Viimeisin katsomasi elokuva

[tapsaattori]

Eversti Trautman on kyllä pökkelö, mutta tämä on kasari ajan tuote

Terminator Dark Fatessa edistyksellinen terminaattori saapuu (jälleen) menneisyyteen tappamaan merkityksellisen kapinallisen. Myös hyvis tulevaisuudesta (paranneltu ihminen), vanhan mallinen terminaattori ja Sarah Connor ovat mukana kuvioissa.

Pidempään menneisyyteen jäänyt terminaattori on ajan kuluessa kehittänyt mm. moraalisen kompassin, tekee eettisiä valintoja ja elelee perhe-elämää Texasissa. Tämä kaikki on outoa eikä sovi Terminaattori maailmaan yhtään. Ja mitä kummaa on tapahtunut Linda Hamiltonille? Aivan toimivan roolin ap Terminaattorissa tehnyt näyttelijä ei pysty nyt lataamaan uskottavaa tunnetta edes kohdatessaan poikansa tappajan. Kenties huonosti kuvattukin. Jos muistatte T2 elokuvassa Sarah Connorin tavatessa terminaattorin ekan kerran mielisairaalassa niin siihen oli saatu latausta. Tämä uusi on kuin joku komediallinen pannukakku. Minä en löydä Dark Fatesta mitään hyvää.

https://m.imdb.com/title/tt6450804/

[Lasse Candé]

Trautman on ehkä jäykkä, ehkä pökkelö, mutta tässä silti elokuvahistorian kaikkien aikojen kovin laini:

[Kari Aittomäki]

Ehei, ei lähellekkää kovin.
Britti julistaa tykimmin:

Lewis: Gutless fuck! Come and have a go at me, you lady-boy cunt!

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat ämpäriä, laitetaas vähä poppia perään:



oujee.
Rambo on enkeli.

[Mika]

The Gentlemen (2019)

Guy Ritchien kädenjäljen tunnistaa aina, ja tässä se näkyy joka paikassa. Jos hänen elokuvansa ovat tuttuja, tämä on samanlainen kuin ne muutkin. Eli leffa on ihan omalla otteellaan tehty ja erittäin viihdyttävä.

Charlie Hunnamin näin ekaa kertaa sitten Sons of Anarchyn. Matthew McConaghey ei outoillut vaan oli yli kymmenen vuoden jälkeen loistava oma itsensä kameran edessä

[magamies]

Jokin aika sitten katsoin KIngsman 2 kultainen kehä ei vakuuttanut oli huono, ykkönen Kingsman oli HYVÄ.
Huomenna la 26.8 tulee kolmonen eli The Kingsman , tämä voi olla iha mielenkiintoinen kun menee Kingsman salaisen palvelun historiaan palaa ensimmäisen maailman sodan aikaan ja ovat arvostelijat tätä elokuvaa jopa kehuneet eli huomena katson tai nauhoitan ja näin tiedoksi muillekin tästä elokuvasta kiinnostuneille.
https://www.telsu.fi/the king's man

[Kari Aittomäki]

Minäkin meinaan katsoa ton Kingsmanin.
Kovin kiinnostaa kaskun se ohjaaja on tehny yhden parhaita brittikrimitarintoja elikkä Layercake'n.
Joka on mun suosikkeja brittikrimileffoista. Matthew Vaughn ois nimensä ja teki pitkään yhteistyötä Guy Ritchien kanssa.
Leffa vilisee kovia tekijöitä ja odottaa saattaa kunnon satuhetkeä.
Jossa britit kertoo taas että the world is my oyster.
Siirtomaaherrain voimantunne ei vaan hellitä otettansa ei.

Kattelin tossa irkku Neil Jordanin mestariteoksena pidetyn Crying game'n. Vuodelta 1992, joka oli valtavan hieno leffavuosikymmen.
Tarina on rujo ja kaunis ja outo ja kaunis.
Brittisolttu (Forest Whitaker, oscar-voittaja) napataan vangiksi by IRA.
Kaappaajana ja vartijana toimii kokenut operaattori Fergus jota pelaa Stephen Rea. Sotkuisenkiharaisessa tukassaan ja kipparitakissaan.
Irkkumaneereja jos ikinä.
Tapahtuu tukholmat eli sällit kaverustuu, fantastiset näyttelijät saavat bondautumiskerrokset näyttämään luontevilta ja tarraavilta, katsoja tykästyy hahmoihin samassa tahdissa tarinan kanssa. Hienoa kerrontaa.

Voi herranjestas kuinka repivä on kohtaus kun Fergusin pitäis alkaa murhata kaveriaan, Stephen Rean hahmo on kaikessa kivussaan ja päättäväisyydessään miltei sietämätön katella. Kuten myös Whitakerin elämääntarrautuminen.

Tarina etenee Englantiin jossa Fergus elelee pakosalla ja etsii lupauksensa mukaan käsiinsä Jodyn (Whitaker) muijan.
Koettaa vaan kertoa terveiset mutta koukut nappaa ja tapahtuu uusi bondautuminen.

