Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Uisge be'athe

Pannu aina kuumana ja pöydissä tilaa. Keskustelua kamppailulajien ulkopuolelta huumoria unohtamatta. :)

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Kuvake
Jorge
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 25
Viestit: 11232
Lauteille: Kesäkuu 2008

Uisge be'athe

#631

Viesti Jorge »

Kaikenlaisista erikoisuuksista back to basics.

Eli perinteisiä blendejä kohtuullisen halvassa hintaluokassa. Joku haukkuu talousviskeiksi, mutta nämä ovat sellaisia juomia, joista käsite "scotch" on tullut maailmanlaajuisesti tunnetuiksi. J&B Rare sekoitettiin alunperin Amerikan markkinoita silmällä pitäen ja Dewar's White Label taitaa nykyään olla Jenkkilän myydyin (tai ainakin myydyimpiä) skottilainen. Snobi menettäisi jo näistä tiedoista mielenkiintonsa, mutta samoin kuin sveitsiläisten kellojen kanssa, skottien menestystuotteet ovat usein syntyneet usean valmistajan yhteistyöstä, eikä yhden talon "in-house"- tuotteena, mitä nykyajan nyrpistelijät tuntuvat kovasti hakevan molemmissa. Hylätään tällaisen asian yliarvostus ja jätetään se erittäin high end tuotteiden - siis sellaisten, joihin mulla ei ole varaa - vaatimukseksi.

Siis asiaan - hankin sellaisia kuuman ilmaston parvekeviskejä eli kun päivällä on jotain +38-39 astetta, niin iltatuulessa ja +25:ssa on mukava istahtaa parvekkeelle ja ottaa hieman jotain kevyttä ja hedelmäistä viskiä. Tällä toiminnalla ei ole siis tarkoituksena nuuhkia lasia ja tehdä muistiinpanoja juoman vivahteista. Laphroaigit, Lagavulinit ja muut savupommit jätetään sitten takkatulen, nuotion ym. ääreen; ilmastoihin, joissa kokoparta on mukava. Yksi suosikkiviskini (sellaiset 1,5- 2 x kalliimpi kuin J&B tai Dewar''s White Label) , JW Black Label on vielä sellainen blendi, joka kelpaa tähän trooppiseen tarkoitukseen, mutta Double Black on kenties jo liian savuinen.

Eli: pitkästä aikaa noita kahta ensinmainittua maisteltuani tulin siihen tulokseen, että Dewar's on valintani pelkältään ja J&B jäillä. Dewar'sin White Labelissa etenkin jälkimaku on erittäin miellyttävä, mutta tuo viski ei mielestäni kestä jäitä olleenkaan.

Kuva

J&B on myös suuhunkäyvä perusviski pelkältäänkin, mitään yllätyksiä tai suuria vivahteita se ei tarjoa. Ja niin kuin mainittu, se on on-the-rocks- valinta noista kahdesta.

Kuva
Kuvake
Mänzy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 50
Viestit: 4951
Lauteille: Maaliskuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Bujinkan Budo Taijutsu, HEMA
Takalajit: Brasilialainen jujutsu, historiallinen miekkailu (italialainen tyyli)

Uisge be'athe

#632

Viesti Mänzy »

Sekoiteviskejä on minusta kivointa juoda silloin, kun tietää ne tislaamot, joiden tuotteista kys. viski on sekoitettu. Satutko tietämään noiden kahden alkuperät?
Mikko Mänttäri

In the game of thrones you win, fanat ad patolg, or you die.
Kuvake
Jorge
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 25
Viestit: 11232
Lauteille: Kesäkuu 2008

Uisge be'athe

#633

Viesti Jorge »

J&B , Justerini & Brooks, on pitkät perinteet omaava viinitukkuri, jolla ei tietääkseni ole ollut omaa tislaamoa ja tuote on heiltä lähtöisin. Nykyään Diageon tuotantoa.

