Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Viimeisin katsomasi elokuva
Valvoja: Valvoja
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 215
- Viestit: 2037
- Lauteille: Tammikuu 2008
- Paikkakunta: Helsinki
- Etulaji: Thainyrkkeily
- Sivulajit: Potkunyrkkeily; nyrkkeily
Viimeisin katsomasi elokuva
Siis oliko toi pätkä siitä ekasta tappavasta aseesta? Kun en muista lainkaan moista juttua... Lyö ihan tyhjää...
Frankly my dear, I don`t give a damn.
- Kari Aittomäki
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1412
- Viestit: 16087
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Viimeisin katsomasi elokuva
Jepu.
Tuo kuvattiin tarkoituksessa tuon Riggsin esittely, kuinka hän on kuolemaa uhmaava vaistotappaja.
Oli vaan liian synkkä tai jotain niin sai saksia.
Mulla on tosta leffasta lätty jossa tuo on, ja toimii kyllä.
Tuo kuvattiin tarkoituksessa tuon Riggsin esittely, kuinka hän on kuolemaa uhmaava vaistotappaja.
Oli vaan liian synkkä tai jotain niin sai saksia.
Mulla on tosta leffasta lätty jossa tuo on, ja toimii kyllä.
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 494
- Viestit: 20822
- Lauteille: Joulukuu 2007
Viimeisin katsomasi elokuva
Varmaan kysyinkin tätä jo silloin viime kerralla (nyt tunnistin keskustelumme) että missä välikössä tämä kohtaus oli?
Kaiken järjen mukaan alun joulukuusikeikan ja Murtaughin tapaamisten välillä?
Onhan tuossa yleiseltä leffapoljennalta sellainen ongelma, että Riggs on keikassa joka hänelle kuuluu huumepoliisina (sekoilee siinä), hän menee yksin vielä ilman Murtaughia toiseen keikkaan joka ei hänelle kuulu ja sitten hän joskus sen jälkeen tutustuu pariinsa. Myös Murtaugh on tosin pitänyt esitellä tässä vaiheessa. Kun kuitenkin ollaan yhteen päädyttä, alkaa yhteistyö. Mennään ainakin pelastamaan mies katolta, ampumaan tyyppi altaaseen, toteamaan räjähtävä talo ja ehkä jokin muu noin keikkoina. Juonelle sitten taas oleellisempana Murtaughin kaverin kuolema helikopteriampujan toimesta.
Näitä juttuja pitää karsia.
Lisäksi Murtaughin pitää nähdä että Riggs osaa ampua: sama kuin tuossa kohtauksessa, mutta maalitauluun. Mitäs jos maalitaulukohtauksen haluaa jättää? Tai jos sen poistaa ja jättää kohtauksen jossa he eivät edes tunne toisiaan?
Milloin äijien välinen syvä ystävyys (mikä on leffan kenties tärkein teema) sitten rakennetaan?
No, sitten tuo snaipperijuttu pitää ottaa pois... onhan molemmissa osaltaan idea ihan älytön tarkkuus pistoolilla ja sillä Riggsin ylipätevyyden osoittaminen.
Kaikista näistä näkökulmista, tuo kohtaus on pitänyt jättää pois.
Oli hyvä kun katselin joskus sen Unbreakable (Bruce Willis ja Samuel L. Jackson) DVD-extrat. Silloin näin tehtiin, koska lätyt maksoivat ja ekstroja tuli.
Siinä oli melko iso kohtaus, missä vissiin huvipuistossa laitteet brakasivat. Ohjaaja vain kylmästi totesi että tästä ja tästä syystä jatkumossa ei olisi toiminut ja tämä ja tämä pointti olisi olleet toistoa.
Täysin oikea valinta. Näin myös tässä.
Leffa on hyvä kouluväline sille että miksi mitäkin milloin. Itse asiassa kävin lukiossa kurssin luultavasti vuonna 1999 jossa katsottiin Psyko, Tappava Ase, Pretty Woman ja Citizen Kane. Ehkä jokin muukin. Mutta katsottiin kahdesti jokainen. Kerran kokonaan ja kerran pysähtyen. Tappava Ase on mitä parhain pätkä tähän niinkuin ihan perusjutuissa, mitä me tietenkin tehtiin.
