Moni voimaliikkeiden tekijä (oli se sitten punttiharrastus, oheisharjoittelu tai jonkinlainen "pakollinen paha, että kroppa pysyy kunnossa") miettii voimaharjoittelunsa ohjelmointia tyypillisesti liikkeiden valinnan, volyymin, progression ja treenijaon suhteen enemmän tai vähemmän.
Jossain vaiheessa kuvaan ehkä astuu ajatus "mitä pidemmällä liikeradalla pystyy tekemään, sitä parempi." Tämän periaatteen hyödyn allekirjoitan itse siinä mielessä, että se on hyvä yleisohje. Etenkin liikkuvuuden ja kropan hyvän tuntuisena sekä toimivana pitämisen suhteen. Omien kokemusteni ja myös lukemani perusteella nivelet pääosin tykkäävät, kun niitä rasitetaan koko liikeradalla.
Mitä enemmän voimaliikkeitä vie liikkuvuuden äärirajoille, sitä pienempiä painoja/vastusta joutuu tyypillisesti käyttämään. Tämä tietenkin siksi, että voimantuotto on heikompaa siellä liikkuvuuden äärirajoilla (koska vipuvarsi ja toisaalta koska lihakset pitää pystyä jännittämään tehokkaasti venytyksestä mikä on vaikeampaa).
Tämän takia toisaalta moni treenaaja välttää niitä liikkuvuuden ääripäitä, koska liikelaajuuden keskivaiheilla pystyy tyypillisesti tuottamaan eniten voimaa ja täten nostamaan mahdollisimman suuria painoja. Mikä onkin tärkeää monelle, etenkin miehelle.

Lisäksi jossain lajeissa jotkut valmentajat käyttävät vajaiden liikeratojen käytön perusteena niiden lajinomaisuutta. Esim. hyppylajeissa ponnistus ei lähde tyypillisesti kovin syvästä kyykystä --> täten oleellista on siis treenata kyykkyjä niiltä nivelkulmilta, miltä lajisuoritus tapahtuu.
-----------------------------------------------
Se alustuksesta. Minkäläisia kokemuksia omaat eri nivelkulmien käytöstä voimaliikkeissä? Oletko kokeillut kenties ratkaista yllä olevaa "dilemmaa" rakentamalla treeniohjelman niin, että samoille nivelille/lihaksille tehdään voimaliikkeitä eri nivelkulmilla? Vai onko se edes sinulle dilemma?
Esimerkiksi jalkapäivän (etureisi/pakara) voisi koostaa kahdesta eri syvyisestä kyykystä:
1. Puolikyykky
2. Syväkyykky
Toinen esimerkki yhden jalan kyykkyvariaatioilla, joissa jako tehty kolmeen eri nivelkulmaan:
1. Poliquin/Petersen step up (Googleta. Polvikulma iso)
2. Bulgarialainen kyykky (polvikulma siellä 90 asteen tietämillä)
3. ATG Split squat (polvikulma mahdollisimman pieni)
Yllä olevia esimerkkejä voi tietenkin sekoittaa tavoitteiden mukaan ja tehdä eri syvyisiä liikkeitä joko samassa tai eri treeneissä. Tai jopa niin, että eri "kausilla" painotetaan eri syvyyksiä.
Tätä samaa periaatetta voi sitten noudattaa vaikka leuanvedoissa, punnerrusliikkeissä, eri lantiosaranaliikkeissä jne. Toisissa hyödyt tulee paremmin esille ehkäpä kuin toisissa.
--------------------------------------------------------
Oletteko rakentaneet ohjelmaanne tällä konseptilla ja minkälaisia kokemuksia omaatte? Missä liikkeissä tästä on hyötyä ja missä ei maksa vaivaa? Kerron omistani uudessa viestissä paremmalla ajalla, koska tuli niin pitkä ja sekava aloitus. Tämä oli tälläistä päässä olevien ajatusten selventämistä.