J&B Raressa mainitaan olevan 42: eri tislettä, single malteja mm. Knockando,Auchroisk, Glen Spey, Mannochmore, Strathmill. Speyside- voittoista.

https://www.diffordsguide.com/producer/ ... w-its-made

Dewar’s White Labelissakin mainitaan olevan nelisenkymmentä eri tislettä, Aberfeldy lienee dominoivin, koska ko. tislaamo historiallisestikin kuului John Dewar & Sonsille. Kyseinen firma on nykyään Bacardi- konsernia ja sitä kautta, tai aikaisempien kauppojen johdosta seuraavat tislaamotkin kuuluvat ryppääseen: Aultmore, Craigellachie,Macduff,Royal Brackla. Ehkä jotain niitäkin tuotteita on sekoitteessa.
Kuvake
Mänzy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 50
Viestit: 4951
Lauteille: Maaliskuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Bujinkan Budo Taijutsu, HEMA
Takalajit: Brasilialainen jujutsu, historiallinen miekkailu (italialainen tyyli)

Uisge be'athe

#634

Viesti Mänzy »

Kiitos, mielenkiintoista! :jepa:
Mikko Mänttäri

In the game of thrones you win, fanat ad patolg, or you die.
Kuvake
Jorge
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 25
Viestit: 11232
Lauteille: Kesäkuu 2008

Uisge be'athe

#635

Viesti Jorge »

Tänään vuorossa uusi tuttavuus mallasviskien saralla: Tamnavulin Double Cask. Ostin 0,7 l litran lekan hieman alle 30 euroa vastaavaan verolliseen hintaan Filippiineiltä (muuten, tällä viskillä on nykyään yhteys Filippiineihin, koska tislaamon omistaa White & McKay, jonka puolestaan omistaa filippiiniläinen Alliance Global/ Emperador Inc. - juomamarkkinat ovat aika konsolidoituneita suuryritysten käsiin).

En nähnyt Alkon sivuilla tuotetta, mutta saman tislaamon Sherry Cask- versiosta huudettiin 34,98 euroa. Tätä tuotetta eivät rasita pitkät perinteet tai muut hintaa nostavat luksukseen liitettävät määritelmät. Tislaamo on perustettu 1966 ja historiansa aikana suurin osa tuotannosta on mennyt blendeihin; onpa tislaamo ollut jonkin aikaa suljettunakin ja vahvan huhun mukaan myös Lidlin private label- viskejä tehtäisiin tuolla (mikä ei kenties ilahduta bränditietoisia, mutta, toisaalta kertoo tuotannon laadusta.) Vuodesta 2016 lähtien on taas lähdetty markkinoimaan oman brändin single malteja.

Tämä on siis Speyside- viski, kenties jopa tyypillinen sellainen, hedelmäisine ja mausteisine makuineen. Hyvin tasapainoinen tuote ja ensimmäinen suutuntuma on "öljyinen" - siis siinä positiivisessa mielessä, missä tuota viskien suhteen käytetään; ei niin, että siinä olisi jotain petrolin makua. Miellyttävä viski kevyiden ja hedelmäisten tuotteiden ystäville - ei kuitenkaan aiheuta mitään valtavia "wau"- elämyksiä. Hinnoittelu on kuluttajaystävällinen, joten suosittelen nautiskeluun. Analysointiin, brassailuun, lahjaksi, juhlan kunniaksi ja muuhun harrastamiseen löytyy sitten tarkoitukseen sopivampia tuotteita.


Kuva
Kuvake
Jorge
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 25
Viestit: 11232
Lauteille: Kesäkuu 2008

Uisge be'athe

#636

Viesti Jorge »

Löytö varastoista. Etiketin ja putelin designin perusteella rupesin tsekkaamaan netistä, että jostain 60-70- luvulta voisi olla tämä leka. Sitten opin uusia asioita, kuten että pullon pohjassa lukisi (pullon) valmistusvuosi kahden numeron koodilla ja yleensä sisältö olisi max. 2 vuotta nuorempaa, todennäköisemmin kuitenkin samalta vuodelta. Itse tulkitsin, että puteli olisi vuodelta -72 ja siis nyt ainakin omasta mielestäni maistelen syntymävuoteni viskiä.

