Parhaat kokonaiset levyt: perustelut ja keskustelua

[Jorge]

Minkähän kiekon ottaisi autiolle saarelle mukaan?

Joskus -70 - 80 - luvun taitteessa, kun oma musiikkimaku alkoi muotoutua, löysin Simon & Garfunkelin. Siis muuten musa oli punk- rockabilly - heavy linjalla, hieman vuodesta riippuen, mutta S & G loisti poikkeuksena siitä.

Etenkin kiekot Sounds of Silence ja Bridge over Troubled Water ovat vahvoja kandidaatteja - jälkimmäisellä ovat sellaiset musiikilliset ja lyyriset mestariteokset kuin ystävyyden merkityksestä kertova albumin nimibiisi ja yksinäisestä etsinnästä käsittämättömän hienosti kertova The Boxer.

Kuitenkin, Sounds of Silence lienee se tyylillisesti ehjempi kokonaisuus albumina ja kenties hieman särmikkäämpi teos musiikillisesti; siitä vielä erikseen helminä mainittakoon taas albumin nimibiisi The Sound of Silence sekä kaikkien introverttien erakkojen tunnari I Am a Rock

A winter's day
In a deep and dark December
I am alone
Gazing from my window to the streets below
On a freshly fallen silent shroud of snow
I am a rock I am an island
I've built walls
A fortress deep and mighty
That none may penetrate
I have no need of friendship friendship causes pains
It's laughter and it's loving I disdain
I am a rock I am an island
Don't talk of love
Well I've heard the word before
It's sleeping in my memory
I won't disturb the slumber of feelings that have died
If I never loved I never would have cried
I am a rock I am an island
I have my books
And my poetry to protect me
I am shielded in my armor
Hiding in my room safe within my womb
I touch no one and no one touches me
I am a rock I am an island
And a rock feels no pain
And an island never cries

[AlexMachine]

ZZ Top ja Eliminator. Levy täynnä hittejä ja ei ainuttakaan huonoa kappaletta. MTVn kultaista aikaa 80~luvun alkupuolella. Oma LP-versio soitettu lähes loppuun.

[Jorge]

Eliminatorin kautta tutustuin itsekin ZZ Topiin - sittemmin myös varhaisempaan tuotantoonsa (johon tykästyin vieläkin enemmän) ja tietenkin etenkin seuraavat MTV- ajan albumit, Afterburner ja Recycler soivat kaikkialla tuolloin -80- luvulla ja ysärin alussa.

[Poista käyttäjä 3276]

Tämähän on hieno ketju, mutta lisää kaivataan. Jorgen nosto Kingston Wall II on kyllä äärimmäistä parhautta.

Mietin hetken, että voisin kyllä listata todella monta levyä männävuosilta, mutta sitten rupesin pähkäilemään, että mikä ois se viimeisin.

Gojirahan se, Fortitude-levy on jotain uskomattoman kovaa kolisevaa alusta loppuun itselle, se osu hetkeen kun vuosi sitten hoipertelin ruokatorvileikkauksesta kotiin. Levyn sanoma ihmisen sisäisestä voimasta ja sen kasvattamisesta, selviytymisestä, kestämisestä. Se yhdistettynä sanomaan luonnosta ja sen suojelemisesta, arvokkaiden kulttuurien ja ihmiselon värikkäiden leimahdusten vaalimisesta ja säilyttämisestä - kaikki nidottuna taitavaan, kokeilevaan ja oivaltavaan rokkiin. Nämä on niitä henkilökohtaisia kokemuksia, mitä ei oikein voi kunnolla viestiä muille, mutta näihin elämäntilanteisiin tämä levy on tehty, kehtaan väittää niin.

Pistän tähän metallilevyn keskivaiheilla olevan nuotiorallatuksen, jossa on omalla tavallaan enemmän potkua kuin bändin raskaimmissakaan riffeissä. Nämä Gojiran jätkät on kovimpiä jätkiä mitä musiikkimaailmassa on, tai no, maailmassa noin ylipäänsä. Get strong.

