Jousiammunta ja jousimetsästys

[Mjölnir]

Aina jos on riski, se otetaan

[MikaM]

Oman saransa hallitsija, melkonen Lasse.

Mielenkiintoisia viittauksia menneeseen.

[Kari Aittomäki]

Onpas käsittämätön jousipäästelijä!

Todella, munkin mielikuva jousiampujasta on melko poseeraava ja stabiili.
Jumalauta millainen hirviö voi joukkueellinen tollasia sällejä ollakaan.

Mä olen muuten aina vierastanut sitä nuolen leftiasennusta, kömpelö ja hidas.
Olin siis jäljillä, ja ihan kielikorvalla.

Muistan joskus kauan sitten lukeneeni kuvauksen taitavan jousimiehen lähimylläköinnistä. Siis ihan maininnan vaan. Siten että paha jousi-osaaja on pirun paha vastus kohdata.

Ton videon jälkeen.. Helppo uskoa.

[Mjölnir]

Tuossa videossa esitetään juttuja joita ei täysin kiistatta hyväksytä. Jousi, jolla hän ampuu on ns trick shot jousi, jonka teho on hyvin vaatimaton ja ei esim täytä Suomen metsästyslain vaatimuksia tehosta

Mutta hatunnosto kovalle työlle, paljon on harjoiteltu.

Syy, miksi nuolta pidetään vasemmalla puolella runkoa oikeakätisellä ampujalla on ns archer’s paradox, eli oikeakätinen ampuja vapauttaa jänteen siten, että jänne käytännössä aina kiertää hieman vasempaan, joka lähettää nuolen oikealle rungosta, asettamalla nuoli rungon ”taakse” jousen runko estää nuolta lähtemästä liikaa oikealle. Ratsastusjousiammunnassa nuolta pidetään taas oikealla jolloin archer’s paradox kompensoituu ”ajoviimasta”

[Ile]

Vaikka inhoankin dissaamista, niin väkisin tulee nykyään tuollaisista lyhyistä pätkistä editoitujen temppuvideoiden kohdalla mieleen ns. ykkösellä sisään -videot. Eli nähdään vaivaa ja kuvataan niin monta toistoa, että temppu viimein onnistuu jne…

Ilmeisen taitava kaveri joka tapauksessa.

[MikaM]

Tuosta, millä puolen jousta nuolta pidetään käytiin kaverin kanssa penskana melkonen keskustelu. Mä pidin juurikin ns ristissä ja hän ei. Hän osui paremmin, joten yritin samaa tyyliä, meni enemmän pieleen. Samaten pidin omaa jousta lähempänä 45 astetta vinossa, kuin suorassa, nuoli ikään kuin osin lepäsi jousen päällä. Mutta olin siis vaan niin käsi, ettei tullut (hyvää) tulosta. Toisaalta mulla oli ihan tuhannen jäykkä katajajousi ja kaverilla sähköputkesta pätkitty...

[Poista käyttäjä 1747]

Itsehän en harrasta, mutta olen muutaman kerran päässyt vähän hakemaan tuntumaa perinne-, kilpa ja metsästysjousella. Tämän raudanlujan osaamisen turvin voin julistaa, ettei se ole helppoa ja että jousiammunta vaatii tolkuttoman määrän harjoittelua ja toistoja. Synnynnäisiä vaistoampujia ei ole olemassakaan. Aikana ennen tuliaseita, yksilön ja yhteisöjen tuottavuus oli sen mallista, että suurin osa ajasta meni perustarpeiden tyydyttämisessä eikä ollut pahemmin aikaa harrastella ja toteuttaa itseään. Kaikki maan matoset eivät myöskään elättäneet itseään (jousi)metsästyksellä.

Se on Shakespearen myytti, että, esim. yeoman pitkäjousimiehet olisivat olleet hanuriaukista nostoväkeä, joka luokkataiston nimissä näytti närhen munat aatelisille ranskalaisille. He omistivat yleensä maata-, varusteensa ja olivat sosiaalisessa hierarkiassa normi sotilaita ja maaorjia korkeammalla. On tarvittu resursseja, yhteisön ja paikallisen kulttuurin tukea, jotta on voitu harjoitella siinä määrin, että on voinut syntynyt ammattilaisia. Myös mielikuva siitä, että jousimiehet ampuivat etupäässä laajakaarista nuolisadetta ja olivat kykenemättömiä lähitaisteluun, on virheellinen. Esimerkiksi Agincourtissa pitkäjousimiehet ampuivat myös kohti ja hyökkäsivät lopuksi ranskalaisten ritareiden kimppuun jalan. Ottomaanien janitsaarit ovat toinen hyvä esimerkki ammattisotilaista, jotka olivat kykeneväisiä myös lähitaisteluun, vaikka aseistukeen kuului jousipyssyjä, keihäitä ja tulikeppejä. Sipahi ratsuväkikin oli pro osastoa, koska heillä oli sultaanin myöntämä pieni läänitys jonka turvin pystyivät varustautumaan ja elättämään itsensä.

