Paras näyttelijä ja perustelut

[Lasse Candé]

Ladatkaa!

Kerron omia näkemyksiäni jossain vaiheessa.

Ja vaikka otsikko toisin vihjaa, saa laittaa useampia. Mutta ei samaan viestiin. Se olisi tylsää. Mielellään kuvailuja ja esimerkkejä useista elokuvista, jne.

Eli yksi kerralla käsittelyyn, kiitos. Hehkutellaan sitten myös toisten valintoja tai mollataan niitä.

Vähemmän tulvaa, enemmän keskustelua.

[Kari Aittomäki]

Eräs suunnattoman monilahjakas treenaava taidepoika (elää nyk taitelemalla) kertoi kerran mulle että maailman paras näyttelijä on Roger Moore.
Tyyliin että se on sitte Totuus. Turha väittää muuta.

Mulla meni aikaa tajuta että kyseessä oli man-crush, olihan Moore vaikuttavan komea ja esilletuontinsa aina aika pönäkkätä.
Siksi nämä parempi-kuin-muut kattaukset on aina aika kulmikkaita viestikapuloita.
Kyseinen kaveri oli paljon myöhemmin mulle vielä mustis kun olin kävelly Pekingin Kielletyn kaupungin läpi Rogermooren ääni korvissain.
Tykästykset pysyy.

Asiaan vaikuttaa sellanenki mauste kuin aika, viiskytluvun keekoilu voi näyttäytyä nykypäivänä melko kömpelöltä ja vanhemman fanittajan silmiin nykypuhke voi tuntua melko räkäseltä.

Tässä kaksi pomomiestä näyttää miten näytellään raikkaasti ja realistisesti, hyvin todentuntuisesti.
Taustatarina nousee alleviivaamatta esiin ja tarinan syväjyskytys ystävyyden murenemisesta saa startin.


Leffa on vuoden 2001 The Score, tuon kaksikon lisäksi tilaa sai nuori mestari Edward Norton.
Ohjaaja Frank Oz on loistava, sai aikaan tilantuntua ja realismia antamalla mestarien improvisoida.
(Huomatkaa varjojen käyttö.)
Dialogit tahtoo monasti olla jäykkiä ja ulkoiseen illistelyyn painottuvia, tässä Äijät tanssii lauseilla, puhuu toistensa yli ja reagoivat luonnollisesti, juttelevat.

Lätyn ekstroissa on muutamia clippejä improista, aivan ällistyttävää näyttelijäntyötä.

Korkea profiilin näytteljöillä on usein syntinä huomiosta kilpailu joka joskus ampuu alas koko kohtauksen.
Näillä maestroilla itsetunto riittaa antaa tilaa ja mennä tilanne edellä, hiukan traagisestikin.

Sivuhahmotkin saa tilansa ja kunnioituksensa, hienoa katsoa.
Luulisin että noitten kuvausten iltoina majoituksesta löyty varsin väsyneitä näyttelijöitä.

[Mika]

Kuten Kari tuossa sanoikin, jokainen on oman aikakautensa lapsi. Jos olisin kaksikymmentä vuotta vanhempi tai nuorempi, varmaan mielipiteeni olisi muu kuin se on ollut jo yli kolmekymmentä vuotta: Dustin Hoffman. Mies ei ole erityisen pitkä, komea tai lihaksikas, mutta hänen monipuolisuutensa hakee vertaistaan. Tootsie, Rain Man, Billy Bathgate... Pelkästään noissa kolmessa Hoffmanin roolit ovat kärkätasoa ja kaikki keskenään hyvin erilaisia.

[AlexMachine]

Vaikea vaikea. On loistavia sivuosien esittäjiä jotka nostavat jokaisen elokuvat korkeammalle, kuten Ed Harris. On jäätäviä yhden tyyppisen roolin vetäjiä, mutta jos laitan nuokin syrjään niin mieleen tulee ensimmäisenä tämän aikakauden näyttelijöstä Gary Oldman. Löytyykö mieheltä yhtään huonoa roolia? Huonoja tai huonohkoja leffoja kyllä, mutta niissäkin Oldman vetää loistavasti omansa läpi. Lisäksi elokuvien ja roolien kirjo on valtava. Ja alla olevassa on vain pieni osa parhaista rooleistaan.

