Suio-ryu iai kenpo

[Ikkyu]

Tuo on kyllä sähäkkä näytös. Matsumura-sensei, joka menehtyi tässä muutama vuosi sitten, oli menkyo kaiden Shintō Musō-ryū jōjutsussa, mutta mielenkiintoisesti hänellä oli myös menkyo Suiō-ryūn jōssa ja naginatassa - mutta vain niissä - edelliseltä sōkelta Katsuse Mitsuyasulta. Hänet näki männävuosina mm. koden taikain näytöksissä. Oppilaistaan en tiedä ovatko enää missään yhteydessä Suiō-ryūhun.

Lisäksi Matsumura oli oppinut Gōha-ryū (強波流) bōjutsua, jonka päämies Mitsuyasu-sensei myös oli sen lisäksi, että oli ainakin Tenshin Shin'yō-ryū jūjūtsun menkyo kaiden ja harjoitteli myös muita perinteitä elämänsä aikana. Myös nykyinen sōke on näitä harjoitellut, mutta päätti jo vuosikymmeniä sitten keskittyä koryū-puolella Suiō-ryūn ja sen liitännäisen Masaki-ryūn välityksen varmistamiseen.

Toinen hiukan saman tyylinen tapaus on Matsui Kenji, myös jōdō-opettaja, joka oppi Mitsuyasu-senseiltä Suiō-ryūn kogusokua ja wakizashia.

[Ikkyu]

Aiemmissa viesteissä on ollut puhe Suiō-ryūn jäsenyydestä ja arvoista. Molemmista muutama sana. Systeemit eroavat jonkin verran tunnetummista moderneista budolajeista, sillä kyseessä on kuitenkin vanha perinne, jonka välityksen tavasta halutaan pitää huolta.

Aloittaminen ei vaadi mitään ennakkotietoa tai -taitoa, joten mukaan voi hyvin tulla vain kokeilemaan olisiko treenaaminen oma juttu vai ei. Jos kuitenkin haluaa päästä perusteita syvemmälle, pitää liittyä Suiō-ryūn jäseneksi. Tällöin sitoudutaan olemaan osa porukkaa, harjoittelemaan tosissaan ja noudattamaan tiettyjä ehtoja. Jäsenen ohjenuorat liittyvät eritoten perinteen välitykseen (tärkeimpänä: ei saa esiintyä edustajana tai opettaa edelleen ilman valtuutusta) ja millä mielellä harjoittelua pitäisi lähestyä. Jäseneksi liitytään kun opettajan mielestä on tutustuttu riittävästi ja tällöin pääsee kirjoittamaan nimensä perinteen Suomen haaran rekisterikirjaan.

Jos koko yhteisöön liitytään jäsenyyden kautta, Suiō-ryūssa oppiminen ja kehittyminen taas on hyvin henkilökohtaista, opettajan ja oppilaan välistä hommaa. Siksi arvojakaan (menjō, todistukset) ei ole pohjimmiltaan tarkoitettu ränkkäämään harjoittelijoita organisaation sisällä eri tasoille määrättyjen kriteerien mukaan ja suhteessa toisiinsa, kuten moderneja vyöarvoja, eikä niitä suoriteta tasokokeilla. Ne ovat tunnustuksia kunkin edistymisestä omalla polullaan, Katsuse-sōken opetusten edustajana. Itse menjōt ovat suoraan sōken myöntämiä ja käsin kirjoitettuja ns. kirigami-tyyppisiä paperitodistuksia, jotka sisältävät tärkeänä elementtinä opetuslinjan listauksen, koska ne ovat nimen omaan välityksen dokumentteja.

Todistusten tasot eri koryū-perinteissä noudattelevat usein samoja linjoja, mutta ovat silti melkein kaikissa erilaiset. Meillä tasot ovat Shoden, Chūden, Shōmokuroku, Chūmokuroku, Daimokuroku ja Menkyo Kaiden.

Shoden (alkutason välitys) tarkoittaa suurin piirtein, että perusteet on välitetty ja tekemistä voi kutsua Suiō-ryuksi, ja tästä edetään taitojen karttuessa Chūdeniin (keskitason välitys). Mokurokun ("luettelo", pieni, keskisuuri ja suuri) haltijalla taas on kykyä ottaa vastuuta muiden ohjaamisesta. Menkyo Kaiden on todistus oppien täydestä välityksestä, kuten monessa muussakin perinteessä. Seuraavan vastuullisen perijän nimitys tapahtuu kuitenkin vielä erikseen Inka-todistuksella. Korkeimmilla tasoilla vastaanotetaan myös opetuksia kirjallisesti kääröinä.

Tärkeä pointti koko hommassa on se, että vain tietyn näköisten tekniikoiden kopioiminen ja suorittaminen ei ole Suiō-ryuta. Vain perinteen kokonaisuudessaan ja vahvistetusti perinyt "oikeudenhaltija", sōke, voi viime kädessä arvioida ja todistaa jonkun edustavan sen oppeja niin kuin ne on välitetty hänen kauttaan. Jos jäsen eroaa tai erotetaan (mitä ei tehdä kevein perustein) yhteys perinteeseen katkeaa ja esimerkiksi saadut arvot, jotka siis todistavat opetussuhteesta ja luottamuksesta, eivät tietenkään enää päde.