Hitti vai huti?

[Poista käyttäjä 1747]

Kliseinen punaniskahuumoripläjäys, jollaisia on tehty satamäärin ja satoja kertoja paremmin, joten tuo meni hutiin.

....ja postaat Ben Hoffmania perään.

Ei kyllä Rebel Son on enemmän realdeal punaniskailua. Benin tuotantoa ei kuunnella liikuttuneena rämeen laidalla sijaitsevassa trailer parkissa. Niih.

[Jorge]

Onhan tuo vain yksinkertaisen alkeellista ja huonoa biisinkirjoitusta ja musisointia - ihan riippumatta edes siitä, mitä edustaa.
Mutta ei mennä edelleenkään kauas teemasta

[Kari Aittomäki]

En suuria odottanut mutta olipas vahva esitys! Hitti kyllä.
Ekstrapisteitä elokuvallisesta videosta, vaikka oishan muutama twerkkaaja sielä puittenvälissä ollu kiva ylläri.

Koska tuo on miltei grungea niin sillä jatketaan.



Onhan tuo ollut kai mutta emmänyt muutakaan muistanu.

[Jorge]

Toi Candlebox jäi multa täysin huomioimatta tuolloin ysärillä, mutta kaikin puolin hyvä biisi ja hitiksi sekä uudelleen kuunteluun.

Seuraavassa tullaan hieman lähempänä perässä.

Muuten, Dion DiMucci on Rock & Roll Hall of Famessa, vaikka hän ei nykyään niin pinnalla olekaan, huolimatta siitä, että on ollut myös musiikillisesti aktiivinen ihan viime vuosina. Myös suuri Status Quo- hitti The Wanderer on alunperin hänen levytyksensä, joskaan ei
hänen kirjoittamansa.

[Kari Aittomäki]

Onhan tuo vaivattomuus ja ammattilaisuus hieno akuunnella, hitti ilman muuta.
Enpäs ole tuotakaan kuullellut vuosikymmeniin.
Tuli mieleen afternoon delight. Mutten ole sillä tuulella.

Jatketaan lähekkäinjuoksua.



Tuo lie Pomon eka metelöinti muualla kuin kotikentillä.
Tyyli ja ote ei ole vielä aivan terävöitynyt, reilu 2vitosella Brucella bändeineen on ruuvit hiukanvielä kiristämättä.
Mutta onhan tää shot of the title ja yks Suurista Biiseistä.

[Jorge]

Joo, ehdottomasti hitti.

Tuli tuosta bändin kehittymisestä mieleen, että katselin muutama viikko sitten 2007 julkaistun, Peter Bogdanovichin ohjaamaan nelituntisen dokkarielokuvan Tom Pettystä. Runnin' Down a Dream kertoo bändin, miesten ja musiikin kehitystarinan Mudcructchin kautta läpi Heartbreakersien uran, The Last DJ kiekkoon ja sen jälkimaininkeihin asti. Mudcrutch, muuten kasattiin taas uudestaan 2007 ja julkaisi upeaa materiaalia; molempien bändien tarina sitten päättyi 2017 Pettyn kuolemaan.

Filmiä suosittelen Tom Pettystä kiinnostuneille, ja en pistä nyt soimaan Runnin' Down a Dreamia, joka sopisi teemaan jatkoksi (biisi on ollut jo ketjussa ), vaan soitetaan sitä vanhaa Mudcrutchia.

[TimoS]

Kyllähän tuota kuuntelee, joten hitti

Jatketaan Tom Petty -linjalla, mutta vaihdetaan Traveling Wilburysiin

[tohtorismies]

Hitti.

Randy Rhoadsin kitara

[Kari Aittomäki]

Onhan tuo hitti koska biisin rakenne on varma ja Ozzy on polttopiste.

Jatketaan misterillä.



Skottibändi vaatii juu hiukan omanlaistaan mielialaa.

[AlexMachine]

Olipa hyvä. Uusi tuttavuus.
Seuraavan kappaleen omanlainen swingi ja sanoitukset ovat aina toimineet minulle.

[kojiro]

Auberge on hitti. Rean parhaita kappaleita. Tää on pitäny jo pitkään laittaa, niin laitetaan nyt. Vanhempaa the 69 eyesia.

[Jorge]

Onhan The 69 Eyes useimmiten hieman itseään toistavaa, mutta kyllä tuo pieninä annoksina toimi ihan hitin arvoisesti.
Muuten, liittyyköhän Matti 69 nyt bändiin, kun valtionvaraiministerin pesti loppui eilen?

Joka tapauksessa, Mateilla ja Kuusyseillä jatketaan.

[Kari Aittomäki]

Yllättävästikin hitti.
Hyvin ruopii jep.

Ajattelin Pimeyden tangoa jatkoksi muttasitte muisto istu hartioille.
Seitsemän vuoden omaishoitajuus kun päätty, vanhempani lähtivät tuollepuolelle kahden päivän välein. Äijä lähti ensin ja Mummu seurasi.
Tuli aika ulosveisuun, eli se rituaali kun vainajat kuljetetaan kuolinkellojen soidessa kirkon ruumishuoneelle.

Ajelin kohti sairaalaa, oli Marraskuu ja kaikki väritöntä, valkeaa ja harmaata ja liikkumatonta.
Kun aivan selvästi kuulin Äijän äänen: "Avaas poika radio."

Näin tein ja tämä kappale alko sekuntien sisään.



Kesti juuri niin kauan kuin kesti ajaa sinne parkkipaikalle.
Ja kaksi harakkaa katseli läheisestä pihlajasta, moikkasin heitä.
Harakat kulkevat pariskuntana koko elonsa ajan.

[AlexMachine]

Ihan ok mutta ei oikein omaan makuun. Se on jännä miten erilaiset tuoksut, äänet, musiikki, saavat merkityksiä kun ne kuulee/haistaa tietyssä tilanteessa ja miten vahvasti aivot sitten myöhemmin assosioivat saman tiettyyn muistoon.
Ensimmäisenä itselleni tuli mieleen kesäkuun 6. 1990. Kesäpäivä, palvelukseen astuminen Upinniemeen, autolla Helsinkiin, tämä kappale soi, odottaessa kuljetusta kuulin taas ja vielä kerran bussissa matkalla Upinniemeen.
Joten aina kun kuulen, muistan kuuman ja raskaan (mutta hienon) kesän Upinniemessä.

[Jorge]

Mahtava hittti, ja niin kuin AlexMachine toisessa ketjussa mainitsikin, tuo on cover Tom Waitsin Jockey Full of Bourbonista. Molemmat siis hienoja biisejä ja Miljoonasade kunnioitti hienosti alkuperäistä oikealla tavalla eli ei millään lailla kopioinut sitä, vaan teki siitä oman biisinsä.

Mutta siis Waitsin biisistä aasinsilta amerikkalaisiin tisleisiin: