Traumaperäisen stressin käsittely

[Kari Aittomäki]

Muhun on otettu yhteyttä hankalassa asiassa.
Kuinka purkaa stressireaktiot ankaran uhkatilanteen jälkitiloissa?

Kyseinen sälli on parikymppinen krimipelaaja, pirukkaan kookas ja tottunut sillä pelaamaan mutta kohtasi tilanteen jossa eväät loppu ja joutu terän alle.
Ei kummempia vammoja mutta minäkuva ja -hahmotus nirskahti säröille.

Ja nyt likkakaveri on hädissään kun sälli ei nuku, torkkuu vaan terä kädessä ja on arvaamattoman oloinen.
Puhuu veritöistä ja muuta viisasta.

Koetin kertoa juttuja mutta en tiedä..
Ensijuttuna ehdotin että paras ois vaihtaa kundikaveria mutta se ei taida olla etsitty vastaus.

Sitte kerroin että ensimmäiseksi pitäis sällin nukkua siten että astalot eivät ole käsillä mutta lähellä kyllä.
Ajatuksena se, että annettais sille virittyneelle kropalle hiukan jäsentämisaikaa jos hälytys tapahtuu.. kaskun se hälytys voi olla virhetulkinta. Olen kertonut.
Ajatuksena se että puukkoon yms ei hairata horroksesta vaan vain ajatuksen kanssa. Ettei likkakaveri tai herättelevä mutsi ottais terää.
Miltä kuulostaa?

Ja nukkumishäiriöön annoin neuvoksi ulkona nukkumisen.
Nyt on vielä riittävän lämmintä ja semmosta hapekasta ja. Ja tulilla nukkuminen on vaan ihanata.
Mulla on omaa kokemusta siitä miten metsä silittää unipoikaansa, se moniääni-juttelu tuudittaa ja rauhoittaa ja ajaa möröt pois.
Ihan noin debriefing-merkityksessä.
Herääminen metsässä on omituisen ruokaisaa ja palauttavaa, mutta ei kenties kaikille?

Onko tästä mitään virallisempaa näkemystä kenties?

Pelkotilojen purkaminen on kai aikas hankalaa, etenkin lähtötilanteen palikoilla..
Mutta ei mulla oikeen muuta evästä ole tarjota.

[Mjölnir]

Ohjeet menee seuraavasti:
Pyri luomaan ympärillesi turvallisuuden tunnetta hakeutumalla esimerkiksi läheisten seuraan.
Puhu tapahtuneesta niin paljon kuin koet tarpeelliseksi.
Huolehdi perusasioista, kuten hyvästä ravinnosta ja riittävästä levosta.
Anna mielellesi aikaa käsitellä tapahtunutta rauhassa.

Lievemmissä tapauksissa tilannetta voi seurata ja katsoa, alkavatko oireet lievittyä itsestään lähiviikkojen aikana. Pitkittyneet oireet, takaumat, voimakas ahdistus ja pyrkimys vältellä traumasta muistuttavia asioita, ovat syitä hakeutua avun piiriin. Yli kaksi kuukautta jatkuvien traumaperäisten stressihäiriöiden hoidossa hoitomenetelmänä käytetään yleensä silmänliiketerapiaa poisherkistämiseen.

Perussääntönä on, että pitäisi saada pukemaan pelko sanoiksi, sanallistaa, niin sitä voi käsitellä ja sen voi voittaa

[Mika]

Nuo ovat kovia juttuja. Voimia osallisille

Näin aihetta tuntemattomana osaan lähinnä vain linkittää Terveyskirjastoon:

https://www.terveyskirjasto.fi/pla00031

[MikaM]

Joku varmaan vakoilee mun konetta. Eilen törmäsin tähän: https://yle.fi/a/74-20050002?origin=rss

[Mjölnir]

