Suio-ryu iai kenpo

[Ikkyu]

2023 on juhlavuosi Suiō-ryūn harjoittelijoille Suomessa, sillä nyt on tullut kuluneeksi 10 vuotta siitä kun nykyinen pääopettaja, 15. sōke Katsuse Yoshimitsu Kagehiro, perusti perinteen virallisen Suomen haaran (shibu). Keskenämme juhlistamme tätä kaikille ryūn jäsenille avoimella viikonloppuleirillä lokakuun lopulla, opettajana menkyo kaiden Japanista.

Koska samalla näyttää olevan mennyt jo 15 vuotta siitä, kun Suiō-ryūta on käsitelty omassa ketjussaan Potkussa (ja kun itse liityin foorumille kommentoimaan sitä), ajattelin avata uuden ketjun kuulumisien päivitykseen, keskustelulle ja kysymyksille. Tästä tulee nyt mainostusta ja hypetystä, sori.

Suiō-ryūhan on siis koryū bujutsua, yli 400 vuotta vanha Japanilainen taistelutaitojen perinne. Se tunnetaan erityisesti miekan vedon ja käytön tekniikoista (iai kenpō), mutta on kuitenkin kattava koulukunta joka opettaa laajasti ja syvällisesti useiden eri aseiden käyttöä. Suiō-ryūn vahvuuksia ovat – ainakin omasta mielestäni – useimpia iai-kouluja suurempi painotus pariharjoitteluun, tosissaan tekemisen hengen painottaminen ulkomuodon hiomisen sijaan, kannustus saavuttaa opit itse eikä kopioida muita, oppimäärän laajuus ja samalla taustalla vaikuttavien perusteiden yksinkertaisuus, sekä yhteisön ja perinteen elinvoima.

Viime ketjun aikaan (2008) Suomessa oltiin harjoiteltu vasta pari vuotta, joskin ydinjoukko oli taustoiltaan jo kokenutta muissa iai-tyyleissä. En muista oliko kukaan täkäläisistä ehtinyt vielä tavata sōkea Japanissa. Harjoittelussa oltiin päästy lähinnä muutamiin ensimmäisiin soolo- ja pari-iain tekniikkasarjoihin. Aiempi kokemus auttoi ehkä, mutta silti käsitys perinteen tekniikoista ja hengestä oli vasta alkutekijöissään.

Tärkeimpiä virstanpylväitä sittemmin ovat varmastikin pääosan Suomen harjoittelijoista siirtyminen Katsuse-sōken suoriksi oppilaiksi 2012 ja sitä seurannut sōken ensimmäinen vierailu opettamassa Suomessa, Jyväskylässä kesällä 2013. Suurimmalle osalle harjoittelijoista, kuten minullekin, tämä oli ensimmäinen tapaaminen sōken kanssa vaikka harjoitusvuosia olisi ollut takana jo useita. Tämän leirin aikana sōke siis myös julisti virallisen Suomen haaran perustamisen. Sen vastuuhenkilöiksi nimitettiin Jukka Helminen (Helsinki) sekä Taneli Takala ja Jussi Jussila (Jyväskylä).

Siitä eteenpäin kontakti sōkeen ja pääsaliin on ollut tiivistä, kuten sen soisi koryūssa olevankin. Katsuse-sōke on käynyt opettamassa Suomen kesäleirillä (joka toimi samalla koko Euroopan leirinä) vuosittain kunnes korona katkaisi putken. Suomalaisia käy säännöllisesti Japanissa sekä harjoittelemassa sōken salilla Hekiunkanilla että paikallisissa vuosittaisissa tapahtumissa, kuten kesäleirillä ja lokakuisessa Suiō-ryū koden budō taikaissa. Jälkimmäinen on nykyisin jo melko isoksi kasvanut kaikille tyyleille ja kouluille avoin ystävällismielinen iai-katakilpailu ja koryū-näytöstapahtuma. Sōke on myös myöntänyt monille täkäläisille perinteen shoden-, chūden- ja shōmokuroku-arvoja.