Vanhat pullotteethan eivät tarkoita samaa asiaa kuin vanha viski, koska viski periaatteessa kypsyy vain tynnyrissä eli tiiviisti pullotettu tuote pitäisi olla aivan samaa kuin pullotettaessakin - tisleet eivät siis ole mitään viinejä. Kuitenkin vanhojen pullotteiden markkina on aivan eri, kuin tuoreiden tuotteiden. Kysymys lienee ihan yleisestä logiikasta, joka toimii muidenkin keräilytuotteiden kanssa; toisaalta uteliaisuudesta, että valmistetaanko tuotetta nykyään samanlaisena kuin vuosikymmeniä sitten.

Tämä on yksi perinteisimmistä skottiblendeistä ja myös edullisimmista globaalien brändien skottiviskeistä. Alkossa eur 25,50.
Netissä näitä tämän aikakakauden Teacher's HIghland Creameja tarjotaan kuitenkin 50-200 eurollakin, jos etiketit ja sinetit ovat paremmassa kunnossa. Tämä on myös hieman eri vahvuista kuin euroversio eli 86 US proof ts 43 prossaa - tällä vahvuudella on myyty Amerikkaan ja näköjään myös Aasian markkinoille.

Sitten maistelusta eilen ja tänään:

Vaikka Teachersissa sanotaan olevan varsin korkea mallasviskiprosentti sekoiteviskiksi, ensihaistamalla tuoksu on melko terävä, mikä ehkä johtui jyväviskistä, tai sitten vain siitä, että sekoitteeseen käytetyt mallasviskitkin ovat suht nuoria, mieleen tuli myös, että onko sittenkin säilytyksessä jotain , mikä vaikuttaa tuotteen ominaisuuksiin.

Maussa oli hyvin hunajaa ja voita, myös enemmän turvesavua, kuin blendeissä keskimäärin. Kitalaen takaosaan jäi hiukan pistävänkarvas fiilis, mikä itselleni oli tämän viskin pääasiallinen miinus. Tilkka vettä pyöristi makua ja isohko pala jäätä vielä enemmän. Kokeilin myös cokiksella, mutta ei oikein toiminut. Itselleni ensivaikutelman perusteella on the rocks- tuote, jona skulasi mainiosti; varmasti toimii myös klassisissa viskisekoituksissa, vaikkapa ruostenaulassa.

Koska Potkun Whatsapp- ryhmässä on useita viskistä kiinnostuneita potkulaisia, jaoin ensin ajatuksia siellä - @Sisu ehdotti kokeilemaan, miten aukinainen pullo tai dekantteri vaikuttaisi makuun. Taaskaan, kyse ei ole viinistä, joten olin hieman skeptinen asian suhteen, mutta kyllä eilen aukaistusta pullosta (viskiä oli siis tosiaan jäljellä) tänään maisteltu lasi vaikutti siltä, että ne terävimmät höyryt olisivat poissa ja kitalakituntumakin pyöristynyt ja pehmentynyt. Kyllä tämä nyt jo on miellyttävä pelkältäänkin. Täytyy opiskella hieman enemmän, että mikä tuossa "ilmaamisessa" vaikuttaisi; en ihan 100 %:sti laittaisi sitä maku- & tuoksueroa sen piikkiin, että aistit toimisivat eri tavoin eri päivinä.

Monelle tämä tuote varmaan edustaa käsitystä siitä, miltä skottilainen maistuu . Jury on vielä ulkona lopullista tuomioita varten; pitäisi varmaan testata tuore pullote vertailuksi; ei ole pitkään aikaan tullut maisteltua tätä viskiä - siis varmaan jotain pariinkymmeneen vuoteen.