Olen käynyt tuon jälkipurkuryhmän ohjaajan koulutuksen siltä varalta, että esimiehenä joutuu tilanteeseen, jossa työntekijä on joutunut trauman kohteeksi ja voidaan pitää purkukeskustelu. Tärkeitä juttuja ovat; keskustelua ei voi aloittaa kun ollaan vielä sokkivaiheessa, silloin ihminen on vielä taistele-pakene-reaktion vallassa, eikä pysty käsittelemään tapahtunutta, vaan elää vielä selviytymismoodissa. Sitten kun akuutti sokki on ohi, voidaan järjestää purkukeskustelu, jossa läsnä henkilöt, jotka asiaan liittyvät, esim tässä tilanteessa voisi olla tää tyttö ja poika molemmat, koska läheinen näkee asioita käytöksessä, joita itse trauman kokenut ei näe. Sit jutellaan, molemmat kertoo, että mitä ovat kokeneet ja puhutaan sanoiksi kaikki ne tunteet ja tapahtumat. Se itsessään saattaa laukaista tilanteen siten, että toipuminen voi alkaa.

Jos tilanne on kestänyt kuukausia, niin ei välttämättä laukea purkukeskustelussa vaan vaatii hoitoa, jos taas päiviä tai viikkoja niin voi laueta

[Shaolinsi]

Suositteleen ottamaan matalalla kynnyksellä yhteyttä ammattiapuun.

Työskentelen lääkärinä psykiatrialla ja herkästi otamme kuvatun kaltaisia henkilöitä kriisiosastolle seurantaan pariksi vuorokaudeksi. Unettomuus, ase kädessä nukkuminen, ärtyneisyys, puheet veritöistä ja fyysisiltä kuulostavat oireet ovat yhdessä huolestuttavia.

Jos omat selviytymiskeinot ei riitä, osastolle rauhoittumaan. Siellä lääkehoidon harkinta akuutin kriisin yli.

Noin yleensä: Jälkipuinti (debriefing) ei sovellu kaikille. Joillekin se aiheuttaa enemmän haitaa kuin hyötyä. Tästä on tutkimuksiakin olemassa, joita en nyt kerkeä kaivaa tähän hätään.

[sinappi]

Toipumisen kannalta "krimipelaaminen" kannattaa lopettaa

[tapsaattori]

Toi unettomuus homma on sellanen mihinkä on myös lääkkeitä tarjolla. Asiaan perehtyneet lääkärit niistä tietää enemmän että mitä ja missä tilanteissa niitä voidaan käyttää, mutta jokatapauksessa nukkuminen on hyvin tärkeää.

[Tarkemo]

Toi unettomuus homma on sellanen mihinkä on myös lääkkeitä tarjolla. Asiaan perehtyneet lääkärit niistä tietää enemmän että mitä ja missä tilanteissa niitä voidaan käyttää, mutta jokatapauksessa nukkuminen on hyvin tärkeää.

Mutta etkö yhtään ota kantaa siihen että kyseinen henkilö on ammattirikollinen ja niissä yhteiskuntaa kuppaavissa asioissa voi tapahtua väkivaltaa.

Karilta kysyisin että onko tämä heppu itse, kuinkakin monta kertaa käyttänyt väkivaltaa, kenties porukalla ja astaloilla, niin että hänen pahoinpidellyt uhrit ovat itse tarvinneet traumoihinsa apua?

Itse suosittelen tälle hepulle Kris, organisaatiota jossa yritetään auttaa rikollisia takaisin yhteiskuntaan.

Kris.fi

[Jasse]

Toivottavasti traumat, stressi ja krimihommat helpottaa. Aggredi auttaa pääsemään eroon väkivaltaisesta elämästä. Siellä se Miikakin on töissä. https://aggredi.fi/

[Kari Aittomäki]

Kiitoksia.

Täsmennystä, kyseinen kaveri on tosiaan jo tehnyt rikollisen valinnan ja kokenut niitä iloja siihenmittaan että paluuta ei varmaankaan ole.
Vaikka onkin kovin nuori ja tekee vasta nimeään, käyttää väkivaltaa työkaluna kyllä. Ei täsmänä mutta..
Rikollisuus ei muuten ole käsittääkseni sairaus vaan valintapohjainen laiskuuden eräs muoto ikäänkuin.

