Perinteinen Karate ja Karaten historia

[TimoS]

Minä en antanut lukemani perusteella itseni ymmärtää että kamppailu on tuossa tarinassa opittu tanssimalla.

Good for you, länsi-Savon murteella ilmaistuna. Tarinassa kuitenkin jätetään hyvin tietoisesti mainitsematta tuo, ainakin minusta, melko kriittinen informaationpätkä ja puhutaan vain tanssimisesta.

[Lasse Candé]

Ei sitä jätetty pois vaan koko tyyppi esiteltiin nimen ja kylän jälkeen sanoilla: ”Born in 1867, it is believed he’d travelled to China [Fuzhou] to study the fighting arts.”

Tässä on varmaan käynyt niin, että me kaksi rekisteröimme tuon seikan tekstissä eri tavoilla, sillä minun silmissäni se asetti tarinan kohtaamisen koko kontekstin.

[TimoS]

Niin, miksi sitten nostaa esille koko tanssi, jos kerta ei haluta tuoda esille sitä, että ne taidot on hankittu nimenomaan tanssimalla? Minusta tuossa nimenomaan pyritään tuomaan esille vain tanssitaidot ja että mahdolliset kamppailutaidot on sitä pohjaa

[Lasse Candé]

No sen takia että kun ne meni oppimaan kuuluisan mestarin taistelutaitoja niin sitten se perkele päättikin pistää tanssiksi niiden edessä.

Se mainitaan, koska näin se meni. Siis tarinan mukaan.

[Lasse J]

Hän treenasi vain yhtä kataa. Eiku hän esitti näytöksissä vain yhtä kataa. Eiku...

Juttua siitä miksi kannattaa tarkistaa asioita useammista eri lähteistä.

https://ameblo.jp/motoburyu/entry-12669 ... KouMDXFHxo

[Lasse Candé]

Tuo tuossa mainittu Fujiwara teki kaverini mukaan paljon tutkivaa työtä Okinawalla silloin kun se ei vielä ollut cool, mutta valitettavasti ei lähteistänyt löytämiään juttuja.

Fujiwara onkin Wadon historiassa tärkeä lähde paljolle.

[Lasse J]

Okinawalla ei 1930-luvulla arvostettu Japanin pääsaaren karaten vyöarvoja kovinkaan korkealle.

https://ameblo.jp/motoburyu/entry-12668 ... J3rcKyeXy4

[Lasse Candé]

Saatesanat on melko pitkälle yleistetty joksikin okinawalaiseksi näkemykseksi siitä, että yksi tuntematon ihminen on ehdottanut otteluita katan ja treenivuosien sijaan perusteeksi vyöarvoille.

Mestareiden kokoontumisessa 1936 oli ainakin karatepuku sillä tapaa suosittu, että vastalauseita ei näkynyt pöytäkirjassa ja yleisesti kokousta pidetään päätöksenä puvun käytöstä okinawalaisessa karatessa. (Yleisesti = Näin jengi on monesti kirjoittanut asian.) Kokouksessa puhuttiin myös yhtenäisestä teknisestä standardista ja esim. kaikille yhteisistä katoista. Vaikka en näe suoraa viittausta vyöarvoihin, pidän todennäköisenä (eli melkein varmana) että ne ovat olleet tuossa samassa yhteydessä vähintään implisiittisesti käsittelyssä.



Nämä tiedot on jaettu täällä monesti, mutta kokouksessa sanotut asiat voi lukea tästä:

[Andy]

Jesse on nyt tutkimuksissaan löytänyt vanhoista karatekirjoista nyttemmin karatesta kadonneen lyönnin - ainakin Sankukaissa se tunnettiin nimellä kizamizuki chudan - jonka hän käy luonnollisesti opettelemassa vapaaottelijoilta.

Lisäksi hän tunnistaa veljensä Oliverin käyttämän philly shell -suojauksen sekä Bruce Leen kirjoituksista että tietysti Bubishista.

[TimoS]

Vai että on Jesse elvyttänyt oizukin!

Ja taatusti jotkut ottaa tuonkin ihan tosissaan. Haluaisin kyllä nähdä kun menevät Okinawalle ja siellä silmät kirkkaina kysyvät mestareilta, että ai onko se Jesse opettanut teille tuon tekniikan

[JariR]

Jesse on nyt tutkimuksissaan löytänyt vanhoista karatekirjoista nyttemmin karatesta kadonneen lyönnin - ainakin Sankukaissa se tunnettiin nimellä kizamizuki chudan - jonka hän käy luonnollisesti opettelemassa vapaaottelijoilta.

Se on kova poika löytämään kadonneita juttuja tämä Jesse!

