Muutosvastarinta

[MikaM]

Nyt alkaa osumaan ytimeen.
Samoin paradoksaalisesti Mikan pointti. Eli tullaan tapauskohtaisiin

[Atticora]

todella paradoksaatisitisa menoa

[Eppu]

En malta olla tuomatta esiin Herakleitoksen pointtia siitä, että aineellisessa maailmassa ei ole mitään pysyvää. Asioiden näkeminen pysyvinä on harha, ja siten jo itsessään muutoksen kieltämistä.

[MikaM]

Kaksi esimerkkiä.
1. Kroonisesti pielessä oleva asia, jota on muutama vuosikymmen yritetty korjata. Joidenkin vuosien jaksolla tulee uusi mies remmiin ja keksii hienon (yleensä saman) tavan yrittää korjata. Sivusta yritetään sanoa, että noin se ei parane. Asia vaatii aivan toisen tahon muutosta, jota ei saada aikaseksi, kun mandaatti ja toisen tahon mielenkiinto ei riitä. Muutosta vastustetaan, oikeista syistä.
2. Organisaatio uudistetaan, työtapoja yksinkertaistetaan, jotkut joutuvat lopettamaan, kun synergiat tulevat kuvaan. Muutosta vastustetaan osittain, henkilökohtaisista ("vääristä") syistä.

Kummassakin voidaan ja kerrotaankin, että muutosvastustaminen on luonnollista, mutta pahasta ja sitä varten on johtoa opastettu muutosjohtamiskonsulttien avulla. Jotka tietenkin ovat myös tuon organisaatiomuutoksen mallintaneet.... mutta se on jo toinen tarina.

Psykologisesti on tietenkin miltei aina kyse siitä, että turvallisuuden tunne tulee vanhassa pysymisestä, eikö vain?

[Atticora]

tulee vanhassa pysymisestä, eikö vain?

Niim (lukijoiden mieliksi editoitu viesti), vaikkapa evoluution "näkökulmasta" on tavallaan luonnollista vastustaa muutosta, koska todennäköisyyden mukaan kaikki menee päin helvettiä kuitenkin. Ja sitten uteliaisuus on laittanut meidät tähän.. tilanteeseen.. Pitää kyllä varmaan lueskella mainittua Herakleitosta ennen kuin lukitsen vastauksen.

[Mika]

Muutosvastarintaa käytetään hyvinkin ärsyttävästi sellaisena natsikortin tapaisena nykyään. Oma näkemys ja kokemus kun loppuu niin muutosvastarinta on hyvä nykäistä taskusta.

Jotenkaan en voinut välttyä Spinal Tap -tyyppiseltä mielikuvalta tässä: "Nii mut tää menee yhteentoista."

Voin hyvin kuvitella tuollaisen tilanteen sosialistisessa mediassa, koska mölyapinalaumat kokoontuvat niillä alustoilla. Mutta onko näin käynyt kasvotusten tai vaikka työpaikan sähköpostilistalla?

[Lasse Candé]

Tuossa vaikuttaa samaan aikaan sellainen ilmiö, että se kritisoija ihan oikeasti uskoo aina olevansa oikeassa -- hän voi sanoa että hän "haluaa oppia uutta" tai "voi olla väärässä", mutta ei hän niin todellisuudessa ajattele. Useammin kuin harvoin nämä kritisoijat eli kansankielellä karjalaiset itkijämummot ovat kroonisesti negatiivisia ja valittavat ihan kaikesta, mikä tietenkin syö heidän uskottavuutensa lähes kokonaan.

Mutta hupia heistä on. Peppukipuilun seuraaminen on hauska harrastus.

Miten tuo ilmiö siitä että kritisoija uskoo aina olevansa oikeassa vaikuttaa tohtorismiehen kuvailemassa tilanteessa? Hän siis kirjoitti muutoksista organisaatiossa ja niiden kritisoinnin vanhakantaisuudeksi leimaamisesta.

