Pistimet ja pistintaistelu

[Antti]

Kirjoitin aiemmin torjunta-asennosta:

viewtopic.php?p=957377#p957377

Tässä hieman jatkoa tuohon edelliseen, aluksi kuitenkin kertausta.

Yhden käden "pyydystyspiston" merkittävä ongelma on, että vastustajan torjunta voi paiskata kiväärin kauas sivulle. Vastustajan torjunnan vaikutusta vähentämään tarkoitettu torjunta-asento näkyy viimeisenä alla olevassa kuvasarjassa (Kemppaisen kirjasta vuodelta 1923):



(Kuvissa siis pistintaisteluasento, pyydystyspisto ja torjunta-asento.)

Vuoden 1908 saksalaisen ohjesäännön mukaan torjunta-asentoon menemisen tarkoitus on vähentää vastustajan torjunnan vaikutusta omaan kivääriin siirtämällä oikea käsi oikealle ja antamalla periksi ranteesta. Torjunta-asennosta on tarkoitus voida helposti torjua vastustajan jälkipisto (eli torjuntaansa seuraava pisto, riposti) joko alas tai ylös.

Vuoden 1882 ohjesäännössä pyydystyspiston osalta erikseen mainitaan, että se palautetaan välittömästi samaan asemaan, johon kahden käden pisto päättyisi, josta sitten joko palataan edelleen pistintaisteluasentoon tai suoritetaan torjunta vastustajan jälkipistoa vastaan. Tähän kahden käden pistoasemaan päädytään siis samassa kohdassa kuin kuin torjunta-asentoon. Yhden ja kahden käden piston jälkeinen asema (eli pistoasema) olisi siis loogisesti ajatellen sama. Kuitenkin jälkipistojen torjuntaa käsittelevässä kohdassa sanotaan, että pyydystyspisto on palautettava viistosti (mitä se sitten tarkoittaakin), jotta se olisi yhtä valmis molempiin eli ylä- ja alatorjuntoihin. Tässä tuntuisi olevan ristiriita aiemmin sanotun kanssa, ja muutenkin ajatus tuntuu jäävän jotenkin kesken. Tästä tulee jotenkin mieleen se, miten torjunta-asennoksi olettamani asia ilmene Suomalaisessa sotilaskäsikirjassa, mistä kirjoitin edellisessä viestissä.

(Vuoden 1876 saksalaisessa ohjesäännössä pyydystyspistosta sanotaan, että se tehdään ylös vain sisäpaljaaseen. Vaikka syytä ei erikseen sanota, yläsisäpaljaaseen pistettäessä vastustajan torjunta paiskaa kiväärin vasemmalle eli kohti vasenta kättä, jonka on tarkoitus napata siitä kiinni; jos pisto tähdätään yläulkopaljaaseen eli vastustajan vasemman eli etukäden yli, lentää kivääri vastustajan torjunnan vaikutuksesta oikealle ja on melkein mahdotonta saada takaisin vasemman käden hallintaan. Vuoden 1882 ohjesäännöstä puuttuu kokonaan pisto yläulkopaljaaseen, joten asiasta ei tarvitse erikseen sanoa pyydystyspiston kohdalla.)

[Antti]

...ja vielä tuosta torjunta-asennosta. Olen aiemmin otaksunut, että Kemppaisen "paljonkin apuna" käyttämä "muuan pieni saksalainen asiaa koskeva vihkonen" olisi ollut vuoden 1908 ohjesääntö. Sittemmin eräs urheilulehti vuodelta 1916 kiinnitti huomioni erääseen toiseen lähteeseen, jonka pohjalta arvioiden Kemppaisen olisi ollut reilumpaa sanoa, että hänen teoksensa on "sovittaen käännetty" tästä mainitun ohjesäännön pohjalta kymmenen viikon kurssin muotoon laaditusta opetusohjeesta. Toki Kemppaisen kirja on sovitettu neljään viikkoon, ja siinä on muitakin pieniä eroja, joista osa johtuu käännösvirheistä. Joka tapauksessa "torjunta-asento" on peräisin kyseisen kirjan kuvaamasta tavasta suorittaa ohjesäännön mainitsema "abwinkeln".

[Antti]

Välillä vähän myöhempien aikojen pistintaistelua. Itä-Saksan kansallisen kansanarmeijan ruumiinkulttuurin oppaassa vuodelta 1961 todetaan seuraavaa (käännös minun):

Neuvostoliiton suuressa isänmaallisessa sodassa lähitaistelutaitoiset partisaanit tuottivat selustassa viholliselle paljon vahinkoa.

