Koulumaailmasta

[tapsaattori]

Aika tyypillinen työpaikkailmoitus opettajan hommiin sisältää seuraavanlaisia lauseita.

" Me.innostumme valmentavasta työotteesta, yhteisöohjautuvuudesta, oppimisen mahdollisuuksista sekä joustavasta työkulttuurista."

"Hakijalta odotetaan positiivisen pedagogiikan taitoja, hyviä yhteistyötaitoja ja halukkuutta suunnitella opetusta yhdessä muiden aineenopettajien tai luokanopettajien kanssa. Lisäksi tulee olla halua kehittää yhteisopettajuutta ja opettaa joustavia opetusryhmiä. Tilojen monipuolisen käytön suunnittelussa yhteistyö on myös olennaisen tärkeää."

Sit jos mä päätänkin hakea tommosta virkaa ja kerron rehellisesti millaista toivoisin työn olevan niin se olisi jotain

-en halua suunnitella yhteisopettajuutta enkä tiimityötä kenenkään toisen opettajan kanssa vaan suunnitella itse tuntini ja pitää ne itse
-opetan sellaisia opetusryhmiä mitä sattuu tulemaan eteen
-en halua käyttää mitään avoimia tiloja enkä liikuskella oppilasryhmän kanssa monipuolisesti pitkin koulua vaan pitää tavallisia tylsiä oppitunteja omassa luokassa.
-minulla ei ole mitään käsitystä mitä yhteisöohjautuvuus tarkoittaa mutta tärkeää on työrauha ja se että kiusaamiseen puututaan oikeasti.

Näillä eväillä pidin todella muutama vuosi sitten käydystä opetusharjoittelusta ja niistä tunneista mitä pidin tuli tosi hyvää palautetta. Moderni koulu taitaa vaatia nykyaikaiselta opettajalta kuitenkin ihan toisenlaista otetta. Miksiköhän näin? Toki OPSit, tiedän.. En valitettavasti voi lähteä nykyajan kelkkaan mukaan vaikka mulla onkin siihen pätevyys ja jopa kutsumusta. Ei vaan jaksa. Eikä mun tyyliä kovin moni rehtori varmaan haluaiskaan, kai? Vain yhdessä työhaastattelussa oltiin ihan samoilla linjoilla, mutta mä en osannu opettaa koodausta ja toinen hakija osas niin hän sai toki ansaitusti paikan.

Mitä mieltä kaikesta tästä kirjoittamastani? Onko nykyajan opettajan homma ihan sirpaleista ja läpeensä väsyttävää sinkoilua paikasta toiseen? Uutisissa lukee että puolet opettajista harkitsee alan vaihtoa työn kuormittavuuden vuoksi.

[Lasse Candé]

On kouluja joissa kokeillaan ja kehitetään noita juttuja, mutta suurin osa lienee silti ns. perinteisiä kouluja.

Voisin kuvitella että tuollaisissa kuvailemasi kaltaisissa on paikkoja paljon auki. (?)

Minä en näe opsien sirpaloittavan. Mutta niiden mukaista opetusta voi toki toteuttaa hyvin vaihtelevin tavoin.

Minä en ole pitänyt läpeensä väsyttävänä vaan ihan antoisana. Toki oman persoonansa ja sosiaalisuutensa jatkuva käyttö työvälineenä kuormittaa jonkin asteisesti ja välillä enemmän. Mutta varastotyö alkoi ottamaan pattiin lyhyemmässä ajassa ja varsinkin vähemmillä työtunneilla. Nyt kymmenen vuotta opettajuutta takana…

[Fubarbarian]

Espoolaisissa kouluissa rankempi meininki:
https://www.lansivayla.fi/paikalliset/4470762

[Lasse Candé]

Hyvä kirjoitus Tommi Kinnuselta, joka edustaa ammattikuntaamme aktiivisesti mediassa.

https://yle.fi/uutiset/3-10182817



Mielestäni ei heti lähde oikein kone käyntiin, kun näyttää vähän kritisoivan liikkuvaa koulua. Ja mielestäni koulun pitäisi kehittyä ylipäätään kokonaisvaltaiseksi lasten ja nuorten toimintaympäristöksi, huomioiden, että se on se laitos joka kaappaa heidän arkensa.