Sinänsähän nuo oireet viittais kaman käyttöön, spiidiin tai kokkelivetoiseen hereillä-ja-varuillaan-sätkyttelyyn.
Mutta likan mukaan ei. Tiedä sitte.

Pitäis vaan tuo akuutti pelkotila saada purettua, raakalaisen kohtaaminen on pahaa lääkettä aina.
Mutta mites esität asian virallisessa tilanteessa?


Metsissä nukkumista on muuten käytetty aika laillakin, niin meidän korsusota-veteraanit kuin jenkkien Vietnam-sällitkin.

[Jasse]

Ei ole rikollisuus sairaus ei, vaan valintojen tulos. Jäin yöllä lukemaan noita aggredin sivuja ja ladattavasta metodi-sityksestä löysin seuraavanlaisen väkivalltatyyppen määrittelyn. Ei vältyämättäliity otskkoon mutta saattaa kiinnostaa potkulaisia.

IMPULSIIVINEN VÄKIVALTA
Impulsiivinen väkivalta voi olla hyvin monimuotoista. Impulsiivista väkivaltaa voi käyttää henkilö, jolla ei ole aikaisempaa rikoshistoriaa, tai taustalla voi olla jo paljonkin aikaisempia tuomioita väkivaltarikoksista. Ihmisen luonne ei vihjaa siitä, onko hän kykenevä käyttämään impulsiivista väkivaltaa. Impulsiivista vä- kivaltaa käyttävä henkilö voi olla luonteeltaan millainen vain, esimerkiksi tem- peramenttinen tai ujo.
Väkivaltatyön eri osa-alueista alkoholi liittyy useimmin impulsiiviseen väki- valtaan. Alkoholi alentaa itsekontrollia, jolloin henkilö ei pysty hallitsemaan impulssejaan. Impulsiivisuudessa on ylipäätään kyse siitä, että henkilö ei välttä- mättä kykene tunnistamaan, hallitsemaan, hillitsemään tai ymmärtämään tun- teitaan. Impulsiivinen väkivallanteko ei ole suunniteltu, vaan se tapahtuu hetken mielijohteesta ja pikaistuksissaan. Tällöin jokin tietynlainen tunnetila tai muu ärsyke saattaa laukaista väkivaltaisen käyttäytymisen. Tyypillisiä impulsiivisia
34

3 I VÄKIVALLAN MONINAISUUS
väkivallantekoja ovat esimerkiksi grillikioskilla, ravintolassa tai yksityisasunnos- sa päihteiden vaikutuksen alaisena tehdyt pahoinpitelyt ja henkirikokset.
Jotkut asiakkaat voivat käyttää impulsiivisuutta teon oikeutuksena. Tekoa seli- tetään siten, että ”en mä ehtinyt miettiä, jotenkin se tilanne vaan meni siihen, että päässä pimeni ja löin sitä vasaralla päähän”. Henkilö saattaa olla sellaisessa mielentilassa, että hän hakee väkivaltaan oikeuttavaa konfliktia: ”snägärille on menty jo sillä ajatuksella, et josko sieltä löytyis painiseuraa”. Joissain tapauksissa asiakkaat kuvaavat väkivaltaista käyttäytymistään ”pimahtamiseksi”. Tällaisessa tilanteessa henkilö ei välttämättä muista tilanteesta mitään.
3.2 HARKITTU VÄKIVALTA
Väkivaltatekoon voi myös liittyä harkintaa. Väkivallan käyttöä voi tällöin edel- tää sen riskien ja hyötyjen sekä kohteeseen kohdistuvien vaikutusten punninta. Väkivallalla voi pyrkiä ylläpitämään tiettyä valtasuhdetta joko rankaisemalla tai uhkaamalla. Aggredin asiakastyössä on kohdattu välineellistä väkivaltaa käyt- täneitä asiakkaita sekä toisaalta järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyvää väkivaltaa. Usein järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyvä väkivalta on väli- neellistä, mutta välineellistä väkivaltaa käytetään myös monessa muussa ympä- ristössä ja monesta muusta syystä. Aggrediin on myös viime vuosina saapunut enenevissä määrin asiakkaita, joiden väkivaltaisuus kytkeytyy ääriajatteluun.
VÄLINEELLINEN VÄKIVALTA
Välineellinen väkivalta on suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa. Tavoite voi olla aineellinen tai aineeton. Toiminnalla pyritään saavuttamaan taloudel- lista, sosiaalista tai psykologista hyötyä. Väkivalta ja sillä uhkailu ovat työkaluja,
35