Tunnustaudun itse sellaiseksi, joka sanoo haluavansa oppia uutta ja että saatan olla väärässä. Olen tehnyt nämä tunnustukset täälläkin monta kertaa. Työelämässä tai muissa organisaatioissa en silti tunnista tuota tuon viestin asettelua ollenkaan. Erityisesti sen yhteys juuri muutosvastarintaan on vaikea hahmottaa. Tunnistan toki organisaatioiden tapauksessa keskustelut muutosvastarinnasta vs tapsaattorin mainitseman ja tohtorismiehen sivuaman, että tätä käytetään lyömäaseena kun muutoksia kritisoidaan.

Mutta näissä väännöissä he, jotka haluavat oppia ja joilla sitten myös on perusteltuja mielipiteitä, ovat yleensä niitä, jotka nähdäkseni osuvimmin kritisoivat muutosten ongelmakohtia, hyväksyvät ne ja osaavat jatkaa elämäänsä muutosten jälkeen. Peppukipuilut sitten ihan muilta ja varsinkaan organisaatioissa sen katsominen ei ainakaan minun mielestäni ole hauska harrastus.

[Daddy]

Tuossa vaikuttaa samaan aikaan sellainen ilmiö, että se kritisoija ihan oikeasti uskoo aina olevansa oikeassa -- hän voi sanoa että hän "haluaa oppia uutta" tai "voi olla väärässä", mutta ei hän niin todellisuudessa ajattele. Useammin kuin harvoin nämä kritisoijat eli kansankielellä karjalaiset itkijämummot ovat kroonisesti negatiivisia ja valittavat ihan kaikesta, mikä tietenkin syö heidän uskottavuutensa lähes kokonaan.

Mutta hupia heistä on. Peppukipuilun seuraaminen on hauska harrastus.

Tai toisaalta voi myös sanoa, että joskus se muutoksen ajaja on juuri se, joka ihan oikeasti uskoo olevansa oikeassa. Ja kritisoijat taas ovat niitä, jotka näkevät tuon muutoksen edistäjän... öö... välttääkseni kovin leimaavia sanoja, niin sanotaan vaikka että kritisoijat voivat kokea muutosta haluavan vaikka olevan irtaantunut realiteeteista.

Kas kun joskus se muutos on tervetullutta ja tarpeen, joskus taas muutov voi viedä asioita selvästi pahempaan suuntaan. Niinkuin on jo täällä todettu. Eli mitään yhtä leimaa ei minusta voi antaa henkilölle/henkilöille siitä, että ovatko he muutoksen puolesta vai vastaan. Nähdäkseni typerintä on heilutella muutosvastarintakorttia ikäänkuin natsikorttia siinä vaiheessa kun omat argumentit loppuvat.

[Antti]

Näkisin, että "muutosvastarinnan" käsitettä käytettäessä on ihan ilmeinen riski, että ohitetaan perusteltukin vastustus vain abstraktina "muutosvastarintana", jota ei tarvitse sen kummemmin kohdata ja käsitellä.

Mietin, että voiko muutoksesta ja muuttumattomuudesta edes sanoa mitään abstraktimmalla tasolla. Muuttumattomuuden puolella on "jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä" -ajattelu, jota voidaan perustella sillä, että toimivan systeemin osien muuttamisella voi olla ennakoimattomia vaikutuksia kokonaisuuden kannalta. Epäselvyyttä voi tietysti olla siinä, "toimiiko" kokonaisuus, tai voisiko se ainakin toimia vielä paremmin. Muutoksien puolesta puhuu se, että ainoastaan toimintatapaa muuttamalla voi saada kokemuspohjaista tietoa siitä, onko jokin toinen tapa esim. parempi.

Muuttumattomuuden puolesta puhuu sekin, että ihmiset yleensä tykkäävät vakaudesta. Muutokset ovat stressaavia. Toisaalta ihmiset myös tykkäävät siitä, että saavat vaikuttaa omaan ympäristöönsä ja työtapoihinsa, eli heidän pitäisi antaa tehdä siihen liittyviä muutoksia.

[Mika]

Lasse, vaikka kirjoitin tuon lainaamasi viestini tohtorin viestin perään, en lainannut sitä tai viitannut siihen. Jatkoin aiheesta yleisemmin.

@Daddy, myös sinä voit vastata tuohon ihan samaan kysymykseen, jonka esitin tohtorille, eli millaisissa tilanteissa sosialistisen median ulkopuolella muutosvastarintaa on huudettu, kun argumentit ovat loppuneet kesken?

