Vanhat suomalaiset tappelutaidot

[Kyynikko]

Eikös Pohjanmaalla pidetty/ pidetään peukalo puukon terän kärjen lähellä säätelemässä viiltelysyvyyttä? Ja sitten viillellään, puolelta toiselle?

Nyt on hankalaa hahmottaa tätä. Jos puukko on "normiasennossa" eli terä tulee peukalon ja etusormen välistä, niin miten se peukalo saadaan venymään sinne puukon kärjen lähelle, ja miten sillä säädellään viiltosyvyyttä. Ei jummarra.

Ja tosiaan tuo intin kouluttajan antama neuvo puukon käytöstä kuulosti aika kamalalta.

[Antti]

Varmaan tuo itseään lyöminen voisi sattua suunnilleen samalla tavalla kuin jotkut onnistuvat lyömään itseään kirveellä jalkaan? Varmaan näin on jollekulle huolimattomalle bajuvaarille päässyt käymään, tuskin tuota varoitusta on päästä keksitty. ("Niskasta kiinni ja puukolla selkään" voisi kai varomattomasti suoritettuna myös päättyä tahattomaan harakiriin, jos vastustaja väistyy tarpeeksi tarttuneen käden suuntaan, mutta tämä varmaan otteesta riippumatta.)

Tämä suomentaja muuten oli siis Hannes Raikkala, tuolloin Porin suojeluskuntapiirin sotilasohjaaja, myöhemmin Tampereen suojeluskunnan aluepäällikkö, jatkosodassa rykmentinkomentaja.

[MikaM]

Tuo intti juttu oli varmaan melko henkilöriippuvainen, paljon oli tuohon aikaan.
Taas tuo peukalorajoitin, ota puukko käteen ns normitavalla ikäänkuin alhaalta iskisit ja melko helpolla peukalo ylettyy ylös terään rajoittimeksi.

[Kyynikko]

Mutta miten se rajoittaa viillon syvyyttä? Piston ehkä.

[Kari Aittomäki]

Viiltolyöntejä käytettäessä? Ettei terä uppoa lihoihin ja jää jumiin?
Aika moni oikeesti puukkoa käytellyt terärepijä suhtautuu peukkurajoittimen tappelukäyttöön kielteisesti.
Just jumitus-syistä.

Olettaisin että se luonteva teränohjailu peukkua käyttäen periytyy kuolleen lihan käsittelystä.

[MikaM]

Rajoittaa viillon syvyyttä kärjellä viiltäessä. Sekä tietenkin piston. Voi hyvinkin olla, että tulee työnteosta, itsekin teen niin kun esim avaan paketteja, ettei sisältö tärvenny.
En ehdota tätä universaaliksi.

[ka1]

Peukalo hamaran päällä viilto-otteena on useammassa kertomuksessa mainittu, joten kaipa siinä jotain perääkin on.
Muita keinoja, joita joskus on käytetty viiltojen syvyyden rajoittamiseen, on puu- tai korkinpalan kiinnittäminen terään (tarkempaa tietoa ei ole, miten), tai sitten ihan vain sellaisen tappelupuukon valmistaminen, jossa on vain parin sentin pituinen terä.

[Jasse]

Suomalainen käyttöpuukon terä on perinteisesti ollut noin kämmenen leveyden mittainen. Eli peukilla on saanut ehkä puolet hamarasta peitettyä jos kun on halunnut jotakuta livauttaa vähemmän tappavasti.

[Antti]

Olettaisin että se luonteva teränohjailu peukkua käyttäen periytyy kuolleen lihan käsittelystä.

Vertailun vuoksi mainittujen baijerilaisten ”puukosta” tulee mieleen Trachtenmesser, eräänlainen metsästysveitsi eli Hirschfänger eli sananmukaisesti ”hirvenlopettaja”. Olisiko metsästäjillä tullut sitten käyttövalmius peräti ihan elävän lihan käsittelyn puolelta.

[Antti]

Mikä muuten on @ka1:n näkemys tuosta jäänaskaliotteen ("takaotteen"?) suomalaistavanmukaisuudesta?