Paimentolaislähtöiset ratsujousimiehet saivat ihmiskunnan historiassa kenties kaikkein eniten palkatonta lifestyle hyötyä sotimiseen. Oli hevosia, opittiin ratsastamaan ja metsästämään jo lapsena, hanskattiin ihan eri tavalla logistiikkaa ja pystyttiin elämään maasta. Taitotaso oli sen mallista, että jotkut kykenivät jopa ampumaan täydessä laukassa taaksepäin jahtaavia vihulaisia. Sekin vaatii aikamoista sotilaallista kurinalaisuutta, että kykenee tekemään tuhansilla ratsumiehillä valeperääntymisiä ja vastapuolen raskaan ratsuväen väsähdettyä, kääntyy komennosta ympäri ja aloittaa teurastuksen.

Tulipas pitkä. Olen altistumisen takia toistamiseen vapaaehtoisella karanteenilla ja olen oireeton sekä umpitylsistynyt. Onneksi huomenna voi jo mennä testeihin. Hain tuubista aikaisemmin löytämäni unescon klipin turkkilaisista perinnejousista ja löysin vahingossa 6 osaisen tekstitetyn dokkarin. En ole vielä katsonut, joten en tiedä ollenkaan onko katsomisen väärtti.

[Ikkyu]

Sipahi ratsuväkikin oli pro osastoa, koska heillä oli sultaanin myöntämä pieni läänitys jonka turvin pystyivät varustautumaan ja elättämään itsensä.

Myös Japanissa soturiluokka sai alkunsa ratsastavista jousimiehistä. Koska paitsi hevosten, myös ratsastus- ja ammuntataitojen hankkiminen ja ylläpito vaatii kunnon puitteita, hommasta tuli väkisinkin perinnöllistä. Näin muodostui soturisukuja, jotka tarjosivat ensin erikoistaitojaan aatelisten käyttöön ja sittemmin käyttivät niitä omien tavoitteidensa ajamiseen, mikä sitten pitkälti määritti saaren tulevaa historiaa vaikka sodankäynti muuttikin muotoaan.

[Mjölnir]

Täällä ollaan asian ytimessä

[Mjölnir]

En tiedä, onko tämä ketju paras mahdollinen jousiammunnan historian käsittelyyn, enkä ole perinnehifistelijä, mutta olen ymmärtänyt, että englantilaiset ja pitkäjousi, joista tuli taistelukentän dominaattori, keksivät ensimmäisenä laittaa nuolen rystysten puolelle, koska ymmärsivät archers paradoxin.

Tässä kyseinen ilmiö on selitetty päiväkotitasolla, eli ameriikkalaisille


En ole vaistojousiexpertti, mutta olen tappanut kaksi eläintä vaistojousella. Vaistojousen säätäminen on periaatteessa kiinni kahdesta asiasta: nokinpaikasta jänteellä (korkeussuunta) ja nuolen jäykkyydestä. Jos nuoli on liian löysä, se puoltaa vasempaan, liian jäykkä taas oikealle, jos nuoli puoltaa ylös on nokinpaikka liian alhaalla, liian alas menevät nuolet taas lähtevät perä liian ylhäällä. Tämä testataan ampumalla n 10 m etäisyydeltä sekä sulittamattomia että sulallisia nuolia. Kun ne saadaan menemään samaan paikkaan, jousen säädöt ovat kohdallaan. Myös jänneväliä säädetään siten, että iskun pituus on optimaalinen, jousi on rekyylitön ja mahdollisimman hiljainen. Jänneväliä säädetään kiertämällä jännettä joko löysemmäs tai kierämmälle. Pitkäjousiampujilla nyrkkisääntö (rule of the thumb) oli, että kun laittaa nyrkin rungon ja jänteen väliin, jänne on n peukalon kärjen korkeudella.

