Virkapuku- ja paraatimiekat ja -sapelit

[Eppu]

Ei ole kyllä tullut omina aikoina vastaan, toisaalta en kekkaloinut miekkahommissa kurssien lisäksi, kuin parissa kunniavartiossa. Kadiksessakin ote opetettiin tyyliin "pitäkää kuten hyvältä tuntuu" (erityisesti joukon jatkeena ja marssiessa kadettiote mukava).

[Antti]

Nyt kun katsoin SulkO 1980:n ja SULKOPAS 2016:n kuvia, niin kyllä niissä sittenkin vedetään miekka tupista juuri noin. Teksti ei tätä kuitenkaan erityisen yksiselitteisesti sano. Ratsuväen ohjesääntö 1928 taas sanoo yksiselitteisesti, että miekka vedetään tarttuen koko kädellä kahvaan (erotuksena siitä, että olalla siitä pidetään peukalolla ja etu- ja keskisormella). Jm-opas 1953 sanoo, että kahvaan tartutaan "myötäotteella". Joka tapauksessa protokollaoppaassa miekkaa pidetään tuossa kahden sormen ja peukalon otteessa myös tervehdittäessä (kuva), mikä siis ei ainakaan vastaa SulkOa tai SULKOPASta ja itse asiassa alunperin kiinnittikin huomioni.

[Eppu]

Ehkä tämä on hyvä esimerkki erilaisten kirjasten käytettävyydestä Totuuden lähteinä. Jollain porukalla kun virkatyönä tehdään, monesti voi lopputulos olla juuri se, mitä sillä porukalla on osattu vanhoista tulkita, sitten siitä tulee se uusi totuus muille - lukeehan se kirjassa. Kuviin voi joku hassutus jäädä, ihan vaan, koska se kuvissa oleva tyyppi sattui tekemään jotain sillä tavalla.

Tuo protokollaopas onkin mielenkiintoinen myös siitä syystä, että kyseessähän ei taida olla mikään virallinen normi, vaan maanpuolustusaktiivien kasaama koonnos, jossa on jouduttu painimaan yllämainittujen lähdeongelmien kanssa, ja vaikka aikaan olisi saatu kuinka fiksu synteesi tahansa, ei sillä ole niin sanotusti virallista painoarvoa.

Luisutaanko jo ohi aiheen, mutta mielestäni oleellisia huomiota reunustoilta: Itse olen varsinkin jälkikäteen pohtinut, että nämä kuvastavat sitä, kuinka suomalaiset eivät ole pönötyskansaa. Aseväessä on aseväeltä vaaditut paraatihommat ja niihin ohjeet, mutta niiden laatu indikoi sitä painoarvoa, jota tekijänsä niille antavat. Perusjuttuja opetellaan kyllä, käytännön helpottamiseksi, mutta ei itse tarkoituksena (Muistan, että Kaartinkin kollegat vetivät tietyt työnsä kuulemma aina shown kannalta ja keissit erikseen suunnitellen ja harjoitellen).

Miekat ovat tässä kaikkein reunimmainen juttu. Joillekin osuu ehkä useampi keikka kalenterivuoteen, minkä vuoksi muiden ei tarvitse koskaan miettiäkään (eikä tämä tosiaan sulje pois sitä, etteikö juuri tämän kaverin tehtäväksi osuisi joskus kirjoittaa sitä koskeva ohjesääntö).

[Antti]

Toisessa ketjussa taisinkin muotoilla jotenkin niin, että ohjesääntöteksti voi elää omaa elämäänsä, joka ei välttämättä ole riippuvainen todellisesta toiminnasta. Etenkin kun kyse on tällaisista marginaalisemmista aiheista. Kiinnostavaa tässä on, että kehityksessä näkyy miekan roolin hiipuminen aseena ja tietty ylipäänsä osana virkapukua. Voidaan olettaa, että miekkaa aseena käyttämään oppineet käsittelevät sitä eri tavalla kuin ne, joilla sellaista taustaa ei ole. Näyttää myös siltä, että tekstiin on jäänyt joitakin vanhempaan aseenkäyttöön liittyviä sanamuotoja, jotka on myöhemmin tulkittu uudella tavalla.

[Antti]

Huomio peukalon paikasta.

SulkO 1980:

Komennettaessa
HUOMIO, KATSE OIKEAAN - PÄIN
miekka viedään komennolla HUOMIO pystysuoraan vartalon keskikohdan eteen ja kämmenen leveyden päähän siitä niin, että kahva on rinnan korkeudella. Peukalo on tällöin pitkin kädensijan vartalonpuoleista sivua ja miekan teräpuoli osoittaa vasemmalle. Komennon suoritusosalla PÄIN katse käännetään oikeaan ja miekka viedään alas siten, että käsivarsi lopullisessa asennossaan on kohtisuorassa alaspäin nojaten kevyesti vartaloon. Ranne on koukistettuna kämmen eteenpäin niin paljon, että miekan kärki on n 15 cm maanpiinan yläpuolella etuviistossa oikealla.