On aidosti hyvä käydä opettelemassa lyömistä tyypeiltä jotka osaavat lyödä kunnolla. Kizamitsukista en ollut koskaan kuullutkaan, mutta tämä dropjabi on suoraan esim. Shorinji-karaten Yakusokukumite- sarjan tekniikoiden 13-15 oleellinen sisältö. Niitä harjoitteita hinkkaamalla olisi tosin tullut samalla opeteltua pari turhaa variaatiota, eli se miten tuo sama dropjabi vedetään suoraan vastapalloon, jos sattuu ajoitus ja pelisilmä olemaan oikein kunnolla paremmalla tasolla kuin kaverilla. (Normitilanteessa tietty kannattaa lyödä toi torjunnasta/tunnustelusta) Plus sen miten saman painonpudotuksen/jabin saa samasta ajoituksesta vedettyä kaverin ala-killuttimille - ikäänkuin suoran lyönnin ja heijarikoukun sekasikiöltä näyttävällä rystylyönnillä. Jotenkin kuvittelisin että joku muukin karatemuseo (lue: koulukunta) saattaa tunnistaa tuon tekniikan. Hyvä ja vauhdissa toimiva työkalu - harmi ettei taida mikään kilpakaratesuuntaus tunnistaa tuota enää pistetekniikaksi.

[JariR]

Vai että on Jesse elvyttänyt oizukin!

Viisastelen tähän väliin aikani kuluksi.

Hyvä tukeva dropjabi tulee yhdistämällä vartalonkiertoa ja painonpudotusta tavalla jota ei ainakaan useimmilla harjoittelutavalla oitsukista saa kaivettua helposti pintaan. Tavallaanhan se siellä "kätköissä piileskelee", mutta sen oppimiseksi (ts. aidosti kovaa jabilla lyödäkseen) pitää oitsuki- harjoitteella tuossa olla neuvomassa keskivertoa osaavampi opettaja.

[TimoS]

Jotenkin kuvittelisin että joku muukin karatemuseo (lue: koulukunta) saattaa tunnistaa tuon tekniikan.

Ehkäpä Muuten, ne yakusoku kumitet 13 ja 14 on esim. Gojushihossa, jos siis muistan ko. tekniikat oikein.


Sent from my iPhone using Tapatalk Pro

[Lasse Candé]

Meillä Wadossa on myös melkolailla sama tekniikka kuin mitä valmentaja tuossa alussa opettaa: Torjunta ylös ja samalla kädellä jabi vartaloon. Tämä löytyy Wadon kihon kumite 8:sta. Yleensä lyönnin osumakohta on standardoitu lonkankoukistajaan, mutta idea on täysin sama. Lyöntiä edeltävä torjunta taas on Suzukin haarassa enemmän jodanuken kaltainen (kuten valmentaja tekee tuossa), kun se muissa haaroissa on kyynärpään nosto torjumaan.

Vastaava kohta (yleisen tulkintamme mukaan) katasta löytyy Wadossa Seishanin ensimmäisessä päädyssä, jossa ensiksi nostetaan molemmat kyynärpäät ylös ja sitten lyödään molemmilla käsillä eteen. Wadossa yleensä kahden käden tekniikat tulkitaan erillisinä yhden käden tekniikoina.

Suzukin haaran (ja Euroopassa muidenkin) sanbon kumite jodanuke 4:ssa voi myös nähdä saman periaatteen vastahyökkäyksestä samalla kädellä vartaloon millä ensiksi torjuttiin ylhäältä. Tässä tekniikka on uraken. (Jatkona toisen käden haito vartaloon.) Tämän lähimmät vastineet katassa olisivat edellä mainittu kohta Seishanissa ja Pinan sandanin tettsuit kyynärpäätorjunnan jälkeen. Toisin kuin joissain muissa tyyleissä, Wadon Pinan sandanissa ei lyödä urakenia päähän, vaan tettsui vartaloon.

Meillä on myös kihon kumite 3:ssa etukäden lyönti vartaloon, mutta täydelliseen suoritukseen lisätään muitakin periaatteita kuin putoaminen. Sen voi silti tehdä pelkällä putoamisella, jolloin saa tuon tekniikan. Itse olen opettanut pelkän putoamisen variaationa/sovelluksena.

Meillä on vartalojabi lisäksi siellä täällä muuallakin näkyvissä tavalla, mikä yhtenee melko pitkälti videolla nähdyn kanssa.

Minulle jäi vähän epäselväksi, mitä siis Jesse tuolle tekniikalle teki karatessa, paitsi että vissiin nyt oppi tekniikan ensimmäistä (?) kertaa itse ja teki siitä vähän erikoisenkin videon, joka lähtee toiselle sivuraiteelle yhdestä otteluasennosta. Luulin lisäksi että kaikissa karateissa on tuo tekniikka, kilpakaratesta perinteiseen. Lisäksi tekniikka siis tosiaankin on ihan yleiskamppailullista peruskauraa.

Mutta on hienoa kun kaikenlaisia yhteyksiä ja muuta löytyy.

[TimoS]

pitää oitsuki- harjoitteella tuossa olla neuvomassa keskivertoa osaavampi opettaja.

Kuten vaikkapa Zenpo Shimabukuro