Pohjoismaiden historiaa

[Kari Aittomäki]

Olikos tossa Tallinnassa taannoin jotkut viikinki-aiheiset oppineitten kokoontumisajot?
Luentoja ja muuta viisastelua.

Oisko mitään kakunpalasia jakeluun asti?

[Antti]

Paraikaa on meneillään saagakonferenssi, jonka alkupuolisko oli alkuviikosta Helsingissä, jos sitä tarkoitat:

https://ut.ee/en/content/international- ... ge-estonia

[Kari Aittomäki]

No juurikin tuota kohti hamuilin, kiitos.
Paitsi että linkin takana on vaan ilmo.

Senverran olen seuraillut virallisen historiantutkijoitten esilletuonteja että..
Herrat pölykorvat ovat totaalisesti unohtaneet (aktiivisesti) skaldi-perinnön taakan, kerronnan elävöittävän viihteellisyyden.

Innostumattomuuden sietämätön keveys.
Mutta tuohon eliittiin ois kyllä mukava kuulua.

[Jussi Häkkinen]

..
Herrat pölykorvat ovat totaalisesti unohtaneet (aktiivisesti) skaldi-perinnön taakan, kerronnan elävöittävän viihteellisyyden.

No eivät. Narraatiotapoja analysoidaan myös - yllätys yllätys - analyyttisesti. Kokemusasiantuntijuus ei paljoa paina silloin kun olisi tarkoitus saada jonkinlaista validoitavaakin tietoa.

[Antti]

Hiljattain ilmestyi suomenkielinen Johdatus saagakirjallisuuteen, onko tuttu?

https://tiedekirja.fi/fi/johdatus-saagakirjallisuuteen

[Kari Aittomäki]

Kiitos Antti, eipä ole tuttu ei vaikka nuo nimet on tullu vastaan aiemmin.
Onko tuota saatavissa kirjastosta, olis kiva tutustua ennen ostamista?

Ja eikö tuosta saagakonferenssista ole mitään artikkelia missään?
Tai edes aihepiirejä, kenties pikku tiivistelmällä?

Kokemusasiantuntijuus ei paljoa paina silloin kun olisi tarkoitus saada jonkinlaista validoitavaakin tietoa.

Mitähän tämä lause tarkoittaa?
Ikävästi tulkitsen hänet jonkinlaisena piikittelynä. Syytä en viitsi edes miettiä mutta muistutan että jokainen tekee tulkintojaan tietämiensä ja kokemiensa kautta.

[Jussi Häkkinen]

Kokemusasiantuntijuus ei paljoa paina silloin kun olisi tarkoitus saada jonkinlaista validoitavaakin tietoa.

Mitähän tämä lause tarkoittaa?
Ikävästi tulkitsen hänet jonkinlaisena piikittelynä. Syytä en viitsi edes miettiä mutta muistutan että jokainen tekee tulkintojaan tietämiensä ja kokemiensa kautta.

Se ei ole piikittelyä vaan sen muistuttamista, että myös se saagankerronnan tunnepuoli analysoidaan järjestelllisesti. Nykyaikana myös todennäköisesti herää tyystin erilaisia tunteita kerronnan (narraation) sitoutuessa erilaiseen kulttuuripohjaan, -perinteeseen ja -arkielämään.

Periaatteessa olet siis oikeassa, että jokainen. Tekee tulkintaansa tietämänsä ja kokemansa pohjalta. Tämä ei kuitenkaan itsessään riitä. Lähteistetty ja vertaisarvioitu tutkimus pyritään lisäksi tekemään siten, että siinä saadaan myös muiden tutkima tietopohja mukaan. Etenkin narraatiota kaivellessa tämä on usein äärimmäisen "pölykorvaista" jopa nykyaikaisia kulttuurituotoksia kaivellessa. Silloin kun saagoja kaivellessa selvitetään sitä, millaisen tunnekokemuksen aikalaiset ovat saaneet niitä kertoessaan ja kuunnellessaan - ja miksi - ja esim. verrataan nykyihmisen niistä kertoessaan ja kuunnellessaan saamaan tunnekokemuksen, päästään suhteellisen laajaan selvitettävän altaaseen - mukana kulttuuritutkimus, hoplologiat, psykologia sun muut - jossa toden totta vaaditaan aikamoista pölykorvaisuuden tasoa.

Noissa bileissä se tunteva kokija on sitten se koe-eläin.

Joskus se on myös tutkija itse, mutta sitten pitääkin eristää se itse koettu tunnekokemus ja preparoida se katsottavaksi mikroskoopin alle.