Loppua kohti teksti kuitenkin paranee aivan valtavasti ja Kinnunen koskettaa tärkeitä asioita. Ehkäpä tärkein kohta on tämä asettelu:

Sen sijaan, että opettajien kuuluisi turvata yhteiskunta, yhteiskunnan kuuluisi turvata koulun oppilaat.

Peräänkuulutus myös muulta yhteiskunnalta on kohdillaan, minkä hän myös asettelee hyvin esimerkiksi sanoessaan:

Lopputulos on liki koominen: opettajat koettavat kyykkäyttää ylipaino-ongelmaa kuriin samaan aikaan, kun lapsia kuskataan aamuisin autoilla koulujen porteille.

Kun iso osa alamme toimijoiden kirjoittelua on melko heikkotasoista, tällaisia osaavia kiteytyksiä on antoisa lukea.

[Lasse Candé]

Kasvatuskeskustelu on nykyään ensisijainen kurinpidollinen toimenpide. Se on ruotsiksi ”fostrande samtal”, mikä kääntyy ehkä enemmänkin kasvattavaksi keskusteluksi. Mutta kaikki kasvattavat keskustelut eivät ole kasvatuskeskusteluja, vaan kun kasvatuskeskustelu pidetään, on syytä pureutua asiaan syvemmin. Ja se on virkamiestoimenpide, siinä missä normaalit jutskailut eivät ole. Niistä seuraa siis myös jonkin verran byrokratiaa.

Jos asian haluaa selittää käytännöllisesti, se on jälki-istunnon syrjäyttäjä. Toki jälkkä on vielä keinovalikoimassa, mutta niissä ei ole juurikaan järkeä muuna kuin poikkeustoimenpiteenä ja omassa ajattelussani jälkän pitää olla aito pelote ja käyttöön otettaessa tehokas. Tämän jälkän ongelmallisuuden tiedän henkilökohtaisesti, koska yläasteiässä harrastuksiini kuului melkein jokaviikkoinen jälkkäily. Tunti tai kaksi ja välillä istuttiin rästiin jääneitä. Mitä tästä opin? No sen, että pääsi jakamaan hetkiä kaikkien coolien oppilaiden kanssa, mikä lähinnä nosti pisteitäni. Mitä välineitä sain ongelmieni ratkaisuun? En mitään. Tiesi vain olevansa systeemin silmissä passka ja ei ollut osaamista muuttaa mitään, johtui se sitten elämäni silloisista haasteista tai siitä sosiaalisesta roolista, johon päädyin.

Kierre jota ei silloin hevillä katkaistu. Mutta olisin halunnut. Olen aina ollut lopulta kiltti, mutta nuorena sitä vain on vähän sekaisin, kun ei aivotkaan ole kaikin osin kehittyneet valmiiksi.

Ajattelussa, jossa lapsia ei haluta rankoa, vaan heidät yritetään kasvattaa löytämään parempia tapoja toimia, on nähdäkseni erittäin paljon järkeä. Minä olisin tarvinnut sitä, asuntolassa asuvana sekoboltsina. Huomaan tämän tarpeen (joka kiteytyy sanontaan: ”lapsen kasvattamiseen tarvitaan kylä”) myös nykynuorissa. Ne, ja entiset me, tarvitaan/tarvittiin tilaisuutta selittää toimintaamme ja sitä että joku aikuinen opastaa tässä.

Tätä kasvatuskeskustelu on. Ja yleensä sopimista jatkosta. Mutta itse hoidan asioita vielä sitäkin mieluummin edellyttämällä hyvää käytöstä ja ihan vain kertoen mitä se voisi olla. Antaen usein katseen, että ”ei muuten sitten näin” ja että ”pystyt parempaan”. Tässä suhteessa kasvatuskeskustelu on jo aika dramaattinen toimenpide ja minulla on suuri kynnys niihin, jonka toki iloisesti ylitän, jos tarve vaatii.

Perusopetuslaki ja perusopetuksen opetussuunnitelma selittää konseptin tarkemmin tylsän juridisessa mielessä, mikäli kiinnostusta on, mutta täällä on paljon kivempaa nuotiotarinoida.

Se toinen keskustelu sai vähän sävyjä, että ehkä ei nyt ihan ymmärretä toisiamme. Toivottavasti tämä vastaa kysymykseen ja myös avaa vähän sitä sen koulukiusaamiskeskustelun sumppua.