[Lasse Candé]

Gary Oldman oli juurikin herätteeni ketjun avaamiseen.

Tämä tuli siitä, että yksi tuttu teatterimuusikko on erittäin paljon hänen näköisensä ja iltaa istuessamme sitten ajattelin, että on se kyllä kova näyttelijä ja nopean tarkastuksen jälkeen, ettei tällaista ketjua vissiin ole, sitten avasin.

Me katseltiin Bram Stokerin Dracula jonkin aikaa sitten. Se on yksi tuoreimmista kokemuksistani. Ikimuistoinen sen sijaan on rooli Leonin pahiksena. Todellista pahuutta. Sekoilua, huumeita ja välillä sympaattisia eleitä.

Batmaneissa taas hoitaa poliisin roolin tuoden osalla näistä vahvuuksista esiin todellista lahjomatonta hyvyyttä. Noita asioita ei kuka tahansa saa yhtä vahvasti valkokankaalle. Varmaan jotenkin hokattu, mistä roolihahmossa on kyse ja sitten tehdään siitä oma tulkinta. Olisi mielenkiintoista tietää, miten ohjaajat ovat työskennelleet kanssaan. Voisin kuvitella, että aika paljon inputtia siihen, miltä roolin tulee näyttää on voinut tulla häneltä itseltään.

[Atticora]

Gary Oldmanhan se aina on mielessä. Mutta siltä varalta että onkin mancrush, vastaan Frances McDormand.
Fargo ja 3 Billboards jääneet parhaiten mieleen.

[Jorge]

Ehkä hieman ilmeinen valinta, mutta Daniel Day-Lewis.

Siis tosiaan kun kysymys on parhaasta näyttelijästä, ei pelkästään parhaissa elokuvissa näytelleestä tai parhaita rooleja saaneesta näyttelijästä.
Itse tykästyin näyttelemiseensä Isän nimeen- filmissä (In the Name of the Father) ja sitten There Will Be Blood oli todellinen elokuvaelämys, jota ei kovin usein koe, eikä vähiten Day-Lewisin takia.

Gangs of New Yorkista en pitänyt yhtään, enkä myöskään Day-Lewisin suorituksesta siinä - mutta siis ilmeisen taitavasti hän suoritti sitä ylinäyttelemistä, jota Scorsese oletettavasti tuossa pukudraamassa haki. Hän on siis ennen kaikkea monipuolinen ja intensiivinen näyttelijä -- vai pitäisikö sanoa, että oli, kun tiettävästi on "eläköitynyt".

[Antti]

Ketjun varsinainen aihe eli Gary Oldman on aika hyvä myös tässä Gunnareiden musiikkivideossa:

[Mika]

Naisnäyttelijöistä en osaa arpoa. Jo nuorena olin sitä mieltä, että Faye Dunaway ja Meryl Streep aina loistivat rooleissaan. Tätä mieltä olen edelleen. Heidän jälkeensä vaikutuksen ovat tehneet Cate Blanchett ja Claire Danes. Koska pitää valita paras eli yksi, vastaus on Kanada.

Tällainen hoitamattoman bipoläärin näytteleminen vaatii melkoista paneutumista ja taitoa. On siinä varmasti ollut henkisestikin haasteensa.

[Shaolinsi]

Tässä on kulissien takainen video, jossa Jack Nicholson valmistautuu Hohdon kylpyhuonekohtaukseen. Avustajakin säikkyy näyttelijän impulsiivista käytöstä.

Oma vastaukseni kysymykseen on siis Jack Nicholson.

Miehen poikkeuksellinen näyttelijänlahjakkuus perustuu hänen kykyynsä syventyä monipuolisiin rooleihin ja välittää hahmojensa tunteet ja motiivit vakuuttavasti. Nykyisin mies on eläkkeellä, mutta hän otti urallaan rohkeasti haasteellisia rooleja.

[katar]

Ikisuosikkini olikin jo tässä, eli Gary, niin otetaan toinen kaveri samalta suunnalta eli Alan Rickman. Sen nasaalin äänen kun jo kuulee, ei toki kaikissa rooleissa samanlaisesti, mutta silti, niin tietää, että nyt lähtee.
Hillitön jo ihan Harry Potter-leffoissaan, mutta aivan mahtava esim. Die Hardin Hans Gruberina tai Nottinghamin sheriffinä Robin Hoodissa.