Ja sen yleisimmän 12 v. Glenlivetin lisäksi olen saanut jopa kännykkäoperaattoriltani vuosia sitten Glenlivet Nadurra (en edes muista mikä versio)- lekan synttärilahjaksi. Tämä liittyi siihen, että työpuhelimen liittymä oli omissa nimissä (lasku firmaan) ja siksi olin jossain heavy user- kategoriassa, jolle tuli valittavaksi syntymäkuussa aika kivoja synttarilahjoja Vodafonelta: viinejä, viskejä yms. - olisi toki ollut kakkuja ja hienoja teelaatujakin, mutta arvatkaapa, mitä valitsin...
Mutta siis - mielellään ne on aina nautittu, mutta kokemukset eivät ole olleet niin järisyttäviä, kuin vaikkapa ensimmäisen kerran Oban 14- maistaminen. Liittyy tähän:
Kuva siitä näyttää 7 vuoden kuluessa kadonneen, mutta se siis oli Oban 14. Oli syntymäpäiväni, olin tullut 3 viikon reissusta samana aamuna ja päätin sinnitellä ainkakin iltakymppiin jetlagini kanssa, että pääsisi nopeasti päivärytmiin. Vaimo ehdotti, että mennään illalliselle uuteen naapurustoon avattuun ravintolaan; safka oli yllättävän hyvää ja halusin vielä hyvän viskin jälkiruuaksi ja tarjoilija suositteli Obania - oli täydellinen yllätys, kuinka hyvää se olikaan. Kun oli jo muutenkin hyvä meininki, niin tuo maku jäi vuosiksi mieleen hyvän illan kruununa.
Toinen positiivinen muistijälki liittyi The Black Grouse Alpha Editioniin - tämä oli myös yhtenä vuotena sellainen Vodafonen synttärilahja, kuin edellä mainittu Nadurrakin. En odottanut oikeastaan paljoakaan tältä aavistuksen kornisti nimetyltä blendiltä, vaikka perus- Famous Grousea pidänkin hintaansa nähden hyvänä tuotteena. Mutta tämä oli kyllä todella päräyttävän hyvä ylläri ja vahva suositus.
Mutta siis takaisin Glenlivetiin - olen jonkin aikaa tutustunut myös muihin Speyside- viskeihin kuin vain Glenfiddichiin, joten Glenlivetit menevät uusintatarkasteluun, josko oma makuni olisi kehittynyt niin, että löydän niiden juonen.
Tuoksu on pehmea mutta siina on aistittavissa myos vahan kirpeytta. Vari on melko vaalea, naiden kahden perusteella tuumittiin etta parempi kokeilla ilman vetta tai jaita. Valinta meni nappiin, maku ja suutuntuma on irkkuviskien tapainen - pehmean tulinen mutta ei jarisyttavan monimutkainen eika tippaakaan savuinen. Tassa ei myoskaan ollut irkkuviskien metallista pohjaviretta, jalkimaku on mausteinen ja lammin. 