[AlexMachine]

Hitti vai huti ketjusta tuli tämä mieleen. Aittomäki kommentoi ja olin täysin samaa mieltä.
Born in the USA ja Springsteen. Kokonaisuudessaan hyvin ehyt levy ja vaikka pari isoa hittiä sieltä nousi, ei levyllä ole yhtään huonoa kappaletta. Voisi jopa sanoa että isoimmat hitit eivät ole edes parhaita levyllä.
Nostan esiin muutaman jotka mielestäni nousevat korkeimmalle.

Itse levystä ja sen julkaisusta muistan kun nuorena kossina, eli noin 14 vuotiaana olin menossa perhetutun luokse joka oli ammattivalokuvaaja ja opetti minua kuvaamaan ja kehittämään M/V-flimiä. Tulin ovesta sisään, vaimonsa tarjosi kahvia ja kuulin musiikin soivan studiossa. Oli pakko lähteä sinne suuntaan samalla ihmetellen mikä levy ja lopputulemana oli että istuin ja kuuntelin levyn läpi, kahdesti kun odottelin että kuvaaja saa tuotekuvaukset valmiiksi. Levy kolahti ja kovaa. Oli pakko ostaa itselleni heti kun sain sen verran rahaa kasaan. SInänsä hieno levy että tunneskaala kappaleissa ja sanoituksissa on melkoista vuoristorataa. Mieltä nostattavista, aina todella surullisiin (tavallaan).



Downbound train on mielestäni hienon levyn helmi.


Cover me taas on soittolistalla usein talvisina pakkaspäivinä.

[Jorge]

Sitten esittelyyn koviten rokkaava suomenkielinen levy kautta aikojen: Hassisen Koneen debyyttikiekko Täältä tullaan Venäjä.

Kinnusten rytmiryhmällä on mahtava groove, Reijo Heiskasen skitta svengaa ja nuori, energinen ja röyhkeä Ismo väläyttelee sitä outoutta, jota hän tulee Suomen kansalle tarjoamaan tulevina vuosikymmeninä.
Alanko oli kuulemma saanut inspiraation bändin perustamiseen Eppu Normaalista ja Pantse Syrjä myös tuotti tämän albumin. Kuitenkin, mielestäni Eput puhkesivat parhaimpaan musiikilliseen kukintoonsa joskus -84 - 85 tienoilla - Hassisen Kone jyskytti täysillä jo kättelyssä.

Punkiksi ja uudeksi aalloksi se luokiteltiin, mutta määritelmä on liian kapea, kun platalla liikutaan tyylistä toiseen ja niitä myös fuusioidaan.

Ei laiteta esimerkiksi sitä ilmeisintä Rappiolla- hittiä, kun se on kulunut liikaa kaikkien kännikuorojen suussa, vaan muutamia muita makupaloja.


Tämä reipas ralli kertoo suorasukaisesti, kuka on kaikkein kovin: ei Aavikon Armikaan vaatteita oo enää ostanut vuoteen moneen, hän säästä sillä hänkin tahtoo Hassisen Koneen




Sitten jatsahtavampaa matskua



Tässä puolestaan melankolista suomalaista iskelmää ehkä hieman jamaikalaisin ska- maustein



Levyn nimibiisi puolestaan väläyttää esimakua siitä maanisesta vimmasta, joka - kenties “hieman” kemiallisella avustuksella - synnytti Sielun Veljet

[Kerkko]

Vaikka tykkään varhaisestakin tuotannostaan, niin minusta Ismo Alanko on vain parantunut vanhetessaan. Maailmanlopun sushibaari on luultavasti eniten viimeisen kymmenen vuoden aikana kuuntelemani levy. Se on hienosti yhteen nivottu teos, etenkin alkupuoliskoltaan. Toisaalta myös kaksi viimeistä kappaletta ovat erinomaiset. Koko levyltä ainoastaan Kahdeksantoista aina on kappale, jonka olisi saanut jättää pois. Se ei ole kovin hyvä, eikä mielestäni sovi kokonaisuuteenkaan.

Tässä hieno herkistelykappale:


Myös Ismon live-levy Yksin vanhalla on ollut viime vuosina minulla tehokuuntelussa.