Kun Kari mainitsi viittauksen, pätkähän alkaa ilmakuvalla joka lähenee huoneeseen. Näin tekee myös Psyko ja totta kai vaikka mikä muu. Että ehkä ei kovin vahva viittaus. Psykossa tosin kunnioitettava zoomi ja tässä tietenkin älytön, koska näytetään ensiksi koko kaupunki Helmsin joulubiisin saattelemana ja sitten päästään kohta jo ytimeen ja musiikki vaihtuu.
Tämän on jokainen nähnyt kymmeniä kertoja, mutta tämä on leffanteon perusjuttuja, tosin nähden parin minuutin eteen vaivan toteuttaa tuo.
Kaiken järjen mukaan alun joulukuusikeikan ja Murtaughin tapaamisten välillä?
Onhan tuossa yleiseltä leffapoljennalta sellainen ongelma, että Riggs on keikassa joka hänelle kuuluu huumepoliisina (sekoilee siinä), hän menee yksin vielä ilman Murtaughia toiseen keikkaan joka ei hänelle kuulu ja sitten hän joskus sen jälkeen tutustuu pariinsa. Myös Murtaugh on tosin pitänyt esitellä tässä vaiheessa. Kun kuitenkin ollaan yhteen päädyttä, alkaa yhteistyö. Mennään ainakin pelastamaan mies katolta, ampumaan tyyppi altaaseen, toteamaan räjähtävä talo ja ehkä jokin muu noin keikkoina. Juonelle sitten taas oleellisempana Murtaughin kaverin kuolema helikopteriampujan toimesta.
Näitä juttuja pitää karsia.
Lisäksi Murtaughin pitää nähdä että Riggs osaa ampua: sama kuin tuossa kohtauksessa, mutta maalitauluun. Mitäs jos maalitaulukohtauksen haluaa jättää? Tai jos sen poistaa ja jättää kohtauksen jossa he eivät edes tunne toisiaan?
Milloin äijien välinen syvä ystävyys (mikä on leffan kenties tärkein teema) sitten rakennetaan?
No, sitten tuo snaipperijuttu pitää ottaa pois... onhan molemmissa osaltaan idea ihan älytön tarkkuus pistoolilla ja sillä Riggsin ylipätevyyden osoittaminen.
Kaikista näistä näkökulmista, tuo kohtaus on pitänyt jättää pois.
Oli hyvä kun katselin joskus sen Unbreakable (Bruce Willis ja Samuel L. Jackson) DVD-extrat. Silloin näin tehtiin, koska lätyt maksoivat ja ekstroja tuli.
Siinä oli melko iso kohtaus, missä vissiin huvipuistossa laitteet brakasivat. Ohjaaja vain kylmästi totesi että tästä ja tästä syystä jatkumossa ei olisi toiminut ja tämä ja tämä pointti olisi olleet toistoa.
Täysin oikea valinta. Näin myös tässä.
Leffa on hyvä kouluväline sille että miksi mitäkin milloin. Itse asiassa kävin lukiossa kurssin luultavasti vuonna 1999 jossa katsottiin Psyko, Tappava Ase, Pretty Woman ja Citizen Kane. Ehkä jokin muukin. Mutta katsottiin kahdesti jokainen. Kerran kokonaan ja kerran pysähtyen. Tappava Ase on mitä parhain pätkä tähän niinkuin ihan perusjutuissa, mitä me tietenkin tehtiin.
Kun Kari mainitsi viittauksen, pätkähän alkaa ilmakuvalla joka lähenee huoneeseen. Näin tekee myös Psyko ja totta kai vaikka mikä muu. Että ehkä ei kovin vahva viittaus. Psykossa tosin kunnioitettava zoomi ja tässä tietenkin älytön, koska näytetään ensiksi koko kaupunki Helmsin joulubiisin saattelemana ja sitten päästään kohta jo ytimeen ja musiikki vaihtuu.