[Daddy]

Onhan noita nyt vaikka kuinka paljon. Osassa on selkeää periaatteeellista muutosvastaisuutta, joissain taas ei ole ymmärretty miksi pitää tehdä muutos - ja sitten tietty tottahan toki ehdotettu muutos on koettu muutokseksi huonompaan suuntaan. Ihan normaalia ihmisten kanssa toimimista ja vuorovaikuttamista.

[Mika]

Se on tietysti aivan normaalia, että muutoksista ollaan eri mieltä. Se on taatusti myös todella yleistä ja päivänpolitiikan ihan keskiössä.

Mutta te kaksi puhuitte muutosvastarintakortin heiluttamisesta. Tällaista tilannetta en ihan heti osaakaan kuvitella — päinvastoin, moinen kuulostaisi Monty Python -tyyppiseltä absurdilta komedialta.

Eli kun jostakin muutoksesta käydään keskustelua, muutosta vastustavat perustelevat kantansa, ja kun muutosta ajavalla puolella ei ole niihin enää mitään sanottavaa, he kommentoivat vain "Muutosvastarintaa!"

Onhan kaikki mahdollista. Mutta minä en somen ulkopuolella ole koskaan kohdannut tällaista.

[Lasse Candé]

Keihin kahteen viittaat?

Lasse, vaikka kirjoitin tuon lainaamasi viestini tohtorin viestin perään, en lainannut sitä tai viitannut siihen. Jatkoin aiheesta yleisemmin.

Daddy, myös sinä voit vastata tuohon ihan samaan kysymykseen, jonka esitin tohtorille, eli millaisissa tilanteissa sosialistisen median ulkopuolella muutosvastarintaa on huudettu, kun argumentit ovat loppuneet kesken?

OK. En heti hokannut ettet viitannut, kun sanoit viestin ensimmäisenä sanana "Tuossa" ja ketjussa oli sen herätyksen jälkeen vain tätä juonnetta käsitteleviä viestejä plus omasi. Mutta ymmärrän ettei se ollut viittaus nyt kun kerran sanot.

Minulla on, vastaavasti kuin sinulla Daddylle ja mitä olet aiemmin ketjussa kysynyt, kysymys tuosta mainitsemastasi oikeassa olemisesta johon taas sinä viittaat. Minkälaisissa vaikkapa kasvotusten tai työpaikan sähköpostilistalla tapahtuvissa keskusteluissa sinä olet törmännyt tuohon että oikeasti luullaan olevan oikeassa, vaikka väitetään olevan oppimisesta kiinnostuneita ja tietoisia siitä että saatetaan olla väärässä? Oletan rohkeasti, että kyseessä on niiden todellisten ajatusten osalta ollut mutusi (et varmaankaan osaa oikeasti varmuudella arvata miten kohtaamasi ihmiset ajattelevat) vai oletko todentanut tämän tarpeen olla oikeassa jotenkin muuten? Oli meinaan sen verran rankkaa kielenkäyttöä näistä karjalalaisiksikin leimaamistasi ihmisistä. Näissä kyselen lähinnä nyt samalla tarkkuudella kuin sinä muilta.

Mutta sitä utelin jo edellisessäni joka jäi kommetoimatta, että miten tämä asetelma liittyy muutosvastarintaan? Onko tuo toteamasi oikeassa olemisen tarve (väitetyn oppimismyönteisyyden sijaan) jollakin tapaa mielestäsi yleisempää joko muutosmyönteisillä tai -vastaisilla?

[Lasse Candé]

Voin vastata omalta osaltani:

Nähdäkseni oppimisesta kiinnostuneet ja mielipiteitä täten omaavat eivät sen enempää vastusta kuin kannatakaan muutosta. He jakautuvat vielä erikseen eri asteille muutosmyönteisyydessään. Mutta heidät erottaa niistä, jotka eivät vielä ole oppimisuteliaisuuden ja mielipiteenmuodostusprosessissa yhtä pitkälle päässeistä se, että nämä lähtökuopissa olevat vaikuttavat pelkäävän muutosta suuremmissa määrin. Tämä onkin luonnollista, sillä uteliaisuuden ja tiedon puutteella se muutos tietenkin on myös isompi mörkö.