[Hemmukka]

Rajoittaa viillon syvyyttä kärjellä viiltäessä. Sekä tietenkin piston. Voi hyvinkin olla, että tulee työnteosta, itsekin teen niin kun esim avaan paketteja, ettei sisältö tärvenny.
En ehdota tätä universaaliksi.

Juuri näin.
Saa aikaan halutun vaikutuksen mutta kukaan ei kuole eikä tekijä joudu siperiaan.

[Ars Dimicatio]

IMG_4306.jpeg

IMG_4305.jpeg

Suomalainen käyttöpuukon terä on perinteisesti ollut noin kämmenen leveyden mittainen. Eli peukilla on saanut ehkä puolet hamarasta peitettyä jos kun on halunnut jotakuta livauttaa vähemmän tappavasti.

Enemmänkin kuin puolet. Mittailin tuossa kahta erilaista otetta, jota tulee esimerkiksi puuta kärjellä kaivertaessa käytettyä ja montaa senttiä terää ei peukun alta jää näkyviin.

[Paanari]

Noh, nk. Muikkupuukko, ei siitä enempää julkisesti.
Jaska

[Ars Dimicatio]

Suomennos: "Jos puukosta pidetään kiinni niin, että pikkusormi on lähimpänä terää, kuten Suomessa on tapana, joka siis on suunnattu taaksepäin, ..."

Kansantieteilijä Sakari Pälsi kertoi puukosta seuraavaa. Tämän keskustelun kannalta olennaiset, eli puukon mitat ja käyttötapa korostettu tekstistä:

"Sanomme siis, että puukko on yleistyökalu ja tilapäinen ase. Puukko on pieni, kaikkiaan noin kaksi kämmenleveyttä pitkä, ja sen kokonaismitta jakautuu kutakuinkin tasan terän ja pään kesken. Vajaan sormen levyinen, ohuenlainen terä on hamaranpuolelta suora, teränlaskun puolelta kaareva, ja kärki on siis toispuolinen. Puukon terä on tietysti terästä ja teräväksi tahkottu ja hiottu. Kuten sanottu on puukon pää terän mittainen, usein terää hiukan pitempikin, vaan ei juuri koskaan lyhyempi. Se on parahultaisen paksu täyttääkseen aikamiehen kouran. Aines on puukonpäässä tietysti puuta, tavallisesti koivua, harvoin enää visaa, ja terän puolella on messinkihela. Usein myös kannassa on hela, ja tuohipäissä on aina kaksi helaa sekä läpikäypä kantaan niitattu ruoto.

Puukkoon kuuluu myös tuppi, ja tuppi riippuu vyöstä, jota vailla puukkohoitoa ei voida pitää täydellisenä. Nykyään puukon paikka on vasemmalla, mutta jotkut vanhat miehet pitävät sitä edelleen oikealla tai takana. Kun puukolla vuollaan puuta, sitä pidellään terä peukalon puolella kämmentä, miestä lyötäessä ote on päinvastainen.

Sellainen on puukko nykyisin."

[Jasse]

http://www.traditionalsports.org/more-a ... tling.html

"All three folk English styles were imported to England in the VIII-XI centuries by the Norsemen/Vikings, the North Germanic people of Scandinavia. The folk wrestling styles of Vikings were well researched by the famous Swedish archivist and antiquarian called Johan Gustaf Liljegren (1791-1837)."

Painihistorijoitsija Ruslan kirjoittaa perinteisestä sylipainista. Hänen mukaansa kaulus, vyö ja sylipaini olivat kaikki skandinaavien painimuotoja jotka kulkeutuivat Englantiin viikinkien mukana. Nämä kolme painimuotoahan olivat myös suomalaisia perinnepaineja jotka sitten katosivat 1900-luvun alussa kun kreko valtasi alaa.

Pidän Ruslanin artikkeleja ja tutkimuksia hyvänä, vaikkakin hän on FBn painihistorijoitsioiden foorumin ärsyttävän tyyppi. Lisäksi jotkut toiset historioitsiat kyseenalaistavat joitain hänen näkemyksiään.