Suomen shibuun kuuluvat nykyisin ryhmät Helsingissä, Jyväskylässä, Kotkassa, Kouvolassa, Kuopiossa, Savonlinnassa, Tampereella ja Turussa. Normaaliin koryū-tyyliin ryhmät eivät ole isoja, mutta sitäkin innokkaampia. Mukana on aika tasaisesti sekä pitkään treenanneita että tuoreempia harjoittelijoita. Aloittaminen on nykyään myös mahdollista suoraan, ilman taustaa modernissa iaissa. Kun paikallisten valtuudet ovat lisääntyneet tason nousun myötä, ei toiminta myöskään ole enää niin varovaista ja piilottelevaa kuin ehkä alkuun.

Suomen haara on samalla Euroopan vanhin kansallinen shibu. Suomen avustuksella ja esimerkkiä seuraten myös muiden Euroopan maiden (Espanja, Portugali, Puola, Ranska, Viro) harjoittelijat ovat sittemmin järjestäytyneet ja nimitetty omiksi shibuikseen.

Aiemmassa ketjussa oltiin huolissaan siitä, että silloin nähdyssä näytöksessä ei ollut esiteltävää kovin paljoa, ja se näytti samalta kuin muukin iai. Nykyään tilanne lienee parempi. Suomessa harjoitellaan laajasti Suiō-ryūn oppisisältöä: iaita soolo- ja paritekniikoina perusteista edistyneisiin tekniikoihin, jōta, taistelukentän miekkailua, naginataa, kogusokua, wakizashia, kusarigamaa jne. Harjoittelijoiden taso on toki noussut, tieto ja ymmärrys lisääntynyt, pitkään treenanneiden oma (ja omannäköinen) tekniikka on kypsynyt, ja väittäisin ettei hävettävää ole kansainväliselläkään tasolla. Paljon on silti vielä opittavaa tällä polulla.

Viime vuonna järjestimme ensimmäistä kertaa Japanin mallin mukaan keskenämme Suomen Suiō-ryū taikain. Pyrkimys on, että kun tästä saadaan kokemusta ja kaikki alkaa sujua, tapahtuma voidaan täälläkin avata kaikille halukkaille iain harjoittelijoille tyylisuunnasta ja maasta riippumatta.

Lisää meistä löytää sivuiltamme. http://www.suioryu.fi/

Linkittelen piakkoin vaikka hyviä videoita tähän ketjuun.

[Ikkyu]

Runsas vuosikymmen sitten Japanin yleisradioyhtiö NHK tuotti dokumenttisarjan Samurai Spirit, jossa karate- ja K-1-hemmo Nicholas Pettas vieraili tutustumassa eri budolajeihin. Yksi jaksoista keskittyi klassiseen budoon (kobudō), ja siitä kului iso osa Suiō-ryūn pääsalilla Hekiunkanilla Shizuokassa. Jakso löytyy varmaan jossain muodossa vielä internetistä kokonaisuudessaankin, mutta siitä löytyy myös pari irrotettua pätkää joissa on kivasti näytetty eri tekniikoita.

[Ikkyu]

Nihon Kobudo Enbu Taikai on vuosittainen näytöstapahtuma Nihon Kobudo Kyokain jäsenperinteille (joita on sen verran paljon, että ryhmät esiintyvät yleensä vuorovuosina). Yleensä meiltä esiintyy sooke lähimpine oppilaineen. Näytösvideoita menneiltä vuosilta:

[Ikkyu]

Muita vuotuisia näytöksiä ovat Tokion Meiji Jingun kobudo-näytös marraskuussa ja Asakusan kobudo-näytös huhtikuussa. Näissä yleensä esiintyy Tokion alueen harjoittelijoita ja hiukan nuorempaa polvea. Pari videota ensin mainitusta:

[Ikkyu]

... ja pari videota jälkimmäisestä. Samaa Tokion porukkaa siis esiintymässä.