Leffa on niinku niin ankarasti aikaansa edellä kun mieltyminen etenee tykästymisen kautta rakkauteen ja mukaan tulee transsukupuolisuus.
Ja se perkeleen IRA'kin siinä vielä tulee säätämään vaateitaan.

Luoditkin lentää ja vaativat uhrinsa mutta Rakkaus ei häviä.

Crying game on kyllä hieno, sekä aiheeltaan että toteutukseltaan.
Vaikka Neil Jordan käyttääkin sellasta kulmikasta esilletuontia.
Ehkä se on pastissi tai jotain.

Mutta do yourself afavor, tsekatkaa.
Llöytyy Areenalta.

[Kari Aittomäki]

Tänään tulis sitte tasokas länkkäri, köhvelösti suomennettu Verinen pako.
Alkuperäinen nimi ois Bily two hats, joka nimi viittaa toisen pääsällin puoliverisyyteen.
Kirjotin leffasta toistakytä (!) vuotta sitten:

Yks sellanen on unohdettu länkkäri Billy Two Hats.
Buddy-tarina pakomatkasta, matkaajina epäonniset pankkiryöstäjät joista toinen on puoliverinen (nimi) ja toinen veterano, karkeansydämellinen ammattiroisto.. Jota näyttelee itse Gregory Peck.
Joka haavoittuu, sekin vielä.
Yksinkertainen juoni, rauhallisia viipyileviä kohtauksia, taivaisiin asti haisevaa realismia..
Apassit ei ole vaarallisia vaan vain arvaattomia harvahampaita, inhottavia haisevia juoppoja.
Leffan värimaailma ei ole kaunista vaan sameanräkästä ja hahmot on kivuliaita ja hikisiä.

Ja silti jokakohtauksesta paistaa se ehdottomuus joka on ainoa tapa selvitä seuraavaan päivään, hetkestä toiseen.

Kannattaa katsella.


Teema klo 22.

[Kari Aittomäki]

Olen nyt katellut Jokerin kahdesti, tänään perjantaina kattelen jutun kolmannen kerran.

Enpäs ole yhtä väkevää leffaa nähnyt kovinkaan juu.
Palaan asiaan.

Olen aina ikäänkuin leuhkinut että en pysty katteleen niitä Fast'nd'furious-kaahailuja.
Mutta nytpäs silmäni tarttuivat tohon Fast & Furious Presents: Hobbs & Shaw.

Aivan tajuttomia kaahailuja, hienoja tappelukarkkijuttuja ja ennen kaikkea niitten pää-urosten silkka pakoton karisma.
Siinä on silkkaa fiksuutta kun pathfinder Arskan hieno ja ylpeäntyytyväinen itse-ironia on otettu ja valjastettu ja tuotu osaksi kerrontaa.
Ku ilme ja olema kertoo.

Dwayne Johnson: I Am The Star.
Jason Statham: I made it. Big.
Idris Elba: I worked my way up here.

Hemmetin nautinnollisia hahmovenyttelyitä ja muuta kerronnan taikaa.

Nautinnollinen rytinä, ikäänkuin.

[magamies]

Tuota Jokeria en ole nähnyt pitää katsoa ja samaan aikaan tänään sub tv klo 21 tulee elokuva lLainkuuliainen kansalainen sen olen kerran nähnyt oli juonikas ja kova kostotarina ja katson uudelleen,onneksi saan nauhoitettua molemmat.

[Lasse Candé]

Odotan sitä palaamista Jokeriin. Sen voisi tosiaankin itsekin katsoa toisen kerran. Muistan vain että kova juttu on ja että sitä oli jotenkin vaikea katsoa, kun ei tiennyt miten linkittyy Batmanin tarinaan ja odotti koko ajan jotain. Vaikka olen paljon unohtanut, niin nyt selviäisin ilman noita haittaavia ennakko-odotuksia ja saisin varmasti enemmän irti itse leffasta.

[magamies]

Katsoin juuri Liam Neesonin toiminnan Rehti varas, oli ihan taattua Liam Neesonia karismaattinen kaveri.
https://areena.yle.fi/1-50703819
Sitä ennen katsoin sen Jokerin, oli vaikuttava psykologinen elokuva tempaisi kyllä mukaansa, batman lehtia aikoinaan paljon lukeneena wayne nimi kertoi minulle missä mennään..
Liam Neesonin elokuvan THE Ice Road nauhoitin myös ja katson kun ehdin, tämä The Ice Road tulee vielä Sub TV ensi perjantai 6.10 klo 23.20

[Mika]

John Wick: Chapter 4 (2023)

Voi nyt hyvää päivä tällaisia leffoja...
Mutta sellaisia ne ovat, ja toki tiesimme tämän etukäteen aiemmat Wickit ja taannoin Continental-sarjan yhdessä katselleina. Ja aivot narikkaan ja yhden patruunatehtaan vuosituotanto valkokankaalle -osastolla tämä on siitä kärkipäästä. James Bond (JB) ja Jason Bourne (JB Jr.) ovat ihan paperia, kun John Wick laittaa haisemaan.