Muutokseen sopeutumisen osalta siis näen mielipiteiden omaamisen (joka kumpuaa kiinnostuksesta asioiden laitaan… halusta oppia) korreloivan positiivisesti hyvinvoinnin kanssa, oli sitten muutoksen puolesta tai sitä vastaan. Ja sen vastakohdan (ei ole kiinnostunut eikä omaa jäsentyneitä mielipiteitä) pelkotilojen kanssa. Tämä on mutua, perustuen vaikkapa opetussuunnitelmatyöhön, mutta uskon olevan erittäin järkeenkäyvää 100%:lle lukijoista.



Mutta muutos ei ole vain sitä, että sopeutuu ulkoiseen muutokseen, vaan usein myös sitä, että tekee itse sitä muutosta, joko osoittamalla tietä tai löytäen uusia käytäntöjä kun jokin muu osoittaa muutoksen suuntaviivat. Tässä tapauksessa taas uteliaat ja nopeammin mielipiteitä omaavat dominoivat täysin. Vähemmän yllättäen uudet suuntaviivat ja käytännöt tulevat heiltä joilla on mielipiteitä ja muut reagoivat passiivisina. Tässäkin siis tuo uteliaisuus ja mielipiteiden omaaminen enemmänkin kulkee käsi kädessä muutososaamisen kuin muutososaamattomuuden kanssa.



En nyt tiedä, vastaako tämän esitykseni uteliaat mielipideprosessissa pidemmällä olevat muutoksen kanssa enemmän sinut olevat aktiiviset muutoksen tekijät noita Mikan viittaamia karjalaisia itkijämummoja, jotka luulevat olevansa aina oikeassa, kun ilmoittavat voivansa olla väärässä ja haluavansa oppia uutta. Mutta minun kokemukseni mukaan he, jotka tuovat reippaasti mielipiteitä pöytään ja nostavat useammin esiin mahdollisuuden että ovat ehkä väärässä sekä että haluavat oppia uutta, myös vaikuttavat tarkoittavansa sitä. Olen kokenut heidän uskomisensa helpommaksi kuin heidän, jotka parhaansa mukaan peittelevät mahdollisuutta että ovat väärässä aina sen piilottamiseen asti, eivät esitä vakuuttavia mielipiteitä ja eivät osoita uteliaisuutta tai halua laittaa mielipiteitään testiin.

Varmaan puhumme jotenkin erilaisista ilmiökokonaisuuksista, koska on vaikea nähdä miten kukaan sellaisessa työssä toiminut, missä pitää tehdä ja kohdata muutoksia ei jakaisi mielipidettäni näistä. Kertokaa toki jos näin ei ole. Jos ei muuta, niin koska mummoni on karjalainen.

[Jorge]

Näkisin, että "muutosvastarinnan" käsitettä käytettäessä on ihan ilmeinen riski, että ohitetaan perusteltukin vastustus vain abstraktina "muutosvastarintana", jota ei tarvitse sen kummemmin kohdata ja käsitellä.

Mietin, että voiko muutoksesta ja muuttumattomuudesta edes sanoa mitään abstraktimmalla tasolla. Muuttumattomuuden puolella on "jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä" -ajattelu, jota voidaan perustella sillä, että toimivan systeemin osien muuttamisella voi olla ennakoimattomia vaikutuksia kokonaisuuden kannalta. Epäselvyyttä voi tietysti olla siinä, "toimiiko" kokonaisuus, tai voisiko se ainakin toimia vielä paremmin. Muutoksien puolesta puhuu se, että ainoastaan toimintatapaa muuttamalla voi saada kokemuspohjaista tietoa siitä, onko jokin toinen tapa esim. parempi.

Muuttumattomuuden puolesta puhuu sekin, että ihmiset yleensä tykkäävät vakaudesta. Muutokset ovat stressaavia. Toisaalta ihmiset myös tykkäävät siitä, että saavat vaikuttaa omaan ympäristöönsä ja työtapoihinsa, eli heidän pitäisi antaa tehdä siihen liittyviä muutoksia.