[Ikkyu]

Tästä tuli nyt samalla lyhyt esittelyketju vuotuisista koryū-näytöksistä Japanissa. Vielä yksi iso tapahtuma on Japanin kendoliiton enbu taikai eli ns. Kioton taikai perinteikkäällä Butokudenilla toukokuussa. Suurin osa tapahtumasta keskittyy kendoon, mutta ensimmäinen päivä on varattu kobudō- ja iai-näytöksille. Tänne osallistuu pääsalilta ja muualta perinteen harjoittelijoita, joilla on myös vaadittavia korkeita dan-arvoja kendoliiton lajeissa.

Vaikka näytöksissä keskitytään paritekniikkaan, ja määrällisesti enin osa oppimäärästä onkin sitä, harjoittelu aloitetaan kuitenkin soolo-iaista ja sillä on tärkeä rooli kokonaisuudessa. Moni treenaajista, varsinkin Japanissa, keskittyy enimmäkseen siihen. Tässä siis vielä sitäkin vaihteeksi:



Eturivin oikeanpuoleisin:



Takarivissä oven edessä:



Eturivin vasemmanpuoleisin:



Viimeinen säännöllinen tapahtuma on aloitusviestissä mainittu Suiō-ryū koden budō takai lokakuussa. Päivään kuuluu näytösosuus, jossa on mukana monia perinteitä (Shindō Musō-ryū, Shinkage-ryū, Katori Shintō-ryū jne., sekä iai-näytöksissä toki lukuisia ryhmiä Shinden-, Eishin- ja Jushin-ryūta, Hōki-ryūta, sekä muita iai-kouluja). Julkinen videomateriaali tästä on sen verran muinaista, että linkitän vain tämän ulkopuolisen raportin muutaman vuoden takaisesta tapahtumasta: https://thewanderingbudoka.wordpress.co ... do-taikai/

[Ikkyu]

Koska pelkistä näytösvideoista ei synny hirvittävän hyvää kuvaa perinteen koko sisällöstä, varsinkin kun niissä usein toistetaan pitkälti samoja katoja ja settejä, niin avataan sitä hiukan. Oppimäärä on laaja, katoja on pitkälti kolmatta sataa. Toisaalta pointti ei kuitenkaan ole oppia ulkoa hirveää kasaa erillisiä temppuja tarkkoine tanssiaskelineen, vaan harjoitella Suiō-ryūta monesta eri näkökulmasta. Perinteessä opetetaan, että ”ei pidä takertua liikaa tekniikoihin, koska leikkaaminen tulee sydämestä”.

Suiō-ryūn ydin on iaijutsu, miekan veto. Tarinan mukaan perustaja sai innoituksen lähteä tavoittelemaan omaa tyyliään nimenomaan iai-tekniikoita kohdattuaan ja kuuluu sanoneen, että "bujutsu alkaa miekan vedon hetkestä". Iain tarkoitus on kyetä selviytymään yllättävistä tilanteista. Tämän takia veto, "irrotuksen hetki" ja ensimmäinen tekniikka ovat siis ne, minkä toimivuutta erityisesti painotetaan, vaikka useimmat katat jatkuvatkin siitä jatkotekniikoilla. Iaissa harjoiteltava aseenkäyttö, kehonkäyttö ja asenne heijastuvat sitten kaikkeen muuhun tekniikkaan läpi koko oppimäärän.

Harjoittelun voi aloittaa puumiekalla, mutta metallinen (tylsä tai terävä, jos itseluottamus riittää) on se pääasiallinen työkalu; paritekniikoissa toki käytetään myös puuaseita. Harjoittelu alkaa istuma-asennosta lähtevistä hyökkäävistä (Goyō, 5) ja puolustavista (Goin, 5) tekniikoista, joiden avulla harjoitellaan perusteita. Istuvat iai-tekniikathan eivät meillä kuvasta realistisia tilanteita (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta), koska pitkä miekka vyössä istuskelu ei ollut tapana. Niitä tehdään, koska se rajoittaa liikkumista ja kehittää alavartalon voimaa.

