Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Mika kirjoitti: ↑elo 1, 2021, 10.02
Tämä menee aiheesta ohi, mutta joitakin satoja pulloja noita juoneena totean Camaron ihan huippuolueksi. Litrahinta on ulkomuistini mukaan luokkaa 4,73 euroa, joten ihan ilmaista se ei ole, mutta maissiolueksi se on edullinen ja Suomessa edullisin. Tykkään.
Kyllä se calia on vaan edelleen Suomessa aivan järkyttävän hintaista.
Vaikka tuo nyt olosuhteisiin nähden on ehkä luettava erikoisolueksi, on se siis kuitenkin Lidlin private label- tuote.
Sellainen hyvin suosittu kaupan private label- olut kuin Pirkka Lager maksaa sekin jotain EUR 2,94/ litra ja on niin peruscaliaa kuin vain voi olla.
Onhan se hintavaa. Siksi me tilaamme omamme Saksasta. Mutta. Sieltä ei oikein saa maissiolutta. Olemme sitten tyytyneet sinulle tuttuun San Migueliin sen korvaajaksi. Tuota Camaroa kyllä nauttisin mieluusti useammin, mutta kymmenen euroa kuudesta pullosta on vähän suolainen hinta.
Jatkan aiheesta. Viimeksi tilasimme myös tsekkiläistä 1795-lageria, joka maistuu minulle. Muutenkin olen aina tykännyt tsekkioluista, ja niin tässäkin olen äänestänyt.
Viimeksi join tampereella ale nimisessä anniskeluravintolassa vaaleaa hanaolutta, ennen sitä hotellissa ale coq, jotain virolaista. Eivät maistunert oikein miltään. Määrä korvasi tässä tapauksessa laadun. Plevnassa oli jotain tähti (?) merkkistä muistaakseni, se oli hyvää.
Meillä oli kauhean hauskaa ja laulettiin mm popedaa äänet käheiksi mutta jostain syystä neljä päivää tapahtuneesta eikä ole vieläkään palautunut , ei ääni eikä oikein muutenkaan no harvakseltaan jos
Kesä loppuu, olut ei. Muutaman vuoden ja lukuisten erilaisten oluiden maistelun jälkeen olen päätynyt siihen, että kevyesti humaloitu lager sopii suuhuni parhaiten. Suomalaiset lagerit ovat liian humaloituja, mutta heti Ruotsissa on useampi miellyttävä lager. Tykkään silti maistella kaikenlaisia oluita.
IPA ja APA ovat nykyään kaikkien huulille myös kirjaimellisesti. Minä en sokkotestissä osaisi niitä erottaa, mutta ilmeisesti American Pale Alet ovat hieman alkuperäisiä India Pale Aleja sitruksisempia. Vähän luulen että vaihtelu on melkoista. Yhtä kaikki, IPA on se alkuperäinen 1700-luvun tuote, kun APA on 1980-luvulla kehitetty ameriikkalainen versio siitä.
Pilsneri on hassu suomenkielinen sana. Potkulaisetkin alkavat hymyillä kun kuulevat sanan pilsuninja (tietäjät tietää).
Tässä artikkelissa on valotettu lagerin ja pilsnerin eroja.
Mika, oletko tutustunut tuossa Pilsner vs. lager -artikkelissakin mainttuun Vienna lager -tyyppiseen olueeseen? Mietin, että voisi ehkä toimia sinulle, jos suomalainen peruslager on liian humalapainotteinen. Testaa esim. Fat Lizardin Lake Bodom lager ( ) ja Nokian panimon Keisari Wiener lager, molemmat minusta erinomaisia tuotteita. Vielä yksi tosi hyvä, joka on minusta lähellä tätä tyyliä, on Espoon Oman panimon Cheers from Kauklahti.
Oma maku on nykyään laajahko noista IPA/APA-tyyppisistä laajasti erilaisiin lagereihin. Viime aikoina olen metsästänyt pienpanimoiden tuotannoista hyviä "peruslagereita". Hedelmäsoosiset NEIPA:t tai happamat liuokset, joita soureiksi nimitetään, eivät ollenkaan uppoa. Oluen kuuluu minulle maistua humalalta ja maltaalta, jollain kombolla. Pahin vastaantullut on toistaiseksi Loimaan panimon Kurkku-Lime sour, jota silloinen maisteluraatimme (5 kpl) luonnehti "kerran jo nielty hapanvelli".
Mikko Mänttäri
In the game of thrones you win, fanat ad patolg, or you die.
Kiitoksia!
Keisaria tietysti saa täältä, ja Fat Lizardinkin oluita on näkynyt, joten tuon Bodominkin löytänee. Espoon tuotteita etsin. Esimerkiksi uudistettu Pirkkalan Citymarket on selvästi panostanut oluthyllyihinsä.
Siitä aasinsillan kautta mainitsenkin, että samaisen Citymarketin katon alla toimii panimo ja melko poikkeuksellisesti panimomyymälä, joka kahden eri oluen kokeilemisen jälkeen vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Lasina minulla on käytössä iso tulppaanilasi, tai sitten ihan perustuoppi. Maljamaistakin joskus tulee käytettyä, mutta sen tyyppisiä oluita ostan kotiin harvemmin.
Mikko Mänttäri
In the game of thrones you win, fanat ad patolg, or you die.