Mitä sitten vanhojen pullotteiden nauttimiseen ja ostamiseen tulee, niin arvioni on, että siitä vaan. Lisähintaa ei kannata maksaa sillä oletuksella, että saisi parempaa tuotetta, vaan oman harkinnan mukaan muun eksotiikan, estetiikan tai muun henk. koht. arvostamansa jutun perusteella.


Kuva


Kuva


Kuva

Kuva
Kuvake
Jorge
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 25
Viestit: 11232
Lauteille: Kesäkuu 2008

Uisge be'athe

#637

Viesti Jorge »

Niin, ja piti kirjoittamani, että Ardmore on se tärkein mallasviski tässä sekoitteessa; itseasiassa Ardmoren tislaamo on rakennettu 1898 Teacherin perheen toimesta varmistamaan Highland Creamin sekoitukseen tarvittavan mallasviskin tuotanto. Teacher oli siis firman perustajan, William Teacherin sukunimi.
Kuvake
Jorge
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 25
Viestit: 11232
Lauteille: Kesäkuu 2008

Uisge be'athe

#638

Viesti Jorge »

Jatketaan kevyiden Speyside- viskien parissa. Eli vuorossa on nyt Glen Moray Elgin Classic.

Kuva

Glen Moray on yksi pioneereista erilaisilla tynnyreillä (sherry, viinit, yms.) kypsytyksessä. : https://www.glenmoray.com/gateway-flavour-0
Tässä kyseisessä tuotteessa on käytetty sitä klassista aiemmin bourbonin kypsytykseen käytettyä tynnyriä skottilaisen ensitäyttöön. Kuten on tapana suuressa osaa skottilaisia mallasviskejä, mutta monia muita sitten tosiaan viimeistelykypsytetään muissa tynnyreissä, tämä siis on ollut vain ex-bourbon- tynnyrissä.

Tuoksu tässä on pehmeä ja mieto - maltainen, hiukan vaniljainen ja jos jotain hedelmäisyyttä, niin kenties sitrusta.

Joidenkin muiden arvioiden mukaan makukin olisi hedelmäinen, mutta omaan suuhuni tämä ei ole erityisen voimakkaasti sellainen Speyside- viskiksi - ja ne hedelmät ovat sitten vähemmän makeaa sitrusta ja happamahkoa omenaa, kenties. Mallas ja tammi maistuvat; makumaailmassa myös mausteisuutta ja heinäisyyttä. Joidenkin mielestä tässä on hiukan katkeraakin potkua maussa, mutta itse sanoisin kirpeydeksi ja myös mineraalisuudeksi - jos raakasuklaa, sokeriton ei-kovin tummapaahtoinen kahvi, kiinalainen pu erh- tee jne, ovat sinun juttujasi, niin luultavasti pidät tästä kirpeydestä.

Jälkimaussa, joka ei ole kovin voimakas, mutta miellyttävä, on mausteisuutta esim. vanilja ja muskottipähkinä tulee mieleen.

Tämä on hyvä viski kevyiden ja maukkaiden viskien ystäville, jotka eivät etsi jälkiruokaviskiä. Kesäviskiksikin tätä on kutsuttu ja allekirjoitan tuon.

Ai niin, sitten vielä hintapolitiikasta. Juttelin serkkuni kanssa, joka normaalimaailmassa teki hyvin runsaasti reissuhommia Suomesta maailmalle - nyt hän kertoi, että reissaaminen on niin vähäistä, että on joutunut jopa Alkoon viskiostoksille.

Siispä, yritän näissä jutuissa myös selvittää Suomessa asuville potkulaisille, että mikä siellä pitkäripaisessa on ylihintaista ja mikä siedettävää. Alkoholiverolle ja ALV:lle ei siinä liikkeessä voi mitään, mutta noin kv- vertailussa jotkut tuotteet ovat törkykalliita ja toisiin taas ei ole laitettu kauheasti katetta päälle. Nämä edullisemmat single maltit mm. ovat sellaisia.