Temppuvideolla esim kulman taakse ammuttavat nuolet jne ovat taistelu- tai metsästystilanteessa merkityksettömiä, sillä nuolen läpäisy putoaa murto-osaan, ellei se kulje suoraan, vaan etenee vinossa. Heikommillakin paunoilla tappaa eläimen jos jousi on kunnolla säädetty, mutta jos jousi ei ole säädöissä, isotkaan paunat eivät takaa riittävää läpäisyä. Larsilla jousen jäykkyys lienee 20-30 paunan välissä, kun Suomessa minimipaunamäärä metsästykseen on 40,5 paunaa. Minulla vaistojousessa on 45 paunaa ja taljajousessa 70, mikä riittää kaikkeen vesipuhvelia pienempään riistaan.

[MikaM]

Ollaan me sentää äijiä, kun on nyrkkisääntö, eikä mikään ulkomaanelävien "peukku"sääntö, vai hä?
Tuo olikin hyvää tietoa tuo säätäminen.

[Mjölnir]

Jep. Metsästyslainsääsännön ongelma on, että yritetään speksata teknisesti tiettyjä juttuja, joilla on vähän korrelaatiota onnistuneen tapon kanssa. Paunamäärä on yksi tällainen, joissain muissa maissa käytetään nuolen energiaminimiä, eli montako joulea pitää olla. Mutta kumpikaan näistä ei poista sitä ongelmaa että, jos jousi ei ole säädöissä, läpäisy voi olla huono. Toisaalta taas jopa 30 paunaa riittäisi tappamaan valkohäntäpeuran mikäli jousi on hyvin säädetty

[Ale]

Syy, miksi nuolta pidetään vasemmalla puolella runkoa oikeakätisellä ampujalla on ns archer’s paradox, eli oikeakätinen ampuja vapauttaa jänteen siten, että jänne käytännössä aina kiertää hieman vasempaan, joka lähettää nuolen oikealle rungosta, asettamalla nuoli rungon ”taakse” jousen runko estää nuolta lähtemästä liikaa oikealle. Ratsastusjousiammunnassa nuolta pidetään taas oikealla jolloin archer’s paradox kompensoituu ”ajoviimasta”

Ajoviimalla ei liene tekemistä ratsumiesten archers´s paradoxin kompensaation kanssa. Aasialaiset suosivat perinteisesti peukalovetoa jossa jänne kiertää eri suuntaan kuin länsimaisten nykyisin suosimassa välimeren vedossa.

[Mjölnir]

Syy, miksi nuolta pidetään vasemmalla puolella runkoa oikeakätisellä ampujalla on ns archer’s paradox, eli oikeakätinen ampuja vapauttaa jänteen siten, että jänne käytännössä aina kiertää hieman vasempaan, joka lähettää nuolen oikealle rungosta, asettamalla nuoli rungon ”taakse” jousen runko estää nuolta lähtemästä liikaa oikealle. Ratsastusjousiammunnassa nuolta pidetään taas oikealla jolloin archer’s paradox kompensoituu ”ajoviimasta”

Ajoviimalla ei liene tekemistä ratsumiesten archers´s paradoxin kompensaation kanssa. Aasialaiset suosivat perinteisesti peukalovetoa jossa jänne kiertää eri suuntaan kuin länsimaisten nykyisin suosimassa välimeren vedossa.

Aivan totta!

[JukkaS]

Peukkuammunta ja välimeren otehan ovat tosiaan käytännössä toistensa peilikuvia – jänteestä irti päästettäessä syntyvä jännepoikkeama on nuolen puolelle molemmissa. Eli jousiampujan paradoksin näkökulmasta tilanne on identtinen, joskin peukulla ampuessa jännepoikkeama on jonkin verran pienempi (laukaus on puhtaampi). Oikealta puolen jousta ampuessa on toisaalta vielä mahdollista käyttää ns. khatraa, eli tekniikkaa missä jousi ammuttaessa "ojennetaan suoraksi". Jousi viedään siis ampumahetkellä ikään kuin nuolen alta pois, mikä on taas analoginen tippuvan nuolihyllyn kanssa. Näin on mahdollista ampua melko puhtaasti eri jäykkyyksisiä nuolia, eikä nuolen tarvitse olla juuri oikeanlainen jouselle.

Mutta tähän liittyen: mikäänhän ei varsinaisesti estä ampumasta sormivedolla jousen oikealta puolen. Esimerkiksi ns. slaavilainen veto on paljon käytetty ammuntatekniikka. Tässä yksi esimerkki:



Tässä tapauksessa jännepoikkeama on tismalleen päinvastainen kuin välimeren otteessa tai peukulla ammuttaessa, mutta khatran käyttö mahdollistaa silti puhtaat ja tarkat laukaukset.