[Antti]

Onko tuota saatavissa kirjastosta, olis kiva tutustua ennen ostamista?

Juu, pääkaupunkiseudun kirjastoista löytyy ja näemmä myös Kokkolan kaupunginkirjastosta (ks. Finna, muut kirjastot löytyvät "muut kirjastot" -valikosta). Viihde- ja yleisöaiheesta (s. 41):

...saagoissa itsessään on viitteitä siitä, että niitä ei välttämättä luettu yksin ja hiljaa itsekseen. 1200–1300-luvuilla islantilaisessa kulttuurissa painottui vielä todennäköisesti ääni ja kuuleminen hiljaisen yksinluvun sijaan; saagoja ja muita kirjoitettuja tekstejä voitiin lukea ääneen ja myös suuremmille ihmisjoukoille. Saagat ovat tuskin olleet yksinomaan eliitin viihdykettä, sillä eri saagoja on kerrottu eri tilanteissa. Vaikka kalliiden saagakäsikirjoitusten tilaajat mahdollisesti tulivatkin vauraimman kansanosan piiristä, saagojen kuulijat saattoivat muodostua niistä ihmisistä, jotka kulloinkin asuivat tiloilla (mukaan lukien palkolliset) tai olivat läsnä juhlissa, luostareissa tai muissa mahdollisissa tiloissa ja tilaisuuksissa. Tällöin suuri määrä asemaltaan erilaisia ihmisiä oli kerääntynyt yhteen. Tarinoita voitiin myös kuulla tiloilla iltaisin maatilan töiden jälkeen. Kvöldvaka, kokoontuminen talvi-iltoina kuulemaan ääneen luettuja saagoja, oli keskiajalta juontuva tapa, joka säilyi pitkään, joillain alueilla jopa 1900-luvun alkuun saakka. Toisaalta esimerkiksi kuningassaagat ovat voineet olla paitsi kansanhuvia myös suunnattu Norjan kuninkaan hoviin.

Ja eikö tuosta saagakonferenssista ole mitään artikkelia missään?
Tai edes aihepiirejä, kenties pikku tiivistelmällä?

Ohjelma löytyy täältä mutta vain otsikot, tiivistelmiä en löytänyt.

[Kari Aittomäki]

Kovasti kiitoksia.
Valtavan kiehtovaa, niinkuin sanoin niin tohon eliittiin ois mehevä kuulua.

Jussille myös kiitosta, vaikka epäilenkin että tunnetilojen analysointi aikain taakke on aika arpapeliä.
Koska me suhtaudumme puheeseen, kieleen, rytmiin hiukanmoisen erimoisesti kuin nuo hyvät esi-isät tulillaan ennen.

Fantastinen ajatuskuva tuo saagojen luvun ja lausunnan sosiaalinen puoli, siinä on kontaktipintaa tarinankerronnan, näyttelyn, musiikin kanssa.
Jopa muodollisen kamppailutreenin eli katan kanssa, kun tarpeeksi pitkälle mennään.


Mulla oli eräs opettaja joka pisti mut juokseen mettään ja hokemaan jotain lausetta (jonka rytmin hakemiseen meni miltei päivä.)
Valitsin hokeman "musta hirvi/ juoksee ja kulkee/ juoksee ja kulkee"
Käsittämätöntä miten noin yksinkertaisesta messusta lähti tulkintoja ja tunnetiloja.

Käsittääkseni kyseinen tekniikka on aika universaali, vaikea on uskoa että vahvinkaan saagatulkki saisi syväkontaktia lähteisiinsä vain järkeilemällä.
Pitää juosta kans. Metsässä, kallioilla, meressä, suolla, joilla..


Kokemusasiantuntijuus?

[Antti]

Kokemuksellisuus on yksi tutkimuksellinenkin tapa lähestyä historiallisia ilmiöitä, mutta se on tietenkin erotettava kokeellisuudesta. Kokemuksellinen lähestyminen voi esimerkiksi auttaa ymmärtämään (tai luulemaan ymmärtävänsä) alkuperäislähteitä paremmin, mutta ei sinänsä ole välttämättä syytä olettaa, että ne omat tuntemukset tai muut kokemukset vastaisivat entisaikojen ihmisten "vastaavassa" tilanteessa kokemia. Tähän liittyvänä esimerkkinä tulee mieleen monitieteinen taide(!)hanke nimeltä "Näe, kuule, tunne, koe. Moniaistinen kokemuksellisuus Tuomas Akvinolaisen muistojuhlissa".

[MikaM]

Nyt tulee hyvää settiä.
Kokemuksellisuus on luonnollisestikin väkevää, mutta tietenkin aina erittäin subjektiivista. Tämän ymmärryksen jälkeen se vahvistuu entisestään. Ja on erinomainen oppimis-/ opetusväline.