Länsi-Saksan Bundeswehrin sabotöörien koulutus amerikkalaisten "Rangerien" mallin mukaisesti tähtää kykyyn käydä sotaa myös selustassa amerikkalaisten "Killereiden" menetelmin. Tämän on oltava meille yksi syy lisää kouluttaa sotilaamme tunnollisesti ja perusteellisesti lähitaisteluun.

Lähitaistelussa ratkaisevaa ei ole koko tai paino, vaan kaikkien mahdollisuuksien ja otteiden tuntemuksella voi myös ruumiiltaan heikompi voittaa vahvempansa. Kaikissa tapauksissa lähitaistelussa voittaa se, joka on toista nopeampi ja ymmärtää hyödyntää yllättävyyttä.

Kuvassa pisto syöksyaskeleen kanssa.

[Kari Aittomäki]

Mulle on muotoutunut sellainen kuva että suurissa asevelvollisuus-sodissa kovin harva oli halukas/kyvykäs lähipänttäämiseen.
Johon se pistinhyökkäyksen terrori kai perustuukin.

Yksi talvisotaveteraani kuvas juttua siten, että heillä pohojalaasina oli asenne pänttäämiseen sisäänrakennettuna, jonka takia venalaiset jäi hopealle vaikka "olivat riskejä miehiä joilla oli kuoleman hätä" boosterina.
Sanat lainattu Antti Tuurilta. Minäkuva on lämmin peitto.

Tuo pänttäystaipumus taitaa ja taisi olla ikäänkuin kriteerinä partisaani- eli sissi- eli kommandohommiin, olen lukenut kuvauksia Törnin jääkäreistä joitten raivokas kylmien aseitten hyökkäys totaalisesti lamautti lukumääräisesti suuremman vihollisosaston.
Ja varsin haltioituneita kuvauksia siitä kun sakemannien ja brittien laskuvarjosällit iskivät yhteen.
Joitten bileitten jälkipeleissä vihollisen haavottuneita kannettiin hoitoa saamaan, puolin ja toisin.

Siihen halukkuuteenhan tuossa käännöksessäkin viitataan.
Ja siihen lutuiseen uskoon että kouluttamalla pikaisesti muokataan jätkistä vaistotappajia.
Eipä paljon ole pelilaudalla muuttunt ei.

[Antti]

Aiemmin oli jo puhetta siitä, että 1700-luvulla ei oikein voi puhua vielä varsinaisesta pistintaistelusta. Briteillä pistin oli aluksi tanassa niin, että oikea käsi piti kiinni perästä ja piippu lepäsi vasemmalla kyynärtaipeella, vuonna 1759 ilmestyneessä oppaassa asento on seuraavanlainen:



Asento perustellaan seuraavasti:

The attitude of charging the bayonet as directed in the military exercise, though it has an appearance of strength and firmness, is a very weak position, from whence no other motion can well be made; being in itself as much contrary to all the rules of defence, or fencing, as for any one, after making a thrust, to remain upon the longe: the least effort made sideways on the firelock, or the body, throws the man down, or disarms him; nor can he advance, or make a push from it. By our method of charging the bayonet, a man is firm against any shock, and in guard; having the command of his body, feet, and firelock, to use as he shall see occasion, or opportunity, to defend himself, or annoy his enemy, or to advance upon him, if he should give way. Our manner of charging the bayonet seems to be the same with that which the Prussians use in action: so far as we can judge, from the obscure and almost unintelligible description, given of it in the regulations for the Prussian infantry, printed at London in quarto 1757. pag. 35. We have given no word of command for pushing the bayonet, the motion being so natural, that one in action can scarce avoid doing it properly; besides no particular direction can be given about it, as every man must watch his time, and the opening which his enemy gives him, to make his push.

Eli varsinaisesta pistimen käytöstä ei anneta ohjeita eikä sitä ilmeisesti koulutettu.

Preussin armeija otti käyttöön mainitun otteen (joka minusta kyllä kuvaillaan ihan ymmärrettävästi myös tuossa mainitussa vuoden 1757 englanninkielisessä käännöksessä) vuonna 1753 Zacharie de Pazzi de Bonnevillen aloitteesta. Bonneville ihmettelee vuonna 1762 ilmestyneessä Morits Saksilaisen sotaopin kommentaarissaan, miksei sotilaita opeteta käyttämään pistintä kuten miekkaa valehyökkäyksin ja väistöin.

