Hitti vai huti?

[Jorge]

Entombed on tuossa death metal- skenessä kyllä ihan laadukas pumppu, koska riffit ovat enemmän HC- punkiin ja thrash- metalliin kallellaan ja laulu vähemmän örinää. Kuitenkin, se on vain ruåtsalaista tekorankkuutta, joten se puoli vetää hutiin; ei löydy kosketuspintaa.

Kuolemasta ja hautaamisesta voi tehdä myös oikeasti rankkoja biisejä, kuten:

[tohtorismies]

Hitihkö.
Höpö höpö. Entombed muuten teki tuon plätyn ihan periaatteella "death&roll". Eli puhtaasti groove ja rockenrolli etusijalla. Ei se yritä olla rankka vaan se on vaan musiikkia. Toisinkuin Rammstein tai joku semmonen, rummuissa Entombedissa muuten toimii Hellacoptersin Nicke Anderson.

[Jorge]

Ei se yritä olla rankka vaan se on vaan musiikkia.

Pelataan sellaista mielikuvapeliä: kuinka rankkoja juttuja tulee mieleen pumpusta, joka aloitti nimellä Nihilist, ja myöhemmin vaihtoi nimekseen Entombed?
- keski-ikään jatkunut puberteettiangsti
- Spinal Tap
- neljän promillen jurrinen Ozzy Osbourne
- housunpunttiin tungettu banaani

Hellapoliisit kyllä hitittävät, kun siinä mennään ennemminkin groove ja rockenrolli edellä; tuo biisi ei ollut heiltä se kaikkein mieleenjäävin, mutta toimii.

[Doug]

Tietyn osan kasarimusiikista voisi kieltää lailla. Etenkin sen varsinaisen "kasari"-soundin, jota tämäki tekele edusti. Pisteet tosin mutteri-Simmons-rummuista, mutta muuten hutiin.

Tehtiin kasarilla hyvääkin soundia:

[Jorge]

Jees, Huey Lewis hitittää massiivisesti! En muista kuulleeni yhtään huonoa biisiä häneltä - vaikka tunnetuimmat juttunsa tosiaan ovat kovin kasaria, onnistuvat ne olemaan oikeasti iloista ja menevää tavaraa; ilman liimattua tekopirteyttä The Heart of Rock & Roll on mielestäni kaikkein kovin, mutta on Lewis heittänyt blues-- juttujakin -70- luvulla, mm. vieraillut Thin Lizzyn huuliharpistina.

Hippiä ja rokkenrollia kasarilta edelleen, vaikkakin -50- luvun tyyliin:

[Kari Aittomäki]

Heh, on pakko:



Hihii.
Stray cats on hittinen, juuri tuo biisi ei niin nappaa mutta onhan ne hyviä.

Jatketaan lähtemisellä, kotimaisesti.



Ei hattumpaa.

[Jorge]

Hittihän tuo on, kaikki toimii ja torvet tuovat viimeisen silauksen.

Pistetään vielä musaa tuolle kulkurintielle lähtemisestä - tästä yleensä kuullaan radiossa se vuoden 1987 versio, mutta nyt 1982 levytys; biisi on muutenkin hieman erilailla sovitettu ja tässä taustaa yhdestä erosta lyriikoissa:

In an interview, Coverdale explained that initially the lyrics had "drifter" but as that was already used in different songs he chose instead "hobo", however the latter was changed again to "drifter" in the re-recorded '87 version, reportedly to ensure that it would not be misheard as "homo"

Niin....

[Doug]

Massiivinen hitti. Kokoonpano tosin muuttui kiertueelle, jolloin Neil Murrayn korvasi bassossa maailman paras Colin Bomber Hodkinson ja Ian Paicen tilalle rumpupallille istahti Cozy Powell. Tämä kokoonpano kävik Suomessakin keväällä '82, Ozzy lämmitteli ja meikä oli yleisössä.

Armo-aasinsilta Cozy Powelin soolokiekolle, jossa myös Cilin Colin Hodkinson mukana:

[Jorge]

Valtvava, kuuntelua kestävä hitti! Istuskelen parvekkeella kuulokkeet korvilla ja nautin upeista soundeista ja Chivasista. Juuri sopivaa settiä tähän ja repeatille menee.

Mustekaloilla jatketaan ja tässä on nautittu hieman Chivasia voimakkaammin tajuntaa laajentavia kemikaaleja...

[AlexMachine]

Uusi tuttavuus ja jo vain toimii.

[Jorge]

Tuo on massiivinen hitti, sanoisin jopa, että klassikko, vaikka ei niin kovin vanha biisi olekaan.

[Mika]

Oli se ainakin erilainen. Tuli ihan Breaking Bad mieleen.

Jatkan erilaisella. Tämä on yksinkertaisuudessaan aika hieno tuotos ikäisiltäni äijiltä. Vierailija Billy Nomates lienee selvästi nuorempi. Sleaford Mods toimi hänelle innoittajana ja väylänä pois masennuskaudesta. Eräänlainen ympyrä tässä sulkeutuu.

[Kari Aittomäki]

Juutota ööh..
Aika outo ja aika epämiellyttävä minusta.
Pakko hudittaa, mutta on tuossa joku vänkä kutina olemassa kyllä.

Tuli tää mieleen.



Yhtä kiva kuin leegopalikka kengässä.

[Jorge]

Hitti.

Jatketaan elämän valoisalla puolella, ja kun yleisölle on edellisissä biiseissä annettu kuullun ymmärtämisen haasteita East Midlandsin ja Irlannin aksenteilla, niin kuka ymmärtää seuraavat lyriikat?



Vaan väliäkö tuon, viesti tullee selväksi joka tapauksessa?

[Atticora]

Rosvoräppibiisille plussaa kielestä jota ei ymmärtänyt, mutta huti silti. Muotti noissa on niin väsynyt: jännää tunnelma puolen sävelaskeleen vaihtelulla (tai joltain semmoiselta se kai kuulostaa) ja hihat rumpuu säksättää kuin järkensä menettänyt orava. Päälle mölistään mitä, missä ja milloin sattuu. Voisi olla hedelmällisempää työstää niita ongelmia terapeutin kanssa tai hiljaa itekseen, kuten muutkin. Tää alkaa olla aika rasittavaa ihmiskunnalle, kuulkaa.

Nuo Mikan ja Karin laittamat oli nyrjähtäneitä ja koukuttavia, meni tovi kaivellessa lisää. Kaikki on tårta på tårta ja sen kruunaa t-paita, jossa lukee "Still hate Thatcher". Tosi piristävää, kiitos.

Kerkesin jo tätä Billy Nomatesia vähän kuuntelemaan, saatan pistää levykäisen tilautumaan.
Tämä hipeille vittuilu lienee hiteimmästä päästä. Tai sitähän ei tiedetä vielä, eli hiittii vai hutiii??