Tämän on jokainen nähnyt kymmeniä kertoja, mutta tämä on leffanteon perusjuttuja, tosin nähden parin minuutin eteen vaivan toteuttaa tuo.
- Kari Aittomäki
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1412
- Viestit: 16087
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Viimeisin katsomasi elokuva
Tästä oli tosiaan pari vuotta sitten juttua ja konsensukseksi tuli että kohtaus olisi polveuttanut tarinaa turhasti.
Se pitää edelleen paikkansa ja pystyn tajuamaan että leffaleipurit painottivat veijarisoundia ja miesten ystävystymistä.
Koska tiettävästi Gibson ja Glover oikeasti tykästyivät toistensa rytmiin ja olemaan.
Mutta täytyy mun surkutella tota että noin hieno näyttelijätyö leikattiin veks, MelG vetää fantastisesti. Tulee paikalle, näkee tapahtuneen, SWAT on tulossa.. mutta sitten katsoo haavoittunutta yhdeksänvuotiasta. Ja päätös syntyy.
Sälli lähtee kohtaamaan ammuskelijaa, vetää tulen puoleensa.
Mielestäni kohtauksessa ei esitetä niinkään Riggsin asetaituruutta kuin hänen taistelija/tappajapuoltaan. Se olento joka kohtaa pirulaisen, tähtää, ampuu, osuu ja tappaa ei ole aivan ihminen. Se muuntautuminen tapahtuu sekä mennessä että tullessa.
Jos olisin tehny ton jutun olisin säästäny sniperkohtauksen ja jättäny sen lievänkoomisen joulukuusijutun pois. Koska se on tosiaan hiukan kevyt.. mutta toisaalta esittää Riggsin raivokkuutta ja tappelunhalua, myös kuolemaa vastaan kävelyntarvetta.
Kyllähän siinäkin RIggs halajaa murhaa niin että suussa maistuu ja jarruilla seistään molemmin jaloin.
Hyvä kohtaus on sekin.
Hyvä esiinnostettu näkökulma Riggsin taituruudesta tuo ampumaratakohtaus, joka on kuitenkin jo kovinkin komediallinen.
Minä olisin koostanut kohtauksen siten että Riggs paukuttaa kudit samaan reikään, paitsi pari viimeistä.
Ois hyvä jos hän katsoisi moniselitteisesti taulua ja Murtaugh kommentoisi jotain "taisit väsyä viimeisissä."
- Jep. Pahvi ei reagoi.
Se olisi tuonut esiin sitä ominaisuutta että parhaiten ampuu hän elävää maalia.
Ois vertautunut ja viitannut siihen Ilmestyskirjan kranaattikiväärin käsittelijään.
Mutta kenties ihan hyvä näin, tuo have a nice day on yksi kantavia vitsejä ja kuvastaa juuri sitä miesten bondautumista.
Se pitää edelleen paikkansa ja pystyn tajuamaan että leffaleipurit painottivat veijarisoundia ja miesten ystävystymistä.
Koska tiettävästi Gibson ja Glover oikeasti tykästyivät toistensa rytmiin ja olemaan.
Mutta täytyy mun surkutella tota että noin hieno näyttelijätyö leikattiin veks, MelG vetää fantastisesti. Tulee paikalle, näkee tapahtuneen, SWAT on tulossa.. mutta sitten katsoo haavoittunutta yhdeksänvuotiasta. Ja päätös syntyy.
Sälli lähtee kohtaamaan ammuskelijaa, vetää tulen puoleensa.
Mielestäni kohtauksessa ei esitetä niinkään Riggsin asetaituruutta kuin hänen taistelija/tappajapuoltaan. Se olento joka kohtaa pirulaisen, tähtää, ampuu, osuu ja tappaa ei ole aivan ihminen. Se muuntautuminen tapahtuu sekä mennessä että tullessa.