Näiden jälkeen tulevat iain kolme "ydinsettiä" jotka ovat kääröjen mukaan perustajalta peräisin: Kuyō (istuvat tekniikat, 9), Tachi-iai (seisovat tekniikat, 9) ja Kumi-iai (paritekniikat, 9). Yleensä aloitetaan Tachi-iaista ja Kumi-iaista rinnakkain ja Kuyō tulee vähän myöhemmin, "edistyneempinä perusteina". Näissä opitaan tilannekohtaisesti leikkauksia ja pistoja, väistöjä, torjuntoja, toimintaa yhtä tai useampaa vastustajaa vastaan jne. Soolotekniikoita, tai ainakin osia niistä, harjoitellaan myös usein parin kanssa.

Näiden tuolla puolen ovat Kage-, eli varjotekniikat kullekin sarjalle (sama määrä, 9+9+9). Ne ovat joko vaihtoehtoisia ratkaisuja tekniikoiden ongelmatilanteisiin, tai suoria vastatekniikoita niille, ja suoritustavaltaan selvästi haastavampia. Kage-sarjat ovat perinteisesti olleet isshi sōden, vain seuraavalle perijälle välitettyjä, mutta niitä on opetettu avoimesti nyt parin sukupolven ajan. Lisäksi on vielä pieni setti tekniikoita jotka on tarkoitettu pimeään (Yami, 3), muutama irrallinen jotka eivät kuulu mihinkään settiin, ja sarja tekniikoita jotka yhä opetetaan vain perijälle varmistamaan, että Suiō-ryūn ydin välittyy seuraavalle sukupolvelle.

Samalla kun edetään läpi iai-tekniikkasarjojen, aletaan yleensä harjoitella myös muita asetaitoja (kaikki parikatoina, näistä lisää myöhemmin), mutta iai kuitenkin pysyy harjoittelun keskiössä edellä mainituista syistä. Meillä paikallisesti normaalista treeniajasta n. puolet on soolo-iaita, puolet paritekniikkaa, joskin se voi vaihdella tilanteen ja läsnäolijoiden mukaan.

[Ikkyu]

Toinen iso osuus oppimäärästä on jōhō, pitkän sauvan tekniikat. Pääosa on miekkaa vastaan. Ensimmäiselle setille (Omote, 16) on haastavampi vastineensa vaihtoehtoisia ratkaisuja ja muunnelmia (Ura, 16). Tämä jaottelu omoten (ulompi/ilmeinen/pinnallinen) ja uran (sisempi/piilotettu/kääntöpuoli) välillä toistuu läpi koko oppimäärän. Eri aseiden välillä ei ole mitään tiettyä järjestystä missä niitä kuuluisi oppia, mutta tekniikoita oppiessa omote tulee aina ennen uraa ja yleensä ihan syystä. Viimeisenä ydinsettinä on Oku, perimmäiset tekniikat (10). Jō-tekniikoissa pitää huomioida rajoitteet teräaseeseen verrattuna, ja toisaalta tietyt edut etäisyydenhallinnassa. Vastustajan toimet pyritään usein tukahduttamaan alkuunsa vielä selkeämmin kuin muilla aseilla.

Näiden lisäksi on tekniikoita lyhyelle sauvalle (Tanjō, 5), jōlla veistä vastaan (Tantōdori, 3), mielenkiintoinen kokoelma jō-vastaan-jō –tekniikoita (Aijō, 10) ja vielä sarja kuuleman mukaan hyvin edistyneitä tekniikoita miekkaa vastaan (Musōgaeshi, 6).