Taistelukohtauksiin on panostettu todella paljon, ja koko elokuva on oikeastaan yhtä suurta tappelua ja tappamista alusta loppuun. Oli todella hienoa nähdä pitkästä aikaa yksi takavuosien suosikkejani eli Donnie Yen. Muutenhan noin valtavan kokoisessa tuotannossa suurin osa ei ymmärrä kamppailemisesta juuri mitään, mutta Donnie Yen on ihan kultaa. Googlaamatta voisin arvata että hän on konsultoinut taistelukoreografioista vastaavia.

Aika pappaikäistä pääkaarti alkaa jo olla. Länsinaapurin Bill ja yksi nuorehko nainen ovat kumpikin vähän yli kolmekymppisiä (s. 1990), mutta muuten kaikki keskeiset hahmot ovat yli 60-vuotiaita ja Ian McShane jo yli 80-vuotias. Sedät jaksaa heilua!

[Mika]

Old Dads (2023)

Ei.

Tästä aiheesta eli keski-ikäisyydestä ja vanhemmuuden haasteista on tehty useampi komediaelokuva, jossa naiset esittävät pääosia, ja ne ovat olleet ihan hyviä.

Bill Burr on tylsä. Annan silti puoli pistettä Bobby Cannavalesta, koska pidän hänen tyylistään näytellä.

Pain Hustlers (2023)

Tämä on kevyellä otteella erittäin vakavasta aiheesta eli Yhdysvaltojen opioidiepidemiasta tehty elokuva, joka perustuu kirjaan. Tällaiset ikäviin tosiasioihin perustuvat elokuvat ovat vaikeita, koska niissä tasapainoillaan elokuvaviihteen ja faktojen välimaastossa. Selvästi enemmän tämä on elokuva, mutta koska jokainen tietää noista kammottavista taustoista vähintään jotakin, tähän on vaikea suhtautua vain elokuvana − tai näin minun aivoni toimivat. Siinä mielessä hyvää on se, että lähinnä vain se tausta opioideista on totta, muu on sitten pääosin fiktiota. Siten tietysti puolessatoissa tunnissa hahmot jäävät ohuiksi ja tapahtumat etenevät aika vauhdilla.

Elokuvan ihan lopussa lähestytään sitten oikeita tapahtumia.

[Mika]

Bandit (2022)

Elokuva kertoo Kanadan tuotteliammasta pankkiryöstäjästä ja tämän takaa-ajosta. Ryösti hän vähän jalokiviäkin.

Josh Duhamel loistaa pääosan esittäjänä. Elokuva on tehty sellaiseen tutun rentoon tyyliin, kuten joskus tällaiset elokuvat tehdään. Tämä heijastelee tosielämää, sillä tätä ryöstäjää pidettiin kohteliaana ja hyvätapaisena. Elokuva toki on draamaa, mutta ei kurtut rutussa tehtyä sellaista.

Ryöstäjä itse toimi konsulttina:

https://www.buzzmag.co.uk/allan-ungar-d ... interview/

[Kari Aittomäki]

Pureskelen edelleen tuota Jokeria, on kai merkittävin tai ainaki merkittävimpiä leffoja vuosiinvuosiin kymmeniin.
Hrrr.

Nyt kattosin leffan aivan muista kuin elókuvallisista syistä.
Vares - Pimeyden tango.
Eppujen ykkösbiisi on se.

Elokuva ei ole kovin erikoinen, tarina on aika puiseva.. Mutta esilletuonti on kyllä komeaa, Turku näyttää Turulta eli kaupungilta ja turkulainen yö näyttää kodikkaalta.
Mulla on pitkänpitkään hiukan hiertänyt tuo Antti Reini kun on ikävähkö kohtaaminen muistoissain mutta onhan hänellä rytmiä ja karismaa. Osaava sälli. Näytellyt mm ruotsalaista sotamahtisonnia, se ei uskottavasti suju moneltakaan. Keneltäkään.

Pimeyden tangon varsinainen anti on Naiset, perkele.
Mahtisonnin eli Häräntappoaseen kirjottanut monilahjakkuus Anna-Leena Härkönen on niin perkuleen porno prostituoitu että melkeen söin sohvatyynyn. Vaikkei kuin vilahda muutaman ihastuttavan minuutin ajan.
Maria Järvenhelmi on taas oma pirunmoinen itsensä, siinä on nainen jonka ei tartte esittää. Katse riittää. Saa kovin vähän kameraa mutta niin se menee.
Ria Katajankin suora katse ja ristisääret pelittävät oikeen jykevästi.

Mutta ykköshuohotin on kyllä The Lola.
Jumalauta sen naisen katse ja olema on sellasia että kitalaki kärähtää sekunnissa saharaksi.
Eihän se näyttely ammattilaisten rinnalle nouse mutta ku se on niin jumalattoman luontaisen seksikäs, gräääkröh-röh.
Aikuisia naisia, upeeta/mahtavaa.
Lola sai muutakin ikkunaa, sen musiikki soi taustalla aivan moitteetta.
Mahtava leffa, niinku.

Ja juu, mulla on Lolajuttelu historiassani, oli perhanan ihana ja rennonseksikäs baaripantteri juu.
Jos ois pyytäny oisin antanu vaikka bootsini hälle jep.