Näen tällaisen mahdollisuuden sitä kautta, että oma ajatteluni avautuu tämän myötä. Paljon tästä edustaa täysin samaa ajattelua kuin siinä ketjussa esitin. Ja luullakseni kuvailen tässä nykyisen koulun arvomaailman näiden asioiden suhteen, joskin ottaen taiteellisia vapauksia tässä.

[Kari Aittomäki]

Kiitos selvityksestä.
Huomaan historiastani löytyvän kehityskeskustelu-session, vaikka tuolloin tuo kulki sovittelun nimellä. Tai joku muu vastaava tissiposkinimitys.

Tarina oli se että vetelin kerrän erästä ääliötä niinsanotusti pataan, käyttäytyi siten että ansaitsi.
Se oli yksi näitä feikkimukilointeja joissa en oikeasti tämäyttänyt kertaakaan, kunhan heiluttelin horisonttiaan. Alistus.

Teki tottakai rikosilmoitusta mutta kun vammoja ei löytynyt minkäänlaisia homma meni sellaseen sosiaalitäti-istuntoon, jossa tällaiset umpityhmät ammattiymmärtäjät äänteli moraalia ja käytöstapoja kahdelle kampakeraamikolle meille.
Purin poskia kun niin nauratti. Se paukapää ei oikeasti osannut edes puhua kunnolla.
Esitin katuvaista ja suostuin maksamaan 100 mk menetetyistä yöunista tai jotain.

Lähdettiin ulos niin.. no, tarina jatkui mutta se on sivuseikka. Hysteeriseks meni.

Mutta pidän rakentavaa keskustelua toki hienona ilmiönä, koin olevani hyvn voimaantunut.
'Tosin ehkä eri syistä kuin tätikullat aamoilivat.

Sitä koulukiusauspanostani pitää oikeen pyytää anteeksi, en jostain syystä voinut vastustaa kiusausta vaan pistin homman karikatyyriseksi.
Kevään piikkiin menköön.

[Lasse Candé]

Tuollainen sovittelu ei ole ihan helppoa. En ole koskaan ollut mukana, mutta sen tiedän, että ylipäätään kahden oppilaan samanaikainen kohtaaminen on vaikeaa. Liian monta muuttujaa ja homma saattaa jäädä lähtöruutuun. Lisäksi oppilaalta ei voi edellyttää että avaa kaikkia oleellisia seikkoja jollekulle toiselle oppilaalle. Konsepti on siis mielestäni melko erilainen.

Omat kasvatuskeskusteluni ovat ennen kaikkea ”esitutkintamaisia” ja tärkeä tavoite on että niissä saadaan yhteinen tilannekuva. Yleensä sitten se seuraava askel on sen jälkeen helppo. Kun ei nuoret halua olla törttöileviä vaan tehdä oikein.

[Jussi Häkkinen]

Eikös kasvatuskeskustelun nimitys silloin aikoinaan ollut puhuttelu?

[Lasse Candé]

Hallituksen esityksessä puhuttelu esitetään THL:n tutkimuksen käsittelyssä eri asiana kuin kasvatuskeskustelu:

Yleisimmät keinot puuttua häiritsevään käyttäytymiseen olivat luokkahuoneesta poistaminen, kasvatuskeskustelu, jälki-istunto, puhuttelu tai huoltajalle ilmoittaminen. Jälki-istuntoa lukuun ottamatta näitä keinoja pidettiin melko toimivina.

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Halli ... 7 2021.pdf

Sivulta 15.



Äkkiseltään en löydä puhuttelulle vastaavanlaista määritelmää kuin kasvatuskeskustelulle, joten oletan sen olevan tuossa ihan vain se, miten puhuttelu ymmärretään.

Minulle puhuttelu kajahtaa korvaan enemmän sanelevana kuin keskustelu. Kai niitä tulee pidettyä, jos sillä tarkoitetaan epäformaalimpaa toimintaa, jossa jokin viesti ajetaan oppilaalle läpi.

[Kari Aittomäki]

Puhuttelu, sovittelu, kehityskeskustelu..

Samaa kuivakakkua köhköh.

Toimiiko tuo muka ikinä milloinkaan?