Vertailun vuoksi: Tässä nurkassa Kaakkois-Aasiaa, jossa olen punkannut nyt viimeiset puoli vuotta, isojen brändien sekoiteviskit, kuten Johnnie Walker Black Label, tai J&B Rare voivat olla helpostikin 3 x halvempaa kuin Alkossa. Sen sijaan mallasviskeissä ero ei ole niin suuri - maksoin tuosta 0,7 l Glen Moray- lekasta EUR 30,25 vastaavan summan - Alkon hinta on EUR 33,48.
Kuvake
Sisu
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 26
Viestit: 759
Lauteille: Huhtikuu 2009
Paikkakunta: Sydney
Etulaji: Nakamura Ryu Battodo
Takalajit: Kake

Uisge be'athe

#639

Viesti Sisu »

Herve. Tassa keski-ian kynnyksella aanet kaski aloittamaan viskikokoelman. Sitten Potkun WhatsAppissa aanet kaski kirjoittamaan siita tanne.

Hyllyssa on nyt puolen tusinaa pulloa erilaisia viskeja. Lahtokohta oli skottiviskien suhteen etenkin hyvinniii nollassa, irkkuviskeja on tullut jonkin verran testattua. Mies on tutustunut hieman skottiviskeihin, mutta ei niissakaan Glenfiddichia eksoottisempiin tuotteisiin. En siis osaa kirjoittaa naiden historiasta, aromeista ym. asiantuntevasti lainkaan, mutta omalla suutuntumalla kylla.

Aloitetaan talla - Writers' Tears Cask Strength, 179 AUD (n. 112 EUR):

Kuva

Eraanlainen herateostos, palkitsin itseni kun paasin tekemaan vaitoskirjaa. Tarkoituksena ottaa siivut kun olen saanut kirjoitettua vaikkaria, paatettiin juhlan kunniaksi maistaa ennen kuin pistan hyllyyn odottamaan. Tata on myynnissa rajoitettu era, etiketissa on pullon numero, toimitetaan puuraamissa.

Vari on tumma, korkin avatessa aromi on erittain pehmea, pistavaa alkoholin tuoksua ei ole lainkaan. Vaikea ensituntumalta kuvitella etta kyseessa on cask strength-viski. Paatimme maistaa raakana etta saadaan vihjetta siita miten paljon vetta sekaan. Huhheijaa, oli kokemisen arvoista! Tulta ja potkua oli, mutta se oli pehmeaa eika pistavaa tai raastavaa. Tulen tuntu jatkui suun takaosassa miellyttavana pitkaan. Pippuria oli sen verran etta muut maut jai alle, eli vetta sekaan. Pienen vesitilkan kanssa hehku meni pari astetta alas ja tata kelpasi nauttia pitkaan.

En osaa selittaa mika siina on, mutta omaan makuun irkku- ja skottiviskeissa on joku perustavan laatuinen ero pohjavireessa. Skottiviskit tuntuvat olevan, savuisuudesta huolimatta, pyoreampia kokonaisuutena. Irkkuviskit taas maistuvat jollain tapaa metallisilta tai "kulmikkailta", niissa on oma tausta-aromi jonka loydan niista aina. Ehka taman osaa joku asiantuntevampi avata.
puen valkeaan / käyn polvilleni / hengitän valoa / hengitän tulta
CMX: Marian ilmestys


Treenipäiväkirja
Kuvake
Jorge
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 25
Viestit: 11232
Lauteille: Kesäkuu 2008

Uisge be'athe

#640

Viesti Jorge »

Vanha suola janottaa vol. 1 - tuotteet, joita "kaikki" ovat maistaneet ja siksi niistä ei juuri keskustella

Eli palataan tuotteisiin, jotka muovasivat käsitystäni viskeistä aikanaan.

Ballantine's Finest.

