7-vuotiaalle kamppailulajia

[flammee]

Juu, minäkin kyllä ihan suosittelisin taekwondoa (väliviivalla tai ilman) jossain junnuryhmässä. Painijutut sen ikäisenä ei nyt vaan tunnu samalta vaikka sillä oppisikin kamppailullisesti toimivia juttuja ja toisaalta niissähän sitä runtua nimenomaisesti tulee. TKD:ssa sen sijaan saa tehdä siistejä juttuja, varsinkin sen ikäisille. Ja TKD:ssa myös kehittyy varsin nopeasti. Eikä niissä junnuryhmissä mitään isompia kolhuja tule.

[fatman]

Onko se kontaktin otto sitte kuinka tärkeä ja miksi se on tärkeää?
Jos se oikeasti ahistaa.

Pitiskö kysyä pikkumieheltä itseltään mikä ois mielekkään näköstä?'
Motorisesti lahjakas vois löytää rakennuspalikoita kiinalaismetodeista melkolailla paljon ja hyvin.
Runttaamiset voi ottaa kuvioon sitte tuonnempana.

tykkään minä.

Kari aika hyvin tiivistää tärkeimmän. Jos lapsi itse haluaa harrastuksen, kannattaa se harrastus valita lapsen ehdoilla. Tosielämässä tietysti perheen resurssit huomioiden.
Motorisesti lahjakkaalle löytyy kamppailulajien ulkopuolelta vaikka mitä, voimistelusta parkouriin ja skeittaamisesta tanssiin.

Jos lapsi itse kamppailulajeihin mielii, niin eikun nettiin katsomaan (vanhempien kanssa) mikä näyttää kiinnostavalta. Kun mukavan näköistä puuhaa löytyy, niin sitten etsitään sopiva seura.

[MikaM]

Hiukan asian vierestä, mutta kuitenkin samaa. Muutettuamme takasin Suomeen ilmoitin pojilleni, että tässä perheessä kaikki urheilee. Lajin saatte valita itse ja minä kyllä kuskaan tutustumaan ja harrastamaan. Niin kävi, urheilevat vieläkin, 14 vuotta myöhemmin. Mutta itse valitsivat.

[Mjölnir]

Hiukan asian vierestä, mutta kuitenkin samaa. Muutettuamme takasin Suomeen ilmoitin pojilleni, että tässä perheessä kaikki urheilee. Lajin saatte valita itse ja minä kyllä kuskaan tutustumaan ja harrastamaan. Niin kävi, urheilevat vieläkin, 14 vuotta myöhemmin. Mutta itse valitsivat.

Juu, meillä on kans ollut sama

[Andy]

Ongelma tuossa lapselta kysymisessä on se, että edes aikuisilla maallikoilla ei todellisuudessa ole mitään käsitystä siitä, millaista jonkun tietyn kamppailulajin treenaaminen on ja että olisiko se heistä mukavaa vai ei. Lapsilla vielä vähemmän.

Lasten osalta suosittelisin että vie treeneihin ja kysyy että oliko kivaa vai eikö ollut.

[Ile]

Mikäli koskaan tulee kakaroita (lue: ehkäisy pettää), he saavat ihan vapaasti valita sen okinawalaisen tyylin, minkä karatea alkavat kuuden vanhana harjoitella.

[Joeli T.]

Mun korvaan on kuulostanut hyvältä katsoa vähän millaisia ne ohjaajat ovat. Meidän leikki-ikäinen on viihtynyt Hipkolla tekä TKD:ssa että BJJ:ssä ja taloutemme sosionomikin on ollut sitä mieltä että heillä on hyvä asenne lapsitoiminnan vetämiseen. Olen myös lukenut pajon hyvää Painiliiton ja Jykylän yliopiston kehittelemästä nassikkapainista - se kuulostaa hyvinkin lapsen tarpeisiin suunniteltulta paketilta.

Heittäisin kuitenkin vielä sellaisen kierrepallon, että lapselle on hyvä tehdä monipuolisesti juttuja. Antaa hänen vaihtaa harrastuksia halutessaan, tai tehdä useampaa hommaa. Trampoliinisirkusta, jalkapalloa, partiota ja sen sellaista.