Jos olisin tehny ton jutun olisin säästäny sniperkohtauksen ja jättäny sen lievänkoomisen joulukuusijutun pois. Koska se on tosiaan hiukan kevyt.. mutta toisaalta esittää Riggsin raivokkuutta ja tappelunhalua, myös kuolemaa vastaan kävelyntarvetta.
Kyllähän siinäkin RIggs halajaa murhaa niin että suussa maistuu ja jarruilla seistään molemmin jaloin.
Hyvä kohtaus on sekin.
Hyvä esiinnostettu näkökulma Riggsin taituruudesta tuo ampumaratakohtaus, joka on kuitenkin jo kovinkin komediallinen.
Minä olisin koostanut kohtauksen siten että Riggs paukuttaa kudit samaan reikään, paitsi pari viimeistä.
Ois hyvä jos hän katsoisi moniselitteisesti taulua ja Murtaugh kommentoisi jotain "taisit väsyä viimeisissä."
- Jep. Pahvi ei reagoi.
Se olisi tuonut esiin sitä ominaisuutta että parhaiten ampuu hän elävää maalia.
Ois vertautunut ja viitannut siihen Ilmestyskirjan kranaattikiväärin käsittelijään.
Mutta kenties ihan hyvä näin, tuo have a nice day on yksi kantavia vitsejä ja kuvastaa juuri sitä miesten bondautumista.
- Kari Aittomäki
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1412
- Viestit: 16087
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Viimeisin katsomasi elokuva
Niin ja tosiaan.
Lätyllä kohtaus sijoittuu sen heräämispyllyilyn jälkeen, kuten kirjoitin niin esittelynä.
Ensin esitellään Murtaughin upea perhe-elämä ja sitte yksinäinen RIggs.
Mielestäni se bondautuminen alkaa heti ensikohtauksesta, kun kömpelönä esitetty Murtaugh hoksaa RIggsin ja helistää kimppuunsa "GUN!"
Ja päätyy tonttiin. Riggs silminnähden tykkää vanhemman miehen toiminnan epäröimättömyydestä.
Se bondautuminen lukitaan sillä fantastisella vuorapuhelulla "God must hate me.." "Just hate him back. Works for me."
Kiva leffa indeed.
Lätyllä kohtaus sijoittuu sen heräämispyllyilyn jälkeen, kuten kirjoitin niin esittelynä.
Ensin esitellään Murtaughin upea perhe-elämä ja sitte yksinäinen RIggs.
Mielestäni se bondautuminen alkaa heti ensikohtauksesta, kun kömpelönä esitetty Murtaugh hoksaa RIggsin ja helistää kimppuunsa "GUN!"
Ja päätyy tonttiin. Riggs silminnähden tykkää vanhemman miehen toiminnan epäröimättömyydestä.
Se bondautuminen lukitaan sillä fantastisella vuorapuhelulla "God must hate me.." "Just hate him back. Works for me."
Kiva leffa indeed.
-
- Viestit tässä aiheessa: 384
Viimeisin katsomasi elokuva
Nämä ovat toki makukysymyksiä tms, mutta IMHO Riggs on tuossa kohdassa kaarta psyykkisesti rikki, itsetuhoinen ja hakemalla hakee tilannetta tekemään sen, mihin itsellä ei ole kanttia. Mutta muuten hyvin vedetty hahmo ja yksi parhaista leffasarjoista ever!Kari Aittomäki kirjoitti: ↑touko 18, 2021, 20.23 Tuo kuvattiin tarkoituksessa tuon Riggsin esittely, kuinka hän on kuolemaa uhmaava vaistotappaja.
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 494
- Viestit: 20822
- Lauteille: Joulukuu 2007
Viimeisin katsomasi elokuva
Mielestäni olette molemmat oikeassa. Riggsin itsemurha-alttius ja kuolemisen jonkin asteinen toivominen on niin selkeästi yksi leffojen pääjutuista, että selvästi luupää on oikeassa. Toisaalta koska auton edessä Riggs kertoo että tappaminen/toiminta on ainoa missä hän on hyvä ja sanoo myös että ainoa mikä hänet pitää hengissä on duuni (mikä myös näkyy tiettynä riemuna toiminnassa) Kari on myös ehdottoman oikeassa.