[Lasse Candé]

Ilman muuta toimii. Puhuttelu on ihan ensisijaisia puuttumisen keinoja. Jos siitä kysytään että toimiiko se, niin mihin tässä verrataan? Siihenkö että antaa vain asioiden olla vaiko siihen, että jokaisesta pienimmästäkin asiasta tulisi kovat seuraamukset? Kyseessä on ihan kasvatuksen peruskeinovalikoima ja en oikein ymmärrä ajatusta että niin keskeinen väline poistettaisiin käytöstä. Koska eikös tuo retorinen kysymys vähän niinkuin ehdota tällaista?

Tästä saa hyvän sivuraiteen. Meille puhuttiin fudistuomariudessa asteikosta: puhuminen - puhuttelu - varoitus (keltainen kortti). Idea oli että tuossa järjestyksessä edetään ja pelin alussa puhutaan ja lopummalla annetaan kortteja. Säännöt eivät tunne tällaista, mutta se on ihan perustoimintaa ryhmänhallinnassa. Samalla kyse on vakavuusasteikosta, tottakai.

Sovittelua en varsinaisesti tunne, mutta sosiaalialalla ennen eläköitymistä ollut mutsini sanoi kyllä että ainakin yksi sovittelukonsepti oli erittäin tehokas kuraattorin työssä. En epäile tätä hetkeäkään, koska ei ne lapset ja nuoret yleensä tahallaan ilkeile, vaan siksi, että ovat jossain kierteessä eivätkä näe muita tapoja. Kun kissa nostetaan pöydälle, tällaiset kierteet katkeavat usein tai vähintään joskus.

Kehityskeskustelu taas voinee tarkoittaa eri asioita ja niissä merkityksissä missä minä olen kuullut, liittyvät enemmänkin oppimiseen. Kyllä opinnonohjaus kai toimii melko hyvin. Olisi vähintään harmi jos ei toimisi.

[tapsaattori]

Tämän uutisen mukaan tutkimustuloksia 2-vuotisen eli varhennetun esiopetuksen vaikutuksista saadaan v. 2025. Poliitikoilla on kuitenkin jo kanta asiaan.

Vuonna 2025 tiedetään enemmän, mutta mitenköhän nämä on suunnitellu saavansa tarvittavan määrän opettajia tuota uudistusta varten?

Sekin on varsin perceestä että itsevarma mielipide tuntuu löytyvän asiaa kuin asiaan, vaikka tosiasiassa asiasta ei ymmärretä mitään. Mutta sehän sitä nykyaikaa. Vaikka tutkijatkaan ei tiedä, ja emeritusprofessori nostaa esiin kyseenalaistavia pointteja. Poliitikot kuitenkin tietää.

https://www.tiede.fi/artikkeli/artikkel ... -hyva-idea

[Mika]

Aika mielenkiintoisesti näinä polttoainehintojen ennätysaikoina 1.8.2022 voimaan tullessa OVTES:ssä on kilometrikorvausten omavastuu nostettu kuudesta kilometristä 20 kilometriin yhteen suuntaan. Tämä on ollut monille kollegoilleni todella kova isku, sillä isolle joukolle kilometrejä eri kansalaisopistojen välillä kertyy helposti yli 100, useille paljon enemmänkin.

Harrastuksenaan opettaville tuo ei varmaan ole kovin iso isku, mutta meille ammattiopettajille tuolla on merkitystä. Minä olen tietoisesti (osana isompaa ja yli kymmenen vuotta kestänyttä elämänprojektiani) vähentänyt ajokilometrejäni, mutta kyllä niitä kuitenkin viikossa noin 100 kertyy. Melkoisesta palkanalennuksesta puhutaan eritoten nyt, kun polttoaineiden hinnat ovat mitä ovat. Sopimukset on neuvoteltu koska on, mutta nyt ne pitäisi neuvotella uusiksi.

[tapsaattori]

Toihan voi tulla takkiin 13e per päivä jos ajaa paljon eli jopa 260 e/kk pois jos 20 työpäivää/kk siihen kasvanert polttoainekulut päälle

[Mika]

Jep, ja niinhän minä sitten tein päätöksiä tuon pohjalta, joten lukujärjestykseni muuttuu tammikuussa.

Tässä on nokkela tapa antaa arvosana kokeesta.