Nimenomaan, ja eroa on toki sillä, tapahtuuko muutos evoluution vai revoluution kautta.
Organisaatiotasolla on aina sellainen riski, että esim. uuden johtajan on näytettävä, että hän saa jotain aikaiseksi, niin hän sitten käynnistää muutoksen. Siitäkin on ihan konkreettisia esimerkkejä, että tuhlataan useita vuosia, satoja miljoonia ja sitten palataan vanhaan, jopa kutsutaan edellinen johtaja eläkkeeltä takaisin.

Tässä esimerkkinä tapaus DHL Global Forwarding: in 7 vuoden takainen case - siitä ei varmaan ollut epäilystä, että muutosta digitalisaation suuntaan tarvittiin, mutta tämä spesifi muutos meni ns. metsään - ja kalliilla tavalla eli yli EUR 300 miljoonan alaskirjauksella. Eli taas kysymys on siitä, että muutos ylipäätään on ollut väistämätön, mutta jokainen spesifi muutos ei ole edistystä ja kehitystä.

DHL halts forwarding 'transformation'


Will Waters | Wednesday, 13 May 2015

DGF unit 'overwhelmed by change', company admits, suspending 'New Forwarding Environment' IT programme

Deutsche Post DHL has suspended its New Forwarding Environment (NFE) “transformation” programme, admitting that its Global Forwarding unit had become “overwhelmed by change” as a result of attempts to modernise the business in the last 15 months.

After reporting disappointing results yesterday from the Global Forwarding, Freight division, Deutsche Post DHL CEO Frank Appel admitted that the roll-out of NFE was not working, and the company would now step back and examine the changes it had been making and assess the pilot programmes it had started running, in order to understand how to proceed. As well as bringing in Renato Chiavi as interim CEO following the departure of Roger Crook, Appel revealed that he had also enlisted the help of his head of corporate development, who will act as “executive vice president of the programme, in order to assist with the transformation”.

Appel said: “We believe the business model can be improved significantly, and we can make it more successful. But I have to admit that we were probably too aspirational, in changing everything at the same time: changing the structure, mainly to the organisation; changing the processes; and trying to implement and use software which is significantly more rigid.”

He continued: “In hindsight, you are always smarter, but I believe our timelines, what we have done to change so many things at the same time, has overwhelmed the organisation. That is the reason why we stopped the rollout. Now we are revisiting how we can really bring the organisation to a situation that they can manage the day-to-day business better, and the first indications show that this is doable, and we should now continue to work on that intensively.

“And Renato is travelling around the world now with his team to get a better understanding. So I believe that this is not a restructuring story, it is more that we want to make the business better. This will continue as our goal; it will take longer and the path might be slightly different, but the fundamental belief is not changed.”

He said that two years ago, Global Forwarding was a very profitable business, and had been for a long time. “And most of the people are still around, so it is not that we don't know how to operate the business successfully,” he insisted.

He said the division’s first-quarter declines in gross profits were “a mixture of the continuing tough markets, but there is also a part that is home made. We have changed the structure quite a bit, and therefore in certain parts we probably lost a bit of a focus on really doing the day to day, because people were busy changing the structure and preparing for the NFE rollouts. And since the ocean freight is the area where we wanted to go live first, that had significantly more impact than on air freight.

“So, it is a mixture, and that is what we are now addressing – because we were probably more successful riding the cycle in the past, up to 2013, so that is not a long time ago.”

Asked how the restructuring costs for the freight forwarding division would develop this year, following the €35 million in the first quarter that was attributable to the Global Forwarding business unit, particularly for IT-related investments in the NFE project, Appel said: “It is not only restructuring expenses that we have. It is that we are not managing as successfully as we have done – until Q1 2014, until we started to roll out the organisational changes in all of the countries. We are not managing the business in the same way as we did, and we have to correct that now.

“It is not only impacted by the restructuring expenses, it is also we are not riding the cycles in this industry as successfully as we have done. We want to correct that now, and we're working on that at the moment at the highest priority.

“In addition, we will look into how we should approach the business transformation in a different way. Therefore it is too early to say how really the investment in the change programme will accrue in the next quarters. So, at the moment we are holding back, and certain adaptations of the software are continuing, and the stabilisation of the pilot countries is continuing as well. We would prefer to tell you more when we really have a new plan, instead of now guessing.”