Se suuri kysymys (mikä antaa leffalle syvyyttä) on miksi Riggs luopuu lopussa itsemurha-aikeista? Nähdäkseni tästä voi muodostaa erilaisia mielipiteitä ja omissa ajatuksissani elää jonkinlainen sekoitus kaikenlaista syytä. Siinä tavallaan leffan teemat hienosti nitoutuvat yhteen.
Se suuri kysymys (mikä antaa leffalle syvyyttä) on miksi Riggs luopuu lopussa itsemurha-aikeista? Nähdäkseni tästä voi muodostaa erilaisia mielipiteitä ja omissa ajatuksissani elää jonkinlainen sekoitus kaikenlaista syytä. Siinä tavallaan leffan teemat hienosti nitoutuvat yhteen.
-
- Viestit tässä aiheessa: 384
Viimeisin katsomasi elokuva
Yritin hakea klippiä, jossa Riggs kiusaa laitoksen kallonkutistajaa ja törmäsin tällaiseen. Näitäkin juttuja joku on jo miettinyt. Klippi vastaa myös kysymykseen voiko setämies vajota kissavideoiden katselemista alemmaksi....
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 494
- Viestit: 20822
- Lauteille: Joulukuu 2007
Viimeisin katsomasi elokuva
Se kiusaaminen taitaa olla kakkosessa. (?) Ykkösessä on vain tuo tuossakin näkynyt puhelu siitä hemmetinmoisesta boksista ja lisäksi kallonkutistajan ja Riggsin pomon välinen keskustelu. Kutistaja jää sen lopuksi vessan oven ulkopuolelle kun pomo menee vissiin kuselle.
Oli paikoittain hauska video.
Mulla jotenkin tökki tuo Riggsin sairaus, mutta kun juttelin tästä psykologivaimokkeelleni, hän fiksusti muistutti että kyseessä on leffa.
- Kari Aittomäki
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1412
- Viestit: 16087
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Viimeisin katsomasi elokuva
Vielä johtui mieleeni että vaikka Riggs on vaikuttava hahmo, hän tosiaan on lievästi sanoen epävakaa.
Mutta se käytös muuttuu melko välittömästi Murtaughin vaikutuksesta, kuten käy myös toisinpäin.
Katoltaloikkaus taitaa olla viimeinen deathwish-stuntti, tai oikeestaan viimeistä edellinen. Kun Riggs tosiaan ikäänkuin tappaa itsestään jotain todella vetämällä siitä leukansa alla olevan reukun liipasimesta. Bluff is called and cowabunga!
Tuon jälkeen Riggsin toiminta muuttuu tarkkarajaiseksi täsmäväkivallaksi, killme-höpötykset jäävät ja miekka teroittuu.
Pinnan alla kaksi virtaa yhtyy vahvemminkin, molemmat ovat vietnamveteraaneja ja kovatasoisia sellaisia, jopa se ampumaratakohtaus esittelee Murtaughin tesettitasoja, vetolaukaus keskelle maalia lyhyellä reukulla on aikamoinen temppu.
Lisäksi, RIggsin levoton toimintatarmo kiskoo Murtaughin eläkefiiliksiltä takaisin toimintakiihkoon, samoin kuin M:n neekerilämpö kiskoo reunalla hoippuvan Rigggsin takaisin auringonvaloon. Se iskurin pysäyttävä lämmin, ruskea käsi on vahvantyylikäs symboli kyllä.
Tätä korostetaan erinomaisella musiikilla, silleen källin tiedostamattomalla tasolla.
Murtaughia vie eteenpäin vie mestarisaksofoni, Riggsiä tahdittaa Claptonin kitara.
Ja lopulta yhteinen soundi löytyy.
Pitää vielä sanua että loistava on leffaketju ja hyvä valinta se kepeä huumorilinja.
Heh, nytkin poskiin sattuu kun ees aattelen sitä Joe Pescin riemastunutta irrottelua. Okeokeokeoke!