SULKOPAS 2016:

Komennettaessa ”HUOMIO, KATSE OIKEAAN — PÄIN” miekka viedään komennolla ”HUOMIO” pystysuoraan vartalon keskikohdan eteen ja kämmenen leveyden päähän siitä niin, että kahva on rinnan korkeudella.
• Peukalo on tällöin pitkin kädensijan vartalonpuoleista sivua ja miekan teräpuoli osoittaa vasemmalle.
• Komennon suoritusosalla ”PÄIN” katse käännetään oikeaan ja miekka viedään alas siten, että on käsivarsi lopullisessa asennossaan kyynärpäähän asti kiinni vartalossa ja ranteen kohdalta noin 10 cm irti vartalosta.
• Ranne on koukistettuna kämmen eteenpäin niin paljon, että miekan kärki on noin 15 cm maanpinnan yläpuolella etuviistossa oikealla.

Se, että peukalo on "pitkin kädensijan vartalonpuoleista sivua" on nähdäkseni ymmärrettävä niin kuin SulkO 1980:n kolmannessa kuvassa näkyy, kun miekka on viety alas: peukalo on kouraimen suuntaisesti (eli sitä pitkin) sen lappeella. Vuoden 1898 sanamuodossa upseeri "tarttuu koko oikealla kädellä kädensijaan –– asettaen peukalon pitkin kädensijan mieheen päin käännettyä kuvetta" jne. (Ja "koko oikealla kädellä" viittaa tässä siihen, että miekka olalla siitä pidetään kiinni vain peukalolla ja etu- ja keskisormella, koska kenenkään ranne ei taida taipua niin, että voisi pitää miekasta normaalisti. Luontevin paikka nimettömälle ja pikkusormelle on tällöin kouraimen takana, eikä siirtyminen koko käden otteeseen edellytä käden liu'uttamista kourainta pitkin.)

[Antti]

Jalkaväen ohjesäännössä 1881 (suom. 1885) sapeli vedetään tupesta tarttuen koko kädellä, mutta kun sapeli on pystyasennossa, ovat nimetön ja pikkusormi ponnella rystykaaren alla. Peukalo on joka tapauksessa ”sijoitettuna taakse pitkin kädensijaa, pystyyn”. Samoin vuoden 1898 ja 1901 ohjesäännössä ”on peukalo ojennettava ylöspäin pitkin kädensijaa”, mutta kuvissa kaikki sormet näyttäisivät olevan kouraimella, eikä tekstissä ole mainintaa siitä, että ne eivät olisi.

[Antti]

Sitten taas niistä ratsuväen miekoista.

Suomi-Filmin uutiskuvissa 7/39 näkyy kohdassa 1:59–2:13 kuinka pistetään ilmapalloa, lyödään savipyramidi (kuvassa alla) rystylyönnillä ynnä muuta:

https://finna.fi/Record/kavi.elonet_elo ... 3037060522



Sama pätkä (ilman huonommin näkyviä lyöntejä) löytyy myös uutisfilmistä "Taistelun tie" vuodelta 1940, kohdasta 9:29 alkaen.

[Antti]

Kävin Sotamuseossa ja otin kuvia siellä olevista miekoista.

Venäläinen tykistöluutnantti kenttäpuvussa m/1907 ja jo puheena ollut upseerimiekka m/1881:


Kenraalimajuri Nikolaj Mexmontanin asepuku, miekasta ei mainintaa, mutta näyttäisi olevan ruotsalainen m/1893. Mexmontan lienee hankkinut sen venäläisen upseerisapelinsa tilalle.

(Se toinen Mexmontan, joka sai sapelista otsaan, oli hänen isänsä pikkuserkku.)

Axel Erik Heinrichsin pieni juhlapuku m/36, tässäkään ei ole miekasta mainintaa, mutta sehän on tuttu miekka m/22.

[sinappi]

Onko kenelläkään tietoa, mistä saisi kohtuullisella vaivalla selvitettyä varhaismodernin ajan eurooppalaisten sapelien kahvan rakennetta pintaa syvemmältä? Minulla on kiinalainen "japanilainen" miekka, josta on kahvan punokset irronneet ja menukit kadonneet. Elättelen suunnitelmaa rakentaa siitä kyu gunto -tyyppisen Frankensteinin hirviön.

[Antti]

Toisessa ketjussa mainitussa kirjassa (1894) sanotaan, että jotkut tykkäävät pitää sapelista kiinni ponnesta eli niin, että peukalo on kouraimen selkäpuolella, etu- ja keskisormi rystykaaren sisällä ja nimetön ja pikkusormi rystykaaren alla. Helpottaa lyöntejä takaterällä eli hamaralla ja tuo muutaman sentin lisää pituutta. Eli aiemmin ihmettelemäni veto-otteen tapauksessa kyseessä ei näyttäisi olevan ihan pelkkä paraatiote.

[Antti]

Maanpuolustuskorkeakoulussa jaetaan sotatieteiden kandidaatiksi valmistumisen yhteydessä kunnia- ja perinnemiekkoja.

Yhteensä neljä tuoretta luutnanttia palkittiin kunnia- ja perinnemiekoin kadettien valmistumisen päätöstilaisuudessa perjantaina 30. elokuuta 2024. Jaettavia miekkoja olivat Kadettikoulun kunniamiekka, Merisotakoulun kunniamiekka, Ilmavoimien perinnemiekka ja Rajavartiolaitoksen kunniamiekka.

https://maanpuolustuskorkeakoulu.fi/-/n ... n-historia