3 I VÄKIVALLAN MONINAISUUS
joilla voidaan saada muut käyttäytymään toivotulla tavalla. Välineellisellä väki- vallalla voidaan esimerkiksi periä velkoja tai rahoittaa omaa päihteiden käyttöä. On myös välineellistä väkivaltaa käyttäviä henkilöitä, jotka käyttävät väkivaltaa kunnian tai maineen hankkimiseen tai puolustamiseen. Tällaisissa tapauksissa henkilö saattaa kokea tulleensa loukatuksi ja purkaa turhautumistaan väkival- lalla. Tällöin väkivalta on hyvin harkittua eikä impulsiivista.
Joskus väkivaltaan liittyy toimeksianto järjestäytyneeltä rikollisuudelta. Tä- mänkaltaisessa toimintamaastossa eläviä ihmisiä voi kutsua rikollismaailman ”freelancereiksi”. Usein heitä määrittelee se, etteivät he ole valmiita liittymään esimerkiksi liivijengiin. Heidän kertomansa mukaan se vähentäisi heidän it- senäisyyttään, koska silloin he joutuisivat toimimaan ryhmän sääntöjen mu- kaisesti. Jos asiakas on aikaisemmin ansainnut toimeentulonsa velanperinnällä tai huumausainekaupalla, hänen voi olla vaikea motivoitua tulotason laskuun normaalissa palkkatyössä. Asiakastyössä tuetaan asiakkaita löytämään tapoja turvata taloudellinen toimeentulo laillisin keinoin.
JÄRJESTÄYTYNEESEEN RIKOLLISUUTEEN KYTKEYTYVÄ VÄKIVALTA
Aggredissa järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyviä väkivaltatekoja tehneet asiakkaat ovat usein olleet miehiä, joilla on vahvoja yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen,kuten huumausainekauppaan.Tähän ryhmään kuuluvat henkilöt lukeutuvat yleensä siviilielämältään Aggredin parhaiten pärjääviin asiakkaisiin. Heillä on usein arkielämän ulkoiset puitteet (esim. sosiaaliset suhteet, talous tai terveys) paremmalla tolalla kuin Aggredin muilla asiakkailla, ja heillä on myös tietynlainen status omassa sosiaalisessa piirissään.
36