Tämä taitaa olla ensimmäinen kokemukseni siitä, että viski itse asiassa on hyvää. Moni muukin on samaa mieltä, koska kyseessä on yksi maailman myydyimmeistä viskeistä

Siis tätä ennen oltiin tutustuttu joihinkin handelin omiin tuotteisiin, kuten Kolmen Leijonan Viski - joka oli skottituotantoa ja sitten ihqu kotimainen Viski 88. Ja sitten kovan harkinnan jälkeen raaski ostaa pikkuputelin Johnnie Walker Red Labelia.
Nämä kokeilut liittyivät yleiseen parrankasvattamispyrkimykseen; niin kuin MarkkuT tämän ketjun alussa totesi:
MarkkuT kirjoitti: maalis 18, 2005, 20.21 Olisi hauska kokeilla viskiä (länkkärit juo sitä -> miehekästä! ;)), .
Ja olihan kaikkia myyttejäkin siitä, että viskistä humaltuisi seuraavanakin päivänä, kun joisi vettä yms. Ja se, että viskistä tulisi aivan kauhea darra, kuten toki tulikin noista edellä mainituista tärpäteistä, joita hampaat irvessä maisteltiin ja myös rapakaljan kanssa syvyyspommeina kiskottiin. Kun se oli siis miehekästä.

Mutta sitten jengi alkoi ostaa ruotsinlaivoilta Ballantine'sia, joka ei irvistyttänyt. Sitä sitten nautittiin erilaisissä settingeissä, myös niin että muovipullo kiersi ringissä ja muuta yhtä fiksua. Sitten se jäikin vuosikymmeniksi, kun tuli kaikkia muita mielenkiintoisia kokeiltavia.

Viime vuonna kaveri sitten nappasi kioskilta mukaan tuollaisen putelin puistopiknikille - tai no, kai se ihan puistokemiaa oli, koska baarit olivat koronakiinni ja täytyi siirtyä al fresco- mehutteluun. Ihmettelinkin silloin, että miksi tuo juoma oli itseltä jäänyt sivuun niin pitkäksi aikaa.

Nyt sitten ostin itse putelin, ja arvioita seuraavaksi: tämähän on hyvin Speyside- pitoinen ja - luonteinen blendi ja sen huomaa lopputuloksesta.
Tuoksu on pehmeä, hieman kukkaishunajainen ja erittäin miedosti savuinen. Vaikka kyseessä on NAS (non-age statement) viski eli tisleiden kypsytysaikaa ei mainita, tässä ei ole sitä monien nuorien blendien pistävää tuoksua, vaikka laittaisi nenänsä lasiin sisälle.

Maku on makea, omenainen, hieman kinuskinen, hennosti turpeinen ja sitten kehittyy kohtuulliseen mausteisuuteen sisältäen pippuria, inkivääriä ja hieman kanelia.

Jälkimaussa on sitten vaniljaa, kenties lakritsijuurta.

Itse asiassa tuon jälkimaun ansiosta muistin, miksi tuo juoma jäi joksikin aikaa. Makuhan on oikein miellyttävä ja se on IMHO pointti, mistä tuon tuotteen parhaiten tunnistaa - mutta se sitten joskus jäi mieleen siitä, kun tuotetta joi jollain kertaa aivan liikaa ja siksi se sitten syöpyi mieleen assosioituen heikohkoon olotilaan.

Nyt ei tule enää tuollaisia flashbackeja ja hyväähän tämä on - erittäin paljon parempaa, kuin mitä voisi kuvitellä "alahyllyn viskin" olevan eli hinta-laatusuhde erittäin kohdallaan Alkossa Eur 28,99 per 0,7l, muualla hyvin paljon halvempaa.

Miltonduff ja Glenburgie ovat leimaa-antavimmat mallasviskit tässä, blendeissähän on yleensäkin jossain määrin 40-50 erilaista tislettä.
Muuten, nyt kun tämäkin brändi on Pernod Ricardin omistuksessa, niin he ovat tehneet omanlaisensa, muista viskintuottajista eroavan ratkaisun ja aloittaneet markkinoimaan omistamiensa tislaamoiden mallasviskejä - kuten edellä mainitut Miltonduff, Glenburgie ja myös Glentauchers- Ballantine's nimen alla.

