Kiinnostava keskustelu! Yritän kantaa korteni kekoon, jos vaikka onnistuisin tuomaan jonkun uuden näkökulman aiheeseen. Vaikka homma taitaa olla jo aikalailla taputeltu. (jo sivulla 2)
Ensin tämmöinen biaksen tunnustus. Olen sitä mieltä että homma o niinku Jarppa sano. Nih.
Mutta sitten niihin huomioihin: ilmassa on joillain ajatusta, että vastustajaa voisi muksia herrasmiesmäisesti tai sitten toisella tavalla "ku**päiseksi". Ja että ero olisi jotenkin erotettavissa tapaan "sen nyt vain tietää"
Itse ajattelen että tässä saattaa olla mukana ajatusvirhettä, joka on siirtynyt muista kontaktiurheilulajeista. Esim. jalkapallossa tai jääkiekossa miestä otetaan joskus ronskistikin, mutta vahingoittaminen ja vahingoittamiseen pyrkiminen on väärin. Pelin tavoite on kuitenkin saada kiekko/pelivipstaaki huispausportista läpi, joten ajatus ei siirry sellaisenaan kamppailulajeihin. Täyskontaktilla tehtävässä kamppailulajissa on kilpailutilanteessa tavoitteena kohdistaa voimaa vastustajaan (ei siis kiekkoon) ja heikentää vastustajan kamppailukykyä tai saattaa hänet puolustuskyvyttömäksi. Vaikutusta kohteeseen. Eli lyödään tajuttomaksi jos pystytään; väännetään käsi rikki jos vastustaja ei luovuta tai tuomari keskeytä.
Harjoituksissa on sitten mahdollisuus toimia toisin ja säädellä keskinäisessä yhteisymmärryksessä intensiteettiä niin, että molemmilla on turvallista ja hyvä olla.
Tässä näkökulmassa se, että moittisi kilpailuissa vastustajan tyrmännyttä nyrkkeilijää tai sääntöjen mukaisella käsilukolla kilpailussa vastustajan kyynärpään rikkonutta BJJ-miestä - jos kaveri ei halua/ehdi taputtaa - on vähän sama kuin moittisi koripallossa 100-3 vastapuolen voittanutta joukkuetta "epäurheilijamaiseksi" tai "ku**päiseksi".
Toisaalta urheilun ideana on pystyä kilpailemaan tai kamppailemaan turvallisesti - tai ainakin ennakoitavan riskitason puitteissa ja tämä toteutetaan säännöillä. Kontaktikamppailu-urheilussa oikeastaan ainoat toimivat säännöt liittyvät sallittuihin tekniikoihin ja kohdealueisiin. Yritykset luoda turvallisuutta rajoittamalla kontaktin lujuutta (ts. saat lyödä tähän kohtaan - muttet niin että sattuu/vahingoittuu/vammautuu/kuolee) johtavat käytännössä aina ns. ei-täyskontaktiurheilumuotoihin.
Esim. kun Japanissa Todai/Waseda/Keio- yliopistoissa karateottelua aikoinaan virittelevät opiskelijat ryhtyivät kisoissa vammautumisten ja kuolemantapausten motivoimana kehittelemään herrasmiessääntöjä (lyö silleen kunnolla, mut ei niin että toinen vammautuu), niin kehityksen loogisena lopputuloksena syntyivät nykyisenkaltaiset WUKO- karatesäännöt.
Toinen huomio liittyy aivotärähdyksen ja dramaattisen näköisen nivelen tuhoutumisen "visuaalisuuteen". Kun polvi taittuu väärään suuntaan, tuntuu jotenkin selkeämmältä että nyt on tehty pahaa tuhoa. Dementia tai
CTE ja mitä näitä nyt onkin kehittyvät pikkuhiljaa eivätkä näy päällepäin.
Osumapaikkoja rajaamalla on luonnollisesti mahdollista hakea turvallisuutta, mutta ainkin minusta on päivänselvää että rajaukset muokkaavat peliä jota käydään noiden rajausten puitteissa. Voittamaan pyrkivä kilpailija optimoi toimintansa niin, että sääntöjen puitteissa pärjää mahdolisimman hyvin. Vaparimaallikkona on helppo "kokea" että jos ei tarte varoa polvia, niin pääedellä syöksähtely saattaa joillain ottelutyyleillä tuoda lisäetua ja lisääntyä.
Mikä sitten olisi polvistomppausten kieltämisen kokonaisvaikutus ottelun
kokonaisturvallisuuteen? Tarjoan mielipidettäni tuohon asiaan siinä vaiheessa kun itselläni on 10+ vuoden kokemus vaparista itse siinä kehässä olleena. (which is = Never)
Laitan tähän loppukevennykseksi vapaasti käännetyn tilityksen ajalta kun Japanissa Wanhoja miekkailutaitoja ruvettiin enemmän muokkaamaan (turvallisen) kilpailun mahdollistavalla tavalla. Eli clippi 1850- luvun paikkeilta; en muista tilittäjän nimeä, mutta taisi olla jotain Ono-ha Ittoryun nimimiehiä. Oli suojavarustetta, kevyttä bambusälemiekkaa ja erikseen sovitut kohdealueet joista sai pisteen.
(Arman Pohjantähden alla- äänellä). "
Tämäkin jolppi tässä keekoilee muka turnauksen voittajana! Väittää voittaneensa matsin! Ei kuulemma saanut osumaa mun iskusta päähänsä kun se blokkasi sen olkapäällä. Blokkasi olkapäällä! Miettikää! Nämä jonnet ovat keksineet sille jopa nimen. Olkapääblokki! Kelatkaa; nää ihmiset elää joka päivä näin...."
(for Context: jos joku lyö päähän kahdenkäden lyömämiekalla, ei iskun vastaanottaminen olkapäällä ole ehkä se realistisin itsesuojelustrategia. Mutta näin ne säännöt peliä ohjasivat)