- You are blek!
- Yes you are.
Mutta se käytös muuttuu melko välittömästi Murtaughin vaikutuksesta, kuten käy myös toisinpäin.
Katoltaloikkaus taitaa olla viimeinen deathwish-stuntti, tai oikeestaan viimeistä edellinen. Kun Riggs tosiaan ikäänkuin tappaa itsestään jotain todella vetämällä siitä leukansa alla olevan reukun liipasimesta. Bluff is called and cowabunga!
Tuon jälkeen Riggsin toiminta muuttuu tarkkarajaiseksi täsmäväkivallaksi, killme-höpötykset jäävät ja miekka teroittuu.
Pinnan alla kaksi virtaa yhtyy vahvemminkin, molemmat ovat vietnamveteraaneja ja kovatasoisia sellaisia, jopa se ampumaratakohtaus esittelee Murtaughin tesettitasoja, vetolaukaus keskelle maalia lyhyellä reukulla on aikamoinen temppu.
Lisäksi, RIggsin levoton toimintatarmo kiskoo Murtaughin eläkefiiliksiltä takaisin toimintakiihkoon, samoin kuin M:n neekerilämpö kiskoo reunalla hoippuvan Rigggsin takaisin auringonvaloon. Se iskurin pysäyttävä lämmin, ruskea käsi on vahvantyylikäs symboli kyllä.
Tätä korostetaan erinomaisella musiikilla, silleen källin tiedostamattomalla tasolla.
Murtaughia vie eteenpäin vie mestarisaksofoni, Riggsiä tahdittaa Claptonin kitara.
Ja lopulta yhteinen soundi löytyy.
Pitää vielä sanua että loistava on leffaketju ja hyvä valinta se kepeä huumorilinja.
Heh, nytkin poskiin sattuu kun ees aattelen sitä Joe Pescin riemastunutta irrottelua. Okeokeokeoke!
- You are blek!
- Yes you are.
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 38
- Viestit: 1724
- Lauteille: Elokuu 2011
Viimeisin katsomasi elokuva
Katselin eilen ranskalaista elokuvaa Auringonpimennys. Elokuva tapahtui Ranskan Afrikassa (ehkä Senegalissa) ennen toista maailmasotaa. Päähenkilö oli flegmaattinen ja halveksittu poliisipäällikkö ja muutama hänen naisensa - vaimo, rakastajatar, muusa. Vaikka Afrikassa oltiin, niin neekerit olivat aivan sivuhahmoja elokuvassa. Poliisipäällikkö muuttui paineen alla nahjuksesta filosofiseksi tappajaksi, joka ajan mittaan alkoi pelata ihmisillä kuin pelinappuloilla - tietäen miten kenellekin pitää puhua ja miten kenetkin saa motivoitua. Kun vertaan tätä Auringonpimennyksen poliisia ja Tappavan aseen poliiseja toisiinsa, niin tilanne on sama kuin vertaisin käärmettä ja koiria toisiinsa. Käärme on äänetön ja vain tappaa, koirat haukkua räksyttävät pitkään ennenkuin purevat.
Lopulta jää epäselväksi jatkaako poliisipäällikkö kaikkien itseään häiritsevien ihmisten tappamista vai tappaako hän itsensä.
Kun katson poliisipäällikön tehokkuutta, niin tulee mieleen toinen ranskalainen poliisi - Maurice Papon. Hän oli ennen toista maailmansotaa virkamies, joka johti poliisiprefektuureja, toisen maailmansodan aikaan Gestapon tehokkain aluejohtaja Etelä-Ranskassa ja sodan jälkeen de Gaullen luotetuin poliisipäällikkö, joka johti Algerian sodan aikaan Constantinoisin maakunnan poliisin toimintaa ja oli sen jälkeen Pariisin poliisipäällikkö, joka teloitutti 300 mielenosoittajaa ja heitätti ruumiit Seineen. Jokainen voi arvata mitä Paponille tapahtui - hän sai kunnialegioonan mitalin ja hänestä tuli Ranskan kansanedustaja ja ministeri.