Sitten vielä Ballantine's Finestiin takaisin: kun kyseessä on blendi, niin kai pitää kirjoittaa jokin juomasekoitusvinkki (vaikka tätä juo pelkältäänkin):
Tämä tuote suorastaan loistaa viskisoodassa, johon yleensäkin sopivat makeat viskit (myös bourbonit, kuten vanha kunnon Jim Beam). Itse suosin kohtuu lyhyttä versiota eli ainakin pari sormenleveyttä viskiä on-the-rocks- lasiin, pala jäätä ja loput vaikka Schweppes Soda Wateria, sitruspala valinnainen.

Kuva
Kuvake
Jorge
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 25
Viestit: 11232
Lauteille: Kesäkuu 2008

Uisge be'athe

#641

Viesti Jorge »

Vanha suola janottaa vol. 2

Nyt sitten viskiin, josta on muodostunut suosikkini. Ei siis tarkoita sitä, että olisi paras ikinä maistamani viski, vaan se, jota todennäköisesti tilaan pubissa ja ostan kaupasta.

Johnnie Walker Black Label.

Taas kerran viski, jota saa lähes kaikkialta, missä viskiä myydään - turnoff erikoisuudentavoittelijoille, mutta itselleni sopii. Joku haluaa maksaa siitä, että jonkin pikkufirman viski on kallista tuottaa ja jaella, ja siksi maksaa 2-3 x sen mitä tästä - itse nautin siitä, että saan laatua edullisemmin . Suomen Alkossahan tämä on kallista, EUR 43,97 per 0,7 l leka - itse ostan tätä alle 19 euron litrahintaan. Alko kenties on positioinut tuotteen laadun mukaan, mutta yleensä tässä on pointtina hyvä laatu edulliseen hintaan - tämähän on väh. 12 vuotta kypsytettyä tuotetta..

Tämä on kovin erilainen blendi kuin edellä arvosteltu Ballantine's - JW ei tietääkseni kerro mallasviskejä, joita tähän on käytetty, mutta eivät ne kai valtakunnansalaisuuksina säily ja tämän yhteydessä puhutaan mm. Taliskerista, Cardhusta sekä Lagavulinista ja muista Islay- viskeistä.

Tuoksussa tulee savu mallas ja kuivahedelmä, kuten aprikoosi.
Nämä jatkuvat maussa, jossa siihen liittyvät vanilja, tammi , turve ja monet mausteet, kuten mustapippuri, neilikka, hieman kanelikin jne.
Siinä, missä Speyside- mallasviskit ja niihin perustuvat blendit kutkuttavat eniten suun etuosan herkempiä makunystyröitä, Black Label tarjoaa heti suuntäydellisen makukimpun, joka jatkuu jälkimakuun asti.

Kuitenkaan, mikään mauista, myöskään savu tai turve, eivät ole dominoivan voimakkaita. Siinä missä Ballantine's Finestin makumaailmasta tulee mieleen konditoria, Black Labelista taas intialainen ravintola. Tämä oli mulle yhden kaverin kanssa sellainen ahaa- elämys: monet intialaisethan ovat viskin ystäviä ja meille valkeni, että viskeissähän on samaa mausteisuutta kuin curryissa ja tandooriruuissa- ja alettiin tilata intialaisen ruuan kanssa whisky & water ruokajuomaksi. Usein se oli juuri Black Labelia.

Mielestäni Black Label on monikäyttöisyytensä johdosta blenderin täysosuma - tämä toimii pelkältään, jäillä kuin suurimmassa osaa viskicocktailejakin.

Jos ei saisi ostaa kuin vain yhtä viskiä, jonka joutuisi vielä rahoittamaan itse ansaitsemallaan rahalla, valinta olisi kenties tämä.