3 I VÄKIVALLAN MONINAISUUS
Väkivaltaan vaikuttavat opittujen ratkaisumallien ja subjektiivisten motiivien lisäksi rikollismaailman säännöt. Usein tämän osa-alueen asiakkaat ovat toimi- neet järjestäytyneen rikollisuuden velanperijöinä tai ovat perineet velkoja väki- valtaisesti sellaisilta asiakkailta, jotka ovat jääneet velkaa esimerkiksi huumeiden oston yhteydessä. Näillä asiakkailla on muita vahvempi tarve rikollismaailman normiston kunnioittamiseen, jolloin he ovat myös muita hanakampia kohdis- tamaan väkivaltaa sellaisiin henkilöihin, jotka näitä sääntöjä rikkovat. Väkivalta on usein työkalu, jonka tarve loppuu tai vähenee huomattavasti asiakkaan ir- taannuttua rikollismaailman vaikutuspiiristä.
ÄÄRIAJATTELUUN KYTKEYTYVÄ VÄKIVALTA
Ääriajatteluun kytkeytyvään väkivaltaan voidaan Aggredin asiakkaista laskea esimerkiksi jalkapallohuliganismiin, äärioikeistoon tai -vasemmistoon tai rasis- miin kytkeytyvä väkivalta. Aggredin asiakkaisiin on myös lukeutunut margi- naalisempia ryhmiä, kuten taistelualueilla kasvaneita ja eläneitä henkilöitä, jotka ovat lapsina saattaneet olla suoraan tai epäsuoraan osallisina aseistautuneissa konflikteissa ja tuovat mukanaan sotaan kytkeytyvää ajattelutapaa. Esimerkiksi aseiden kuljettaminen lapsena on voinut olla tällaisen asiakkaan elämänpiirissä täysin normalisoitua. Kotimaan kokemusten takia henkilön voi Suomessa olla helpompi sopeutua rikollismaailman normeihin (esim. viranomaisille ei puhu- ta) kuin yhteiskunnan normeihin. Henkilölle, joka on kasvanut sotaisan maan ympäristössä, voi myös väkivallan käyttö olla hyvinkin normalisoitua ja hän voi siksi soveltua Suomessa hyvin sellaisiin rikollisiin piireihin, joissa väkivallan käyttö on oleellista. Yhteinen nimittäjä ääriajatteluun kytkeytyvälle väkivallalle on se, että tehdään väkivaltatekoja jonkin aatteen nimissä. Asiakkaiden väkival- tateot näyttävät ulkopuolelta useimmiten samanlaisilta kuin muutkin väkivalta- teot, mutta motiivi tekojen takana on erilainen. Asiakkaat eivät ole huolissaan omasta ääriajattelustaan vaan tulevat Aggredin piiriin niin sanotusti massan
37

3 I VÄKIVALLAN MONINAISUUS
mukana, kuten muutkin asiakkaat. Ääriajatteluun kytkeytyvää väkivaltaa teke- vien asiakkaiden kanssa erityisenä haasteena on se, että heidät on vaikea saada hyväksymään muita kuin omia aatteitaan ja asiakkaat saattavat kokea kognitii- vista dissonanssia. Kognitiiviseen dissonanssiin liittyvän teorian mukaan ihmi- nen ei halua vastaanottaa omia ajatuksiaan vastakkaista tietoa vaan päinvastoin välttää sitä. Kognitiivinen dissonanssi kehittyy silloin, kun ihmisen asenteet ja tiedot ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Asiakas voi siis esimerkiksi olla erit- täin asennoitunut tiettyyn aatteeseen, mutta asiakastapaamisten aikana asiasta puhuminen saattaa synnyttää uutta tietoa ja ajattelutapoja, jolloin dissonanssi syntyy. Asiakastyössä ei kuitenkaan keskitytä ideologiseen väittelyyn vaan mui- denkin asiakkaiden kanssa työskentelyn tavoin siihen, miten asiakas voi päästä omaan tavoitteeseensa, joka on usein se, ettei asiakas joutuisi takaisin vankilaan.
3.3 ANTISOSIAALINEN VÄKIVALTA
Antisosiaalista tai epäsosiaalista käyttäytymistä on psykososiaalisilla aloilla luonnehdittu ’’ei-toivotuksi käyttäytymiseksi, joka johtuu persoonallisuuden häiriöstä’’ (Millie, 2008). Antisosiaalisuudella tarkoitetaan usein muiden ihmis- ten hyvinvoinnin vahingoittamista tai välinpitämättömyyttä siitä. Aggredi on omassa työssään hahmottanut antisosiaalisen väkivallan alle kaksi väkivallan tyyppiä: sisäiseen eristäytymiseen liittyvän väkivallan sekä joukkosurmasta fan- tasioinnin.
SISÄISESTÄ ERISTÄYTYMISESTÄ JOHTUVA VÄKIVALTA
Yleisimmin Aggredin asiakkaat ovat käyttäneet impulsiivista tai harkittua väki- valtaa. Asiakkaista löytyy kuitenkin myös henkilöitä, joiden väkivaltaongelmat näyttäisivät olevan yhteydessä sisäiseen eristäytymiseen.
38