But he insisted that the company was not “restructuring” the programme, “we are changing it to the better – but what we have tried in the first place has not worked very well, and we have to admit that, and that is now the focus. And I believe that we can change certain things pretty rapidly, and that should help us to improve the underlying business.”

Appel continued: “Nothing is fundamentally broken, in the way that we don't know how to operate the business. But we have very high aspirations; we changed the structure, probably too much without getting a new system. Since we stopped this system rollout, we have now an organisation that is not really well supported by the process and the system. We have to correct that, and that is the focus.

“So, therefore, it is not that the business model as such is not working and didn't work; it worked very well until 2013, and we have to go back to that. And that is the reason why we're changing.

“This is not a broken business; it is not a bad division; it is not in restructuring all the time. Looking back to 2013, we had a very nice profitability there, and we believe that we can re-establish that. But we have to find a different way to roll out our system change.”

As reported yesterday in Lloyd’s Loading List.com, a weak performance by DHL’s Global Forwarding, Freight division weighed upon otherwise solid first-quarter results published today by Deutsche Post DHL, with the world’s largest postal, forwarding, and logistics group announcing it will review the reorganisation that is already underway within its forwarding business.

The group reported market-share losses in both its air and ocean freight businesses, with the company’s ocean freight volumes rising by just 2.3% in the first three months, while air freight volumes remained flat, at approximately the prior-year level (+0.3%).

Describing its as a “still-challenging market environment” for its Global Forwarding, Freight division, reported revenues increased by 7.6% to €3.8 billion, although adjusted for currency effects, revenue increased by just 2.7%. In contrast, the division's operating profit experienced a sharp decline to €17 million in the first quarter, down almost two-thirds compared with the €49 million achieved in the first quarter of 2014.

DHL said this was due to “on-going margin pressure in the overall market, as well as direct and indirect costs related to the transformation programme. In the wake of the weak development, the new management of the division will intensively focus on improving the operating performance.

“In parallel, the results from the countries that have piloted the transformation programme, as well as the impact of the worldwide organizational alignment implemented as part of the transformation, will be reviewed in detail. Based on this review, the future implementation approach will be defined,” DHL said.

This “new management of the division” comes following the decision late last month to part company with the division’s former CEO, Roger Crook, who “stepped down with immediate affect, for personal reasons”. Although the company declined to give any further explanation for his departure, the poor performance by the group's freight forwarding division in the run-up to his exit suggest that his departure was more likely to have been for business reasons than personal reasons.

Pending the appointment of replacement for Crook, Deutsche Post DHL Group CEO Frank Appel has taken on the responsibilities in a dual role, although for the operational management of the DHL Global Forwarding business, Renato Chiavi, has been named interim CEO, while Amadou Diallo remains CEO Freight, responsible for the group’s Road and Rail Transport services. Chiavi previously led the Ocean and Air Freight business of DHL Danzas between 1995 and 2006.

Looking at the performance of the Global Forwarding business unit, revenue grew by 10.7 % to €2.791 billion, although excluding positive currency effects of €170 million, the increase was 4%. Gross profit, meanwhile, improved by 2.4 % to €587 million, although no figure was given for adjusted gross profit.

DHL said air freight margins continued to be low compared with historical averages. “In light of the falling oil price, major customers engaged in aggressive competitive tendering in the second half of the prior year,” it said.

“Moreover, a number of new products were introduced to the consumer goods market. This caused transport capacity utilisation and rates to increase on the very busy routes from Asia.” Air freight revenue in the first quarter of 2015 grew by 11.9 %, while gross profit increased by just 0.5 %.

It said the 2.3 % rise in ocean freight volumes was “mainly a result of new business gains in the second half of 2014.” It continued: “Asia remains the largest growth engine. As in previous years, a short-term volume increase was again experienced just before the beginning of the Chinese New Year holiday. Ocean carriers continue to control capacity effectively.”

Ocean freight revenue grew by 12.2 % in the reporting period, but gross profit fell by 11.6 % “due to increased price competition”.

Meanwhile, the division’s industrial project business saw weaker performance compared with the prior-year quarter, with its gross profit declining by 7.7 % compared with the first quarter of the previous year.

https://www.lloydsloadinglist.com/freig ... 46CmC0RqX0