Kieli(kn)oppia

[PetriP]

ä "15 % luvusta 50 on 7,5."

tossa toi 7.5 ei todellakaan ole prosenttiosuus kun prosentti on jo poins. saatu lukuhan on samaa yksikköä kuin kantaluku eli 15% 50kg omemina on 7.5klg. Termi osuus on ok.

prosenttimäärä... ymmärrän mutta terminä outo. prosentti on yksikötön luku joten ei sitä oiekin voi olla määrää. prosentti osuus vastaa ilmaisun tarkoitusta. Prosentti merkki tarkoittaa vain ja pelkästään 1/100 eli tuon alun lauseen voi yksikästtteisemmin ilmains 15/100 luvusta 50 on 7.5

Koko prosenttilaskenta on tarpeeton ilmiö matematiikassa. en ole vielä törmännyt prosentti laskuun joka ei selviä suomen kielen ymmörtämisellja ja siööä että prosentti on 1/100. Prosenttilaskenta on siis enemmän äidinkiiltä luin laskentoa. siksipä sit ei yliopistotason matematiikssa näe. koska se on pelkkää notaatiota ja ei kovin tärkeää sellaista

[Antti]

Muutamia nopeita ajatelmia jatkaen tällä esimerkillä:

Sanotaan vaikka että "15 % luvusta 50 on 7,5."

Kielitoimiston ohjepankin mukaan "prosenttiluku" on numeroiden ja prosenttimerkin yhdistelmänä ilmaistu luku (käy ilmi ohimennen prosenttimerkkiä käsittelevästä ohjeesta) eli 15 % eikä 15. Tämä on varmaan ihan johdonmukaista sellaisten nimitysten kuin "murtoluku" ja "desimaaliluku" mallin mukaan. Kielitoimiston sanakirja antaa hakusanalle "prosenttiluku" epäselvemmän selityksen "luku joka ilmaisee prosenttien lukumäärän", jonka perusteella voisi ajatella, että prosenttiluku on 15.

Edelleen kielitoimiston sanakirja kertoo, että sanalla "prosentti" on kaksi eri merkitystä, joista ensimmäinen on "sadasosa", toinen "prosentteina ilmaistu määrä, osuus". Tästä päästään nimityksiin "määrä" ja "osuus". Jos yleiskielellä kysytään, kuinka paljon on vaikkapa minun osuuteni 50 euron rahamäärästä, voidaan kysymykseen vastata joko ilmaisemalla sovittu osuus prosentteina eli 15 % tai valmiiksi sen perusteella laskettuna rahamääränä eli 7,50 €. Jos kysyttäisiin erikseen "prosenttiosuutta", tuntuisi aika luontevalta vastata "15 (prosenttia)" (yleiskielessä vastaus kysymykseen on tyypillisesti elliptinen, eli kysymykseen sisältyviä asioita ei toisteta vastauksissa vaan sanotaan vain kysymyssanan paikalle kuuluva asia; siksi voi tuntua epäluontevalta vastata kysymykseen "montako metriä" muodossa "kolme metriä") eikä missään nimessä antamalla tuota euromäärää. "Määrä" tuntuisi viittaavan luontevasti absoluuttiseen määrään, ei siis osuuteen ilmaistuna prosentteina tai murtolukuna; "prosenttimäärä" kuulostaa kuitenkin siltä, että tarkoitetaan juuri prosentteja eli 15 %.

Mitä tulee ongelman käsittelyyn soveltuvista lähteistä, niin tunnustettujen auktoriteettien taulukkokirjat ja tietysti kielitoimiston ohjeet ovat lähteitä normatiiviseen todellisuuteen, joka ei välttämättä ole kognitiivisesti erityisen ergonominen; vanhat oppikirjat ja -materiaalit ovat paikallisesti vastaavassa asemassa ja voivat valaista opetuksessa käytetyn sanaston tilaa eri aikoina ja siten sen muutosta mahdollisine syineen. Ainedidaktisessa tutkimuksessa saattaa taas olla näkemyksiä siitä, millaisia nimityksiä käsitteistä kannattaisi käyttää oppimisen edistämiseksi. Jos asiasta haluaa tehdä hyvän kannanoton, olisi mielestäni perusteltua perehtyä oppi- ja käsikirjamateriaaliin jollain rajauksella ja perustella eri nimitysten järkevyyttä didaktisesta näkökulmasta.