[Jussi Häkkinen]

Mikäli koskaan tulee kakaroita (lue: ehkäisy pettää), he saavat ihan vapaasti valita sen okinawalaisen tyylin, minkä karatea alkavat kuuden vanhana harjoitella.

Pidän tätä edelleen hyvänä herjana, tietäen hyvin jyrkän kielteisen suhtautumiseni omien jälkeläisten hankkimisen ajatusta kohtaan.

Sen verran toki aiheeseen on sanottavaa, että antaa junnun itse valita. Seura ja ohjaajien taso on se pääasia, ei laji. Junnuna kannattaa harrastaa liikuntaa monipuolisesti ja mahdolliset lajierikoistumiset tehdä sitten vanhempana.

En itse tuollaisessa ehkäisynpettämistilanteessa laittaisi junnua kamppailulajiin ollenkaan (ja näkisin niiden olevan parempia vasta vanhemmille, ehkä 13-15v ylöspäin). Voimistelu/telinevoimistelu, sirkus, akrobatia ja erilaiset muodikkaat liikuntamuodot (omana aikanani se oli skeittaus, nykyisin ei hajuakaan - erilaisia tanssiryhmiä näkyi Tukholman puistoissa joraamassa korvanappiensa musiikkiin, lieneekö se?), parkourit ja muut temppuillut tuovat koordinaatiota loppuelämään taatusti soveltuvalla tavalla. Hojoilu on nyt vähän reliikki (hyvä niin).

[Lasse Candé]

Pallopeleissä kontaktin ottaminen löytyy aikanaan. Se löytyy luontevimmin sitä kautta, että treenaa pallonkäsittelyn ja oman kehon hallinnan hyväksi. Tämä siis kokemuksella aihepiiristä. Teini-iässä on ainakin jalkapallossa niitä, jotka kokevat ulkoisia paineita ”pelata kovaa”. Jos tekniikka ja kehonhallinta on keskinkertainen, tästä seuraa valitettavia tyhmiä ratkaisuja, joissa osoitetaan vaativille tahoille että yritetään olla rohkeita. Todellisuudessa vedellään matseja pelonsekaisissa tunnelmissa.

Luontevasti ja oikeastikin kovempaa pelaavat he, jotka osaavat ajoittaa taklaukset normaalisti osaksi peliä. Tämä kysyy ennen kaikkea pallon- ja pelinlukutaitoa sekä yleistä fysiikkaa. Jos tätä asiaa haluaa ratkoa, tätä asiaa kannattaa pallopeleissä lähteä 7-vuotiaalla ratkomaan pelien ja leikkien kautta, jotta se pallo ja oma keho löytyy ensin.



Melko pitkälle samaistun Karin viestiin ja oikeastaan vähän kiinnostaisi, minkälainen ongelma ja kenelle on, että 7-vuotias ei ota riittävästi kontaktia? Voisiko tässä, muidenkin viestejä sivuten, vain antaa lapsen olla omanlaisensa tai vähintään löytää pikkuhiljaa itse se kehosuhde?

Niin tai näin, Hipko on hyvämaineinen ja monipuolinen. Jos jokin siellä oleva vetoaa, suosittelen Andyn menetelmää, että kokeilemaan ja sitten kerrotaan mitä tykätään. Jos pohtii että mikä laji olisi sopivin, esittää mielestäni ”väärän” kysymyksen. Jos silti juuri tämän kysymyksen haluaa esittää, niin sitten ehkä mieluiten esittää sen sille lapselle.

[dst]

No nyt on eka BJJ kokeilu takana. Poika oli kaverin kanssa siellä, niin uskalsi jo heti alussa painia. Lopussa ohjaaja pisti tuntemattoman pojan kanssa painimaan. Seisoi siinä eka vähän varovaisen näköisenä, mutta kun pilli soi ja vastustaja pisti heti maahan, niin tajusi, että tässä pitää ilmeisesti tehdäkin jotain. Sen jälkeen paini ihan täysillä ja koska on aika vahva ja hyväkuntoinen kaveri, niin oli ihan kunnon painin näköistä ja pääsi sekä selkään että vatsan päälle monta kertaa. Naama olikin punaisena ja pää hiessä tuon jälkeen.