[Antti]

Tuli vastaan tanskalaista pistintaisteluoppia vuodelta 1855 (käännös minun). "Naisilta kielletty!"

Tällaisen tykistön vaikutus on sanoinkuvaamaton, ja jos tuleen vastataan odotusten mukaisesti, lehti tulee pian kääntymään, ja muutaman päivän kuluttua kehittyy eloisa pistintaistelu etuvartioasemien välillä. Tällainen taistelu on säännönmukaisesti vähemmän veristä, vaikka Amor tekee kaiken, mikä hänen vallassaan on, sytyttääkseen hengen liekkeihin. Pitkittynyt miekkailu ei ole vailla vaikeuksia, eikä ole koskaan vahingoksi olla harjoitellut käyttämään teräs- tai sulkakynää. Jos kohtaat näissä kriittisissä olosuhteissa vastustajasi, on erityisen tärkeää säilyttää henkilökohtainen rohkeus, sillä tässä suhteessa naiset ovat meitä parempia. Jos vain mahdollista, yritä viipymättä tehdä läpimurto – tai paremminkin sisäänmurto vihollisen alueelle. Mutta jottet joutuisi naurunalaiseksi tai tulisi polivälissä jonkun vastapuolelle värvättyjen joukkojen pysäyttämäksi (esim. ärhäkän palvelustytön, pyntätyn virkamiehen, palvelijan tai vastaavan – ja sehän olisi hirveän noloa), on sinun huolehdittava hyvästä suojauksesta, sinulla on oltava jokin tehtävä toimitettavana, kortti, tai muu tekosyy, ja niin uskaltaudut lähteä naamioituun hyökkäykseen.

► Näytä paljastus

Denne Art Skyts er af ubeskrivelig Virkning, og skulde Beskydningen efter al Forventning blive besvaret, vil Bladet snart vende sig, og der vil da i Løbet af nogle Dage udvikle sig en livlig Bajonetfægtning mellem de udstillede Forposter. Denne Art Kamp er i Reglen mindre blodig, skjøndt Amor gjor Alt, hvad der staaer i hans Magt, for at puste Gemyt­terne i Flammer. — Den spredte Fægtning er dog ikke uden Vanskelighed, og det skader aldrig, at have øvet sig godt i at haandtere Staalpennen eller Gaasefjæren. — Treffer Du under disse kritiske Omstændigheder paa Din Modpart, gjælder det især om at bevare personlig Courage; thi i denne Henseende ere Damerne vore Mestre. — Kan det lade sig gjøre, saa forsøg ufortøvet at slaae Dig igjennem og gjør et Udfald — eller rettere — Indfald i den fjendtlige Egn. Men for dog ikke ganske at løbe med Liimstangen eller paa Halv­vejen blive stoppet af en eller anden Leietrop, der er Modparten hengiven (f. Er. af en barsk Tjeneste­pige, en pyntet Bysvend, Tjener eller desl. — og det vilde jo være grueligt flaut) maa Du sørge for en god Bedækning, have et Ærinde ved Haanden, kort, et eller andet Paaskud, og saaledes vover Du vel indpakket et maskeret Angreb.

(Amors Felttjeneste eller Nyttig Veiledning til et Pigehjertes Bestormelse og fuldstændige Erobring, med alle der forekommende Bevægelser, saasom: .... Bajonetfægtning. Kirjoittanut Mikkel Mikkelsen.)

[Antti]

Video Prahasta vuodelta 1931, miekalla pistinnukkea vastaan ja vapaata pistintaistelua:



Saksalaista pyydystyspistoa tekevät näemmä.

[Antti]

Viime treeneissä otettiin muutama kuva, joista Google teki pyytämättä ja yllättäen gif-animaatioita. Tämä nyt ei ole mitenkään täydellinen kuvallisena esityksenä, mutta ihan hauska. Tuossa näkyy siis pistintaisteluasento, pistoasento, pisto ja takajalan oikaisu (ilman varsinaista syöksyä).

[Antti]

Ulkopistoon eli vastustajan vasemman käden yli yläulkopaljaaseen kohdistuvaan pistoon liittyy kiinnostava tekninen yksityiskohta, johon viitataan parissa 1860-luvun lähteessä:

Koska pistin on kiinnitetty piipun oikealle puolelle, ja pistintaisteluasennossa liipasinkaari osoittaa vasemmalle, on pistin aseen alapuolella. Pistettäessä ulkopaljaaseen on edullista kääntää asetta niin, että pistin on (pistäjästä nähden) aseen vasemmalla puolella ja siis lähempänä vastustajaa, jolloin yksinkertainen väistö ei välttämättä riitä ohjaamaan sitä ohi.