Suiō-ryūssa ei lähitaistelua (jūjutsu tjsp.) ole minään omana selkeänä osanaan oppimäärästä, vaan muutamana erillisenä settinä. Wakizashin tekniikat (13) ovat siis ns. sivumiekalle, joka oli vyössä sisätiloissakin. Ne lähtevät istunnasta, mikä tässä tapauksessa on siis ihan järkevää, ja sisältävät lähikamppailua, simppeleitä lukkoja, kaatoja jne. Pystystä tehtävä Kogusoku (”pienet varusteet”, 10) voi viitata joko kontekstiin osittain haarniskoituna käsikähmänä, tai siinä käytettyyn lyhyeen teräaseeseen. Lisäksi on myös pieni setti täysin aseetonta tekniikkaa miekan viemiseen hyökkääjältä (Shinken shirahadori).

Kenpō, Suiō-ryūn termi kenjutsulle, edustaa haarniskoitua miekkatekniikkaa (vaikka harvoin sitä haarniska päällä pääsee harjoittelemaan). Tämä huomioidaan erityisesti aseessa, joka on normaalia pitempi ja paksumpi bokutō, asennossa ja kohteissa (aukkopaikat). Sarjoja on taas Omote (15) ja sen vastineena Ura (samat 15).

Naginata on myös haarniskoitua tekniikkaa, pitkällä salkoaseella jonka päässä on miekan kaltainen kaareva terä. Meidän naginatamme on n. 2,5 metriä pitkä ja painava, huomattavasti suurempi kuin myöhempien aikojen ns. kodinpuolustus-naginata. Tekniikoita on miekkaa vastaan, Omote (9) ja Ura (9), sekä toista naginataa vastaan (Ai-naginata), Omote (9) ja Ura (9). Lisäksi on setti tekniikoita keihästä vastaan, ja erikoislaatuinen sarja soolokatoja, joissa on tekniikoita useita vastustajia ja mm. ratsuväkeä vastaan (Okubi Yasen no kata, eli ”sisimmät salaiset kenttätaistelun muodot”, 3).

Sitten on vielä kusarigama. Nämä tekniikat miekkaa vastaan ovat itse asiassa Masaki-ryū Fukuhara-ha -perinnettä, joka on ollut Suiō-ryūn liitännäinen sen yhdeksännestä sukupolvestä (1700-1800 –lukujen vaihteesta) lähtien. Se on ehkä ainoa osa oppimäärää, joka muistuttaa kaksintaistelutekniikoita enemmän kuin itsepuolustusta tai taistelukenttää, koska eihän tällaisen aseen kanssa kukaan varmaan kuljeskellut ympäriinsä.

Perinteen ”sirpissä” on suora, kolmeen suuntaan terävä neliskulmainen terä, jolla voi leikata vetäen, työntäen tai lyöden. Ketju on huomattavan pitkä, ja kiinni varren yläpäässä; sen päässä on paino, joka on harjoittelussa pehmustettu. Tekniikat jaetaan taas kerran Omote- (8) ja Ura (8) –setteihin. Näissä usein uhataan vastustajaa pyörittämällä painoa, pyritään osumaan sillä, ja jos vastustaja pääsee tästä huolimatta lähelle, puolustaudutaan ja hoidetaan homma loppuun sirpillä. Ketjua voi käyttää myös raajojen, miekan tai vaikka kaulan sitomiseen. Osassa tekniikoista vastustajalla on pitkä ja lyhyt miekka käytössä yhtä aikaa.

[Veepee]

Naginata on myös haarniskoitua tekniikkaa, pitkällä salkoaseella jonka päässä on miekan kaltainen kaareva terä. Meidän naginatamme on n. 2,5 metriä pitkä ja painava, huomattavasti suurempi kuin myöhempien aikojen ns. kodinpuolustus-naginata. Tekniikoita on miekkaa vastaan, Omote (9) ja Ura (9), sekä toista naginataa vastaan (Ai-naginata), Omote (9) ja Ura (9).