Todellinen maailma voi olla erilainen kuin elokuvat mutta Auringonpimennyksen poliisipäällikkö oli lähempänä ranskalaista todellisuutta kuin kukaan muu elokuvien poliisi.
Lopulta jää epäselväksi jatkaako poliisipäällikkö kaikkien itseään häiritsevien ihmisten tappamista vai tappaako hän itsensä.
Kun katson poliisipäällikön tehokkuutta, niin tulee mieleen toinen ranskalainen poliisi - Maurice Papon. Hän oli ennen toista maailmansotaa virkamies, joka johti poliisiprefektuureja, toisen maailmansodan aikaan Gestapon tehokkain aluejohtaja Etelä-Ranskassa ja sodan jälkeen de Gaullen luotetuin poliisipäällikkö, joka johti Algerian sodan aikaan Constantinoisin maakunnan poliisin toimintaa ja oli sen jälkeen Pariisin poliisipäällikkö, joka teloitutti 300 mielenosoittajaa ja heitätti ruumiit Seineen. Jokainen voi arvata mitä Paponille tapahtui - hän sai kunnialegioonan mitalin ja hänestä tuli Ranskan kansanedustaja ja ministeri.
Todellinen maailma voi olla erilainen kuin elokuvat mutta Auringonpimennyksen poliisipäällikkö oli lähempänä ranskalaista todellisuutta kuin kukaan muu elokuvien poliisi.
-
- munillepotkija
- Viestit tässä aiheessa: 342
- Viestit: 516
- Lauteille: Heinäkuu 2019
- Etulaji: Karate
- Sivulajit: Jujutsu, Kenjutsu, Escrima.
- Takalajit: Aikido
Viimeisin katsomasi elokuva
Tremors maratooni tuli päätökseen ja viimeisimpänä tuli katsottua Tremors 7: Shrieker Island jossa leffasarjan legendaarinen Burt Gummer (Michael Gross) jahtaa maanalaisia Graboideja viimeisen kerran uusien liittolaisten kanssa. Ei mielestäni paras Tremors leffa mutta hyvä kuitenkin.
- Kari Aittomäki
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1412
- Viestit: 16087
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Viimeisin katsomasi elokuva
Kattelin tossa Mel Gibson-rymistelyn Get the gringo.
Nautin miltei joka hetkestä.
Pirukkaan jäntevää kerrontaa, Gibsonin kertojanääni rytmittää miltei täydellisesti, värimaailma ja kameratyö löytää ihmiskaatopaikasta estetiikkaa ja ihanteitakin, toki myös rottamaisuuksia.
Paras on tuo Gibsonin nimetön hahmo joka on ilmiselvä jatkumo vuoden 1999 Paybackin lujalle Porter-hahmolle.
Joka taas on mestari Don E Westlaken luoma hahmo, jota ovat yrittäneet esittää myös Jason Statham ja itse Lee Marvin.
Luunkova ja hiukan huvittuneesti kaikkeen suhtautuva ammattiroisto joutuu meksikaanivankilaan, ei meinaakkaan murtua vaan sopetuu ja pelaa kuten ammattilainen vain voi.
Bondautuu hän myös sydäntäsärkevään kymmenvuotiaaseen sälliin ja ohjaa häntä varsin epäortodoksisesti.
Poijjan mutsikin on oikea nainen hyvässä merkityksessä.
Roistot on roistoja ja Peter Stormare mölisee maneereitaan puoliteholla.
Tuttuja naamoja vilisee ja tapahtumat on.. mukavan väkivaltaisia. Pahan kukkia.
Täytyy sanoa että nauroin ääneen kun MelG matkii Klinttiä.
Hyvä hölkkä.
Nautin miltei joka hetkestä.
Pirukkaan jäntevää kerrontaa, Gibsonin kertojanääni rytmittää miltei täydellisesti, värimaailma ja kameratyö löytää ihmiskaatopaikasta estetiikkaa ja ihanteitakin, toki myös rottamaisuuksia.