Mika kirjoitti: ↑elo 11, 2022, 06.30
Kesä loppuu, olut ei. Muutaman vuoden ja lukuisten erilaisten oluiden maistelun jälkeen olen päätynyt siihen, että kevyesti humaloitu lager sopii suuhuni parhaiten. Suomalaiset lagerit ovat liian humaloituja, mutta heti Ruotsissa on useampi miellyttävä lager. Tykkään silti maistella kaikenlaisia oluita.
Itselläni jo vuodesta -93 suosikkina on saksalainen Jever Pils, joka on varsin humalaisen kirpeä, jopa pils- olueksi. "Ein Hauch herber"- kuului silloin mainoslause ja se siis viittasi kyseiseen piirteeseen oluessa.
Nykyään kuluttajillekin tiedotetaan enemmän "teknisiä tietoja"-, jotka ennen kiinnostivat lähinnä panimomestareita (sama juttu viskeissä, tislaajien ja blendaajien termit ovat nykyään tuttuja jo juomien nauttijoillekin). Jever kertoo oluessa olevan IBU (international bitterness unit) 40.
Itse panimon sivu ei tuossa kerro IBU:ta, mutta toisen olutsivun tietojen mukaan se olisi 20, että ei se varmaan kuitenkaan sitten ole niin miedosti humaloitu kuin Mika tuossa etsii, vaikka omaan makuuni se sitä olisikin. Saman panimon Oktoberfest Bier sitten on maltainen, mutta vähemmän humalainen
Tämä olikin ihan uusi mittari ja avasi uuden oven, kiitoksia.
Tuo yksi ruotsalainen olut, Sofiero, josta pidän, on Untappd:n mukaan IBU-arvoltaan 25, kun taas Karjala, josta en pidä, on 18, joten...
Eli muutkin tekijät tässä väkisinkin vaikuttavat. Minä siis pääasiassa pidän helpoista oluista, joita lippalapit kutsuisivat kusivedeksi. Jenkeissä suosikkini oli Bud Ice Light (RIP). Grolschin IBU on 28 ja San Miguelin 4, joten kyllä tässä nyt muustakin on kyse kuin humalasta.
Mika kirjoitti: ↑elo 13, 2022, 11.00
joten kyllä tässä nyt muustakin on kyse kuin humalasta.
Joo, vedestä, maltaista jne. ja ylipäätään aineksien ja valmistuksen tasapainoisuudesta.
Tuossa aiemman viestini Firestone- linkissä todetaan IBU:sta muunmuassa
NOT SO PERFECT A TOOL
Beer is all about balance, and IBU isn’t the only indicator of how a beer may taste. It’s not uncommon to see a beer with a high number of IBUs that doesn’t actually taste bitter, as malt/grain character and sweetness can balance out bitterness in a beer. For example, a technically bitter, high-IBU amber ale can taste sweet as a result of the deep amber malts used. Similarly, a German pilsner can have a low IBU number and taste quite bitter because of its lean, crisp malt character.
Mainitsemasi Grolsch on muuten mainio olut ja patenttikorkkinen pullo hieno, ja jopa uusiokäyttöön sopiva
Mulla on olutmaku muuttunut elämän myötä ja on osittain kausiluosteista.
Ensikosketusta oli varmaan laagerit, 17 vuotiaana vaihto-oppilaana Saksassa tuli monenmoista maistettua, pääasiassa Pilsiä, mutta jossain vaiheessa alkoi vehnäkin maistua. Erikoisempina Alt Bier Bowle, eli tummaa olutta, jonka sekaan persikoita (jotkut laitto kokista, mutta se ei istunut mu suuhun) ja Berliner Weisse, johon sekotettiin siirappia.
Takaisin kotimaahan ja ankeiden valikoimien pariin (vuosi siis 1986...). Silloin sai baarista neslosta tuopissa. Eri baareissa saattoi olla eri merkkejä, mutta siihen se jäikin. Tuopin hinta oli jossain vaiheessa 25,10 mk, joka aiheutti kamalan kolikkokasan seuraavaksi aamuksi ;-)
JOssain vaijheessa alkoi keskiolut nostaa päätään ja sitä tulikin ensisijaisesti vedettyä. Nykyään mikä tahansa hana-lager maistuu lähinnä kauhealle.
Tuli tumma kausi (Velko), laager maistui ihan kauhealle, paluu laageriin.... Viimeaikoina enemmän vehnä (etenkin suoraan kolmoseksi tehty Keisari Elo-Vehnä futaa) ja eri IPA:t. Tänä vuonna olen löytänyt matalaoktaaniset (2,8%) IPAt. Hyvää täysin alkoholitonta ei ole vielä tullut vastaan, mutta noi kakspistekasit on tosi jees. 0,3% IPA oli ihan plutkua.
SAhti (Lammi) toimii tietenkin ja kotikaljakin on aika jees.
Questions are a burden to others;
answers a prison for oneself.
Toissapäivänä hain uudet olutlasit. Kahta, lager- ja IPA-lasia, testasin eilen niille tarkoitetuilla oluilla. Eron huomaa ainakin jos on tottunut juomaan suoraan tölkistä.
Vein jo sen pahvilaatikon kellariin, mutta Spiegelau suunnnitteli yhdessä kahden ameriikkalaisen olutekspertin kanssa ainakin osan näistä ylemmän sarjan laseista.