Miten tuo kääntäminen toteutetaan, riippuu otteesta, joka on mainituissa lähteissä erilainen.

Ensimmäisessä oikea käsi on tarttunut tukin kaulaan sen oikealta puolelta (kuten ammuttaessa), jolloin kämmenselkä osoittaa pistintaisteluasennossa alaspäin, mutta pistettäessä kämmenselkä käännetään (vastapäivään) oikealle, jolloin liipasinkaari osoittaa alas. Tästä pistin käännetään aseen vasemmalle puolelle yläkautta (vastapäivään), jolloin kämmenselkä osoittaa vasemmalle.

Toisessa oikea käsi on tarttunut tukin kaulaan sen vasemmalta puolelta, jolloin kämmenselkä osoitaa pistintaisteluasennossa ylöspäin. Sama asento säilyy pistettäessä, joten liipasinkaari osoittaaedelleen vasemmalle. Tästä pistin käännetään aseen vasemmalle puolelle alakautta (myötäpäivään), jolloin kämmenselkä osoittaa oikealle.

Mielestäni jälkimmäinen on paljon helpompi toteuttaa, koska käden asento on vähemmän äärimmäinen ja puolikierroksen sijaan tarvitsee tehdä vain neljäsosakierros.

[Antti]

Saa nyt nähdä, miten treenit lähtevät tämän vuoden puolella käyntiin, mutta sitä odotellessa tilasin uusia harjoitusvälineitä. Blackfencer tarjoaa tällaisia, "1816 Musket with bayonet":



Malli on amerikkalainen (Springfield m1816) eikä saksalainen, mutta eiköhän sillä pysty silti pistintaistelua harjoittelemaan.

[Kari Aittomäki]

Siis miten treenaat(te) pistinsohintaa?
Millä porukalla?

Tuo on parikiloinen möltti kuitenkin jossa on kulmia joilla survoa, vaatinee suojia?
Pelkästään tukilla tämäyttää jo aikamoisen pusun.

Olen nähnyt valokuvia japanilaisesta versiosta jossa oli bambuvehkeet ja suojat mallia kendo.
Jukendo nimellä.
Jim Shortti on häntä ihan treenannut ja sanoi että on huisin hauskaa.

[Antti]

Minulla on ollut kaksi säännöllistä treenaajaa. Omat varusteeni näkyvät tuossa jo ylempänä laittamassani pistoanimaatiossa, klikkailemalla saa vähän suuremmaksi:

Takin alla miekkailurintasuojus ja aseena Purpleheart Armouryn mokujū, jollaista käytetään myös jūkendōssa.

[Antti]

Tein pistintaisteluteemaiset aamujumpat lumihangessa eli lähinnä jalkatyötä: askelia, käännöksiä, puolenvaihtoja ja hyppyjä. Ulkona tekeminen on ihan mukavaa, sopii jotenkin aiheeseenkin.

Yksi vanhemman pistintaistelun osa-alue on harjoittelu kepillä. Sotilaskoulutuksessa kepinpyörittelystä luovuttiin, koska vastaavat harjoitukset voi tarvittaessa tehdä kiväärilläkin.

Selmnitzin mukaan kepin on hyvä olla 1¼ preussilaista tuumaa (n. 33 mm) paksu ja pituudeltaan vähintään kainaloon asti. Hesseniläinen ohjesääntö huomauttaa, että paksuus riippuu käden koosta ja voi olla n. 1 – 1¼ tuumaa. Päihin tulisi n. 100 g lyijyä painoksi. Pyökki mainitaan hyväksi materiaaliksi.

Hesseniläisestä ohjesäännöstä löytyy seuraava kuva:



Keppiä pyöritellään yhdellä kädellä pystysuunnassa eteen- tai taaksepäin oikealla ja vasemmalla tai "kahdeksikkoa" eteen- ja taaksepäin, kahdella kädellä ainoastaan kahdeksikkoja eteen- ja taaksepäin. Harjoituksen tarkoitus on voimistaa ja notkistaa käsiä sekä helpottaa kiväärin hallintaa.

Tavoitteena on sata kierrosta minuutissa (tai kahdeksikkoja 50 kierrosta minuutissa).