[Lasse Candé]

Halpuuttaminen väistyköön. Saanen esitellä:

Yhdemmäisyys!

https://www.mcdonalds.com/fi/fi-fi/yhdemmaisyys.html

Yhdemmäisyyden asialla

Huolenpito on puoli ruokaa

Lähimmäisyyttä, yhdessä tekemistä ja tasa-arvoa. Sitä maailmassa tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Mutta miten herättää huomiota näiden tärkeiden asioiden ympärille tavalla, joka puhuttaisi koko Suomea Hangosta Nuorgamiin?

Yhdemmäisyys on sana, joka syntyi todelliseen tarpeeseen. Se on voimavara, jonka avulla voimme muuttaa maailmaa meille tärkeitä arvoja kunnioittaen. Emme yksin eturintamassa puurtaen, vaan yhdessä haasteisiin tarttuen.

[Antti]

Onkohan McDonald'sissa ajateltu, että tällaisella luovalla kielenkäytöllä saa jakoja ja kommentteja?

[Puni]

Fuu bar jonnet valtaa alaa. Jonnekkin nekin kai pikkuhiljaa spurdospördeilee töihin.

https://knowyourmeme.com/memes/spurdo-sparde

[Mika]

Joskus taannoin tuli esille eräs sanamuoto, joka oli minulle tuiki tuntematon ja suoraan sanoen vaikutti väärin kirjoiteltuta. Koska kuitenkin eräs ulkomaalainen suomen kielen tutkija sanoi sen olevan vanhaa suomea, kysäisin pääkallopaikalta. On se.

Hei,

kiitos kysymyksestä!

Avaamatoin on tosiaan vanhempi muoto kuin avaamaton. Nämä muodot eli niin sanotut karitiiviadjektiivin johtimet -ton ja -toin, ovat syntyneet abessiivin -tta-päätteen (esim. avutta ’ilman apua’) ja ikivanhan ja monikäyttöisen -mA-johtimen yhdistelmästä. -ma-johdin löytyy nykyäänkin mm. sanoista surma ja elämä. (Siis -ttama >> *-ttoim > -toin.) Äänteellisesti -toin- ja -ton-muotoja alkuperäisempi on siis edelleen vaikkapa genetiivimuodossa esiintyvä avaamattoma(n), josta näkee hyvin myös, että sanassa on kaksi ma-ainesta (alleviivatut). Myöhemmin -toin-muotoisesta päätteestä on pudonnut myös i pois.

Vanhassa kirjakielessä, kuten esimerkiksi Mikael Agricolan teoksissa, esiintyy lähes järjestään -toin-muoto. Vanhan kirjasuomen ajan kirjoittajilla esiintyy myös lounaismurteinen muoto, jossa karitiiviadjektiiviin on liitetty toinen adjektiivijohdin -inen: onnetoinen, surutoinen. Kirjakielessä i:tön muoto näyttäisi tulleen yleisemmäksi pikkuhiljaa 1800-luvun kuluessa.

Lauri Kettusen murrekartasta (http://kettunen.fnhost.org/png/kett204.png) käy ilmi, että ympäri Suomea löytyi 1900-luvun alkupuolella murteita, joissa johtimen i:llinen muoto oli säilynyt sekä se, että joissain itäisissä murteissa esiintyi muoto, jossa i on säilynyt, mutta n pudonnut pois (luutoi). Samaa muotoa esiintyy myös lähisukukielessämme karjalassa, esim. ozatoi. Viron kielen -tu-johtimesta on puolestaan pudonnut pois sekä i että n ja vokaalikin muuttunut (esim. võimatu).