Paras on tuo Gibsonin nimetön hahmo joka on ilmiselvä jatkumo vuoden 1999 Paybackin lujalle Porter-hahmolle.
Joka taas on mestari Don E Westlaken luoma hahmo, jota ovat yrittäneet esittää myös Jason Statham ja itse Lee Marvin.
Luunkova ja hiukan huvittuneesti kaikkeen suhtautuva ammattiroisto joutuu meksikaanivankilaan, ei meinaakkaan murtua vaan sopetuu ja pelaa kuten ammattilainen vain voi.
Bondautuu hän myös sydäntäsärkevään kymmenvuotiaaseen sälliin ja ohjaa häntä varsin epäortodoksisesti.
Poijjan mutsikin on oikea nainen hyvässä merkityksessä.
Roistot on roistoja ja Peter Stormare mölisee maneereitaan puoliteholla.
Tuttuja naamoja vilisee ja tapahtumat on.. mukavan väkivaltaisia. Pahan kukkia.
Täytyy sanoa että nauroin ääneen kun MelG matkii Klinttiä.
Hyvä hölkkä.
-
- munillepotkija
- Viestit tässä aiheessa: 342
- Viestit: 516
- Lauteille: Heinäkuu 2019
- Etulaji: Karate
- Sivulajit: Jujutsu, Kenjutsu, Escrima.
- Takalajit: Aikido
Viimeisin katsomasi elokuva
Tuli taas katsottua Rob Reinerin ohjaama pseudodokumenttielokuva This Is Spinal Tap (1984).
David St. Hubbins, Derek Smalls sekä Nigel Tufnel muodostivat "Brittiläisen" rokkibändin joka tekikin sitten ihan oikeasti hyvää musiikkia. Parempaa mitä moni oikea nykyajan bändi.
Michael Mckean, Christopher Guest sekä Harry Shearer tekevät hienot suoritukset näytellessään rokkareita.
David St. Hubbins, Derek Smalls sekä Nigel Tufnel muodostivat "Brittiläisen" rokkibändin joka tekikin sitten ihan oikeasti hyvää musiikkia. Parempaa mitä moni oikea nykyajan bändi.
Michael Mckean, Christopher Guest sekä Harry Shearer tekevät hienot suoritukset näytellessään rokkareita.
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 494
- Viestit: 20822
- Lauteille: Joulukuu 2007
Viimeisin katsomasi elokuva
Nyt on klassikko!
Ja on aivan legendaarista, että imdb:n arvosana pätkälle on 7,9/11. (True story.)
Sellaista huumoria että minun kaltaiseni saattaa nauraa kippurassa samaan aikaan kuin joku muu vain on pokkana ihmetellen että oliko tuon tarkoitus olla hauskaa.
Näitä dialogeja joille olen nauranut useamman kerran täysillä on kun Stonehenge-teemaisessa jutussa oli helvetin pienet välineet lavalla (jo sellaisenaan aivan helvetin hauska komediallinen juttu ) niin sitten tuli tämä dialogi:
Ja on aivan legendaarista, että imdb:n arvosana pätkälle on 7,9/11. (True story.)
Sellaista huumoria että minun kaltaiseni saattaa nauraa kippurassa samaan aikaan kuin joku muu vain on pokkana ihmetellen että oliko tuon tarkoitus olla hauskaa.
Näitä dialogeja joille olen nauranut useamman kerran täysillä on kun Stonehenge-teemaisessa jutussa oli helvetin pienet välineet lavalla (jo sellaisenaan aivan helvetin hauska komediallinen juttu ) niin sitten tuli tämä dialogi:
David St. Hubbins:
I do not, for one, think that the problem was that the band was down. I think that the problem *may* have been, that there was a Stonehenge monument on the stage that was in danger of being *crushed* by a *dwarf*. Alright? That tended to understate the hugeness of the object.
Ian Faith:
I really think you're just making much too big a thing out of it.
Derek Smalls:
Making a big thing out of it would have been a good idea.
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 81 kurkkijaa