Meidän Katori-salilla on vähän vaihteleva valikoima noita kekluja, osa lyhyempiä ja kevyempiä ja sitten on yksi hirmuinen, varmaan just tuollainen 2,5-metrinen monsteri. Eilen opettajamme heilutteli sitä yhtä edistyneempää oppilasta vastaan. Kammotti vähän.

Sugino Dojo puolestaan käyttää aika lailla lyhyempää naginataa. Syy on yksinkertainen: heidän salillaan on katto liian matalalla.

[Ikkyu]

Meidän Katori-salilla on vähän vaihteleva valikoima noita kekluja, osa lyhyempiä ja kevyempiä ja sitten on yksi hirmuinen, varmaan just tuollainen 2,5-metrinen monsteri. Eilen opettajamme heilutteli sitä yhtä edistyneempää oppilasta vastaan. Kammotti vähän.

Sugino Dojo puolestaan käyttää aika lailla lyhyempää naginataa. Syy on yksinkertainen: heidän salillaan on katto liian matalalla.

Olisikin sali täällä minne voisi välineet jättää, niiden kanssa kulkeminen on myös aika rasittavaa. Silloin kun niitä hankittiin tänne, pari tyyppiä raijasi ~10 naginatan paketin julkisilla lentokentälle Japanissa. Never again, kuulemma. Sittemmin tosin luottopuuseppä on lopettanut ja uusia samoilla spekseillä on ollut hankala löytää. Sama pätee kenpo-bokutoihin.

[Ikkyu]

erikoislaatuinen sarja soolokatoja, joissa on tekniikoita useita vastustajia ja mm. ratsuväkeä vastaan (Okubi Yasen no kata, eli ”sisimmät salaiset kenttätaistelun muodot”, 3)

Naginatan paritekniikoita näkyy aiemmissa videoissa, mutta tässä vielä yksi pätkä Yasen no kataa. Tekijän pituus lähestyy kahta metriä, joten väline ei ehkä näytä niin isolta kuin muissa käsissä.

[Ikkyu]

Viimeinen säännöllinen tapahtuma on aloitusviestissä mainittu Suiō-ryū koden budō takai lokakuussa. Päivään kuuluu näytösosuus, jossa on mukana monia perinteitä (Shindō Musō-ryū, Shinkage-ryū, Katori Shintō-ryū jne., sekä iai-näytöksissä toki lukuisia ryhmiä Shinden-, Eishin- ja Jushin-ryūta, Hōki-ryūta, sekä muita iai-kouluja). Julkinen videomateriaali tästä on sen verran muinaista, että linkitän vain tämän ulkopuolisen raportin muutaman vuoden takaisesta tapahtumasta: https://thewanderingbudoka.wordpress.co ... do-taikai/

Eilen pidettiin jo järjestyksessä 46. Suiō-ryū koden budō takai tavalliseen tapaan Shizuokan Fujiedassa. Tämä oli ensimmäinen kerta neljään vuoteen, koska välissä oli tilojen remonttia, olympiahässäkkää ja toki korona. Viime vuonna tapahtuma pidettiin pienessä mittakaavassa, vain Suiō-ryūn jäsenten kesken. Tällä kertaa se oli taas avoin, ja osallistujia oli yli 400 henkeä lukuisista eri perinteistä ja ryhmistä ympäri Japania ja maailmaa.

Tapahtuma on tietääkseni yksi suurimmista, ellei suurin yksityisen tahon (eli ei kendo- tai iaidoliittojen) järjestämistä iai-taikaista ja suosittu Japanissa, koska on harvinaista päästä kisaamaan täysin vapaavalintaisilla katoilla. Kisaaminen taas on useille porukoille, varsinkin kendoliiton iaita treenaaville, iso osa harrastusta. Monille koryu-tyypeillekin se on hauskaa vaihtelua ja suoriutumisen testausta. Lisäksi koska tuomareiden ja kisaajien tausta voi olla mitä vain, tuomaroinnin täytyy keskittyä muihin asioihin kuin ulkomuodon yksityiskohtiin, mikä haastaa kaikkia osapuolia. Meillä soolo-iain treeni ei millään muotoa tähtää katakilpailuihin, mutta kilpailun tyylistä ippon shobua (kaksi treenaajaa tekee oman tekniikkansa, usein "voittaja" jää kentälle tai siirtyy tuomariksi ja "häviäjä" saa palautetta) käytetään välillä harjoittelussa työkaluna.