Ystävällisin terveisin,

Piilotettu sisältö

Sinun tulee olla rekisteröitynyt ja kirjautunut sisään nähdäksesi tämän sisällön.

www.kotus.fi


Se oli nopea ja kattava vastaus. Arvostan.

[Kuhmu]

Kyseessä oli lehtipellin taonta.


Valvomo: Tämä liittyy seuraavan viestin lainaukseen, joka oli kirjoitettu aiemmin.

[Antti]

Indra on muuten sukua sanalle/nimelle/jumalalle Ilmari.

Liekö tuotu samalla reissulla kun pohjoisen valkoisen kansan edustaja opetti kiinalaisille läkkipellin taontaa..äkkiäkls sitä Intiassa piipahtaa. Samalla epäkeskokeppi antoi synnyn tunkwalle.

On totta, että sanat Indra ja Ilmari(nen) eivät tiettävästi liity toisiinsa, mutta onko tuo mitenkään erityisen ivailun arvoinen ajatus ottaen huomioon, että esimerkiksi taivas ja jumala ovat historiallisesti samoja sanoja kuin sanskritin jumalaa tarkoittava deva ja kirkasta/loistavaa tarkoittava dyumat?

Itse asian eli Jassen linkittämän jutun osalta Indran ja sain yhteys ei vaikuta olevan kummempi kuin vaikka Paavalin ja miekan, siis jos sai on historiallisena ilmiönä sama kuin Indran lyhytkahvainen atrain.

[MikaM]

Valvomo: Siirretty toisesta ketjusta.

Mietin pitkään, että prostituutti ei kuulosta oikealta....johdin sen näköjään englannista.....

[Lasse Candé]

OT: Joku prostituutti sanoi joskus 2000-luvun alussa, että häntä pitää kutsua suomeksi nimenomaan prostituutiksi (siis silloin kun on kyse työstään) eikä prostituoiduksi. Hän sanoi että ei ole niin että joku muu olisi ”prostituoinut” hänet ja että hän olisi siis prostituoitu (tämän jonkun muun toimesta). Hän korosti sitä kuinka se on oma valinta ja täten ”prostituutti” on parempi sana. Se oli hyvä pointti ja mielestäni tuossa asiassa suomen kieli voisi aivan hyvin kehittyäkin tuohon suuntaan. Joten kutsutaan vain prostituutiksi.
OT out.

[MikaM]

Sittenhän se olisi prostitutioitunut?

[Lasse Candé]

Joo, läpäisi kokeet, sai luvat ja prostitutioitui 10.7.1998.

[Antti]

Muodollisesti prostituutti olisi ihan vastaava kuin statuutti, substituutti ja apparaatti, mutta jostain syystä se ei ole vakiintunut yleiskieleen. Niin ja kai sitä sitten tuntee olevansa vähemmän prostituoitu, jos käyttää samaa tarkoittavaa vieraskielistä muotoa (prostituutti = prostituoitu).

[Antti]

Aktiivisempi toimija voisi tietysti olla prostituentti.

[Lasse Candé]

Suomen kieli mahdollistaa melko hienon sanoman pehmentelyn. Tämä yksi Onnibusin kuski sanoo niin usein kuin pystyy sanoja sellaisissa leppoisissa muodoissa kuin että ”pysähtyillään” ja ”jatkellaan” sen sijaan että puhuisi pysähtymisestä ja jatkamisesta.

Lisäksi roskikset eivät ole (”ovat”) ylä- ja alakerrassa kuvailluissa paikoissa, vaan ne ”olisi” siellä. Että ei sanota ”töks, tee näin”, vaan sen sijaan ehdotellaan kuinka voisi ”tekeillä”.

Tämä on hieno rikkaus kielessämme.



Onko noille ”jatkellaan” -tyyppisille muodoille jotakin kieliopillista nimeä ja onko noita muissa kielissä? Perstuntumalta heittäisin että englannissa ja ruotsissa joutuu taiteilemaan vastaavat efektit esiin lisäämällä sanoja ja että ihan samaan ei edes pysty, vaikka näin tekisi. Mutta missaanko jotain?