Kuva
Kuvake
Mänzy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 50
Viestit: 4951
Lauteille: Maaliskuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Bujinkan Budo Taijutsu, HEMA
Takalajit: Brasilialainen jujutsu, historiallinen miekkailu (italialainen tyyli)

Uisge be'athe

#642

Viesti Mänzy »

Islayn Caol Ila -tislaamon viskistä valtaosa menee Johnny Walkeriin, tiemmä.

Mainiota settiä, Jorge! :jepa: :-8
Mikko Mänttäri

In the game of thrones you win, fanat ad patolg, or you die.
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 102
Viestit: 93841
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: HIIT, girya
Sivulajit: pilates, yinjooga
Takalajit: Tanglang
Yhteystiedot:

Uisge be'athe

#643

Viesti Mika »

Tässä ketjussa on kyllä rima nostettu aika korkealle. :D

Jatkan vaatimattomammin. Tässä on ensin ihan mielenkiintoinen listaus tislaamoista ja niiden viskimerkeistä. Noiden alle tulee sitten vielä vaikka kuinka monta erilaista viskiä.

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_whisky_brands

Bourbonit ovat lähellä sydäntäni. Niistä kuuluisimpia on Jack Daniel's, mutta kuten monet ovat varmasti huomanneet, niiden pullojen kyljessä ei lue Bourbon vaan Tennessee Sour Mash Whiskey. Tällä on ihan mielenkiintoinen historia. Tämä on hauska spekulointi. :D

It is unclear what tests were performed in Louisville and what they might have found to distinguish Jack Daniel’s from bourbon. I prefer to imagine Reagor and the government guys in the ‘lab’ (i.e., bar) performing organoleptic tests (i.e., drinking), when after the third or fourth round one of the government guys declared, “now that you mention it, I think this does taste different.”

https://thewhiskeywash.com/whiskey-styl ... ve-answer/


Muistaakseni tuohon kyllä liittyi jonkinlaista verotustaisteluakin, mutten nyt (puolen tunnin etsimisen jälkeen :niinpa: ) löytänyt niitä lähteitä.
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Слава Україні! 🇺🇦

Potki etuja!
Kuvake
Mänzy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 50
Viestit: 4951
Lauteille: Maaliskuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Bujinkan Budo Taijutsu, HEMA
Takalajit: Brasilialainen jujutsu, historiallinen miekkailu (italialainen tyyli)

Uisge be'athe

#644

Viesti Mänzy »

Rima ei ole korkealla, vaan ambitio. Kaikki voivat osallistua. :)

Mielenkiintoinen juttu tuosta JD:n juomatyypistä! Itse juon kys. tuotetta erittäin harvoin, yleensä Lemmynä (Jack 'n Coke, nyk. "Lemmy Kilminster").
Mikko Mänttäri

In the game of thrones you win, fanat ad patolg, or you die.
Kuvake
AlexMachine
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 23
Viestit: 6424
Lauteille: Elokuu 2006
Paikkakunta: Vaasa
Etulaji: Nyrkkeily
Sivulajit: Sra, IDPA
Takalajit: Mil Fight, Pekiti Tirsia, Escrima

Uisge be'athe

#645

Viesti AlexMachine »

Jorgen JW Black kirjoituksesta hyvin samaa mieltä.
Aloin miettimään omia suosikkejani ns suhteellisen maltillisessa hintaluokassa ja top 3 olisi tämä.
3. sijalla Bushmills black bush. Konstailematon Irkkuviski jossa on kuitenkin luonnetta.
2 Glenlivet Nadurra. Cask strength eli 62% ja vaatii jään tai tilkan vettä avautuakseen.
1. Glenmorangie Nectar D'or Single Malt.

Varasijoille Macallan 12 triple cask ja Glenlivet 12 - erittäin perus hyvä single malt johon palaan aina uudelleen, sekä Glenfiddich 15 - jäänyt 18-vuotiaan varjoon mutta pidän tästä jopa enemmän ja hintakin maltillisempi.
The beatings will continue until morale improves.
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 85 kurkkijaa