé kirjoitti: ↑elo 24, 2024, 11.26
Itse uskoisin, että pidemmän päälle se tosin on kuormittavaa tai sitten pitää olla vähän vinksahtanut.
Samaa mieltä. Antropologiassa puhutaan sosiaalisesta väkivallasta (lajin sisäinen) ja asosiaalisesta väkivallasta (lajien välinen, sekä tiettyjen poikkeusyskilöiden harjoittama). Jos pitäydytään eläinvertauskuvassa, kaikki nisäkkäät nujuavat keskenään saman lajin tovereiden kanssa - ja ainakin minun silmääni se näyttää olevan tunnepitoista touhua silloin kun tosissaan väännetään. Nisäkkäät näyttäisivät välttävän lajitovereidensa kesken temppuja jotka olisivat hengenvaarallisia. Ihminenkin harrastaa rituaalista väkivaltaa jossa asetetaan sääntöjä. (Eläin/kamppailu)laji säilynee hengissä paremmin tällaisilla taipumuksilla.
Mutta historian saatossa on kehittynyt erilaisia tapoja hallita kamppailun tunnepuolta. Osa niistä saattaa sisältää polkuja sellaisiin taitoihin joita jotkut voisivat pitää... luonnonvastaisina. (Sithin kosto) Aivan mahdollista että jollakulla olisi ollut filosofia asosiaalisen väkivallan kultivoinnista kamppailulajissa.
Hyvin ilmaistu. Itse näen että tämä asosiaalinen väkivalta on se juuri joka pilkistelee siellä Kiinalaisten kamppailujärjestelmien alta. Siihen päälle on kerääntynyt vuosisatojen sedimenttiä, eri aikakausien kulttuuria, kaupallisuutta, mielipiteitä ja uskomuksia. Mutta se alkuperäinen DNA joka on ollut taustalla ohjaamassa, tulee juuri sieltä taistelukentiltä eli asosiaalisen väkivallan maailmasta. Mielikuvat ja sanaparret joilla ollaan näitä vanhoja ajatusmalleja yritetty välittää.
Tässähän yksi syy juuri onkin miksi joissakin Kiinalaissa kamppailutraditioissa kehitys on mennyt vinksalleen, jos kamppailun ajatus on asosiaalisessa maailmassa ja sitä halutaan soveltaa oman aikaiseen nykypäivään jossa tälle ei ole varsinaista paikkaa. Eli ollaan yritetty sovittaa neliskulmaista palikkaa pyöreään reikään.