[Kari Aittomäki]

Mulla on ollut ongelmia tuon parhaillaanpyörivän viikinkien nousu ja tuho - sarjan kanssa, ei siis sisällön kanssa ja vaan ajankäytöllisesti.
En ole saanut yhtäkään ehjää katselusessiota.
Harmittaa kovin.

Eräs asia tuli mieleen..
Näissä täkäläisissä esinelöydöissä on etenkin naisten releissä melkopaljon symmetrisiä ristejä.
Tulkinta tuntuis sitovan löydön kristinuskoon mutta minä olen tähän asti hahmottanut että kristin-risti ois se malli jossa yksi tolppa on puolta pitempi?
Ja että tasaristi on vaan, niin, risti?

Kun mua edelleen ihmetyttää se kristinuskon nopea ja vahva leviäminen.
Miksi ihmeessä niin kävi?

Niin, sain haettua sen Johdatuksen saagakirjallisuuteen. Vasta eilen eli varsinainen kahlaus alkaa täsä kohta.
Kiitokset.

[Antti]

Eihän näitä varmaan pitäisi edes jakaa, mutta jos jotakuta kiinnostaa kuunnella vaihteeksi astetta sakeampaa hörhöilyä ketjun aiheesta, niin oheisen videon kohdasta 44:30 alkaen Arhi Kuittinen puhuu hieman Suomen muinaishistoriasta.

Linkki.

Suomi on Euroopan vanhin kieli, Sanna Marin on Rooman keisarin ja paavin sukua, ja Sursillin suku on Vatikaanin ja Ruotsin Suomea valvomaan asettama englantilainen aatelissuku Churchill. Tätä Museovirasto ja media eivät halua sinun tietävän!!

Myös Mikko Moilasen väitöstutkimus on vedetty mukaan.

[tapsaattori]

Tää on varsin mutua, mutta oon käsittäny että kristillinen kirkko on ollut varsin organisoitu koneisto, joka on ollut vahvasti kytköksissä sivistykseen, lukutaitoon, (kirjapaino!) vallankäyttöön ja myös suunnitelmalliseen propag... siis hengelliseen lähetystyöhön. Ja kenties myös pakon saneleman kompromissiratkaisun tapaan sulautettu osaksi pakanallisia perinteitä?

[Jussi Häkkinen]

Kristinusko on eräs parhaimmin brändätyistä uskonnoista. Siihen kuuluu sekä väestön itsekontrolli että esivallan kunnioittaminen, joten sen omaksuminen on ollut edullista monille hallitsijoille. Se myös omii erityisen nätisti paikallisia juhlia ja perinteitä, ollen näille aika salliva juhla-aikoineen. Oikeastaan toista vastaavalla tavalla menestyksekästä uskontoa ei kommunismin ohella ole ollut - liian ankaria on paljon, samoin ei-jumaluskojen abstraktius ei ole symbolisesti myytävissä. Kristinusko menee tuossa ihan sweet spottiin.

Kristinuskon levitystarina "kuoli ristillä meidän kaikkien puolesta", paratiisi ja syntien anteeksianto ovat vahvasti vastaanotettavaa settiä. Esivaltaa tukeva papisto on myös erittäin näppärä työkalu väkivaltakoneistohallinnan tueksi. Myös toisten syntien kyttääminen on tehty houkuttelevaksi, näin tuntee itsensä paremmaksi ihmiseksi (taas yksi kommunismin kopsaama juttu).

Ja kaiken päälle löytyi todella tarttuva ja helposti piirrettävä tuotetunnus, jonka esittelyllä saa tuntea itsensä paremmaksi ihmiseksi.

Olihan kristinuskolla jo aikaa kasvaakin ennen viikinkejä - kokonaista 850 vuotta, mm. ajatuksia ja filosofioita erittäin vahvasti levittäneen kansainvaellusajan mahtuen tuohon väliin. Kristinusko oli kuitenkin jo tuota ennen Rooman valtakunnassa laajalle levinnyt konsepti, joten sen tulipalomainen leviäminen myös tänne pohjoiseen ei ollut mitenkään ihmeellistä.

(Viikinkiajalta ja välittömästi sen jälkeen on muuten muitakin nopean leviämisen esimerkkejä - mm. muoti ja koristelutyylit levisivät ympäri Eurooppaa vuosissa, ei edes vuosikymmenissä, joten sikälikään ei leviäminen ole ihme. Viestintäteknologiahan ei sinällään muuttunut vahvasti vuosisatoihin).