[Jani Rantalainen]

The Essential Judas Priest.

Ostin vähän aikaa sitten paikallisesta divarista. Olen kuunnellut pariin kertaan ykkös- ja kakkoslevyn. Hyviä kappaleita mutta jotkut niistä ovat hiukan kliseisiä kuten Judas Rising.

Tämä on ensimmäinen Judas Priestin levy jonka olen ostanut ja hyvä ostos olikin. Minulta löytyy ennestään rock- ja metalligenreistä muunmuassa Iron Maidenia, W.A.S.P:ia ja Black Sabbathia.

Täytyy vielä kuitata tähän loppuun että mielestäni ennen musiikki oli parempaa.

[Eppu]

Haa, tämä ketju on hyvä muistutus siitä miten vähän musiikkia tulee kuunneltua albumimitassa, vielä lapsuudessa kasettia ei tullut mieleen kelailla ja vaihtaa alituiseen, mutta nykyäänhän kuuntelu esim Spotifystä on yleensä yhtä isoa mixtapea, jossa vielä herkästi painetaan seuraavaa.

Mutta yksi on kovasti mielessä: Led Zeppelin - Zeppelin II
Albumin kaikki kappaleet ovat todella kovia, ne parikin, josta en ehkä välitä aivan niiiin paljon, johtuu siitä, että loput rallit on sitten aivan helkkarin kovia. Zeppelinin musiikki on kiehtova yhdistelmä yksinkertaista, mutta piilovaikeaa ja nyanssirikasta. Kyseinen levy on siivittänyt alkeiskiraristin intoani, rockin vauhtiin pääsee kiinni, ja työnsarasta huolimatta meno on koko ajan mehukasta.

Erityisesti levyn B-puoli on silkkaa tykitystä (Heartbreaker, Living loving maid, Ramble on, Moby Dick, Bring it on home).
Pistän näytteeksi Moby Dickin, joka on oiva pompotus kelle tahansa kitaristille tai basistille. Kappaleen isona teemana on Zeppelin-rumpali Bonhamin rumpalointi, joka oli yksi yhtyeen kulmakivistä, monissa kappaleissa Bonhamin rummutus menee eri tahtilajissa, kuin keppiosasto, mistä syntyy bändin groove.


Jos rumpalointi innostaa, tästähän löytyy sitten varttitunnin liveversioitakin.

[Jorge]

Vaikka tykkään varhaisestakin tuotannostaan, niin minusta Ismo Alanko on vain parantunut vanhetessaan. Maailmanlopun sushibaari on luultavasti eniten viimeisen kymmenen vuoden aikana kuuntelemani levy. Se on hienosti yhteen nivottu teos, etenkin alkupuoliskoltaan. Toisaalta myös kaksi viimeistä kappaletta ovat erinomaiset. Koko levyltä ainoastaan Kahdeksantoista aina on kappale, jonka olisi saanut jättää pois. Se ei ole kovin hyvä, eikä mielestäni sovi kokonaisuuteenkaan.

Tässä hieno herkistelykappale:


Myös Ismon live-levy Yksin vanhalla on ollut viime vuosina minulla tehokuuntelussa.

Ismon vaikutus suomirokkiin on valtava ja tuotantonsa on huikean monipuolinen. Toki se tarkoittaa sitä, että siihen sisältyy runsaasti kokeiluja, joita ei kertakaikkiaan pysty edes kuuntelemaan, mutta sitten on myös klassikoita toisensa jälkeen ja hieman vähemmälle huomiolle jääneitä helmiäkin.

[Jani Rantalainen]

Tällä hetkellä soi Jethro Tullin musiikkia albumilta Living in the Past.

Ei mielestäni ehkä paras Tullin levy mutta hyviä kappaleita kyllä löytyy kuten Sweet Dream ja Life Is A Long Song mainitakseni pari.

Vaikka olenkin tämän yhtyeen fani ollut jo hamalta kivikaudelta niin minulla ei valitettavasti ole kaikkia levyjä mutta se täytyy korjata joskus.