Alta näkee kuvia tapahtumasta.

https://www.facebook.com/permalink.php? ... 7756479747

[Veepee]

Meidän Katori-salilla on vähän vaihteleva valikoima noita kekluja, osa lyhyempiä ja kevyempiä ja sitten on yksi hirmuinen, varmaan just tuollainen 2,5-metrinen monsteri. Eilen opettajamme heilutteli sitä yhtä edistyneempää oppilasta vastaan. Kammotti vähän.

Tähän aikaisempaan viestiini pitää nyt tehdä korjaus.

Se meidän salin isoin ja raskain naginata on kyllä suunnilleen about yhtä pitkä kuin muutkin, eli ei siis mikään Chokugen-ryu -tyylinen O-naginata, hemmetin paksu ja painava vaan. Rumaa jälkeä sillä tulee kuitenkin

[Ikkyu]

2023 on juhlavuosi Suiō-ryūn harjoittelijoille Suomessa, sillä nyt on tullut kuluneeksi 10 vuotta siitä kun nykyinen pääopettaja, 15. sōke Katsuse Yoshimitsu Kagehiro, perusti perinteen virallisen Suomen haaran (shibu). Keskenämme juhlistamme tätä kaikille ryūn jäsenille avoimella viikonloppuleirillä lokakuun lopulla, opettajana menkyo kaiden Japanista.

Tämä leiri on nyt taputeltu, ja oli oikein antoisa. Opettajanamme oli Antony Cundy-sensei (menkyo kaiden) Tokiosta; viimeksi saimme Japanista opettajan paikalle yli neljä vuotta sitten, mutta nyt toivottavasti taas tilanne alkaa normalisoitua. Isompia paikallisia tapahtumiakaan ei ole liiaksi ollut viime vuosina. Itse nautin kovasti, ajateltavaa ja kokeiltavaa tuli pitkäksi aikaa.

Kokoonnuimme siis viime viikoloppuna Helsingissä, Vuosaaressa. Paikalla oli Suiō-ryūn harjoittelijoita Suomesta, Virosta, Portugalista ja tuoreena sijaintina Norjasta. Treeniä oli perjantai-iltana, sekä lauantaina ja sunnuntaina aamusta iltaan. Lisäksi toki tilaisuutta juhlistettiin illanvieton merkeissä. Leirillä Cundy-sensei myös välitti Japanista sōken kirjoittamat todistukset uusista arvoista vastaanottajilleen.

Lauantain harjoittelu keskittyi iaihin ja kumi-iaihin, sunnuntaina taas soolo-iain tekniikoihin parin kanssa ja jō-tekniikoihin. Kokeneemmat harjoittelivat lisäksi iain kage-tekniikoita parin kanssa, ja perjantai-illan treeneissä jōhōn edistyneempää ura-sarjaa pohjustuksena uchidachina toimimiselle omotessa. Kun pari treenipäivää paljolti uchidachina toimimista oli takana, oli monilla kokeneemmasta porukasta varmasti aika mankeloitu olo; meillä kun erityisesti jō-tekniikkaan kuuluu paljon työntelyä, heittelyä ja kaatelua. Tärkeänä pointtina leirillä kuitenkin oli, että kokemuksen ja opetuksen saaminen myös opastavana puolena toimimisesta on välttämätöntä jotta saadaan koko porukan tasoa nousemaan jatkossakin. Valmistauduimme siis seuraavaan 10 vuoteen.

Facebook-sivuiltamme löytyy kuvia tapahtumasta.

[Veepee]

Tää Suioo-ryuun joojutsu-demo on kyllä aika hienoa settiä.