3 I VÄKIVALLAN MONINAISUUS
Sisäiseen eristäytymiseen voidaan liittää esimerkiksi pakonomaiset väkivaltai- set ajatukset, joista ei osata puhua muille ihmisille. Oman sisäisen maailmansa jakaminen muiden kanssa on joko vaikeaa, tai sitten ei ole siihen soveltuvaa sosiaalista ympäristöä. Ajatukset purkautuvat lopulta väkivaltaisena käyttäyty- misenä. Sisäinen eristäytyminen on voinut kestää vuosikausia, jolloin jokin yk- sittäinen ja äkillinen tapahtuma saattaa laukaista väkivaltaisen käyttäytymisen. Väkivaltainen teko voi vaikuttaa ulkopuolisesta käsittämättömältä, kohtuutto- malta ja epäloogiselta toiminnalta sen takia, että siihen johtaneilla impulsseilla saattaa olla vuosia kestänyt historia ilman näkyvää yhteyttä tapahtuneeseen. Esimerkkitapaus on ihminen, joka on kokenut vääryyttä, hautonut asiaa pit- kään omassa mielessään ja lopulta kostaa henkilölle tai henkilöille, jotka ovat kohdelleet häntä kaltoin.
JOUKKOSURMASTA FANTASIOINTI
Väkivaltaongelma, joka on yhteydessä sisäiseen eristäytyneisyyteen, saattaa pi- tää sisällään myös väkivaltafantasian piirteitä. Erona on se, että fantasiapoh- jaiseen väkivaltaan liittyvät ajatukset keskittyvät joukkosurmasta haaveiluun. Joukkosurmasta fantasiointiin voi liittyä tavoite tehdä itsestään ja teostaan nä- kyvä ja saada arvostusta. Erään asiakkaan ajatusta lainaten tavoitteena on, että muut saisivat tuntea saman tuskan kuin mitä tekijä itse on tuntenut. Asiakkaan tavoite ei siis ole vain toisten surmaaminen – ”en minä ihmistä aavikolla tappai- si, koska kukaan ei saisi tietää siitä”.
Potentiaaliset joukkosurmaajat eroavat Aggredin muusta asiakaskunnasta siinä, että heillä ei yleensä ole aiempaa väkivaltarikostaustaa. Henkilöt vetäytyvät pois ystäväpiiristä hyvissä ajoin ennen iskua tai ystäväpiiri on kaventunut pikkuhil- jaa olemattomaksi. He ovat saattaneet peilata ajatuksiaan internetissä saman-
39

3 I VÄKIVALLAN MONINAISUUS
mielisten kanssa, mutta he eivät kykene jakamaan tunteitaan muiden ihmisten kanssa kasvokkain. He ovat saattaneet huomata olevansa erilaisia; jotkut pitä- vät itseään hyvin poikkeavina muihin ihmisiin verrattuna, ja myös ympäristö saattaa nähdä heidät erikoisina. Aggredin asiakastyössä on havaittu, että näillä henkilöillä on poikkeavaa sosiaalista käyttäytymistä, johon liittyy esimerkiksi vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa.
Aggredin kokemuksen mukaan fantasiointi jää lähes ainoaksi todellisuudeksi, jos ihminen eristäytyy muista ihmisistä ja viettää aikaansa enimmäkseen yksin. Kun tähän sosiaaliseen eristäytymiseen yhdistyy katkeruutta ja vääryyden koke- muksia, väkivaltaiset ratkaisumallit näyttäytyvät ainoana ratkaisumallina, jolla henkilö pyrkii saamaan hyvitystä ja maineensa takaisin. Kaikki Aggrediin tul- leet joukkosurmista fantasioivat henkilöt ovat hakeneet apua ahdistukseen tai masennukseen mielenterveyspalveluista. He eivät ole välttämättä tulleet kuul- luiksi tai nähdyiksi väkivaltaisten ajatustensa kanssa. Aggredin asiakastyössä on keskitytty siihen, miksi väkivaltafantasian toteuttamisesta tulee asiakkaalle pakkomielle ja mitkä tapahtumat tai luonteenpiirteet vahvistavat tätä prosessia.