[Antti]

Tänä aamuna totesin, että Selmnitzin välineettömään liikesarjaan eli ”kouluun ilman kivääriä” menee kokonaisuudessaan reilu kymmenen minuuttia. Näin siis läpikäytynä, jokaista liikettä voi tietty tehdä haluamansa määrän. Etenkin nollaosa on oikeastaan vain lämmittelyjumppa. Ykkösosa on sekin vastaavaa jumppaa, mutta (lähes) kaikki liikkeet tehdään pistintaisteluasennosta. Kakkososa kattaa käännökset ja askeleet, kolmasosa erilaiset pistot ja nelososa puolenvaihdot, hypyt ja hypyt yhdistettynä pistoon.

Kiväärikoulun neljä ensimmäistä osaa ovat käytännössä samat sillä erotuksella, että kädet eivät ole lanteilla vaan pitävät kivääriä (joo, oikeasti sanottaisiin suomeksi ”musketti”).

[Antti]

Taas vähän varhaista pistintekniikkaa. Selmnitz (1825) käsittelee piston aluksi ilman asetta, sitten aseen kanssa. Ilman asetta vaiheet ovat seuraavat:

1. Varoasento. (Kuva 1.)
2. Käden heittäminen eteenpäin.
3. Pisto paikalla.
4. Takajalan oikaiseminen. (Kuva 2.)
5. Syöksy. (Kuva 3.)

Pisto syöksyn kanssa jakaantuu johdonmukaisesti kolmeen asiaan: mitä käsi tekee (varsinainen pisto), mitä takajalka tekee (oikenee) ja mitä etujalka tekee (astuu eteenpäin). Etenkin kuvien voisi ajatella kuvaavan syöksyn vaiheita: varoasento, takajalan oikeneminen, pisto ja etujalan askel.



Lyhennetystä pistosta ja pistosta alaspäin erotetaan vain pisto paikallaan ja (lyhyt) syöksy. Varsinaisten suoritteiden voisi siis ajatella olevan pisto paikallaan ja pisto syöksyn kanssa.

Selmnitzin esitystapa ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Hän nimittäin ohjeistaa oikaisemaan takajalan polven samalla, kun käsi heitetään eteenpäin. Pisto paikalla on muuten sama, mutta etujalka polkaisee maata paikallaan (appel). Oikean (taka)jalan oikaisu (vaihe 4), jonka yhteydessä kädet pysyvät paikallaan, on esivaihe syöksyyn (vaihe 5), eikä sitä tarvitse enää erikseen tehdä sen jälkeen, kun se osataan. Piston varsinaiset harjoitusmuodot ovat siis:

- takajalka oikaisten ("käden heittäminen eteenpäin")
- takajalka oikaisten ja etujalalla paikallaan polkaisten ("pisto paikallaan")
- takajalka oikaisten ja etujalalla eteenpäin astuen ("syöksy")

Varoasento on sen verran pitkä, että takajalan voi oikaista kaatumatta eteenpäin. Näin ollen etujalan liike on riippumaton takajalan oikaisusta, ja sen voi tehdä joko paikallaan polkaisuna tai siirtämällä sitä eteenpäin.

Aseen kanssa vastaavan lektion vaiheet ovat seuraavat:

1. Kiväärin heittäminen eteenpäin.
2. Pisto paikalla.
3. Oikean jalan suoristaminen.
4. Syöksy.

Varoasento aseen kanssa osataan jo, joten sitä ei enää tässä vaiheessa selitetä. Toisin kuin ilman asetta, asetta eteenpäin heitettäessä takajalkaa ei oikaista. Pistossa paikallaan se oikaistaan, ja pisto "markeerataan" etujalan polkaisulla, aivan kuten ilman asetta harjoiteltaessa. Oikea jalka suoristetaan ilman käsien liikettä, syöksyssä lisäksi ase heitetään eteepäin ja etujalka astuu eteenpäin, kuten ilman asetta harjoiteltaessa.

Edellä sanotun käsiteltyään Selmnitz sanoo, että takajalan oikaisua, aseen syöksyä (eli kaiketi heittämistä eteenpäin) ja etujalan nostamista harjoitellaan yksitellen niin kauan, kunnes ne sujuvat, jolloin harjoittelija voi yhdistää ne. Tämänkin kommentin valossa tuntuisi johdonmukaisimmalta, että harjoiteltavat vaiheet olisivat sekä ilman asetta että aseen kanssa:

- aseen/käden heittäminen eteenpäin oikaisematta takajalkaa
- polkaisu etujalalla oikaisematta takajalkaa
- takajalan oikaisu